Puolivuotias palleroni

Rakas Kakkonen,
täytit tänään puoli vuotta, onnea!

En voi millään uskoa, että siitä on jo puoli vuotta kun saavuit perheeseemme. Tuntuu, että olet aina ollut osa meitä. Toisaalta tuntuu, että vain hetki sitten tuskailin ankeaa tulevaisuuttani, peläten kahden lapsen tuomia haasteita. Nyt jälkikäteen voin todeta, että osa peloista on toteutunut, osin on ollut vielä vaikeampaa kuin pelkäsin, mutta ennen kaikkea elämä on ollut paljon helpompaa, mukavampaa ja antoisampaa, kuin mitä olisin voinut kuvitella. Olet (nykyään) aikamoinen valoilmiö, oikea hymymies. Saat tuntemattomat ihmiset pysähtymään ja kujertelemaan sinulle. (Jos saan kuitenkin pyytää, älä hymyile ihan jokaiselle pultsarille sporassa, voisin elää ilman kanssakäymistä heidän kanssaan.)

Kuten kuopusten vanhemmille tapana on, olen laiminlyönyt sinun kehityksesi seuraamista. Ei ole mahakuvia, ei hassuja tapojasi kirjattuna kirjoihin, ei ensimmäisiä hiuskiehkuroita teipattuna vauvakuvasi vierellä, eikä kuukausittain tehtyjä raportteja huikeista taidoistasi. Oikeastaan olen salaa toivonut, että olisit jäänyt vielä hetkeksi siihen Mykkä Raivopötkylä -vaiheeseen, joka on omalla tavallaan rasittava mutta kuitenkin helppo. Olet kuitenkin kasvanut jo aika paljon, ja minunkin on myönnettävä sinussa tapahtuneet hurjat kehitysaskeleet. Siksipä otin nyt itseäni niskasta kiinni, ja omistin tämän blogikirjoituksen sinulle, otinpa varta vasten sinusta kuviakin tänään tätä varten.

Tässä siis sinulle pieni Burritoni, pientä listaa taidoistasi ja niistä hassuista jutuistasi, jotka tekevät sinusta juuri Sinut, eikä vain ”toista lasta”.

Kuuden kuukauden iässä:

Sinulla on yksi hammas ja toinen pian tulossa. Halleluja!
Tukkasi on mystisesti muuttunut nahkaisesta pörröiseksi. Uutta kasvustoa on siis tulossa (ks. kuva)
Ryömit jo varsin varmoin ottein, olethan jo kuukauden harjoitellut. Otteesi on melko äijämäinen; heilautat nyrkit eteen ja punnerrat kyynärpäiden varassa eteenpäin isoja loikkauksia. Mitä mielenkiintoisempi kohde, sitä isommat loikat. Osaat myös istua, tosin nykyään haluaisit seistä. Pelkäänkin että opit tukea vasten seisomisen jalon taidon (tunnetaan myös nimellä äiti juoksee perässä turvatyynynä) aivan liian pian. Välillä haet myös konttausasentoa, mutta siihen joudut vielä vähän keräämään voimia.
Olet nimittäin aikamoinen tankki, pahoittelen tätä rehellistä totuutta. 5,5kk iässä painoit 8550g ja pituutta sinulla oli 69cm, mikä selittää vaatekoon 68 ja saman vaippakoon sinua 17kk vanhemman siskon kanssa.
Ei ole siis yllättävä lisäys listaan, että sinä syöt. Hyvin ja paljon, sekä hyvin paljon. Syöt kaikista mieluiten sitä kaikille miehille rakkainta, mutta myös nk. oikea ruoka on saanut sinut pauloihinsa viime aikoina. Hyökkäät pöydälle (tai lattialle) jätettyjen ruokapalojen kimppuun, ja ahdat ne kourillasi suuhun hurjan mölinän saattelemana. Ruoan loppuminen kesken, tai tippuminen lattialle, on aina sinulle suuri suru. Sovitaanko kuitenkin, että myös lusikalla olisi kiva syödä, ja öisin voisi vaikka nukkuakin sen syömisen lisäksi?
Niin, sinä et oikein nuku. Nykyään osaat jo päivisin nukkua välillä pitkiäkin, yli tunnin (!) pätkiä, mutta öisin nukut edelleen vain 2-2,5h kerralla. Toivoisin kovasti, että oppisit tämän ilman mitään koulutuksia, minusta ei nyt ole siihen.
Auto ei enää ole pahin vihollisesi, vaikka viimeksi tänään kuuntelimme ra(s)kasta itkuasi pitkät, pitkät 45 minuuttia. Ei se ole niin kamalaa, vaikka hetken vähän tylsää onkin eikä pääse liikkumaan. Oikeasti.
Olet vihdoin löytänyt hienomotoriikan, ja löydät kouriisi (jotka ovat jo lähes yhtä isot kuin isosiskosi kourat!) jatkuvasti uusia leluja, vieden ne samantien suuhun mölinän saattelemana. Osaat myös vaihtaa lelua lennossa toiseen käteen.
Et osaa vielä varsinaisesti jokeltaa, mutta juttua sinulla kyllä riittää. Nuottina on mölinä, volyymina kova. Etenkin kun itket, voi jösses. Pahin itkusi saa ihan oikeasti tärykalvoni värähtelemään ja korvani särkemään. Etenkin siellä autossa.
Oletkin itseasiassa aikamoinen persoona. Kuten sanottu, olet erittäin tyytyväinen pieni mies tänä päivänä. Hymyilet lähes kaikille, etenkin kauniille naisille, naurat ihanan rönsyilevästi, ja helposti. Kun ”pureskelen” mahaasi, tai jos sisko keinuu edessäsi, saamme nauttia tuosta suloäänestä. Mutta sitten, jos sinulle menee niin sanotusti hiekkaa pöksyihin, teet sen varsin selväksi. Nykyään annat jo hetken varoituksenkin, mutta jos sinua ei palvella alle puolessa minuutissa, alkaa raivohuuto. Onneksi olet niin lupsakka mies, että myös rauhoitut helposti. Kun äiti ottaa syliin ja vähän pussaa, et enää muista että se sama nainen tönäisi sinut hetkeä aiemmin vahingossa lipaston kulmaa päin. Pää edellä.
Elämässäsi tuntuu olevan tällä hetkellä lähinnä iloisia, sinulle rakkaita asioita. Rakastat mm. vettä sen kaikissa muodoissa, etenkin uimista ja kylpemistä, syömistä, vinkuvia ja rapisevia leluja, paperia ja pahvia (syötynä), telkkaria, syömistä, liikkumista, hypyttämistä, pelästyttämistä, pomputtamista, laulamista, tanssimista, heittelyä, syömistä…Kaikista lähinnä sydäntäsi ovat kuitenkin muut ihmiset, etenkin äiti.
Lisäksi sinulla on käynyt ihan mahtava mäihä, ja olet saanut aivan ihanan isosiskon. Vaikka teillä on vielä tällä hetkellä suurenkin tuntuinen ikäero, osaatte jo nyt leikkiä yhdessä ja nauttia toistenne seurasta. Siskosi rakastaa sinua aivan ä l y t t ö m ä n paljon, ja hoitaa sinua suurella sydämellä. Sisko pitää sinusta huolta, varjelee sinua muilta lapsilta ja välillä vähän mätkii. Yleensä kuitenkin halii, pussaa, ja kikatuttaa sinua. Suurin hymy, isoin sätke ja kovin kikatus sinusta irtoaakin silloin, kun katselet siskosi touhuja. Uskallan jo nyt veikata, että teistä on tulossa aikamoinen parivaljakko.