Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Raskausviikko 37: ’Kaikki on täydellistä’

Matkalla juhannusmökkeilyyn mahassa tuntuu jotain kummaa. Potkuja tissien alla. Hetkinen, näitä ei ole ennen nähty? Samaan syssyyn tunnen jäätäviä sukkapuikkokipuja down there ja tajuan myös että ne ihan jättimäiset vartalon sheikkaukset puolelta toiselle ovat tauonneet. Onko hän kääntynyt?Vauvan kääntäminen RV37Neljä päivää myöhemmin Naistenklinikalla kätilö ehtii hädin tuskin anturaa paikalleen asettaa kun epäilykseni jo todennetaan:

”Pää alaspäin, syke näkyy hienosti, vauhdikkaat liikkeet. Kaikki on täydellistä, hyvä vauva!”

Liikutun niin paljon pienen vauvani saamista kehuista (ja helpotun siitä ettei ketään käännellä tänään!) että unohdan kysyä kaiken muun mitä piti. Olihan se vielä tyttö, minkä kokoiselta se näyttää, onko pää jo kovinkin alhaalla vai vasta oikein päin?

Toisaalta aivan sama. Hän on nyt oikein päin, enkä usko että helpolla enää mahtuu toisin kääntymään vaikka yritys tuntuu aika kova olevan. Hän on myös varmaan noin vauvan kokoinen, turha sitä lähteä arvioimaan. Ykkönen ja Kakkonen ovat olleet erittäin tasakokoisia ja linjassa keskiarvojen kanssa, toinen 3340g ja toinen 3316g, eiköhän tämä kolmaskin osaa sinne keskivertoluokkaan asettua.

On jännä fiilis käydä Naistenklinikalla. Muistojen tulva ja tulevan jännittäminen yhtä aikaa päällä, toisaalta sellainen varsin järkiperäinen “tsekataan parkkipaikat” -meininki meillä kummallakin Insinöörin kanssa. Kohta se ollaan me jotka kaartaa autolla vähän turhan vauhdikkaasti tuohon ja alkaa miettiä mihin pitikään mennä.

Kolme viikkoa laskettuun aikaan, viisi viikkoa varmaan ulostuloon. Toisaalta vauva voi syntyä jo vaikka huomenna. Tänään hän on täysaikainen – valmis – virallisestikin. Aivan hullua, aivan ihanaa. Mieli kääntyy enemmän ja enemmän sinne jälkeen-elämään. Myös lapset tuntuvat jo asennoituvan kovasti tulevaan. Mahan silittely ja pussailu on lisääntynyt viime aikoina kovasti ja moni juttu alkaa “sitten kun…”.

Ihan kohta kun.

Vauva kääntyy raivotarjontaanKäydään viikon aikana kolmistaan Stadikalla uimassa. Olen jännännyt sinne menemistä yksin lasten kanssa kun oma vointi on niin vaihteleva. Entä jos pitää olla oikeasti altaassa jeesaamassa? Vahtaan altaan reunalta, valmiina loiskahtamaan valaana mukaan jos Kakkosen taidot eivät olisikaan ihan hyppyaltaassa riittäneet. Turhia huolia, taas kerran. Tyypit pitää toinen toisistaan vankasti huolta eivätkä edes mene isoihin altaisiin yksinään.

Pukuhuoneessa ne hoitaa itse kaiken ja pysähtyy välillä vain silittelemään lempeästi minun paljasta vauvavatsaani. Pakahdun ylpeydestä muiden katseiden edessä. Tässä me vaan ollaan, minä ja mun kaksi isoa ja kohta kolmas ihan pieni. Loistava tiimi jo nyt, ja tästä kuvasta puuttuu vielä se lasten isäkin! Hyvin me tullaan pärjäämään.

Isot lapset ovat selvästi valmistautumassa tulevaan rooliinsa. Toisaalta aina kun he puhuvat hyvin huolehtivaiseen sävyyn vauvasta painan mieleeni että pitää muistaa antaa heille paljon myös omaa aikaa, mahdollisuus olla vielä pieni itsekin.

Silti välillä vähän myös naurattaa, miten vakavasti lapset tulevan tehtävänsä ottaakin. Kuten ekana kesälomapäivänä: Istuttiin lasten kanssa jätskeillä kolmistaan leikkipuiston laidalla, syötiin nautinnollisessa hiljaisuudessa herkkujamme ja katseltiin parin taaperon touhuja. Jonkin aikaan taaperoiden säätöä, ähinää ja kitinää katseltuaan Kakkonen tokaisi Ykköselle kuin mikäkin tuleva isä puolisolleen:

“Katso Ykkönen, tota se meidänkin elämä sitten kohta on”.

