laskin sinut juuri rinnaltani pehmeänä myttynä omaan sänkyysi päiväunille. Tällä kertaa et herännyt, vaikka hieman havahduitkin. Olin valmiina antamaan sinulle paidan päältäni jos olisitkin hätääntynyt, mutta nyt ei tarvinnut. Jäit siihen levollisena keräämään voimia iltapäivän touhuihin.
Olet viime päivät kävellyt hirveästi, juoksuaskeliakin yrität ottaa. Eilen hyppäsit matolla, kumpikin jalka nousi noin vain ilmaan. Alastulo ei ollut kovin sulokas, mutta hienosti osaat silti jo noita ihania koipiasi käyttää. Olisitpa nähnyt minkälaiset rimppakintut ne koivet olivat vuosi sitten syntyessäsi. Näytit monta kuukautta siltä että jalkasi napsahtavat poikki jos joku osuu niihin.
Synnyit aika pienenä, mutta olet kirinyt kyllä upeasti niin koossa kuin taidoissa. Olet mitä upein yksivuotias: osaat jo hirmuisen monta asiaa ja oma persoonasi alkaa pikkuhiljaa näkyä kaiken sen vauvuuden alta. Se persoona on kerta kaikkiaan valloittava, en malta odottaa minkälainen sinusta kasvaa.
Vauvavuotesi on ollut täysin erilainen kuin isompien sisarustesi: et ole sairastanut oikeastaan ollenkaan (juuri nyt toivut ensimmäisestä pienestä flunssasta koskaan), olet nukkunut öisinkin ja meidän meno on hurjan rentoa.
Isoin ero isompien vauvavuoteen lieneekin sinun perheesi: Ykkönen sai hermoraunion, neuroottisen ja vähän masentuneenkin ekakertamutsin, Kakkonen jo vähän taitavamman äidin mutta samalla aivan tosi pienen isosiskon. Siinä ei jäänyt enää aikaa olla rento.
Sinun kanssasi elämä jatkui aivan uudenlaisena mutta toisaalta ihan samanlaisena. Synnyit valmiiseen perheeseen jossa on jo paljon osaamista, neljä tärkeää syliä ja rauhaa nauttia sinusta vauvana. Sinulle olimme jo rakentaneet hyvän perhemoodin, jossa yksi vauva menee siinä missä muutkin.
Huomasin yksi päivä katselevani toisen äidin vaunuihin että tuolla on tuollainen vauvaperhe, niillä on smoothiet ja vaippakassit ja kaikki. Samathan meilläkin on, mutta jotenkin en aina ajattele meitä vauvaperheenä. Olemme perhe, jolla on vauva.
Anteeksi, taapero.
Olet osa meidän porukkaa (toisinaan jopa sen keskipiste), mutta vähän vielä sivustakatsoja. Tähän asti olet ollut maailman ihanin pieni sylimytty, menossa mukana sylikyydillä minun paitaani tiukasti puristaen. Kohta muovaat oman tonttisi tähän perheeseen, alat kertoa meille kuka oikein oletkaan. Aivan pian alat määrätä tahdin, suunnan ja rytmin. Ihan kukkeaa uhmaikää osaan jo sinullekin ennustaa komentavien käskyjesi perusteella.
Haluaisin kirjoittaa itselleni muistiin minkälainen sinä olet, mutta ei noin ihmeellistä olentoa voi tekstiin vangita. Sinun ihanin olemuksesi on jossain niissä pienissä hetkissä kun katsot minua juuri ennen jotain mystistä ajatusta jota päässäsi liikkuu. Kun mutustat hajamielisesti lempileipääsi ja kun nostat mekkosi ilmaan napa etsieässi.
Kun sormesi hakeutuu rauhallisesti ja tarkasti napaan, asettuu kuin sanoakseen ”tuossa se on”.
