Ai vitsi, miten hauska yllätys tuo edellinen teksti oli! En todellakaan muistanut YHTÄÄN mitä siinä oli, joten oli melkoista lukea sitä, saada vilaus omaan ajatteluun vajaa vuosi sitten.
Selvästi Väsyneet naiset on jännittänyt tosi paljon, pelkäsin silloin hirveästi, että sitä luetaan kuin piru raamattua (tai niin kuin humoristista tekstiä ruoanlaitosta, asiat voi joskus saada vähän eri tulkinnan kuin kirjoittaja ajatteli) ja että kohtaisin jotain suurta vihaa. Ei tullut vihaa, tuli just niin hyvä kirja mitä silloin jo tehdessä toivoin ja aavistin.
Kirjan saa ostettua esim täältä 20% alennuksella Satun alekoodilla SATU20
Miten ihanaa, että olen itse itseäni kannustanut myös seuraavan kirjan kirjoittamiseen ja nyt se on jo mainiosti työn alla! Hyvä minä!
Kaikki, mitä ennustin, oli totta ja voin nyt kertoa vuoden takaiselle minulle että totta tosiaan, tänä vuonna mua ei ahdista syksy ja kaikki todellakin on paljon helpompaa myös tämän pienimmän kanssa.
Itse asiassa, tästä kesästä tuli todellakin maailman paras. Yleensä tässä kohtaa lasken suunnilleen tunteja siihen, että päiväkoti aukeaa ja työt alkaa mutta nyt en oikeasti haluaisi. Tahtoisin kellua edelleen tässä meidän perheen onnen kuplassa, jossa hengaillaan paljon yhdessä, mennään ja touhutaan.
Ensin oli se mieletön Tanskan reissu, sitten lööbailtiin muutama päivä kotona, käytiin Julian huvilalla ja juhlittiin Kolmosen synttäreitä päikkykavereiden kanssa Leo’s Leikkimaassa. Eilen palattiin melkein 1,5 viikon reissulta, jossa oltiin ensin omalla mökillä lähes viikko (meille tosi pitkä aika!) ja sitten vielä anoppilassa muutama yö.
Vaikka 20 hengen yökylässä nautitut +30 asteen yöt ei jää haikeina muistoina mun mieleen, kaikki muu jää:
kun lapset leikki serkkujensa kanssa aamusta iltaan, kun käveltiin uikkareissa tien reunaa pitkin rannalle pari kertaa päivässä, kun koko suku osallistui Navetan kahvilan pyörittämiseen, kun mökillä leikittiin itse tehdyllä slip’n’slidella, harjoiteltiin surffausta (kyllä vain, videota tulossa!) ja käytiin yhdessä Ykkösen kanssa 9km hikisellä juoksulenkillä, kun käytiin Lintsillä hetken mielijohteesta (ja miten hyvin Nelonen pärjäsi koko päivän ilman vaippaa ja rattaita!!), ja kuinka Kolmonen siellä meni isoihin laitteisiin ja mm yksin keinukaruselliin haltioitunut ilme kasvoillaan, kun itse olin pois puhelimesta ja vain luin kirjoja ja kirjoitin omaani ja olin vain jotenkin kaiken kaikkiaan niin lomalla.
En haluaisi vielä palata arkeen ja alkaa säksättää tiukkoja aikatauluja, vaikka ei ne meille koskaan ihan mahdottomia ole. Isot hoitaa itsensä ja pienet hoituu helposti, mutta onhan siinä aina. On vahdittava, että kaikki menee ajoissa nukkumaan, pidettävä huolta, että läksyt on tehty ja tosiaan, omat työt myös. On ajateltava kalenteria ja elämää eteenpäin, eikä vain seuraavaa ateriaa (joita on sitten toki reilusti vähemmän mietittävänä, KIITOS koulu ja päiväkoti!!).
Eilen kun tultiin takaisin kotiin, olin tosi onnellinen meidän talosta ja sen hyvin toimivasta ilmastoinnista, mutta samalla silmä hakeutui loputtomiin to do – kasoihin. En voi sille mitään. Oli huonekasvi, joka on melkein kuolemassa, vanhoja petareita, jotka pitäisi myydä, rikkaruohoja kitkettäväksi ja lakanoita vaihdettavaksi. Mä vaan näin sen kaiken heti ja vaikka kuinka yritin pitää kiinni siitä, lensi loman leppoisuus jonnekin, jätti lähtiessään hartioille painon.
Mielessä kävi, että paetaan saman tien takaisin mökille, en halua tulla vielä kotiin. Mutta täällä sitä nyt ollaan.
Pienetkin palautui samantien kotimoodiin eli alkoivat pomppia pois ruokapöydästä aterioiden aikana, vaativat jatkuvasti telkkaria, joka tuijottaa niitä tossa liian lähellä ja helposti, tappelevat keskenään ja mankuvat ettei ole mitäääään tekemistä, joten ehkä se päiväkoti tulee sittenkin ihan hyvään saumaan.
Tänään menen urheilemaan, pakotan yhden lapsen parturiin ja käyn ostamassa tarvikkeita seuraavaan yhteistyöhön. Ehkä tämä on sittenkin ihan kivaa.
PS: arkeen paluuseen piti liittyä jo torstaina paluu Instagramiin, mutta en osaa! En kertakaikkiaan tiedä, mitä sanoisin siellä, haha! Ehkä tämäkin palautuu, kun vähän harjoittelee, te saatte nyt nauttia täällä puheripulista kun en osaa tätä enää sinne purkaa.