Tietoa mainostajalle ›

Puhu lapsellesi kaikesta – sillä minä ainakin puhun

Meillä puhutaan lasten kanssa kaikesta. Ei sillä tavalla väkisin vääntäen, vaan niin että jos lapsi kysyy niin me vastaamme. Tämä ei ole mikään suuri kasvatusperiaate, vaan asia joka on tullut luonnostaan ja jonka olen vasta vastikään tajunnut. Että ehkä ihan joka perheessä ei sittenkään kuunneltaisi yhdessä jaksoa kohtukuolemasta.

Jostain syystä keskustelut vain ovat olleet niin helppoja meillä, että niitä on käyty. Alkusysäyksenä saattoi olla vaihe, jossa lapsi pelkäsi kovasti kuolemaa. Silloin asia oli vain pakko käsitellä. Sittemmin olemme jutelleet samalla meiningillä kaiken synnyttämisestä kuukautisiin, avioeroihin, muunsukupuolisiin ja sukupuolen korjaukseen. Viime aikoina olen esimerkiksi kertonut mikä papa-testi on, miksi se otetaan ja miten.

Pikkurillin käsikirja oli alkuun tosi hyvä apu, siellä asioista puhutaan suoraan ja niiden oikeilla nimillä mutta ilman turhaa tietoa. Niinpä meidänkin lapset tietävät että äiti ja isi rakastelevat ja siittiö menee munasoluun. Ainoa, jonka olen vielä jättänyt pimeän peittoon (koska siitä ei ole kukaan kysynyt) on se tekninen asia, jolla siittiö sinne munasoluun menee. Että mitä se rakastelu on. Odotan innolla tätä keskustelua! Not.

Yksi syy avoimeen keskusteluun syntyi suunnilleen koulun alkaessa: joku näistä puhuu kuitenkin!

Ykkönen tulee yhä useammin kotiin niin että on kuullut hieman juttuja koulussa. Joskus ne pitää paikkansa, joskus ne on vähän..erikoisia. Koska meillä on puhuttu kaikesta paljon, Ykkösellä on yleensä joko parempaa tietoa asiasta ja voi ehkä jopa puuttua koulun keskusteluihin (kuten siihen että nielurisat eivät todennäköisesti tipahda yhtäkkiä runsaan veren saattelemana nielusta mahaan niin että vatsa leikataan heti auki ja nippaistaan pois) mutta ainakin vähintään kysyä meiltä koulun jälkeen mikä homma.

Ajattelen, että koska meillä on puhuttu kaikesta, meiltä voi kysyä kaikesta. Toivon että tämä jatkuu pitkään näin.

Kuulostan tässä nyt hirvittävän hyvältä vanhemmalta, ikään kuin kiillottaisin sädekehääni minkä kasvattavilta keskusteluilta ehdin! Ei sillä, kyllähän minä tästä nyt jonkin pokaalin haluaisinkin. Lähinnä ajattelin kuitenkin jakaa pari tarinaa siitä, kuinka nämä hommat ei sitten kuitenkaan ihan putkeen menneet meilläkään.

Kuten silloin, kun Ykkönen kysyi yhtäkkiä uimahallin pihalla miksei naiset ja miehet voi mennä samaan pukukoppiin. Kulttuuristen normien ja seksuaalisuuden selittäminen neljävuotiaalle tuntui siinä parkkipaikalla vähän vaivalloiselta, joten tein hätärin:

“Koska jos nainen ja mies on alasti vierekkäin, niille voi syntyä lapsi”.

Tällä mentiin pari vuotta. Lapsi otti sanotun totuutena ja kertoi sitä iloisesti mahdollisuuden tullen muillekin! Hyvä minä!

Ja toinen ihan vastikään hoitamani huippusuoritus liittyi siihen aiemmin mainittuun papa-testiin. Välillä käy nimittäin niin että ne Ykkösenkin opit ja tarinat muuttaa hieman muotoaan koulun käytävillä. Vaikka olin hienosti selittänyt mistä on kyse ja kuinka testi tehdään, sain eräänä päivänä koulun jälkeen seuraavan tiedotteen:

“Äiti Milla ei uskonut että pimppiin työnnetään puutikku”.

Toivottavasti teillä muillakin puhutaan paljon kotona. Koska jonkunhan nämä minun aiheuttamani vauriot on korjattava.

JAA
19 Comments
  • Piia/Piiabiia Atelier
    maaliskuu 27, 2018

    Ihanaa, että teilläkin puhutaan! Niin meilläkin. Johtuen ehkä hyvin uteliaista ja osallistuvista lapsista, siihen on siis ollut pakko vastata. Ovat osanneet kyllä haastaa vanhempiaan – silläkin saralla! Meillä molempia lapsia on juurikin siinä eskarin kynnyksellä alkanut kovasti kiinnostamaan se, miten se siittiösolu ihan oikeasti äidin mahaan menee ja se, miten se vauva ihan oikeasti syntyy. Asioihin on pyritty vastaamaan luonnollisesti juuri niin kuin ne on, vastaamalla juuri siihen mitä kysytään. Lapset ovat usein myös kiinnostuneita siitä, mitä maailmalla tapahtuu, välillä on käyty vaikeitakin keskusteluja. Toivottavasti avoimen keskustelun kulttuuri kantaa pitkälle!

