Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Huvikseen vähän ponnistelin ja vauva tuli – Synnytyskertomus!

Seuraa synnytyskertomus. Graafinen eli liian yksityiskohtainen mutta minulle tärkeä sellainen. Koska olen tässä viimeistä kertaa ja tämä oli ehdottoman tärkeä kokemus, haluan sen itselleni muistiin juuri niin kuin se meni. Pitkä selostus siis edessä, nauttikoon ne keille tämä on relevanttia!

Säännöllisiä supistuksia

Vietämme kahdenkeskistä lauantaita Kuusijärvellä ja Ikeassa, lapset ovat Lahdessa hoidossa varmuuden vuoksi – vaikka olin varma että kaksi viikkoa yli menee taas. Kuten Kakkosenkin kanssa, kesti siksi hetki hyväksyä että synnytys on oikeasti käynnissä. Kolmen tunnin kohdalla se kuitenkin kävi aivan selväksi.

Supistukset alkavat pikkuhiljaa aamupäivän reissujen jälkeen (”Säännöllisiä supistuksia 15.45″) autossa, missä muutenkin olin loppuraskaudesta saanut usein supistuksia. Nyt ne ovat kuitenkin jokainen jo aika kipeitä ja kestävät pitkään, 45 sekuntia tai yli. Ne myös tulevat tosi tasaisesti viiden minuutin välein.

Käymme nopeasti Itäkeskuksessa, ja totean jo ettei minusta ole kauppakeskukseen asti vaan jään autoon odottamaan. Insinöörin ollessa pois saan kaksi supistusta. Hän huomauttaa autoon tullessaan että oli poissa vain neljä minuuttia. 11 minuutin ajomatkalla Itiksestä kotiin puheen keskeyttäviä supistuksia tulee neljä.

Kotona alamme antaa mahdollisuuden sille että tässä oikeasti synnytetään jo. Siivoamme pahimmat sotkut pois, pistämme pyykkikoneen pyörimään (haluaisin ne mustat housut sairaalaan mukaan!) vedämme hyvänenaikasentään lakanatkin ja pakkaamme sairaalakassin. Minä supistelen milloin saarekkeella milloin portaiden kaidetta vasten. Keskeytän aina puheen siksi aikaa ja jatkan juttua normaalisti supistuksen laannuttua – ihan niin kuin Frendeissä sijaissynnyttäjä aikanaan.

Laitan Insinöörin lukemaan synnytyksen ABC -kirjaa*. Voisit vähän valmistautua rooliisi tukihenkilönä.

synnytyskertomus

Lapsivesien meno

Sitten tulee se supistus, jonka ajattelin kokeeksi ottaa sohvalla nelinkontin. Sen aikana (18.30) kuuluu sisältäni ”naks” ja tunnen sen: vedet menivät, kuten olin toivonut! Sitä en ollut ennen kokenut. Nousen äkkiä sohvalta lattialle ja nauran toiminnastani hämmentyneelle Insinöörille että multa meni nyt vedet!

Siirryn suihkuun sotkun ja pahenevien kipujen takia. Lapsivesi on vihertävää ja mukana tuli verta, soitan Naistenklinikalle. Yllätyksekseni kukaan ei kysellyt onkohan synnytys oikeasti käynnissä vaan kysyi vain lähdettekö nyt vai odotatteko vielä hetken kotona. Ajatellemme odotella hetken sillä kuivausrummussa oli ne housut ja siinä on vielä 17 minuuttia jäljellä (klassikko), mutta supistukset yltyvät sen verran napakoiksi että starttaamme 19.04 sairaalaan.

Matkalla viiden minuutin tahti jatkuu. Laitan Spotifysta soimaan Kaija Koon version Apulannan Valot pimeyksien reunoilla -biisistä. Soitan sen kahdesti ja itken sen läpi liikutuksesta. (Sama biisi on soinut koko ensimmäisen viikon päässäni kun herään imettämään. Sullon sisälläs valtameren veroinen voima). Insinööri jättää minut 19.30 Naikkarin etuovelle, josta alan etsiä ilmoittautumista, vaikka olimme sen vasta pari viikkoa sitten opetelleet.

Puhaltelen yhden supistuksen synnytysosaston ovien toisella puolella ja toisen heti ilmon jälkeen sohvilla. Pääsemme saliin heti.

Synnytyssalissa

Salissa soi radiosta Arttu Wiskarin Suomen muotoisen pilven alla. Ei saatana. Pakko laittaa omat musat soimaan – Lady Gagaa.

