Tietoa mainostajalle ›

27.2. on se päivä – Valeäidin nauhoitukset tulee taas!

”Valeäidin nauhoitusten toinen tuotantokausi on totisinta totta ja alkaa joskus syksyllä, ehkä.”
– Valeäiti, syyskuu 2017.

Jollei helmikuuta lasketa syksyksi, voidaan todeta että olin tuossa puolisen vuotta sitten melko naiivi. Mutta nyt! Nyt sen uskallan luvata: toinen tuotantokausi alkaa alle viikon päästä, tiistaina 27.2.! NO NYT! BOOM! Ja mitä kaikkea muuta ne nuorta leikkivät keski-ikäiset sanovatkaan!

Vieläkin pelottaa, alkaako kausi oikeasti viikon päästä. On tässä vielä muutama pieni yksityiskohta tekemättä ja studioonkin pitäisi vielä sitä ennen ehtiä (mutta studio ei ole minun aion ehtiä – listallani!). Mutta luotetaan prosessiin ja ennen kaikkea deadlineen, se on aina varma ja rakas muusa. Sitten pitäisi enää luottaa siihen että kaudesta tulee kova, joka oli toinen syyskuussa lupaamani asia.

podcast perhe

Kärsin ajoittain podcastin jälkeisestä masennuksesta. Se on omakeksimäni hellittelytermi tilanteelle, jossa kaikki jo tehty tuntuu tyhjältä, huonolta, turhalta. Silloin en oikein edes muista nauhoittaneeni hirveästi jaksoja, saati että ne olisivat olleet hyviä. Vasemmalta ja oikealta pukkaa uusia kuumaakin kuumempia podcast-sarjoja ja minua hirvittää. Jaksaako kukaan enää kuunnella yhden mutsin ja sen vieraiden jorinoita?

Silloin paras lääke on tunkea valkoiset napit korviin ja kuunnella joku jo tehdyistä jaksoista. Poikkeuksetta kasvoille nousee häkeltynyt virhe. Onpa tämä hyvä! Toinen hyvä lääke on katsoa purkitettujen jaksojen listaa. Huh mikä kattaus aiheita ja vieraita, kuka tämän kaiken on oikein saanut aikaan?

Ai niin, minä. Minähän se silloin kesän korvilla istuin alas ja kirjoitin haavevieraani ja -aiheeni exceliin. Hahmottelin jokaiselle vieraalle aiheen tai jokaiselle aiheelle vieraan. Osaa vieraista metsästin todella, todella kauan ja osa tipahti syliin kuin pyytämättä. Siitä lähinnä kiitos Wecastin porukalle, joka on tässäkin kaudessa ollut aivan korvaamaton tuki!

Ja niin se vain tuli kasaan. 11 jaksoa (yksi vielä uupuu, mutta luotan prosessiin) tai seitsemisen tuntia ajanvietettä joka saa ajattelemaan, nauramaan ja tällä kertaa melko varmasti myös itkemään. Kauteen mahtuu surullisia tarinoita, hätkähdyttäviä kommentteja ja viisaita lauseita; yllättävää komiikkaa ja häpeilemätöntä naurua.

hauska podcast

Kakkoskausi alkaa valloittavan Jani Toivolan seurassa, kun puhumme vanhemmuudesta ihmissuhteena. Heti Janin perään kyynelkanavat aukeavat Elinan kertoessa kuinka menetti esikoisensa kohtukuolemalle ja mitä hyvää siitä seurasi. Kolmannessa jaksossa Anna Puu puhuu avioerostaan ja ruodimme yhdessä parisuhteita. Samaan teemaan päästään myöhemmin myös maailman parhaiden Lauran ja Päivin kanssa, jotka kertovat kaikki salat pitkään parisuhteeseen. Näiden välissä satoja synnytyksiä kokenut kätilö Heli kertoo, mitä synnytyssalissa oikeasti tapahtuu, opettajat koulusta ja tarhasta kertovat mitä koulukiusaaminen lastemme arjessa on ja mitä sille voi tehdä, Aino kertoo kuinka elämä muuttuu kun pieni lapsi menettää isänsä ja Hanna G kuvailee elämää monikkoperheessä.

Lisäksi vaihdamme kuulumisia ystäväni kanssa kuvien kautta, Lindusius avaa perheensä ihanan erityistä elämää ja ihan kauden lopussa kuullaan totuus perheestä kun studioon saapuu kaksi alakouluikäistä vierasta Pikku-Kalle-vitseineen. Niin siistejä tyyppejä kaikki! Niin kova kausi! BOOM jne!

podcast suomeksi

Valeäidin nauhoitukset iTunesissa ja Acastissa

Valeäidin nauhoitusten toinen kausi alkaa tiistaina 27.2.,  lähes päivälleen vuosi ensimmäisen jälkeen. Nauhoituksia voi kuunnella iTunesista, Acastista tai mistä nyt satutkin podejasi kuuntelemaan. Koko ekan kauden löydät tästä ja ohjelman omilta Facebook-sivuilta saat joka tiistai linkin uuteen jaksoon. Jaksojen aiheista kummuneet ajatukset sekä jokaisen jakson oman linkin löydät tietysti myös blogin Podcast-sivuilta.

Ai kamala, tästä se lähtee. Voi onnea!

Hiihtolomalla ihminen ehtii mitä vain (paitsi siivota)

Hetken mielijohteesta päätin minäkin ottaa kuuluisan viikon 8 ihan vain lomaksi. Aluksi ajattelin tekeväni etätöitä, mutta hitot. Ihan lomaakin tässä tarvitaan. Kuluneiden kolmen päivän perusteella tämä on ihan mahtava konsepti tämä hiihtoloma! Sen aikana ehtii tehdä kaikkea sellaista mitä aina on pitänyt halunnut tehdä!

Hiihtolomallani olen ehtinyt:

Ottaa oluet työkavereiden kanssa.

Käydä Treffipubissa Insinöörin kanssa.

Nukahtaa sohvalle, autoon ja melkein pystyyn. Miten voi ihminen olla näin poikki ja miksi mulla on paha olo?

Ostaa pari raskaustestiä.

Todeta, ettei tarvitse pissata tikkuun (HUH) mutta kuukuppi pitäisi nyt löytää.

Etsiä sitä helvetin kuppia ihan joka paikasta.

Miettiä että jos se kerran ei löydy, mihin se on kadonnut? Kuka sen on löytänyt? Kenen tapaamista pitää jatkossa hävetä?

Juosta puolentoista tunnin talvisen lenkin ihan aropupuna maailman kauneimmissa maisemissa ällöttävän onnellisena.

Ihailla upouusia rappusia.

Tajuta, että aika pian me tänne muutetaan.

Panikoida, sillä aika pian me tänne muutetaan.

Käydä rautakaupassa ostamassa alelaarista jotain harmaita laattoja kylppäriin.

Viettää tyttöjen illan vanhojen rouvien kanssa. Ja Insinöörin.

Krapuloida ihan vain hieman.

Lukea Talouselämän (miksi?)

Ikävöidä lapsia.

Syödä mäkissä huonoimman QPn ikinä. Kengänpohja, löysin esi-isäsi.

Ärsyyntyä lapsiini joilla ”ei ollut yhtään ikävä!” mutta silti jotenkin kummasti aika hemmetin rasittava meno.

Kävellä jäätietä aivan paniikissa kun järven jää paukkuu ihanan, luistelevan perheeni ympärillä.

Olla samalla kateellinen siitä ettei itselläni ole luistimia.

Ostaa itselleni luistimet. Vähän liian isot ja tosi halvat.

Opettaa kummallekin lapselle laskettelua niin että kolmannella laskulla ne meni jo yksin ja kuudennella se oli kuulemma jo liian lällyä.

Laskea, että tämä muutaman tunnin hupi maksoi meidän perheelle yli satasen.

Miettiä, että sehän on melkein saman verran kuin ne halvimmat hanat.

Metsästää hanoja.

Käydä kahdesti saunassa.

Kääntää anoppini firman sivut kiinaksi. No en minä niitä kääntänyt mutta ihan itse lapioin oudot merkit tekemäni hieman ruman sivuston alasivulle.

Kirjoittaa päässäni muutaman kymmenen eri blogikirjoitusta.

En ole ehtinyt:

Kirjoittaa muutamaa kymmentä eri blogikirjoitusta.

Ostaa uutta kuukuppia.

Siivota vaatehuonetta ja inventoida kaikkia muita taloutemme tavaroita jotka kuulemma pitää kohta muuttaa.

Tulen vielä ehtimään:

Ruotsiin ja ilmeisesti myös Junibackeniin.

Tampereelle vaaleanpunaiseen taloon juomaan ämpäreittäin Mimosaa.

Rautakauppaan. Mistä vetoa.

