Tiedote: oon aivan v***n kyllästynyt ruoanlaittoon.
Oon niin kyllästynyt ruokahuoltoon, että oikeastaan pelkkä ajatus ruoasta ja syömisestä ärsyttää. Voisipa vaan olla ja yhteyttää.
Tuntuu, että meillä on noin viisi ruokalajia, joita pienet suostuu syömään, minä kokkaamaan ja lompakko maksamaan. Ja sitten niistä kahta myös Ykkönen voi syödä.
Tarkemmin mietittynä listalla on (einesten lisäksi) vain kaksi: kalapasta ja kalapasta. Yksi siis.
Muut suosikit on liian vaivalloisia (Himonuudelit: kestää kauan, paljon pilkottavaa, Kakkonen vihaa), tai kalliita (tilattava ruoka ja tortillat), liian köyhiä ravintoarvoiltaan (ranet ja kalapuikot) tai liian liharuokia.
Onhan niitä ruokia maailma täynnä ja kaikki maailman vinkit kiertävään ruokalistaan ja perkele pakastamiseen mutta kuulkaa kun sanon: olen aivan helvetin valmis tähän.
Kaksi ateriaa päivässä, välipalat, aamiaiset, iltapalat. Äiti mä haluan jätskin tai jotain en ainakaan tota ja taas olen kaupan käytävillä työntämässä kärryä jonka neljästä renkaasta ainakin yksi on takuulla oikeasti vain pala sementtiä ja maksamassa yli kahden sadan euron hintaa siitä että saan taas tehdä ruokia, joita en jaksa valmistaa ja joita kukaan ei sit haluakaan syödä ja jota munkaan ei tee mieli ja joka silti loppuu liian nopeasti ja taas on tehtävä uusi ruoka.
Tämä, että ruoka ja sen valmistus ei juurikaan kiinnosta, on mitä suurin ongelma vanhempana. Lapset, pirulaiset, kun on pakko ruokkia ja jopa niin, että ne saavat siitä jotain ravintoa eikä vain täytettä.
Jos vielä kerran tällä lomalla joudun miettimään ruoat jotain mökkireissua varten, pakkaan kamani ja muutan soppakulhoon.
Tiedote päättyy.
(ja kesälomakin pian onneksi – tältä osin onneksi, muuten on ihanaa!)
