Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Pihasauna ja -rakennus on valmis(ish)!

Nyt voisi olla käsillä se hetki että julistan piharakennuksen valmiiksi!

Johan sitä saunaa on pari kuukautta käytetty, mutta nyt on kaikki ilmanvaihtoa ja listoja myöten myös tuvan puolella valmiina. Ja miten hieno siitä tulikaan!

Tupaan laitettiin sormipaneelia, joka ensinäkemältä tuntui hieman liian kiiltävältä, mutta toimii sittenkin tosi hyvin. Sen kaverina on betonilattia, joka on ”käsitelty uretaaniöljyllä johon on sekoitettu hieman sävyä betoni” (arvaatteko minkä lauseen Insinööri kirjoitti?).

Tuvan ja saunan välissä on Insinöörin omin käsin muuraama upea piippu, joka on jo saanut vähän uskottavaa nokea pintaansa (tapaukseen liittyy: väärään aikaan käynnistetty huippuimuri). Tuvan puolelle on siis mahdollisuus tehdä joskus myös takka jos siltä tuntuu. Jos mietit vastaavaa omaan taloon, voin kertoa että jo nyt harmittaa se säästö, joka tehtiin kun ei hoidettu saman tien takkaakin.

Toisaalta se ei harmita kun taas ensi kuussa kaivelemme olemattomista säästöistä viimeisiä tonneja maksettavaksi. Eteenpäin!

piharakennus

betonilattia

Tuvassa on kolme ikkunaa ja lasinen ovi, jotka päästävät sinne kivasti valoa sekä vino katto, joka tuo sinne hauskan ilmeen ja mukavan tunnelman. Sellainen minitalo tämä. Tuvan pääsääntöinen tarkoitus on olla saunomisen tukipiste, paikka jossa riisutaan ja puetaan ja juodaan ehkä parit kaljat.

Sen takan äärellä, joka ei nyt olekaan siellä. Saatana.

Eteenpäin!

Tuvan on tarkoitus toimia moneen muuhunkin tarkoitukseen hengailupaikkana, piilopirttinä, vierashuoneena, työpisteenä ja ehkä joskus jopa AirBnB- tai vuokrakämppänä. Sitä varten sinne vedettiin omat vedet ja jätettiin mahis ihan minimaaliselle keittonurkkaukselle.

Täyden palvelun periaatteella saunan puolelle kuitenkin tehtiin lopulta myös se talon viides vessa. Se sentään oli tosi hyvä päätös. Vessa on jo nyt ahkerassa käytössä, eikä se nyt niiiiin sylissä siinä suihkutellessa lopulta ole. Samoin pieni lavuaari on yllättävän kiva kun voi juoda vähän vettä jos omat juomat unohtui päätalolle.

Mahdollisille yövieraille on nyt myös tarjota koko setti vessasta veteen, niin ettei tarvitse yöllä hädässä päätalolle hipsiä.

Saunan puolella on lauteet lämpökäsitellystä männystä, jotka ovat vähän tummemmat kuin ajateltiin (lue: kuin jotka olivat ajatuksissani joita en ikinä sanonut ääneen kun en jaksanut enää suunnitella ja ehkä saatoin vähän sanoa ”ihan sama mulle, nyt vaan tehdään sinne jotain”) ja kokonaisuudessaan nämä koko pesutilaan käytetyt paneelit on liian tummat ehkä mun makuun kuitenkin.

Toisaalta saunasta ei haluttu vaalean modernia vaan enemmän mökkitunnelma ja siinä kyllä onnistuttiin! Erään kouluikäisen vieraan mukaan ”tämä sauna on paljon saunempi kuin meidän sauna.” Saunempi it is!

pihasauna pihasauna

Mutta on se kieltämättä aika tosi mökkimäinen. Eikä raskaana oleva arvostanut liian tukevaa tervan tuoksua, joka saunaa vaivasi ensimmäiset kymmenisen käyttökertaa.

