Vauvan ensimmäiset kymmenen päivää

Hän on jo kymmenen päivää vanha! Reilussa viikossa tapahtuu hirveästi kehitystä, vaikka näennäisesti vauva vain nukkuu.

vastasyntynyt

Meidän mini alkaa nyt kymmenennen päivänsä kohdalla olla yhtäkkiä hereilläkin. Viime päivinä on nähty useita parin tunnin mittaisia valveilla olon aikoja, jotka sujuivat erittäin tyytyväisenä maisemia ja elämää ihmetellen. Hän on vielä häkellyttävän rauhallinen, kerää varmaan voimia ollakseen samanlainen ikiliikkuja kuin kohdussa.

Kymmenessä päivässä tämä paketti on oppinut syömään, kakkaamaan ja melkein röyhtäisemäänkin. Valitettavasti joudun kuitenkin raportoimaan että meillä on ekaa kertaa koskaan unissaan kakkaaja. Toivotaan että pienen nahka kestää yölliset töräykset, ettei mene yöt jatkuvaksi vaipan vaihdoksi.

vastasyntynyt

Syömisessä olen joutunut auttamaan rintakumin kanssa kun tuo suu on niin mahdottoman pieni ettei tahtonut jalkapalloihini oikein taipua, mutta senkin käyttö on välillä tarpeetonta. Osaamme tämän homman jo aika hienosti. On imetetty sohvalla, sängyllä, lasten työtuolissa, pihalla, auton etupenkillä ja kerran ihan jo kenttäolosuhteissakin (= muualla kuin kotona).

Kaiken tämän imettelyn myötä hän on jo kasvattanut pienen kaksarin ja tikkureisiinkin alkaa tulla pientä lihaa luiden ympärille. Toivon että ollaan tosi pian yli sen kolmen kilon maagisen rajan, että voin lopettaa kolmen tunnin välein tehtävät syötöt ja mennä vauvan tahtiin, hän kun selvästi nukkuisi öisin jo pidempiäkin pätkiä. Jotain pientä päivärytmiäkin alkaa olla havaittavissa!

10 päivän ikäinen

Olemme päässeet ulos ensimmäisiä kertoja, lyhyesti mutta kuitenkin. Eilen kävelin vaunujen kanssa jo kolme kilsaa, jättimäinen saavutus josta kiitän paljolti Ipanaiselta saamaani Lola & Lykke tukivyötä. Tästä ehkä lisää myöhemmin, testaus jatkuu.

Oma olo onkin tosi hyvä, suorastaan palautunut. Maidonnousun pahimmista pinkeyksistä ja henkisistä vaurioista on toivuttu ja down there sijaitsevat kolme tikkiä unohdan jatkuvasti kun ei siellä mikään kipeä ole. Jälkivuoto on melkein loppu ja mahasta on iso osa sulanut pois – raskauskiloistakin noin puolet.

Vauva on käynyt ekassa kylvyssä, vetänyt ensimmäiset autoraivarit, saanut kokeilla tuttia,  kasvanut ulos vaatekoosta 44 ja saanee tänään navan. Ällöttävä napatynkä osoittaa tipahtamisen merkkejä. Me alamme tottua uuteen elämäämme vauvaperheenä ja minulle on alkanut palautua lihasmuistista vanhoja vauvan käsittelyn kikkoja. Ykkönen ja Kakkonen (joita kutsun nykyään hieman vahingossa aina yhteisnimellä isot) ovat hullaantuneet uuteen tyyppiin mutta käsittelevät vielä hiukan ristiriitaisia tunteitakin tästä kaikesta. Onneksi saamme siitä kaikesta hyvin puhuttua yhdessä.

Niin se vain on että kaikki aina ajan myötä helpottaa. Viikko ja päivä kerrallaan tapahtuu jotain edistymistä, uusia vaiheita ja temppuja tulee jatkuvasti. Ensimmäiset 10 päivää ovat nyt takana ja tuntuu että hommasta alkaa ihan oikeasti nauttia.