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2018

      Maailman tapahtumat on musta ehkä hankalin näistä puheenaiheista. Ihmisten silmitöntä pahuutta kun ei oikein voi selittää millään! Rakastan silti tätä avointa keskustelua ja toivon että se jatkuu tosi pitkään!

  • Heidi Pii
    maaliskuu 27, 2018

    Meillä on myös puhuttu melko suoraan. Ihan vain, kun extempore on vaikea keksiä mitään muutakaan. 😀

    Taannoin tytär mietti, että voiko hän saada isona lapsia, jollei halua miestä. Vastailin lääkäristä ja lahjoitetuista miessoluista, ja viimeinen kysymys kuului, että miten se mies pystyy antaa ne solut lääkärille. Vähän ehdin puntaroida, mitä sanon, mutta päätin kuitenkin kertoa, että ne tulee ulos pippelistä. Kas kummaa, vastaus riitti, ja keskustelu päättyi toteamukseen ”Hyvä, mä en halua miestä!”

    Sitä oon pohtinut myös, että mitäköhän muiden kodeissa mietitään, kun olen samalla avoimuuden periaatteella myös toisten lapsille kertonut esimerkiksi mikä se ”huora” oikein on ja miksi sellaista sanaa ei koskaan tarvitse kenestäkään käyttää, varsinkaan kavereiden äideistä. :/

    Sitä olen myös ajatellut, että kaikki tuollaiset vaikeat sanat aikuisen pitää olla valmis ja halukas selittämään. En nimittäin halua, että oma tai opettamani lapsi googlaa tiedon toivossa ”huoran” tai ”seksin”.

    Mulla tulee hankaluus vastaan siinä, että tiedän tiettyjen totuuksien aiheuttavan huolta ja pelkoa. Mitä silloin vastaan, kun kysytään asiasta, joka itseäkin pelottaa, mutta jota on turha vielä pienen päällä vaivata (kuten terrorismi ja ilmastonmuutos)…?

    • pilami
      maaliskuu 29, 2018

      Oi kyllä. Mulla on suorastaan ohjenuorana selittää kaikki sanat. Toimii hyvin myös kiroiluun ja sanojen käyttämiseen haukkumatarkoituksessa. Esim. ”homoa” kouluikäiset näyttävät jo käyttävän aika herkästi haukkumasanana. Kun selittää homoseksuaalin ja heteroseksuaalin niin tajuavat aika nopsaan ettei se mikään haukkumasana olekaan. Sama kirosanoissa. V-alkuisen kun avaa, niin huomaa ettei ne mitään alapääsanoja oikeasti haluakaan käyttää.

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2018

      Hei ihan sama huomio täällä, mitä enemmän sanoja ja asioita selittää, sitä vähemmän niiissä on enää hohtoa!

      Mutta joo kaikki seksistä terrorismiin on tosi vaikeita, eihän niihin ole aikuisillekaan oikeita vastauksia.

  • Yksis
    maaliskuu 28, 2018

    Meilläkin puhutaan suoraan ja rehellisesti. Välillä muistuttelen näille omilleni ettei koulussa kannata kaikkia totuuksia huudella, täällä kun on lapsia joille puhutaan kirjaimellisesti kukista, mehiläisitä ja haikaroista.

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2018

      No siis just toi. Että mitenhän sitte ne perheet missä kaikesta ei puhutakaan? Hankalaa!

  • Anu / Konalla
    maaliskuu 28, 2018

    Mulla on sama kokemus, kuin mitä Yksis (myös Jenkeistä) kirjoitteli: monelle lapselle ei täällä todellakaan kerrota mitään. Suomalaiset ovat kansana paljon avoimempia – näin yleistäen. Täällä on paljon yleisempää ajatella, että lasten ei kuulu tietää vielä mistään mitään. Ja ehkä arvaat, että meillä on ihan samanlainen huusholli kuin teillä tässä asiassa. Kaikesta puhutaan!

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2018

      On kyllä jännä että tässä on tämmönen kulttuuriasia! Suomalaiset jotka on niin hiljaisia mukamas puhuvatkin kaikesta 🙂

  • Kristus
    maaliskuu 28, 2018

    Jouduin nauramaan ääneen. Ja toi alasti vierekkäin oleminen ja sitä mahdollisesti seuraava lasten syntyminen ei lakkaa naurattamasta ehkä kyl ikinä. Ja ilkeyttäni en naura. Emmä todellakaan tiiä, miten ite asioita selittäisin, jos sellanen tilanne vastaan tulis. Aina joutuu pelkäämään, et kummilapset kyselee jotain, mut onneks so far niiden vanhemmat on hoitanu tän puolen. =D

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2018

      Kummilapselle voi aina vastata ”kysy äidiltäsi” 😂 tai sitten vaihtoehtoisesti voit näyttää näitä mun juttuja (älä)!

  • Mrs G
    maaliskuu 28, 2018

    Joo meillä ollaan mietitty että minkä väristä multaa ruumistaa tulee kun se mätänee…Täällä siis kanssa keskutellaan kaikesta.

    Yksi tutun pikkupoika oli todennut ”että se sattuu varmaan paljon” kun iskä oli kertonut miten se pippeli oikein pystyy sinne pimppiin menemään kun on ihan lötkö normaalisti.

    Parempi puhua juu, vaikka sitten välillä mietitään että mistä tietää että minusta tuntuu tytöltä tytön vartalossa, että jos vaikka tuntuisikin oikeasti pojalta mutta ei itse tiedä ja luulee tuntevansa että on tyttö? ÖÖÖÖ, että näin.

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2018

      Aaaahahhaha toi lötkö pippeli 😂😂😂 paras!

  • Liberalisti
    maaliskuu 28, 2018

    Meillä lapset ovat sitä laatua joille mikään puolivillainen ei ole koskaan mennyt läpi. Kaunistellulla totuudella on vaan puhunut itsensä pussiin. Joten olen päättänyt puhua suoraan. Parikin kertaa on täytynyt varoittaa lapsen kaverin äitiä käsitellyistä aiheista. 😉

    Klassikkoja ovat mm. Se kerta kun kesken iltapissani lapsi ryntää kylppäriin ja kysyy ”Äiti mikä se hiivatulehdus on?”

    Tai se kun neiti totesi ,ettei halua isona lapsia koska ei halua kuukautisia. Tässä kohtaa oli pakko tuottaa hänelle pieni pettymys.

    Tunnustauduin myös tasa-arvoisen avioliiton kannattajaksi, kun neiti ilmoitti menevänsä naimisiin parhaan ystävänsä kanssa. Totesin siihen, että hei sehän oisko ihan mahtava homma. Tätä mahdollisuuta vielä varmistelttiin minulta, koska joku umpimielisempi aikuinen oli tarhassa mennyt sanomaan ettei se käy.

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2018

      Ei oo totta! Siis noi tarhan aikuiset, voi Aaargh sentään 😡😡😡

      • Reettapee
        huhtikuu 1, 2018

        Voihan umpimielinen aikuinen tarhassa!! Itse olen lastentarhanopena työskennellessä vastaaviin ilmoituksiin todennut jotain ”sehän kiva” -tyyliin eikä niistä ole tähän mennessä lasten kanssa enempää keskustelua syntynyt. Omalla toiminnallani haluan luoda lapsille sen kuvan, että siinä ei ole mitään ihmeellistä ja vahvistaa sitä, että se on mahdollista, jos ihminen itse niin valitsee. Nyt kun se vihdoin on! Enkä ainakaan vielä ole käynyt vanhempien kanssa keskustelua aiheesta siksi, että olen mennyt aiheesta positiiviseen sävyyn puhumaan. Siinä tilanteessa aion vedota puhtaasti siihen, että se on Suomen laissa hyväksyttävä asia.

        • Valeäiti
          huhtikuu 2, 2018

          Tässä on varmaan vielä jonkin verran matkaa tehtävänä ennen kuin kaikki sukupolvet ja asennemaailmat kohtaavat 🙁

  • Martta
    maaliskuu 29, 2018

    Ihan mahtavaa! Oma lapsi ei vielä puhu, joten kysymyksiin en vielä ole päässyt tai joutunut vastailemaan. Mua kuitenki huolettaa, että miten kertoa lapselle vaikeista aiheista niin ettei se aiheuta turhaa pelkoa tai ahdistusta lapselle. Ja että olisi semmonen luottamus mun ja lapsen välillä että lapsi uskaltaa myös kysyä lisää jos jää vaivaamaan. Mitä jos lapsen ei oliskaan hyvä tietää kaikesta. Viisaammat, auttakaa mua!

    Muistan ite, kun mulle on lapsena kysyttyäni kerrottu seksistä, että pelkäsin sitä ja ajattelin etten halua koskaan naimisiin koska en halua harrastaa seksiä 😄😄

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2018

      Yksi hyvä nyrkkisääntö: Kerrot vain niistä asioista joista lapsi kysyy 🙂 ja sit aina voi sanoa että suakin pelottaa! Mä pelaan myös paljon sillä että tietyt asiat (syöpä, terrorismi jne) on tosi tosi epätodennäköisiä eikä ole mitään syytä uskoa että meille kävisi sellaista.