Yhdelle sormelle auki. Sairaalapöksyt jalkaan tai sittenkin pois – hengailen ensimmäisen tunnin suihkussa lapsivesiä valutellen. Supistukset pahenevat, hetken oli jo paha olokin. Pärjään niiden kanssa kuitenkin hyvin. ”Laulan” hyvällä hengityksellä ja olen paljon pystyssä, Insinööri hieroo selkää ja toimittaa erilaisia apuvälineitä luokseni.

Tässä kohtaa muistan sanoa että Insinööri oli avautumisvaiheessa ja läpi koko synnytyksen aivan älyttömän hyvä tukihenkilö. Osasi tarjota juuri sitä apua mitä kaipasin kulloinkin, ilman että kysyin itse mitään. Siteerasi juuri lukemansa kirjan oppeja hienosti. Tämä synnytys meneekin muistiin sellaisena rakkaudentäyteisenä, kosketusta täynnä olevana hempeilynä. Teimme tämän tiiminä, enkä edes kertaakaan huutanut ”tämä on kaikki sun syytä”.

hyvä synnytyskokemus

Ilokaasua kiitos

20.23: 2cm auki. Ei haittaa, sillä tiedän että homma etenee koko ajan hyvin, tunnen sen. Supistuksia tulee tosi tiheästi ja kipeästi, joten 20.30 siirrytään ilokaasuun. Kuten aina, se auttaa alkuun tosi hyvin ja ihan lopussa se alkoi lähinnä ahdistaa. 20.40 vauvalle laitetaan sydänsondi kun käyrää ei piirtynyt tarpeeksi. En pääse ammeeseen, joka huoneessa olisi ollut. Sekään ei haittaa, olen synnytyskuplassa. Pyydän epiduraalin 21.04 sillä aavistan että homma on menossa kamalaksi.

Niin se menikin. Tästä alkaa se kamala tunti jonka aikana tärisen, ulisen ja olen vakavasti sitä mieltä etten enää kestä. Epiduraalin odottaminen on pahinta mitä synnytyksestä tiedän. Kylkiasennossa tiuhaan saatanallisen kipeitä supistuksia joita ei saa mitenkään järkevästi hallintaan. Spotify soittaa PMMP:N Lautturia ja mietin houreissani että pliis, viekää minut sinne missä hän on, tuokaa hänet tänne missä minä olen. Olen niin kipeä että kätilöt ja lääkäri ympärilläni kyselevät toisiltaan onkohan hänellä jo ponnistamisen tarve? Eipä ei, 2cm auki edelleen.

Epiduraalin ihanuus

22.15 elämä helpottaa. Voin luopua ilokaasusta ja alamme taas jutella. Päätämme levätä, vaikka minä olen sitä mieltä että nyt mun pitäisi olla pystyssä ja edistää hommia. Kätilö toteaa että olet leposi ansainnut, ota iisisti vain. Saan jalkojen väliin kylkimakuulla ”pähkinäpallon”, maapähkinän muotoisen jumppapallon jonka uskon auttaneen hurjasti vauvan liikkumista.

23.00 6cm auki. Pyydän lisää epiduraalia koska tunnen että supistukset ovat tulossa kahta kauheampina takaisin. Siihen se kaikki kipu sitten loppuukin.

00-1.25 nukumme kumpikin Insinöörin kanssa, tai no minä herään Insinöörin kuorsaukseen joskus yhden jälkeen. Spotify soittaa Ed Sheeran soittolistaa, tunnelma on todella rauhallinen. Jään hereille kuuntelemaan vauvan sydänääniä ja supistuksia. Supistukset tuntuvat vaimeasti, välillä pientä painetta mutta ponnistuksen tarvetta ei. Mielessä pyörii harmeja – vastikään saamani negatiivinen blogikommentti ja ajatus siitä oliko toinen epiduraali liikaa. Eteneekö tämä? Kätilö pyysi soittamaan jos tuntuu painetta mutta hitto kun ei. Ehkä siellä kutittelee jokin – tukka? Haluan että jotain tapahtuu, joten pyydän kätilön huoneeseen.

Oon nyt levänny riittävästi, nyt voisi vähän synnytellä.

Insinööri sen sijaan ei oikein jaksaisi herätä, on kuulemma liian vanha tällaiseen yövalvomiseen. Tirsk.

Ponnistusvaihe

Epiduraalin suoma lepo on tehnyt tehtävänsä. Olet 10cm auki, vauva on ihan lähellä, anna palaa vaan. Ponnistuttaako? 