Kun hihkaiset nähdessäsi meistä jonkun ja kun tarraudut minuun kiinni sykkyränä kun et halua laskea jalkoja kylmälle nurmikolle. Kun selvästi ymmärrät mitä tarkoitan ja ilahdut kun huomaat minunkin huomanneen sen. Kun halaat minua niin kuin vain sinä olet koskaan minua halannut, kun pussaat meitä suu auki. Suoraan nenään.
Rakastan sinua kaikissa hetkissä pakahduttavan paljon ja joskus kun päätät nukkua aivan poikkeuksellisesti pitkät päiväunet, tekee mieli jo herättää sinut syliin (En kyllä herätä, hyvänen aika. Kerran kun on saatu nukkumaan). Me kaikki olemme aivan hulluina sinuun.
Kiitos että tulit meille ja ihanaa ensimmäistä syntymäpäivää – pian juhlitaan isommin!
Vauva – taapero – 12kk:
8,7kg ja 77,2cm, vaatekoko 80
Kävelee suvereenisti
Hakee juoksuaskelia
Matkii äänteitä mutta ei vielä puhu
Sai ainakin yhden uuden poskihampaan huomaamattamme
Satunnaisesti syö itse haarukalla ja lusikalla
Satunnaisesti myös pissaa pottaan (ja kakkaa kylpyyn – omg!)
Nukkuu läpi yön
Nukkuu 1-2 päiväunet, 1h-2,5h päivässä
Kaikki juuri päättyneen vauvavuoden kuukausikatsaukset:
Halusin tietää minkälaisesta setistä Kolmosen vaatekaappi juuri nyt muodostuu, joten otin kaikki vaatteet alusvaatteita ja yöpukuja lukuunottamatta esille ja laskin ne! Eniten kiinnosti kuinka paljon uusia vaatteita tuli, sillä siirryimme vastikään virallisesti kokoon 74, ja tämä koko oli eka jossa ajattelin että hitot, minä menen ja ostan nyt kaiken mitä tarvitsee uutena.
Ennen kuin paljastan paljonko vaatteita nyt on, otetaan pieni katsaus tapaamme (okei, tapaani. Tämä on minun juttuni) hankkia lastenvaatteita!
Adidaksen mekko ostettu uutena, housut Lindex myös uusina
Mitä vaatteita vauva tarvitsee?
Multa on joskus pyydetty listausta siitä, mitä vaatteita vauva tarvitsee. Mutta ei sellaista ole, lista on vauvan pukijoista riippuvainen! Jonkun muun listalla olisi paljon sukkahousuja, lyhythihaisia bodeja, lappuhaalareita tai mekkoja, meidän listalla on pitkähihaiset bodyt ja housut eikä hirveästi muuta.
Pienenkin vauvan voi hyvin pukea vaikka kuinka hienoihin vaatteisiin, mutta me ollaan niin laiskoja että puetaan mieluiten verkkarihenkistä kamaa vauvalle. Parhaat vaatteet on minusta joustavia eli helppo pukea vaikka tyyppi rimpuilee, ja liikkuvat kivasti liikkuvan vauvan mukana. Viimeistään koossa 68 alkaen suunnilleen on myös hyvä huomioida että lapsi alkaa usein syödä kiinteitä eli värikästä sotkua tulee näkyville paikoille, myös sellaista mitä pitää tahrakäsitellä tai pestä kovissa lämpötiloissa.
Lindexin neule ostettu käytettynä, housut ja body uutena Lindex
Kaikki uutena Lindex, sukat käytetyt PoPin ja Kakkosen yöppäri saatu Popilta
Käytettynä ostettu Metsola, uutena ostettu Lindex
Käytettynä ostettu Papun mekko, uutena ostettu Lindexin neule (jo toinen samaa neuletta, koska tämä näemmä kutistuu pesussa koon verran)
Vauvan perusvaatteet ketjuista, päälle merkkiä käytettynä
Vaatekaapin perusta rakentuu meillä peruskamasta: kuosittomista bodyista ja housuista joita voi yhdistää mihin vaan. Ostan usein ensin läjän hyväksi havaittuja (ribbi)bodyja ja housuja Lindexiltä ja niiden kaveriksi muutaman merkkivaatteen. Sitten hommaan aina tilaisuuden tullessa ”just sen mitä tarvitsen ja onpa ihana” – käytettynä kaverilta.