Kiukaana on suomalaisen Veto:n puukiuas VETO1, joka on ollut ihan mainio. Se on tarkkaa suomalaista saunaosaamista, jonka kyllä huomaa. Kiukaan rakenne on sellainen, että ilma kiertää pesässä hyvin. Valmistajan mukaan tulipesän yläosaan ohjataan hapekasta ilmaa josta syntyy jälkipoltin. Sen seurauksena tuli palaa todella kuumana ja puhtaasti eli sauna lämpiää paremmalla puusuhteella ja pienhiukkasia syntyy hivenen vähemmän. Kiukaan kivien takana on vesiallas ilman kostutusta varten, jonka täyttäminen tuo löylyihin lisää pehmeyttä.

Kiuas on sitäpaitsi aivan super nätti. Sellainen kiukaan näköinen, eikä mikään avaruusolio.

pihasauna

Kylppärin puolella on about halvimmat laatat mitä löydettiin sekä kaksi päätalon puolella hyväksi havaittua suihkua. Oven vieressä on tilaa pienelle penkille ja koukkuja tullaan laittamaan reilusti seinälle tavaroita varten. Saunan eteen terassille suunniteltiin hieno vilvoittelualue, johon ei muualta kuin päätalosta näe. Siinä voi nakuilla rauhassa ja osallistua edelleen saunassa istuneiden keskusteluihin.

Tai sitten voi vilvoitella niin kuin menneen viikonlopun porukka – juoksemalla kiljuen terasseja pitkin päätalolle olohuoneen eteen ja näyttämällä pyllyä olohuoneessa seuraavaa vuoroa odottaville.

Sivumennen sanottuna, saunaan mahtuu hienosti seitsemän lasta ja kolme naista samaan aikaan! Kiitos ekstrasyvien (8ocm) lauteiden, ensimmäistä kertaa koskaan etupylly/takapylly on ihan todellinen vaihtoehto.

Seuraavaksi on tarkoitus sisustaa! Tupaan pitäisi saada varmaankin istumapaikkoja tai ehkä vuodesohvaa, ja tämän hetken johtoajatuksena on laittaa meidän parisängyn vanhat runkopatjat sohvahommiin. Päälle tulisi uudet, paksut petarit (tai pienet patjat) ja koko homma verhoiltaisiin enemmän sohvan näköiseksi. Mitä luulette, onko kuolleena syntynyt ajatus?

Loka- marras- ja joulukuu 2018: Viimeinen raporttini (mutta ei se toki vielä valmis ole!)

Olen nyt vältellyt tätä tekstiä riittävän pitkään, pakko jotain kirjoittaa. Sovitaan että tämä on sitten viimeinen tontti/talopäiväkirjajuttu koska en enää näemmä jaksa. Kuukausittain ei enää tapahdu niin paljon edistystä että olisi hirveästi kerrottavaa. Ja olen kirjoittanut tätä kolme vuotta. Näin pitkään ei vaan voi jatkua yhden talon pykääminen! Sitä paitsi talo alkaa ihan oikeasti olla jo aika valmiina.

Minä myös.

Loka-, marras- ja joulukuussa tapahtuu kyllä jatkuvasti jotain ja talo (oikeastaan piha) on täynnä erilaisia rakentajia. Suurin osa sisällä tapahtuvasta edistyksestä on pientä loppusäätöä: alakerran vessa saa karmit, rappuset lopullisetkin kaiteensa, ikkunoiden verhot ja autotallin murheenkryyni eli palo-ovet asennetaan. Mahdoinkohan kertoa teille koskaan niistä? Huomasimme asennuksen jälkeen että kallis tuplapalo-ovi teknisen tilamme suojaksi oli sentin liian paksu. Sentin. Se ei mahtunut kiinni. Niinpä saimme tilata uudet ja maksaa taas vähän lisää rahaa.

Kiva.

Kaikista eniten tapahtuu pihalla. Siis siellä mustassa aukossa johon mieheni häviää kaikiksi illoiksi, viikonlopuiksi ja juhlapyhiksi kunnes sen vaimo aina parin viikon välein vetää siitä kilarit ja pakottaa sen tekemään myös perheen kanssa jotain. No mutta. Siellä aukossa – pihalla – Insinööri rakentaa isänsä kanssa upeat rappuset kahden terassimme väliin ja siivoaa ison kasan vanhaa rakennusjätettä kierrätykseen. Nyt sinne mahtuu yhtäkkiä jo pari autoa!

Eniten syksyämme värittää piharakennus, oma pieni tunnesyöppöni. Se aiheuttaa paljon mieilihyvää, sillä on mahtava nähdä taas raksamaista etenemistä lattian valuista sähkövetoihin ja koolauksiin. Päivittäinkin tapahtuu paljon ja jopa minä huomaan eron. Mutta, se on myös hemmetillinen rahareikä, jonka materiaalivalinnat eivät mene ihan nappiin. Lähes jokainen penni mitä tässä joudutaan maksaa menee nyt meidän omista säästöistämme (niitä ei juuri ole) ja palkoistamme.

Ajatuksena säästää rahaa Insinööri tekee osan hommista itse. Isoin urotöistä on koko saunan piipun muuraaminen ihan omin pikku kätösin. Siihen menee tosi monta pyykki- ja ruoanlaittovuoroa – tarkoitan iltaa ja viikonloppua – mutta siitä tulee todella, todella hyvä ja hieno! Lähes viisimetrinen piippu kahdella hormilla on niin hieno että vastaava mestarimmekin kehuu sen olevan yksi parhaiten muuratuista mitä hän on pitkään aikaan nähnyt.

Pysähdytään vielä hetkeksi tähän muistelemaan sitä kuinka Insinööri killui eräänä (lähes) pakkasyönä vielä yhdeltä aamulla piharakennuksen katolla muuraamassa viimeistä kerrosta. Piti ehtiä ennen pakkasia. Seisoin keittiön lämmössä ja katselin hullua miestä ikkunasta. Katsellessani säälien mietin että tätä tämä on monilla vuoden, tai kaksi. Yötä myöten vääntämistä, pakkasessa ja tuulessa. Että vaikka se hirveästi maksoi, olen tosi iloinen ettemme koskaan edes harkinneet itse tekemistä. Sitä ei olisi kestänyt terveys eikä parisuhde.

Takaisin edistymiseen! On hilkulla ettei koko piharakennus tulisi valmiiksi vielä tämän vuoden puolella, mutta ihan pieni virhe pilaa sen. Tilaamme tuvan seinien paneelit liian myöhään emmekä ehdi siksi LVIS firman aikatauluihin ja niin kaikki lykkääntyy muutamalla viikolla. Myös rakennusporukkamme toteaa että hommat alkaa heidän puolestaan olla valmiit jos hoidamme itse paneloinnin, joten näin päätetään tehdä. Säästämme taas hieman rahaa.

Ihan vuoden lopussa saamme ison palkinnon kun sauna on riittävän valmis ensimmäisiin löylyihin! Itse suunnittelemamme lauteet ovat paikallaan ja kiuaskivet ladottuna. Suihkut toimivat ja viemärit vetää. Mitä sitten että lauteista tuli vähän turhan tummat, ettei ilmanvaihto vielä pelaa eikä lamppuja ole, puukiukaamme lämpiää hetkessä aivan mielettömän mukaviin löylyhin ja perheen yhteinen joulusauna on totta. Saatan tirauttaa muutaman kyyneleen kun katselen lasteni hipsivän kylpytakeissa pakkasilman halki löylyihin.

Kunhan se koko hökötys joskus saadaan valmiiksi asti, lupaan esitellä teille vielä piharakennuksen valmiina, saunoineen päivineen. Tässä pari pientä pimeää otosta esikatseluun.

Raksaprojektin säännöllisen seuraamisen lopetan nyt tähän. Kiitos että olette jaksaneet lukea, tästä on ollut yllättävän paljon iloa ja lohtua meillekin. Matka oli aika rankka ja pitkä mutta toisaalta ei tuntunut ollenkaan niin pahalta kuin olin ennakkoon pelännyt. Koko projektin fiiliksiä vedän yhteen sitten joskus kun talo on oikeasti valmis ja viimeisetkin laskut maksettu, nyt pieni huili.

Ja eiku saunaan!

Kaikki vanhat tontti- ja talopäiväkirjajutut löydät tunnisteen tonttipäiväkirja alta. 