Ei yhtään mutta päätän että synnytetään nyt sitten. Kokeilen pari ponnistuksia kyljellään. En tunne tapahtuuko mitään mutta kätilö kannustaa että hyvin tulee. Sitten alan tuntea vauvan pään ja tajuan mitä on edessä. Pari pidempää ponnistusta, ei edes täysillä voimilla (pelkään sitä kuuluisaa kakkaa ja repeämistä) ja mitä ihmettä – pää syntyy.

Kätilö kehottaa meitä katsomaan ja siellä hän todella jo on. Pää ulkona, mutta jalat potkii minua edelleen sisällä. Seuraava ponnistus, hartiat ulos (auts, pieni repeämä seurasi. Kolme ommelta). Tunnen sen unohtumattoman tunteen kun iso kalkkuna luiskahtaa minusta ulos. Hän alkaa itkeä jalat vielä sisällä.  Minäkin alan jo itkeä, helpotuksesta ja liikutuksesta.

Se oli yhteensä 7 minuutin pikku ponnistelu ja siinä hän on koko 2,7 kilon komeudessaan. Pienenä, pippurisena, täydellisenä.

Hyvä synnytyskokemus Hyvä synnytyskokemus

Hyvä synnytyskokemus

Hyvät naiset ja herrat, sain sen mitä pyysinkin. Tämä todella oli se toivomani eheyttävä, ihana synnytys. Se eteni hyvin, minä olin tilanteen päällä, hallitsin tapahtumia. Sain kerrottua toiveeni ja kestin hyvin eri vaiheet. Kätilöt (3) olivat kaikki ihania ja kunnioittivat todella tarkasti minun toiveitani. Minua kuunneltiin ja minulle kerrottiin jatkuvasti mitä tapahtuu. Olen todella kiitollinen saamastani avusta ja tuesta, sekä Naistenklinikan henkilöstölle että Insinöörille – ja modernin lääketieteen kivunlievitykselle, huh.

Melkein voisi ajatella tekevänsä sen vielä kerran.

 

Melkein.

Hyvä synnytyskokemus

*EDIT: Synnytyskirjan kirjoittaja ja verkkovalmennuksia pitävä Marjaana otti minuun yhteyttä ja halusi tarjota Valeäidin lukijoille alekoodin verkkovalmennukseen (49€). Koodilla valeaiti kurssin saa hintaan 45€ Holvi-verkkokaupasta, täältä.

Raskausviikko 41: Synnytys ja vauva!

40+0 
Laskettu aika. Herään aivan surkean yön jäljiltä, pää edelleen kipeänä. Niskajumi-migreenini alkoi eilen ja tänään on särkypäivä. Sitä ei helpota se että olemme nukkuneet lasten kanssa piharakennuksessa, jonka patja on selvästi mulle aivan liian kova. Nukun kyljelläni ja viime viikot lonkka on kipeytynyt siitä tosi paljon – nyt erityisesti. Käymme perheen kanssa Lintsillä ja olo on ihan kamala. Vauva tuntuu tooooosi alhaalla ja ekaa kertaa se tekee kurjaa painetta.

Lonkkahermoon painaa ajoittain jokin niin että jalka meinaa lähteä alta, kuuma kesäpäivä saa minut melkein lämpöhalvaukseen ja pikkusupistuksia tulee koko ajan. Ajamme kuitenkin vielä Porvooseen illaksi, sillä lapset jatkavat siitä neljäksi päiväksi mökille ja Mukkilaan. Minä saan matkalla seitsemän kipeää supistusta.

Koomaan illan sohvalla. Onnellisena siitä että saan koomata. Käyn vaa’alla. Vielä vajaa pari kiloa ennen seuraavaa kymmenlukua, saa nähdä ehdinkö saavuttaa sen. Nyt ollaan puoli kiloa vajaa samoissa lukemissa kuin Ykkösen syntyessä. Ruokahalua ja nälkää ei kauheasti ole, eikä vatsa oikein mitään enää tahdo sulattaakaan. Tuntuu että sekin odottaa tätä suurta tyhjennystä – minä odotan lähinnä rajoittamatonta salmiakkia.

Biitsillä, kaksi tuntia ennen kuin synnytys käynnistyi.

40+1 
Parempi yö, parempi mieli. Päänsärky alkaa tuntua siltä että se on huomenna tai seuraavana päivänä ohi. Vauva melskasi aivan kreisimeiningillä illalla 21-00 lähes ilman taukoja ja nukkuu nyt aamulla sikeästi, heräilee vasta ennen kymmentä. Hengaamme aamun rauhassa kotona kaksistaan ja seuraamme etupihamme asfaltointia.