Well said, outo aikuinen poikani. Samaa minäkin mietin jokaisen näkemäni vauvan, imetyksen, vaipanvaihdon ja vaununtyöntelyn nähdessäni. Että tota se kohta on.

Ps. Kaikki kuvat Instagramin Storyn puolelta, jonne taltioin raskausjuttuja paljon enemmän. Tervetuloa seuraamaan!

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

Raskausviikko 36: Poikittain, väärinpäin, ehkä. Jotenkin.

“Mä en nyt oikein ole varma”
“Kyllä mä lähtisin sanomaan että tässä ylhäällä on jalat. Vai hetkinen”
“Ei tästä kyllä osaa sanoa”
“Jotain kovaa minä siellä kohdunkaulassa tunsin”
“Mutta sehän voi olla vaikka polvea”
“Tässä se selkäranka menee”
“Syke kuuluu toisaalta tästä”
“Kokoakaan ei pysty mitenkään arvioimaan kun se on täällä niin alhaalla”
“Ei tästä kyllä osaa sanoa”
“Vai hei olisko se kuitenkin, kyllä tämä taitaa olla pää”
“Jotain isoa pyöreää minä tässä ylhäällä näen”
“No selvä, parempi tehdä lähete synnytystapa-arvioon”.

Olen niin iloinen että pidin kerrankin puoliani. Neuvolasta oli varattu tämä viimeinen lääkärikäynti alunperin viikoille 36+5 ja kysyin kohteliaasti onkohan se vähän myöhäinen aika kun vauva on mielestäni poikittain ja sitä ehkä pitäisi sitten tutkailla. Hieman mukisten minulle annettiin aika viikolle 35+0 ja nyt makaan ultrattavana lääkärin ihmetellessä vieressä. Hän oli ensin varma, sitten ei kuitenkaan.

Menimme lääkärin ehdotuksesta vielä varuiksi ultraamaan ja pyysimme matkalta kokeneen kätilön mukaan. Hänkin oli ensin ihan varma mutta sitten ei kuitenkaan.

Minä olen ollut koko ajan aika varma mutta en ihan kehtaa sanoa kun mistäs minä kuitenkaan tiedän. Vasta kun uskaltaudun sanomaan että potkuja tuntuu tosi paljon kohdunsuulla, kätilö toteaa helpottuneena että no se on selvä sitten. Väärinpäin. Saan ajan Naistenklinikalle tarjonnan tarkistukseen ja tarvittaessa ulkokäännökseen – jotenkin naurattaa että se osuu sille samalle 36+5 päivälle.

Vanhoista merkinnöistäni näen että myös Kakkonen on ollut tässä kohtaa poikittain ja vasta ultrassa 38+5 pää alaspäin. En osaa olla siis mitenkään huolissani, enemmänkin musta on jotenkin hauskaa että tyyppi on niin juoni että laittaa meidät ihan ihmetyksiin jo tässä kohtaa. En aio lähteä tekemään hullun lailla Spinning Babya tai ravaamaan osteopaatilla, katsotaan tilannetta sitten kun nähdään miten päin hän siellä todella on ja kyllähän ne vauvat väärinpäinkin syntyy.

Fyysisesti olo on muuten vieläkin melko lailla sama, vauvan liikkeet vain voimistuvat. Verenpaine 109/70, missään ei turvota, paino nousee (vielä) hallitusti ja kohdun SF-mitta on itse asiassa pysynyt samana kuukauden verran. Maha todella kasvaa sivuttain, niin kuin random ihmiset ovat terävästi havainnoineet.

Mutta! Olen saanut urheiltua! Tai no, siis. Tässä tilanteessa lasken urheiluksi sen että kerran sain käveltyä pienen lenkin metsässä (taisi olla hieman vajaat 3000 askelta) ja kerran uin ainakin 500m. Kova!

Henkisesti olo on…vaihteleva. On niitä hetkiä kun epämääräinen tumma möykky puristaa rintaa, mutta ehdottomasti eniten on hetkiä kun vain nautin tästä kaikesta kauheasti. Sitten on vielä kolumni C, outo realiteettipoimu jossa olen aivan hämilläni että minäkö se tosiaan tässä olen, raskaana? Siis olenko raskaana? Viikolla 36, mitääääh? Tuntuu niin oudolta.

Tuntuu myös omituiselta mutta erityisesti haikealta että ihan kohta tämä on ohi. Kuin olisin ihanan kevään korvilla ja pelkään jo vähän heinäkuuta joka kääntyy pian elokuuksi ja sitten se on taas ohi, tällä kertaa ikuisesti. Että enää vain nämä muutama hassu viikko ja sitten en tule enää koskaan kokemaan tätä.

Aivan järkyttävä luopumisen tuska. Vastahan aloin tottua siihen että olen raskaana! Vasta alan ymmärtää että muutkin näkevät mut niin. Miten tämä nyt voi jo loppua, hidastakaa joku aikaa pliis.

Samaan aikaan en malta odottaa että saan hänet syliini.

Ps. Lääkärin ihan ensimmäinen kysymys oli tuoliin istuessani “Olitko tulossa jälkitarkastukseen?”. Se hymyilytti jonkin verran tässä kohtaa.

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut:

Raskausviikot 34-35: Äitiyslomaa ja uteliaiden katseita

Raskausviikko 34

Jään sairaslomalle äitiysloman alkuun asti. Se tuskastuttaa, mutta myös helpottaa. Nyt sitten levätään! Vauva melskaa edelleen ihan(ia) hullun isoja liikkeitä ja supistukset seuraavat perässä jollen anna meille kummallekin lepohetkiä vaaka-asennossa tasaisin väliajoin. Olo on kuitenkin pääsääntöisesti tosi hyvä: nukun edelleen hyvin (ja yllättävän paljon selälläni, kiitos vauva!), liitoskivut ovat melkein kokonaan pois ja mitään valtavaa ärtymystäkään en osaa raskauden piikkiin laittaa.

Lähinnä kauhistuttaa ajan kuluminen – tämä on kohta ohi.

Näytän enemmän ja enemmän raskaalta, mikä kuuluu tietysti asiaan ja on omasta mielestäni vain kivaa. Mutta, nyt alkaa taas riepoa ympäristön lakkaamaton kiinnostus olemukseeni. Saan tuntemattomilta pyytämättä arvioita siitä onko tulossa tyttö vai poika mahani muodon mukaan. Vanha kansantyhmyys joka vituttaa yhtä paljon joka kierroksella.

Koska vauva on poikittain, mahani on tosi leveä. Se ei aina saa oloa kovin siroksi enkä välttämättä halua 50v leiriohjaajan tuijottavan tarkkaan keskivartaloani ja päätyvän siihen että tyttö on se on sillä “vaimollani ei näkynyt yhtään takaapäin edes että oli raskaana!”.

No minulla näkyy. Näkyy myös varmaan naamasta ja ainakin käsistä ja jaloista, joihin kaikki raskauskilot tuntuvat tulleen. Niitä on tullut noin 13-15 mutta minä olen onneksi näemmä lopettanut koko asian ajattelemisen. Kiloja tulee ja menee, tuo paksu suonikohjukin toivottavasti laskee sitten synnytyksen jälkeen.

Yritän olla välittämättä muiden jatkuvasta arvioinnista koostani suhteessa laskettuun aikaan ja nautin siitä että sormukset mahtuu, jalat eivät ole kasvaneet, maksaläiskiä ja raskausarpia ei näy ja tukka on vielä normaalia paksumpi.

Raskausviikko 35

Virallinen äitiysloma alkaa. Se helpottaa hirveästi henkisesti, nyt mulla todella on lupa olla ajattelematta töitä ja vain levätä. Saan olla vaikka kuinka itsekäs ja raskaana. Viikonlopun megabileiden jäljiltä olen vielä vähän sellaisessa toiminnan moodissa että jotain pitäisi varmaan tehdä nyt kun on aikaa.

Yritän silti parhaani mukaan pitää kiinni omista äitiyslomarutiineista: yksi asia päivässä. Ensimmäisen äitiyslomapäivän kunniaksi se yksi asia on lounas rakkaan ystävän kanssa sekä uuden uima-altaan osto sen naapurilta lainatun ja tuhotuksi osoittautuneen tilalle. Ai niin ja voisin ottaa vihdoin kuvat siitä meidän eteisestä. Alkaisinko nyt pestä niitä vauvan vaatteita ja katsella mitä kaikkea vielä puuttuu? Ja nämä kaikki blogiututhan pitiki kirjoittaa ja voisin ehkä käydä vaatekaappeja läpi, ja.

EI. Nyt avaan Netflixin ja syvennyn väkisin Yummy Mummies’iin. Se on kuulemma sellainen jota äitiyslomalla katsotaan.

Kaikki raskausviikot-sarjan jutut: