Raskausviikko 15: Hehkeä toinen kolmannes, missä olet?

Raskausviikko 15

HALLELUJA KIITOS AMEN JA JES – pahin pahoinvointi on ohi. Jos vain muistan syödä kuin lapsi – useasti, vähän ja perusruokaa – homma on hallussa. Jos illan lämmin ateria jää välistä, tilanne on toinen. Mutta tämän kanssa pärjään jo!

Härän kokoinen nälkä ei ole lähtenyt mihinkään. Kirjaan luotettavaan raskauskirjaani isolla tussilla NÄLKÄ. Siihen viereen mihin olen ensimmäisen raskauden kohdalle kirjoittanut “Hanne 27v :)” Voi apua miten paljon tässä onkaan aikaa vierähtänyt välissä.

Tajuan ensimmäisen kolmanneksen olevan ohi. En missään nimessä sanoisi tätä siksi toiseksi hehkeäksi kolmanneksi, mutta alan aavistaa että se voi olla nurkan takana. Vatsan pojalta alkaa tuntua jo jotain kovempaa ja fiilis on lähtökohtaisesti parempi kuin aiemmin. Jaksan vähän liikkuakin.

Mitä tulee siihen vatsan liikehdintään, alan uskoa olleeni oikeassa, nämä muljahdukset todella muuttuvat selkeämmiksi töytäisyiksi.

Ihanaa <3

 

Lue myös: 

Raskausviikko 11: Jouluiset oksut

Raskausviikko 11

Joulu.

Tämä viikko menee sumussa ohi, sillä viikon ensimmäisenä päivänä mietin töissä että silmissä tuntuu migreenin alku. Perjantaina se alkaa jo vähän säteillä ja lauantaina kipu on täysillä päällä. Vanha tuttu kaveri, jonka saa nitistettyä suunnilleen siedettäväksi buranalla ja voltarenilla.

Nyt siis ei saa. Kun serkut vierailevat meillä 22. päivä glogeillä, itken keittiönpöydän ääressä vielä tunti ennen heidän tuloaan. Olo on niin kokonaisvaltaisen huono. Pää jyskyttää, vaatteet kiristää turvotuksesta. Oksettaa. Pitäisi syödä mutta ei pysty. Huimaa ja väsyttää sairaalloisesti, mutta enää ei ehdi nukkua.

Panadolista ei ole mitään apua. Jos ensimmäiset pari päivää ovatkin vielä ihan siedettävät, aatonaattona herään jo tuttuun piinaavaan jyskytykseen. Heräilin särkyyn jo yöllä, samalla huomasin että on kova nälkä. En jaksanut kuitenkaan nousta banaanilleni ja voi että sitä voikin ihminen yhtä syömätöntä banaania aamulla katua. On aatonaatto ja minä aloitan päiväni oksentamalla tyhjän mahani loputkin hapot pönttöön.

Yhdistelmä pahoinvointia aiheuttavaa migreeniä, raskautta ja liian kovaa nälkää veivät voiton ja historiankirjoihin tallennetaan ensimmäinen oksennus vuosikausiin, ensimmäinen koskaan raskauksien aikana. Jouluaatto menee samoissa tunnelmissa, mutta oksennus pysyy sisällä. Nukumme yön Mukkilassa ja minä heräilen särkyyn kahden tunnin välein.

Joulupukkia odotellessa nukahdan istualteni lämpötyyny niskallani. En ole jaksanut koko päivänä juurikaan keskustella kenenkään kanssa, hiivin sumussani ateriasta toiseen ja nukun päikkärit aina kuin mahdollista. Sukulaisia virtaa taloon vielä joulupäivänäkin ja jaksan jo puhua – edellinen yö meni jo nukkuessa. Viisi päivää takana ja uskallan toivoa että se oli tässä.

Selailen välillä koomassani somea ja mietin olisiko minunkin pitänyt päivittää joulusta edes jotain. Ei olisi, eikä olisi tehnyt mielikään. Kohta jaksan taas ja sitten onkin vähän kerrottavaa. Voi pojat että onkin teille kerrottavaa, en malta odottaa että nämä kaikki salaisuudet saadaan julki.

Keskiviikkona herään hyvään oloon, miten ihmeellistä! Havahdun uuteen elämään kärsimysnäytelmän jälkeen ja tajuan yhden raskausviikon menneen ohi. Samalla huomaan että väsymys on helpottanut kovasti, kaukana turvotuksen alla on jotain kiinteämpää ja pahoinvointi alkaa yhä myöhemmin ja pysyy helpommin aisoissa. Kaikista karmein olo iskee vasta ihan lähellä nukkumaan menoa, mikä on jo tosi jees.

Lue myös: 

Raskausviikot 8-9: Hello pahoinvointi, uusi ystävä

Raskausviikot 8-9

Tämä alkaa tuntua tutulta ja todelta. Rinnat kasvavat viikossa tuplaksi, saavuttavat vihdoin oman kuppikokonsa. Täyttyvät vanhasta alhostaan normaaleiksi ja tajuan miten paljon olen niitä kaivannut. Vatsan turvotus on ihan massiivinen ja etominen jatkuvaa. erityisen pahoja ovat illat ja iltapäivät – silloin väsyttää ja pakollisten päiväunien jälkeen on todella paha olo. Joudun syömään tunnin välein vaikka mitään muuta kuin suolaa ei tekisi mieli, ja mulla on jatkuvasti jano. Toisin kun aiemmin, myös väsymys painaa erityisesti iltapäivisin. Kerran nukahdan veljeni olohuoneen lattialle.

Muistatteko tämän kuvan ennen joulua? Juu ei ollut ihan jouluväsymys pelkästään joka painoi.

Täydellinen krapulakokemus: Vatsa tuntuu ylitäydeltä mutta on pakko syödä, väsyttää ja ahdistaa ja suussa tuntuu olevan joku kuollut kissa. Ainoa mikä auttaa on salmiakki mutta sitä ei saisi syödä. Ykkönen kysyy suoraan “oletko raskaana” kun maha on niin iso ja minä yritän keksiä työvaatteita jotka mahtuisi päälle. Ostan ensimmäiset äitiyssukkahousut koska on yksinkertaisesti pakko.

Mutta: Onneksi on oireita. Aiemmin ei ole kunnolla ollut ja silloin olen aina friikannut että olen kuvitellut koko raskauden. Nyt niin ei voi tehdä.

Tosin onnistun kuvittelemaan että tämä rajumpi olo johtuu varmaankin kaksosista jotka eivät vain näkyneet vielä ultrassa. Niin on käynyt kahdelle tuttavalleni.

Mietin vieläkin onko kaikki hyvin, mietin milloin saamme mennä 12. viikon ultraan kun ensimmäinen neuvolakäyntikin on vasta 8+6 – tuskin siitä ihan heti ultraan pääsee.

Mietitään myös tosi paljon milloin kertoa lapsille. Tuntuu pahalta piilotella ja välillä suoraan valehdella, mutta en halua myöskään heille kannettavaksi surua siitä jos jotain vielä tapahtuukin. Lapsille kertominen on myös sama kuin kuuluttaisi sen Hesarissa, seuraavana päivänä kaikki tietää. Periaatteessa nyt voisi tehdä kaikkien aikojen joululahjan ja kertoa asiasta aattona. Silloin kasassa olisi 10+4 raskausviikkoa. Sekin vielä hirmu aikaista riskeihin nähden.

Ihan mitä vain voi vielä tapahtua.

Lue myös: