Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Elokuu 2018: Rimoja ja keskeneräisiä projekteja

Elokuussa talossa asuminen alkaa tuntua jo ihan peruskauralta.

Saamme vieraaksemme paljon ihania ystäviä, osan jopa yökylään! Kellariin kasataan äkkiä vierashuone: vasta tilattu vuodesohva ja pahvit ikkunoihin suojaksi. Alakerran suihku pääsee ensimmäistä kertaa käyttöön ja tila todetaan kokonaisuudessaan erittäin toimivaksi. Vierailla on siellä hyvä oma rauha eivätkä elämisen äänet kanna täältä yläkertaan ja toisinpäin.

Teemme taas päätöksiä, ja joitain tilauksiakin. Erittäin pitkän pohdinnan ja mittailun jälkeen valitsemme ruokapöydän. Se toimitetaan (ja esitellään) syyskuussa. Valitsemme verhot kaikkiin ikkunoihin ja aloitamme lasten työpöytäprojektin. Jos totta puhutaan, en ole ihan varma milloin se alkoi. Ihan hitokseen kauan siinä on kuitenkin mennyt kun työvaiheita oli paljon.

Elokuuta sävyttääkin ehkä eniten melkein valmiit projektit. Insinööri huhkii hienosti vuoroin takaterassin kaidetta, yläkerran suihkuseinää ja lasten pöytiä, mutta koska lapsiperheessä eletään noin vartin aikavälein, jokin homma jää aina kesken.

kylpyhuone suihkuseinä

Ihan kohta pääsen taas suihkuun, uskon! Ainakin se on sitten suoraan Pinterest-unelmistani se suihkuttelu.

Asioita toki myös valmistuu!

Piharakennus saa kauniin terassin edustalleen. Terassista tulee pienen väärinkäsityksen myötä hirmu korkea, mutta onneksi naapurit pystyvät elämään sen kanssa. Suunnittelemme yhteisesti aitoja talojemme väliin ja sovimme tekevämme viinipullon mentävän aukon korkean terassimme aitaan.

Olenko jo maininnut että naapurimme ovat ihania? Se on yksi elokuun isoja asioita; takapihalle asennetun uuden trampankin ansioista näemme naapureitamme ja erityisesti heidän lapsiaan paljon entistä enemmän. Kerran kutsun rouvat meille viinille ja meillä on tosi hauskaa. Alamme sopeutua.

Päärakennus ja piharakennus saavat myös hienot syvennykset vaaleilla rimoilla. Rimoitus on hyvä oppitunti yksityiskohtien merkityksestä. Syvennykset tehdään ensin hieman eri tavalla (vaalea osa ulkopintaan asti jatkuen) ja viikon tuijoteltuani ehdotan lempeästi että ne on kyllä muutettava.

Ja kas, näin saa Insinööri taas erääksi illaksi uuden projektin: yhden riman mustaksi maalaaminen. Lopputulos on kuitenkin hieno!

Elokuussa nostamme pankista viimeisen erän lainaa. Käsissämme on nyt virallisesti kaikki rahat mitä talon tekemiseen on, eivätkä ne tietenkään tule täysin riittämään. On tämä hauskaa tämä kansantalouden tukeminen.

Syyskuussa saatamme havahtua siihen, että on myös pimeää ja valaisimia voisi tarvita. Mutta katsotaan sitä sitten syyskuussa. Nyt nautitaan vielä pitkistä valokuvaushetkistä kuvauksellisilla terasseilla.

Heinäkuu 2018: Terassi!

Heinäkuussa työmaalla on poikkeuksellisen hiljaista.

Perheemme on hellettä paossa Kaliforniassa, ja se samainen helle yhdistettynä muihin työmaihin jättää rakennusporukkammekin välillä pois talolta. Suurin tapahtuma lienee se että Suomessa on kuuma, poikkeuksellisen kuuma.

Suomea viileämmässä (!) Kaliforniassa teemme sisustuspäätöksiä: tilaamme vuodesohvan, baarijakkarat, peilin ja muuta pientä. Näistä kerron heti lisää kun jaksan ottaa niistä parempia kuvia!

Palaamme reissulta takaisin Suomeen 30. heinäkuuta ja iloksemme terassin rakentaminen on edennyt, perustukset näkyvät jo. Viikossa (eli hieman luisutaan tässä elokuun puolelle mutta muuten ei olisi mitään raportoitavaa!) koko terassi valmistuukin näpsäkästi Annin ja Timon rautaisella otteella (urakoitsijamme Pumaran tyyppejä) ja pääsemme juhlimaan ensimmäistä tyttöjen iltaa upouudella terassilla.

Koska olen keskittynyt enemmän viinin juontiin kuin valokuvaukseen, jaan teille Insinöörin nappaamat ensimmäiset kuvat terassin ensihetkistä vesiletkuineen päivineen.

Kuvassa näkyvän piharakennuksen eteen tulee myös terassi, ja tältä terassilta rakennetaan sinne portaat.

Meillä on terassi! Aivan mielettömän upea, käytännöllinen ja ihana terassi.

Ensimmäistä kertaa tajuan meidän muuttaneen omakotitaloon kun istumme keskellä yötä kesäillassa omalla terassillamme viinilasit kädessä. Tämä on ihanaa.

Lapset puhaltavat saippuakuplia, talon nurkalle asennettu pistorasia (jes!) toimii kaiuttimen kotipaikkana tyttökavereideni nauraessa sohvalla, tuoleilla ja portailla. Viini kuplii lasissa ja kallio tunkee lautojen välistä juuri niin kauniisti kuin olin haaveillutkin.

Suunnittelimme tätä terassia juuri ennen matkaan lähtöämme ja arvoimme kuinka paljon talon taakse oikeastaan mitään terassia tarvitaankaan. Silloin siitä piti tulla vain ohut kulkukaistale ”pääterassille” olohuoneen viereen. Onneksi, oi onneksi, tässäkin asiassa Insinööri oli meistä fiksumpi ja tajusi ajatella että ehkä varjoisalla puolella voisi myös olla kiva terassin paikka ja päätimme sittenkin tehdä tänne talon yksityisimmälle paikalle maksimaalisen ison terassin.

Nyt tähän varjoisaan salapaikkaan mahtuu hienosti kokonainen pöytä ja siihen paistaa lisäksi kaikista parhaiten ilta-aurinko. Aivan täydellinen viiniterassi! Lisäksi leveät rappuset ovat jo nyt lempipaikkani ja Insinööri on pykännyt meille varsin hienoa väliaikaista kaidetta.

Tähän terassiin kulminoituu jostain syystä hirveän paljon koko rakennusprojektista minun päässäni. Niin elävästi muistan sen hetken kun istuimme tontilla kaksi vuotta sitten jylhien kallioidemme keskellä ja mittailimme. Mietimme, mihin olohuoneen nurkka tulisi ja miten piha muodostuisi.

Arvoimme saisimmeko kalliota kuitenkin säästettyä, vaikka moni suosittelli meille koko roskan poisräjäyttämistä. Heitä emme kuunnelleet, sillä olimme jo rakastuneet sammaleen alta löytyneeseen kauniiseen kiveen.

Räjäytimme varovaisesti ja saimme luontoa säilytettyä. Olen siitä niin onnellinen.

Katsokaa nyt sitä <3

Terassin alla on käynti kellariin ja pienet ulkovarastot.

Elokuun puolella kerron teille toivottavasti lisää sisustusrintaman uutisia, nyt nautitaan vielä terassikeleistä!

 

KESÄKUU 2018: Ensimmäinen kuukausi uudessa talossa

Minulta on nyt kysytty niin monta kertaa livenä no minkälaista siellä uudessa talossa eläminen on? että siitä lienee paikallaan kirjoittaa. Mukana myös kuvia talosta about sellaisenaan kuin se juuri nyt on (tosin hieman siivottuna, ei meillä näinkään siistiä yleensä ole).