Iltapäivällä valumme lounaalle ulos keskustaan ja illalla kaverit tulevat auttamaan Insinööriä pihan lapiohommissa. Olo on tyyni, melko mukava ja  rento. Mutta lepoa alkaa kyllä homma vaatia, sen huomaa. Kävely on h i d a s t a (toivottavasti en törmää enää mummoon) ja jokaisen aktiviteetin jälkeen tarvitaan pieni lepo. Vauva painaa jo aika kunnolla lantioon, jalat meinaavat lähteä aika ajoin alta.

Jos ette kerro kellekään, niin kyllä tässä itsellä sellainen olo on että jotain tuolla tapahtuu ja kohta synnytetään. Harmi vain että tiedän kokemuksesta että se “kohta” voi myös olla viikkojen, ei päivien päästä.

40+2
Tänään on tilastollisesti yleisin päivä synnyttää. Minä herään ilman vauvaa mutta myös ilman päänsärkyä, jee!

Aamupäivällä käymme Insinöörin kanssa kahdestaan Kuusijärven rannalla lököttelemässä – eli minä tuskailen kun en löydä oikein mukavaa asentoa. Paluumatkalla käymme Ikeassa, taapertaminen on tosi hidasta ja paljon on kaikenlaisia kipuja jo. Lounaalla totean Insinöörille että ensimmäistä kertaa tuntuu että kun tästä nousen niin mitä vain voi tapahtua, vaikka lapsivedet mennä.

Kotimatkalla autossa tulee neljä puhalluttavan kipeää supistusta 12 minuutin sisällä. Edellisen virkkeen kirjoitan jo saarekkeeseen nojaillen, sairaalakassin pakkaamisen välillä.

40+3 klo 01.42

Meillä on vauva.

 

Raskausviikko-sarja päättyy tähän. Kaikki sarjan jutut alla viikottain:

Varmat vinkit synnytyksen käynnistämiseen

Tätä kirjoittaessani raskautta on kestänyt 40 viikkoa ja yksi päivä. Jäljellä on takuuvarmasti alle kaksi viikkoa, sillä jollei hän itse sitä ennen tule, puuttuvat lääkärit silloin asiaan. Olenkin alkanut saada ”Joko on jotain merkkejä?” -kysymysten rinnalle hyvää tarkoittavia vinkkejä siitä kuinka synnytyksen saa varmasti käyntiin.

Saatatte jo arvata, mikä on suhtautumiseni niihin. Väsynyt huumori tietysti! Alla useimmiten kuulemani vinkit synnytyksen käynnistämiseen sekä oma suhtautumiseni ko. vinkkiin.

Kolme ässää: Sauna, seksi ja siivous

Tämän klassikon tietää varmasti kaikki, jotka eivät ole edes raskaina olleet. Jos olet lähellä synnytystä, takuuvarmasti joku ehdottaa sinulle kolmea ässää.

Vaikka saunaa siivoava mies olisi kieltämätttä todella seksikäs, luulen että tämä naisten toimiksi tarkoitettu ässien sarja on urbaani legenda, jolla on vain haluttu naiset liikkeelle. Puhtaaseen saunaan on kivempi synnyttää!

En millään muista mistä sen kaivoin, mutta tuo seksiosuus sentään liittyy kahteen ihan relevanttiin asiaan (täällä samasta puhetta). Nautinto saa ensinnäkin luonnostaan oksitosiinit eli synnytyshormonit pyörimään ja toisekseen spermassa on hormonia, joka voi kypsyttää hommia. Harmi vain että siinä samalla muistan lukeneeni että synnytyksen käynnistämiseen vaadittava määrä olisi aika lailla sellainen valaan satsin kokoinen, että en ihan nyt kanina lähtisi panemaan.

Tai no, tarkemmin ajateltuna…miksei!

Tulinen ruoka

Logiikka jota en ihan ymmärrä. Tulinen ruoka –> ärtynyt suoli –> ärtynyt kohtu ja synnytys? Jos tulinen ruoka saisi kohdun todella noin ärtyneeksi, olettaisin sen olevan varoituslistoilla läpi raskauden. Tulinen ruoka on hyvää, siitä vain syömään niin kauan kuin ei ole imetettävää jonka vatsa ei sitä kestä.

