Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Huonoa matikkapäätä ei ole olemassakaan

Kaupallinen yhteistyö: Bazar kustannus ja Adlibris sekä Suomen Blogimedia

Siis tätä helpotuksen määrää; olen vastikään oppinut, etten olekaan tyhmä! Olenkin vain laiska ja malttamaton, huh!

Olen sellainen perusfiksu, joka pärjäsi koulussa aika pienellä vaivalla. Luistelin läpi ala- ja vielä yläasteenkin tekemättä juuri mitään ylimääräistä. Vain pakolliset läksyt ja nekin viime tipassa, nopea luku kokeisiin ja riittävät numerot todistuksiin. Osasin tunnistaa tärpit ja oleelliset asiat ja niiden opettelu riitti. Kunnes tuli lukio ja asiat alkoivat olla oikeasti vaikeita, erityisesti matikka. Valitsin pitkän matikan (koska niin fiksut tyypit tekee) ja olin ongelmissa jo ensimmäisen kurssin jälkeen.

Lopulta tämä muka-niin-fiksu tyyppi joutui ottamaan ekstraopetusta, jolla sain YO-todistukseen nippanappa B:n ja itselleni loppuelämän tuomion; olen huono matikassa. Mulla ei vain ole matikkapäätä. Samaan ongelmavyyhtiin olen sittemmin niputtanut huonon suuntavaiston, olemattoman ulottuvuuksien ymmärtämisen ja ongelmat ruoanlaitossa.

Kunnes luin tämän yhteistyön puitteissa Ymmärrä matematiikkaa – 23-metodilla menestykseen – kirjan (Anne Lene Johnsen & Elin Natås, suomentanut Virpi Vainikainen, Bazar kustannus 2018) ja ymmärsin mistä on oikeasti kyse. En ole tyhmä vaan hätiköivä. Matikka on aine, jossa ei voi oikaista, ja minä olen mestarioikaisija. Napsin oleelliset ymmärrettävät asiat ja surffaan niiden avulla kokonaiskuvaan. Strategisissa töissä olenkin hyvä, koska näen kokonaisuuden yksityiskohtien keskeltä. Matematiikassa tämä ei toimi.

matikanläksyissä auttaminen

Matikka perustuu sääntöihin, joihin ei ole poikkeamia. Säännöissä ei ole tulkinnanvaraa, eikä oikoteitä. Matikan pitäisikin kaiken järjen mukaan olla tosi helppoa; sen kuin opettelee ne säännöt. Haasteena kaltaiselleni hätähousulle on se että säännöt pitää todella opetella sillä matematiikassa yhtäkään asiaa ei voi oppia ennen kuin edellinen on läpikotaisin ymmärretty. Ja minähän en lähtökohtaisesti halua oppia mitään asiaa läpikotaisin, koen että se on turhaa.

Paitsi että nyt mietin, voisinko kuitenkin opetella matikan uudestaan. Olisi kiva ymmärtää niitä peruspalikoita, joista maailmamme koostuu. Niinpä olen tätä nykyä jatkuvasti tekemässä itse itselleni harjoituksia, joilla saisin ne peruspalikat kohdilleen. Puhun muodoista niiden oikeilla nimillä ja mietin onko tämä kuvio yksi- vai kaksiulotteinen ja miksi.

Ymmärrä matematiikkaa -kirjan tavoitteena on tukea vanhempia, joiden lapsilla on haasteita matematiikan opiskeluissa. Meillä tilanne on hieman toisinpäin: Lapseni on matematiikassa luonnostaan parempi kuin minä. Sai onnekas isänsä matikkageenit. Parempi näin toisaalta, sillä nyt minä joudun ihan oikeasti ottamaan osaa tähän matikan opetteluun alusta asti, eli saatan jopa pysyä perässä siellä lukion vaikeissa tehtävissä.

matikan opettaminen matematiikan opettaminen matematiikan opettaminen matikan läksyt vaikeita

Kirjassa opetetaan ns. käsitemetodi, joka perustuu neljään askeleeseen: nimetään opetettava asia (tämä väri on punainen); etsitään aarteita (tuo tähän tavaroita joissa on väriä punainen); valikoidaan ja poistetaan (tässä ei ole punaista väriä); todetaan että valitussa joukossa on jotain yhteistä (näissä kaikissa on väriä punainen).

Metodi tuntuu aluksi vähän hassulta. Että onko sillä muka nyt väliä sanonko “tuo tavaroita missä on punaista” vai “tuo tavaroita missä on punaista väriä”, mutta on sillä. Juuri tässä kohtaa minä olen mokannut. Skipannut perusasioita, jotka jäävät kummittelemaan vaikeissa kohdissa epäselvinä tulkinnanvaraisina möykkyinä. Niinpä meidänkin perheessä kysytään nykyään minkä lukumäärän lihapullia otat tai mitä muotoja tässä kirjaimessa on.

Muoto, väri, lukumäärä ja kappaleet ovat tärkeitä perustuksia, joiden varaan ne derivaatatkin lopulta asettuvat. Kirja auttaa muuten myös niitä jo derivointiin edenneitä lapsia ja heidän vanhempiaan, liian myöhäistä ei ole koskaan! Kirjan opit ja neuvot ovat muutenkin aivan timanttisia kaiken opiskelun tukeen. Esimerkiksi tällä aukeamalla on monta viisautta:

lapsen matikan läksytala-asteen matematiikka

Minulle isoimpia oivalluksia oli se että ensin opitaan, sitten vasta harjoitellaan. Nerokasta! Kaikki turhautuminen ja ärsyyntyminen lähtee pois kun edetään näin päin. Toinen tärkeä asia oli ”Tietenkään et osaa, koska en ole vielä opettanut sitä sinulle”. Tässä otetaan vastuuta pois “tyhmältä oppilaalta” ja vaaditaan opettajalta enemmän.

Kirjan metodit auttavat minusta kaikessa koulunkäynnissä, ja matematiikassa erityisesti.

Pienenä haasteena on se, että kirja pitää lukea melko tarkkaan alusta asti, jotta opetusmetodin taustat ja ajatukset selviää. Tässäkin pitää siis jaksaa mennä pala kerrallaan eikä hyppiä “oleellisiin kohtiin”! Se kuitenkin kannattaa. Jos kirjaa alkaa tankata siinä kohtaa kun lapsi heittää kynän kiukkuisena seinään matikanläksyjen aikana, ei ratkaisuja yhteiseen tuskaanne löydy.

Tiedän, sillä yritin.

En tajunnut ekaluokkalaisen matikankirjan tehtävänantoa. Mikä hemmetin tasokuvio? Kahlasin kirjaa mutta eihän sieltä löydy lukua “tasokuviot”. Kirjasta löytyy työkalut ymmärtämiseen, ei valmiita ratkaisuja. Siksi kirja kannattaa lukea ensin itse läpi (ainakin ensimmäiset 65 sivua) ennen kuin aloitat lapsen kanssa harjoittelun. Kirja on tosi helppolukuinen ja seassa on paljon konkreettisia tarinoita ja vinkkejä, joilla hommat menee kaaliin hyvin!

Minä olen tosi iloinen, että tämä kirja päätyi meille. Mahtavaa tajuta ettei minulla olekaan huono matikkapää vaan huonot metodit! Toivoa siis on, ja lapsen auttamisen varjolla voin nyt itse vihdoinkin ottaa matikan haltuun.

(Tai ehkä tämän työn avulla pysyisin edes auttavasti sen itseäni paremmin opiskelevan lapseni perässä.)

Kirjasta löytyy ladattava lukunäyte täältä ja koko kirjan voit ostaa Valeäidin lukijoille spesiaalihintaan 21,90€ (normaali 25,80€) tästä (ale voimassa 31.5. asti)