Vastaus kysymykseen lyhyesti: ihanaa. Aivan ihanaa. Muistan kuinka naapuri fiilisteli oman muuttonsa jälkeen aivan spontaanisti mulle yksi ilta että “täällä on aivan saatanan siisti asua” ja mietin että tosiaanko? Voiko heti muuton jälkeen tuntua tuolta? Näemmä voi! Vaikka talo on täynnä viimeistelemättömiä asioita ja joka nurkka pursuaa nyssäköitä, on yleistunne todellakin ollut tuo heti ensimmäisestä aamusta alkaen. Että on tää aivan törkeen siistii!

Talo on todella monessa suhteessa juuri sitä tai enemmänkin mitä odotettiin. Iso, kaunis, toimiva, ihana. Elintaso tuntuu nousseen kerralla vähintään kymmenkertaiseksi kun autolle on oma paikka oven edessä, pihalla voi tehdä töitä (oma wi-fi kuuluu!), ovet aukeaa numerokoodilla, valot syttyy itsestään ja makkareiden ovet eristävät kaiken äänen pois. Vessoja riittää koko perheelle ja vähän yli ja kodinhoitohuone on ihanan kätevä.

Joka paikassa on tilaa juuri siinä missä toivoisit olevan ja kaikille asioille on oma paikka. Se on tosi kummallista. Kaikki on myös niin kaunista, etten kestä. Karmit on kauniit, keittiön taso on kaunis, lattia on kaunis, ovet on kauniit, minä olen kaunis, elämä on kaunis.

Erityisesti iltaisin haapojen välistä siivilöityvä, lattioilla värähtelevä valo saa sydämeni sykkimään. Ja sitten ne mielettömät auringonlaskut joita viime aikoina on nähty, ne kuulkaas maalaavat meidän koko olohuoneen takaseinän.

Tähän kaikkeen on solahtanut pelottavankin nopeasti ja helposti, melkein niin ettei tunnu enää kovin kummalliselta että on autotalli, kodinhoitohuone JA vierashuone! Totta kai kaikilla on oma makkari ja toki kylppäreitäkin on vaikka kuinka. Näinkö äkkiä tästä tuli itsestäänselvyys vai onko tämä vain kaiken kaikkiaan niin meille tehty että tuntuu kuin olisimme tunteneet aina? Tiedättekö, sillä samalla tavalla kun tapaat uudet ystävän ja teillä vain toimii. Olette jo ensi hetkestä kuin vanhoja ystäviä. Sillä tavalla meidän talo tuntuu meidän talolta.

Joitain yllätyksiä on ollut. Vaikkapa se, etteivät kylppärin “väärän väriset” laatat ja saumat haittaa sittenkään mutta saman huoneen ovenkarmi on tosi keltainen. Tai se että vessojen hanat ovat altaisiinsa liian pitkät ja pakottavat roiskimaan. Olkkarissa on ihan turhan paljon pistorasioita toisessa paikassa eikä lainkaan tarpeeksi toisessa.

Tai se kun Kakkonen suihki litrakaupalla vettä yhden suihkukaapin seinään ja repi toisesta seinästä palan irti. Nekin oli vähän yllättäviä juttuja.

Se sinänsä ei yllättänyt että joka seinästä löytyy jo kolhuja, sotkuja ja yleistä tuhoa. Talo on tehty elettäväksi, muistutan itselleni jokaisen uuden pamauksen kuullessani. Samoin osasin odottaa että portaista löytyy jatkuvasti kasoja, tavaroita jotka ovat matkalla muualle.

Keittiö on yllättänyt positiivisesti; se on niin hieno ja toimiva ja ihana että me suorastaan haluamme tehdä ruokaa. Tästä ehkä isoin kiitos hyvän järjestyksen ja tilan lisäksi Siemensin liedelle, josta kerron myöhemmin vielä lisää mutta sanon jo nyt että satsaa siihen jos sitä siellä keittiöliikkeessä harkitset! Joka pennin arvoinen (Instagram-tililltäni löytyy kohokohdista story, jossa käytän liettä ensimmäistä kertaa).