Vadelmanlehtitee, risiiniöljy

Nämä ”nautintoaineet” ovat pompsahtaneet monesti nyt viime aikoina silmilleni. Jengi kertoo ihan silmät pyöreinä litkineensä tätä teetä nyt sitten sen 4-5 kuppia päivässä, josko tämä tästä lähtisi!

No minä en ala, juon mieluummin jotain mistä pidän, eikä risiiniöljy lukeudu niihin (Risiiniöljystä voi myös olla haittaa, joten sitä ei suositella).

Akupunktio, osteopatia, vyöhyketerapia etc.

En sano, etteikö voisi toimia. Auttavathan ne moneen muuhunkin vaivaan. Mutta näissä hommissa haiskahtaa minusta joskus hieman rahastuksen maku (epätoivoisille raskaille naisille saa myytyä ihan mitä vain!), joten jätän rahani mieluummin omaan lompakkoon ja jatkan levollista odottelua.

Vihreä paita, jooga-asento pimpelipom, väärinpäin juotu vesi

Jälkiviisaus on näissä synnytyshommissakin se paras juttu! Voit aivan hyvin katsoa taaksepäin ja todeta että kyllä minun synnytykseni lähti sitten heti käyntiin kun istahdin kuplavolkkarin kyytiin, kokeile sinäkin sitä!

Syy-seuraussuhteita nähdään aika usein siellä, missä sopivimmalta tuntuu. Vaikka synnytys olisikin kaverilla käynnistynyt valtavien askelkyykkyjen jälkeen, se ei tarkoita että sinun kannattaa nyt repiä itsesi liitoskivuista hajalle samaa toivoen.

Ei sinne ole vielä kukaan jäänyt HEHHEHE!

Joo ei tämä ole vinkki mutta voi luoja että tätä saa sitten kuulla ihan kyllästymiseen asti kun arvattu aika eli laskettu kuukausi lähestyy. Että älä hei huoli, ei sinne ole vielä kukaan jäänyt eheheh! No shit. Pieni paljastus: Siinä odottamisessa tuskaisinta on se että edessä on jossain kohtaa jotain tosi kivuliasta, vähän pelottavaa ja jännittävää (jopa vaarallista) – ei se tapahtuuko se ollenkaan. Että älä hei huoli, ei ole kukaan koskaan nauranut tälle vitsille ehhehehehe!

Aika tai lääketieteelliset menetelmät

Nyt sitten ihan vakavissaan muutama hetki.

Tietääkseni synnytyksen käynnistyminen on myös tiedeyhteisölle edelleen melko lailla arvoitus, monimutkainen mekanismi se ainakin on. Laskettu aika on vain tapa määritellä, miten odottavaa äitiä missäkin kohtaa hoidetaan ja mekanismi, jolla istukka yhtäkkiä ilmoittaa viimeisen käyttöpäivänsä menneen on täysin mystinen.

Sitten kun synnytys on oikeasti käynnissä, moni yllä mainituista keinoista saattaakin jo toimia – silloin liikkeestä ja rentoutumisesta on isosti hyötyä! Mutta sitä itse alkusysäystä, viimeistä käskyä jolla istukka ilmoittaa keholle että NYT, en oikeasti usko että kukaan voi itse itselleen aiheuttaa.

Lääketieteellisetkin keinot ovat joskus hitaita ja tehottomia, pahimmillaan onnistuvat mutta tekevät synnytyksestä tosi kivuliaan. Jos emme osaa luonnon systeemiä lääketieteellisesti jäljitellä tai ennustaa, miksi yrittää sitä kotikonsteinkaan?

Jokainen saa juoda vadelmalehtiteetä vihreässä paidassa pää alaspäin vasta siivotussa saunassa, ehdottomasti. Mutta itse olen valinnut sen tien, että odotan. Tämän olen valinnut yhden todella pitkän odotuksen saattelemana, sillä Ykkönen syntyi aikanaan virallisesti yliaikaisena, raskausviikolla 42+1. Silloin olimme jo menossa käynnistykseen, mutta synnytys käynnistyi onneksi itsestään päivää ennen.

Synnytys on rankka kokemus joka tapauksessa, joka vaatii paljon voimia ja hyvin toimivan kehon. Siksi valitsen tälläkin kierroksella rentoutumisen ja hyvältä tuntuvan liikkeen. En halua satuttaa itseäni jättimäisillä kävelylenkeillä tai repiä lantiota liitoskipuihin portaita jynssäämällä.

Mutta antaa toki tulla, haluatte kuitenkin! Mitkä ovat teidän takuuvarmat vinkit synnytyksen käynnistämiseen?