Syyskuu 2018: Paljon edistymistä ja kuherruskuukauden päättyminen

Saisinko pientä rummutusta kiitos – yläkerran kylppäri on taas käytössä! BOOM! Syyskuussa Insinööri saa (melkein) valmiiksi vaikeimmat tehtävänsä, suihkuseinän asennuksen. Ja onhan se hieno! Katsokaa nyt sitä!

valeäiti kylpyhuone tapwell

Syyskuussa tapahtuu paljon. Huomaa että kauniit kesäpäivät ovat menneet ja malttaa taas puuhastella kotona. Saamme lasten huoneisiin nikkaroitua valmiiksi työpöydät ja ostettua työtuolit. Hakolalta tilaamamme Woody-ruokapöytä saapuu ja se on kaikkea mitä toivoinkin, vaikka odottaessa ehdin jo pelätä että ostin jotain ihan hölmöä:

valeäiti woody

Katsokaa nyt sitä! Vielä pitää hankkia muutama uusi tuoli ja vähän muutenkin säätää ruokatilaa, kerron sitten lisää käyttökokemuksia! Nyt jo tiedän että Woodyn äärellä on ihana istua ja se ihastuttaa mua joka kerta kun tulen keittiöön.

Syyskuussa myös portaat alkavat saada kauan odotettuja kauniita kaiteitaan, ihan valmiiksi asti emme niitä ehdi saamaan. Mutta katsokaa nyt niitä:

Piharakennus herää uudestaan eloon kun sen rakennustyöt alkavat vihdoin! Insinööri kyhää pihalle toisen autotallin jotta kaikki rakennussälä mahtuu säänsuojaan. En ole otettu tästä uudesta kaverista mutta ymmärrän että sitä tarvitaan. Insinööri paahtaa muutenkin nyt hyvällä teholla. Takapihan kaiteet valmistuvat, terassin alle saadaan kate ja ovia säädetään.

Syyskuussa tulee ensimmäistä kertaa kotivakuutukselle käyttöä, kun yläkerran ikkunoista yksi rasahtaa halki. Ilmeisesti näkösuojaksi nostettu patja aiheuttaa liian suuren lämpötilaeron lasin pintaan ja se luovutti. Asioita joita opin rakentaessa: Uudenaikaiset ikkunat eivät kestä osittaista peittämistä. Aikamoista.

Iltaisin opin myös aina uusista kustannuksista, joita budjettiimme edelleen tulee. Aloitan yhden keskustelun kysymällä kuinka rahat riittää kun lainaa on jäljellä enää 25 tuhatta euroa.

“Ei kun kolmetoista”, vastaa Insinööri. Siis mitä? ”Siellä on vain 13 tuhatta jäljellä, ei 25.”.

Tämä keskustelu on alku uudelle budjettituskalle. Rahaa menee edelleenkin paljon enemmän kuin luulimme, vaikka periaatteessa kaikkien kustannusten pitäisi olla jo selvillä. Mua nolottaa ja hävettää tämä meidän huono budjettihallinta, samalla tietysti myös huolettaa rahanmeno ja loppuelämän tajuton velkataakka.

Lokakuun puolella minun kuultiin jo sanovan “mä vihaan tätä taloa”.

Ei se paikkansa pidä, mutta se kuvastaa turhautumistani siihen että rahan kuluttamiselle vain ei näy loppua. Samalla se taitaa olla merkki siitä että kuherruskuukausi on takana – ei enää tunnu niin erikoislaatuiselta saada asua täällä, ja ajatukset kääntyvät enemmän niiden asioiden puoleen jotka ovat vielä kesken tai huonosti.

Tuntuu että talon pitäisi jo olla sisustettu, kaunis ja toimiva. Sen sjiaan meiltä puuttuu edelleen kaapinovet, televisiolle ei ole paikkaa ja lähes kaikki taulut makaavat vieläkin työhuoneen nurkassa. Verhojen tilaus on vieläkin kesken ja lehtitelinekin taisi mennä tyhmään kohtaan.

Saatana. Katsokaa nyt minua.

Tuntuu mahdottomalta alkaa rei’iättää uusia seiniä tai valita kalusteiden paikkoja. Pelko “väärästä sisustamisesta” on tosi korkealla. Tuntuu että nyt sen aloittaa ja jos menee pieleen, koko upea talo on pilalla. Upea ajatusketju!

Ei auta kuin rakentaa, rakentaa, rakentaa vain, kunnes rahat loppuu ja sitten vielä jatkaa. Vielä joku päivä havahdun siihen että olemme eläneet talon meille sopivaksi ja se alkaa taas näyttää vain ihanalta.

Ihan pian olen siellä.