 

Ei siitä valkoista pitänyt tulla: kylpyhuoneen suunnittelu

Muistatteko kun tuskailimme kylppärivalintojen kanssa? Meillähän oli melkein selkeä visio jota lähdimme toteuttamaan:

”Tarkoitus on tehdä minimalistista, mutta ilmeikästä. Kaikki ei missään nimessä olisi vaaleaa mutta ei kuitenkaan mitään kovin revittelevääkään.” – Valeäiti 30.12.2017

Niin no. Ihminen voi muuttaa mielipidettään hyvin monta kertaa kuukauden, tai vaikka päivänkin aikana. Vaikka tutkimukset osoittavat ettei päätöksenteon pitkittäminen paranna päätöksen laatua, olemme päätyneet pitkittämään jokaista kohtaa ihan vain nautinnon takia.

Viimekertaisen ABL-visiittimme jälkeen saimme kotiin näytepaloja pohdittavaksemme. Nappasimme lähes hetken mielijohteesta myös ns. mustan hevosen mukaan yhdeltä hyllyltä, kun tajusimme että laattojen koko-ongelman voisi ratkaista myös mosaiikkilaatta.

Tuijottelimme laattavalikoimaa viikon verran olohuoneen lattialla. Välillä makoilin sen vieressä, ajattelin että tutustumme näin nopeammin.

Pidimme mielessä alussa nähdyn referenssikuvamme, vaikka opimme että musta karmi suihkuseinässä on taas paljon kalliimpi kuin tavis. Tietysti, niin kaikki toiveemme ovat. Siitä tulee kuitenkin hyvää särmää siihen minimalistisen epävaaleaan kylppäriimme.

Tietysti siinä kävi niin että itse musta hevonen päätyi valkeaksi voittajaksi*.


Valitsimme pääkylpyhuoneiden (yläkerran kylppärit) lattioiksi minikokoisen kalanruotomosaiikin vaaleassa marmorimaisessa sävyssä vaikka sen harmaa versiokin oli iiiihana. Seiniin tulee kaikissa kylppäreissä tiililadontana valkoista laattaa, jonka muodoksi viime metreillä valitsimme perinteisen pitkäsivuisen ”tiilin” nyt vahvasti pinnalla olevan neliön sijaan.

Mietin tätä valintaa päivittäin. Että oliko se nyt tosi hölmöä vaihtaa neliöt pitkulaisiin. Tällä mennään nyt kuitenkin, siitä on tulevan hieno.

Sauma-aineiksi päätimme (ihan yhtä pitkällisen prosessin kautta) ihan tummanharmaan lattiaan ja seiniin mustan. Tässä kuvassa todennäköinen lopputulos (tämä Pinterestistä lainaamani kuva ei ole kovin mairitteleva mutta ajatuksesta ehkä saa kiinni). Eihän ole yhtään täysin vaalea, eihän?

Muissa kerroksissa laattojen kanssa mahdollisesti leikitellään vähän: yhdessä vessassa sama suorakulmainen laatta tiililadonnan sijaan vedetään pystyyn, toisessa kalanruotomosaiikki jatkuu WC-kotelon yli seinälle. Kellarin kodinhoitohuoneen seinä tulee myös pystyladontaa mutta lattia on vielä hämärän peitossa. Haluaisimme sen olevan betonia, mutta vesieristeessä tulee haasteita. Todennäköisemmin päädymme ihan tavalliseen harmaaseen (tai mustaan! tai marmoriin! tai omg!) laattaan sen kanssa käytännön syistä.

Seuravaana listalle onkin sitten kalusteet, hanat, suihkut. Apua. Näissä on jo jotain valintoja aiemmin näennäisesti tehty mutta nehän on jo kaikki unohdettu. Sen tiedän että rahat on loppu mutta vaatimukset kovia. Ei siis mitään uutta tässä projektissa.

Täytyy vielä sanoa yksi asia laattojen hintoihin liittyen. Itse olen katsellut neliöhintoja aivan vauhkona ja huokaillut syvään kun joku hieno laatta on ylittänyt budjetin. Tässä kohtaa ABL:n myyjä fiksusti vinkkasi että kannattaa miettiä kuinka monta neliötä on tekemässä. Yhdessä kylppärissä saattaa hyvinkin olla vain 5-10 neliötä lattiaa, vessoissa vielä vähemmän. Jos valitsee 75€/neliö laatan viidenkympin kaverin sijaan, erotus on 250€ 10 neliön lattiassa. Riippuu sitten projektista ja maksajasta onko se paljon vai vähän, mutta esim jonkin pienen vierasvessan lattiaan saattaa hyvinkin olla järkeä tässä kohtaa vähän satsata muutamalla satasella – vaikutus kokonaisilmeelle on kuitenkin iso!

*Fun fact: jouduin tarkistamaan projektikansiostamme mitä lopulta valitsimme. Ei näitä voi muistaa kun on vain kuusi viikkoa pohtinut saatana.