Mieluiten ostaisin kaiken ensisijaisesti käytettynä tai suomalaisilta pienyrittäjiltä. Jälkimmäiseen lompakko ei anna periksi ja ensimmäiseen aika ei riitä. Teen parhaani mutta joukkoon tulee väistämättä myös ketjuja. Ketjuista suosin Lindexiä ja KappAhlin Newbieta, perusvaatteet ovat Hennesilläkin ok laatua. Sen sijaan jokaisen ketjun kuosillisiin vaatteisiin on saanut aina välillä pettyä ja materiaalien kanssa pitää olla tosi tarkkana (hypistely kunniaan!)
Tällä kertaa löysin kaiken ostosmaniani jälkeen yhdestä seuraavan koon laatikosta vielä muutaman jo pieneksi menneen tai juuri nyt sopivan jutun. Luonnollisesti lopputulos on se että tässä koossa 74 on nyt liikaa vaatteita. Ainakin yksi neulepaita, mekko, paita ja pari bodya olivat tarpeettomia ostaa.
Kaikki ostettu uutena: LIndexin body ja Papun housut
Lindexin ribbiä, ostettu uutena
Lahjavaatteet saa laittaa kiertoon
Ilouutinen: Tähän kokoon nyt metsästämäni vaatteet sopivat jossain määrin toinen toisiinsa! Yleensä joka lapsen vaatekaapissa on pulmavaatteita: lahjaksi saatuja (ei aina ihan omaan makuun olevia vaatteita), vähän vaikeita pukea -vaatteita ja nämä vaan ei sovi minkään muun kanssa -vaatteita. Erityisesti vaatelahjat ovat usein vähän kinkkisiä, kun haluaisi käyttää kivalla ajatuksella hankittuja vaatteita mutta ei kuitenkaan ihan löydä oikeita hetkiä tai kokonaisuuksia. Tämä positiivinen ongelma loppuu yleensä noin koon 68 jälkeen kun vaatelahjoja ei tule enää pyytämättä ja yllättäen.
Vinkkejä siis lahjan antajalle: kokonaisuus on aina kiva jos mahdollista niin tulee varmemmin käyttöön kun yksittäinen body / housut! Parasta tietysti on jos tiedät mitä lahjan saaja tykkää vauvalleen pukea.
Itse haluaisin ennen Elsa-vaihetta* päästä tilanteeseen jossa lapsella on vain vähän vaatteita, mutta ne ovat kaikki sellaisia joita tykkään sille pukea. Siksi olen ottanut vihdoin sen asenteen että laitan ihan hyvällä omallatunnolla kierrätykseen vaatteita, jotka eivät vain tule meillä käyttöön. Ajattelen että mieluummin vaatteet meiltä iskemättöminä eteenpäpin ja kotiin jää vähemmän vaatekertoja reippaalla käytöllä.
Haluaisin siis kai lapselleni kapselivaatekaapin, lol. Se lienee haave vain, mutta tässä ollaan jo aika hyvässä vauhdissa!
Käytettynä ostettu Metsolan body (tämä oli jo edellisessä koossa, sekin käytettynä ostettuna), Papun uudet leggarit
Uutena ostettu Lindexin setti
Käytetyimmät vaatteet vauvan kaapista
Käytämme vauvoilla pääsääntöisesti helposti puettavia, käytännöllisiä vaatteita. Niin söpöjä kuin rusetit ja mekot ovatkin, meistä (ja nyt todellakin tarkoitan me, en vain minä) ei vain ole niiden käyttäjäksi.
Meidän vauvojen vaatekaappi koostuu siis yleensä lähes täysin housut + body yhdistelmästä, nyt sentään joukossa on jo muutama paita ja jumpsuit. On niitä mekkoja ja hameitakin mutta hirveän harvoin muistetaan niitä käyttää.
Yhteensä kasassa on (käytetyimmät ensin):
15 bodya; 7 kuosilla, 8 ilman (pari olikin jo pieniä näistä)
9 housut; 4 kuosilla, 5 ilman (kahdet vielä vähän isot)
3 pitkähihaista t-paitaa
7 lämmintä neuletta / collaria (mitäää näitä on ihan liikaa! Hulluus iskenyt!)
3 puuvillahaalaria (yksi melkein jo pieni, yksi vielä vähän iso)
4 mekkoa (kaksi näistä liian pieniä)
2 hametta
Näistä säännöllisessä käytössä on ne bodyt ja housut. Moni vannoo haalareiden nimiin, mutta jostain ihmeen syystä nekin ovat mielestäni vaivalloisemmat kuin body + housut.
Bodyt ja housut (ja yksi collegepaita, joka unohtui toisesta kasasta). Noin puolet uutena ostettuja.
Neuleet, collari ja haalarit – vain muutama uutena ostettu
Mekot ja hameet, jokainen ostettu käytettynä
Käytettynä ostettu Metsolan paita, uutena ostetut Papun leggarit ja alla Newbien perusbody, ostettu käytettynä
Tajusin kuvatessani että osa tämän koon vaatteista on itse asiassa jo liian pieniä, muutama vielä vähän iso, mutta mennään tällä inventaariolla nyt! Laskin miten vaatteita on hankittu kun kerran ”ostin kaiken nyt vain uutena”: 17/43 on uutena itse ostettua. Loput ovat kavereilta saatuja tai käytettyinä ostettuja ja yksi äitiyspakkauksesta.
Kuvien ulkopuolelle jää noin kuudet liian pienet, käytettynä ostetut sukat, kolmet uutena ostetut sopiva, yhdet sopivat sukkahousut ja viisi yöppäriä joista kaikki saatuja, suurin osa käytettyinä.
Parhaat merkkivaatteet vauvalle – minun mielestäni
Tämä on kyllä nyt yksi Pandoran lipas mutta avaan sen silti. Jokainen merkki on aina enemmän tai vähemmän brändiasia, eikä välttämättä tae laadusta eikä mitään paremmuusjärjestystä oikeasti voi tehdä. Joku merkki on toista haluttavampi hyvällä markkinoinnilla ja asiakkaiden suosituksesta. Minä olen ihastunut muutamaan tiettyyn merkkiin, eri syistä. Listaan ne, jätän huonot puolet huomiotta!
Ihana ihana Metsolan body, ostettu käytettynä
Metsola – muutaman vaatteen kokemuksella todella hyvä laatu, paksua, kestävää puuvillaa. Kivat maltilliset kuosit, mutta myös kaunista kukkaa. Kolmosen rakastetuimmat vaatteet (kuten tuo body yllä) ovat kaikki Metsolaa!
Vimma – Kivat kuosit, ja pitkäikäinen mitoitus. Bambuviskoosi on aivan ihana jos jostain sitä löydät!
Papu – Napakka, monessa pesussa hyvälaatuisena säilyvä puuvilla ja ihana simppeli design
MiniRodini – Hyvä kierto 2nd hand markkinalla (saa myytyä hyvin), hauskat kuosit
Molo – Myös kivoja kuoseja, moni vaate kivan joustavaa materiaalia.
Pop – erityismaininta yöppäreistä! Yksi koko menee todella pitkään ja materiaalit on hyvää, kestävää puuvillaa.
Mietin tätä tehdessäni, mitkä vaatteet ovat just nyt aivan lemppareita. Tällä hetkellä tykkään onneksi melkein koko vaatekaapista tosi paljon! Eniten ehkä hakeudun lahjaksi saatuihin Mini Rodinin ja Molon kissabodyihin, Metsolan vaatteisiin (tuo musta body valkeilla kyynelillä on jo toinen koko samaa kuosia), Papun puolikuupaitaan ja kuosillisiin housuihin yksivärisiin bodyihin yhdistettyinä.
Kasamme koossa 74 ei ole hirveän suuri mutta onko vaatteita sopivasti?
Minusta vaatteita on liikaa. Yhteensä tässä on noin 20 vaatekertaa. Vauva pitää näitä vaatteita 3-4 kk, osa menee pidempään. Tässä koossa vaatteita tarvitaan siis yhteensä 90-120 päivälle ja päivittäin menee 1-2 vaatekertaa – nyt kun ruokailu sotkee väistämättä.
Pesemättä välissä koko setti riittäisi tällä logiikalla noin 15 päiväksi, sanotaan kahdeksi viikoksi. Koko kasa ehtii siis tässä koossa käydä läpi 6-12 käyttökertaa. Se on musta liian vähän, toivoisin näkeväni jotain 10-20 käyttökertaa per vaate.
Voi toki ajatella että no menevät sitten kiertoon ja joku muu käyttää, mutta sekään ei ole aina ihan totta. Vauvanvaatteita kiertää niin hirvittävän isot määrät että vain harva vaate oikeasti löytää niin montaa uutta kotia, mitä materiaali kestäisi. Yksi päivä SPR Kontissa näytti karusti tämän.
Toisaalta vähäiset käyttökerrat tarkoittavat parempana pysyviä vaatteita, joita voi laittaa taas muille kiertoon; toisaalta jos me kaikki pärjäisimme vähän pienemmällä kasalla, vaatteita tarvittaisiin ylipäänsä vähemmän. Sanoisin että liikkuva ja kiinteitä syövä vauva voisi pärjätä ehkä noin 10-15 vaatekerralla ja vastasyntynyt (jos ei ole kovin puklaileva) vähemmällä per koko.
Seuraavassa koossa yritän päästä pienemmällä setillä, tosin silloin on kesä ja kaikki on taas vaikeampaa! Tarvitaan kai enemmän lyhythihaista ja mekkojakin, ehkä sortseja?
Oletko koskaan laskenut vauvasi vaatekaapin kamoja, onko enemmän vai vähemmän kuin meillä? Mikä on liikaa?
Ihana uutena ostettu Papun paita, Lindexin käytettynä ostetut verskat ja samoin käytettynä ostetut, jo nyt liian pienet PoPin sukat.
*Elsa-vaihe = Lapsi päättää itse kaikki vaatteensa ja siihen kuuluu yleensä yhtäaikaisesti äärikaupallistettuja Disney-hahmoja, kirkkaita värejä, keskenään epäsopivia kuoseja ja jo reikäisiä tai liian pieneksi jääneitä vaatteita joita yrität lapselta piilottaa. Vaihe alkaa noin kolmen vuoden iässä ja sen jälkeen on turha enää vaivata päätään näillä asioilla, ellei halua neuvotella asiasta lapsen kanssa. Minä en halua ja näkisin että lapsella on kaikki oikeus valita omat vaatteensa, kunhan ovat säähän sopivia.
Ja niin se on vauvan ensimmäinen kuukausi jo täynnä.
Hyvät puolet: näyttäisimme taas välttyneen koliikilta ja olemme noin muutenkin selvinneet tänne asti.
Huonot puolet: apua apua se on jo kuukauden ikäinen miten aika menee näin nopeasti en ala ääk.
Vauva 1kk ikäisenä:
Painaa noin 3,6kg, pituutta 54cm (neuvolassa 3,5viikon ikäisenä 3445g, 53,6cm)
On siirtymässä vaatekokoon 56
Erittäin upean kaksois(kolmois)leuan kantaja, vihdoin!
Kuitenkin vielä aika rimpulajalka
Syö tuttia, tuttipulloa ja paaaaljon tissiä
On ylpeä navan (ja pienen napatyrän) omistaja
Juttelee ja hymyilee, tunnistaa tutut ihmiset
On hereillä jo pidempiäkin pätkiä
Ei liiemmin välitä vaunuista
Menneet reilu neljä viikkoa ovat olleet yhteistä tutustumista, opettelua, uuteen arkeen mukautumista ja erilaisen rytmin opettelua. Vauva edelleen nukkuu pääsääntöisesti (tai syö) mutta on toisaalta kehittynyt jo valtavasti ja oppinut paljon uusia taitoja.
Hän osaa jo ainakin röyhtäistä, pieraista ja ilmaista itseään erilaisilla itkuilla. Tällä vauvalla on tosi selkeät viestit. Tunnistan jopa pissahädän niin hyvin että jos olisin yhtään reippaampi, voisin jopa kokeilla sitä lavuaariin pissattamista (en ole). Vauva on myös ihanan looginen. Kun se itkee jotain, sillä on joku ongelma. Kun sen ongelman korjaa, se lopettaa itkemisen. Ensimmäinen vauva tätä lajia!
Ainoa epäloogisuus on välillä nähty öinen valvominen. Ei itkeminen, syöminen tai riehuminen vaan valvominen 02-04. Miksi vauva, miksi?
Synnäriltä asti nähty rauhallisuus on edelleen hänen leimaavin piirteensä. Kun tyypillä on kaikki hyvin, se lötköttää aivan liikkumatta paikallaan ja vain katselee. Mietiskelee jotakin (tissiä) ja ehkä vähän juttelee. Jokeltelu alkoi jo tosi aikaisin, reilusti parin viikon kohdalla – en millään olisi muistanut että jo silloin voi tulla tämmöisiä ääniä!
Vauva alkaa myös selvästi luoda itselleen rytmiä. Toki se rytmi on suunnilleen ”syö, nuku, kakkaa läpi vuorokauden” mutta jotain yhteisiä piirteitä jokaiseen päivään mahtuu. Yöunille mennään pienen väsykiukun kautta yhdeksän aikaan, yöllä syödään suunnilleen yhdeltä, neljältä ja seitsemältä. Aamulla ysiltä ylös ja syötön kautta kaksille pitkille unille joiden välissä pieni ruokailuhetki. Vasta illalla viiden kuuden aikaan vauva on myös hereillä hetken, silloin yleensä melko tyytyväisenä.
Olemme käyneet muutamalla retkellä ihmisten ilmoilla, melko menestyksekkäästi. Syöminen julkisesti sujuu ja siirtymät menee hyvin vaikka hereilläkin, mutta nukahtaminen vaunuihin ei kyllä ole lempparijuttuja. Rauhallinen tyyppi kaipaa rauhallista nukahtamista ja tärisevät vaunut eivät sitä tarjoa. Kantoreppuun en ole vielä vauvaa saanut, tuntuu että lonkat eivät ihan vielä aukea tarpeeksi. Otetaan se seuraavan kuukauden tavoitteeksi!
Suurin virstanpylväs ensimmäiseltä kuukaudelta on hymyily: kaksi päivää ennen kuukauden ikää hän sitkeän harjoittelun jälkeen sen yhtäkkiä kunnolla väläytti. Minä sanoin ”moi” ja hän sanoi ”öö” samalla isosti hymyillen – vitsi sitä riemua! Sarjaan mahtui ainakin viisi silmiin asti kipristävää hymyä minulle ja siskolleen, kunnes naama väsyi tähän uuteen ihmeeseen ja piti vähän taas nukkua.
Iltapäivällä samaa harjoiteltiin ukin kanssa ja kuinka ollakaan, sain homman kameralla talteen:
Tästä se alkaa joka päivä vain paremmaksi muuttumaan kun tyypille tulee vuorovaikutustaitoja, mahtavaa!