Lienee selvää että jokaisella nurkalla näkyy jotain tekemätöntä. Se kyrsii. Jotenkin kevään rutistus oli niin valtava, että olemme täysin uupuneita ja hommien tahti on hidastunut valtavasti. Erityisesti päätökset ovat tahmeita. Oikeastaan siis vain minä olen uupunut, Insinööri painaa kuin pieni pupu hommia kasaan sillä aikaa kun minä itken etten jaksa enää tehdä päätöksiä.

Uusi ruokapöytä pitää päättää, tuolit valita ja mattoja pitäisi miettiä. Sisustetaanko yläkerran aulaa nyt ollenkaan ja ihan oikeasti MIHIN se telkkari tulee?

Toi ovenkarmi pitää vielä fiksata, suihkuseinä ja ammeen lasi ovat ihan prioriteettilistan yläpäässä, Ikeassa pitäisi käydä (ja käydä, ja käydä, ja..) ja vaatekaapit tarvitsevat ovet, sillä kamat alkavat jo pölyyntyä. Milloin ne rappusten kaiteet tulivatkaan ja saadaanko terassi vielä tänä kesänä? Joskus tuntuu että muut raksablogit ovat jo sisustaneet koko talon huonetuoksuja myöten kun taas meillä ei vieläkään ole löydetty muutamia lenkkareita. Ovat piilossa jossain laatikossa.

Koska tekemättömien asioiden lista on niin mahdottoman pitkä, alan mieluummin koota muistiin mitä kaikkea olemme jo tehneet.

Kesäkuussa:

  • Muutimme ja siivosimme vanhan kämpän
  • Ostimme lapsille sopivat patjat sänkyihin
  • Kokosimme loppuun kaikki kiinteät kaapit + niiden sisukset
  • Asensimme peilin aikuisten kylppäriin
  • Ostimme ja asensimme oven kellarin vessaan
  • Ostimme ja asensimme hyllyköt autotalliin
  • Asensimme pyykkikorimekanismin yläkerran kylppäriin
  • Asensimme keittiön valaisimet saarekkeen yläpuolelle sekä ledinauhat kaappien päälle
  • Asensimme kylppärin valaisimet paikalleen
  • Tässä kohtaa parempi huomauttaa että melkein kaikki “asensimme” tarkoittaa Insinööriä.
  • Kokosin Lundia-hyllykön työhuonetta varten. En sentään siivonnut työhuonetta.
  • Imuroitiin ja pestiin lattiat ekaa kertaa. Voi häränperse miten paljon meillä on imuroitavaa. Rappuset, en pidä teistä.
  • Kävimme Ikeassa melko monta kertaa, useimmiten ilman lopullisia päätöksiä
  • Kasasimme lisää Ikea-laatikoita ”palautettavat”-kasaan.
  • Saatiin ikkunapahvit vaihdettua oikeisiin verhoihin makkareihin! Ovat väliaikaiset (eli tulevat olemaan neljä vuotta siinä) mutta kuitenkin.
  • Talo maalattiin uudemman kerran (vieläkin vilkkuu huonot laudat, perhana) ja kellari sai ihanan tumman harmaan rappauksen. Kivijalkaan laitettiin numerokyltti.
  • Teräskaiteet saapuivat kaikkiin ikkunoihin
  • Suunnittelimme tulevaa terassia ja pihaa
  • Selasin Finnish Design Shopin*, Vepsäläisen ja kaikkien muiden sivut sataviisikymmentä kertaa enkä silti ole ihan vielä päättänyt mikä pöytä pitäisi tilata. Tämä on vahva ehdokas.
  • Olimme todella fiiliksissä uudesta talostamme, joka on juuri niin ihana kuin sen pitkin. Ja joka pennin arvoinen (sekä niiden tuhansien, jotka siihen päälle vielä tulivat)

Siinä se! Heinäkuussa aion mitä ilmeisimmin olla lähinnä pois talolta ja murehtia rahanmenoa.

Mitäs sanotte, jatketaanko vielä kerran kuussa tonttitalopäiväkirjaa?

*Affilinkki. Jos ostat täältä, saan komission.