Ja nyt suokaa anteeksi, poistun pusuttelemaan maailman söpöintä vauvaa.

10 Kommentit

  • Vauvantaisin

    Täällä vauvakuumeinen lukija hei!

    Haluaisin kysyä paria fiilistä, eli

    -Miltä tuntuu ”aloittaa kaikki alusta”, vai onko edes tuntunut, että kaikki alkaa alusta?

    -Lisäksi kiinnostaa, että millaista tuntuu tavata kolmas oma lapsi. Onko hän selvästi jommankumman sisaruksen oloinen vai tuleeko tunne, että ”tämähän on taas ihan erilainen kuin kaksi aiempaa”. (Tarkoitan, että kolmashan vasta tekee ryhmän. Jos on nähnyt vain apilan ja päivänkakkaran, ei tiedä, millaisia muita kukkia voi olla, mutta kun näkee liljan, niin tajuaa, mikä kukkia yhdistää ja erottaa – jos sait yhtään ajatuksesta kiinni).

    Paljon onnea ihanasta vauvasta 🙂

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ohoo, vaikeita!

      Ekaan: en ole enää synnytyksen jälkeen osannut ajatella noin. Ennen ajattelin paljon että vitsi kun kaikki alkaa alusta, monta sellaista juttua läpikäytävänä mitä ei jaksaisi – samoin kuin monta mitä odottaa innolla. Nyt menen jotenkin tosi päivä kerrallaan!

      Tokaan: Sekä että. Välillä ilmeet ja olemus on niiiiin samaa kuin Ykkönen aikanaa että naurattaa – joskus taas tuntuu että tämä on ihan oma tyyppinsä. Aika näyttää minkälainen apila tulee!

  • Sanna / Kototeko

    Niin ihana seurata teidän perheen vauvajuttuja. Instassakin aina oikein odotan, että näkyisi videota pikkuisesta. Niin suloinen hän on! Paljon onnea vielä ja ihanaa, että kaikki on sujunut kivasti. 🙂

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kiitos, ihanaa kun ihmiset tykkää tätä seurata <3

  • Liisa

    Paljon onnea koko perheelle ja suloiselle vauvalle! ☺

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kiitos! <3

  • Marikki

    Hei ja isot onnittelut koko perheellä. Olen aivan jännityksissä seurannut raskauttasi ja vauvanne syntyi, kun olin lomareissulla atk.n ulottumattomissa :). Oli niin ihanaa lukea kerralla useampi postaus suloisesta vauvasta. Itsellä nuo ajat ovat jo tositosi kaukana, mutta nautin paljon kirjoitustyylistäsi.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ihanaa kun ootte moni seuranneet näin tiiviisti – tulee jotenkin ihana olo siitä miten moni on myötäelänyt 🙂 Kiitos kivasta kommentista!

  • Minttu

    Onnea!<3
    Tätä matkaa on ihana seurata! Ihailen teidän rohkeutta ja toiminnan meininkiä, uskaltamista 🙂
    Meillä puoliso haaveilee kolmannesta lapsesta, itse haluaisin uskaltaa.
    Voinko kysyä, miten teidän isot otti vauvan vastaan? Tuntuuko hän ns.”solahtaneen” teidän joukkoonne? Onko arjen ns.peruspilarit pysyneet samoina? (en tiedä mihin ne muuttuisivat, mulla on kummallisia höpöhöpö pelkoja)
    Pohdin kovin, voisiko kolmas lapsi sujahtaa rasvattuna tähän meidän 5&6 v lapsiperheen arkeen, heh. Parasta nähdä sun valottamana teidän arkea! 🙂

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Kiitos! Kyllähän se kolmas aina väistämättäkin solahtaa arkeen, ei se voi muukalaiseksikaan jäädä 🙂 Jokainen perhe löytää oman tapansa olla! Uskaltakaa vain! 🙂

Tämän viestin kommentit on suljettu.