Tietoa mainostajalle ›

Kymmenen syyllisyyttä jota en nyt aio kantaa

Tämä viikko, ehkä vielä seuraavakin on sitä kuuluisaa joulunalusta. Konsultointibisneksessä tämä tunnetaan myös nimellä kaikki duunit kasaan jotta tammikuussa voidaan olla nälkäkuoleman partaalla.

Nyt painetaan. On konseptia, työpajaa, tarjousta ja ohjelmaa. Se on kaikki ihan ihanaa. Samalla taloprojektissa tapahtuu ihan yhtä paljon kuin ennenkin ja menetettiin juuri automme eräälle huonosti sijoitetulle ojalle ja siinä töröttävälle tolpalle (onneksi kenellekään ei käynyt mitään pahemmin).

Illat menevät siis niin että minä teen blogia ja töitä ja Insinööri taloa ja töitä. Siitä seuraa useampi tekemättä jäävä asia, jolla ei juuri nyt voi mitään. Ne painavat silti mieltä, joten ajattelin tehdä pienen puhdistavan harjoituksen: kirjoitan ne tähän ja sovin että näin on hyvä.

valeäiti työt

Liikkuu liikkuu mutta eteneekö?

1. En ehdi leikkiä lasten kanssa hirveän paljon. Ehdin kuitenkin. Vartin siellä, toisen täällä. Keskitymme ruokailuun ja kävellään rauhassa kotiin. Se saa nyt riittää, tämä on kuitenkin oikeasti ohimenevä hetki. Joululomasta alkaen sitten taas nähdään (ja kinastellaan) ihan riittävästi.

2. En ehdi enkä jaksa tehdä ruokaa. Paitsi että tänään kyllä tein. Se todellakin saa riittää. Valmiit ruoat on nyt oikein hyvät.

3. En ehdi urheilla. Ei täysin totta, mutta menköön. Siis ehtisin jos haluaisin. Merkkasin urheilukerrat jo kalenteriinkin mutta tämä sää nyt ihan aidosti kyllä vähän hankaloittaa lenkkeilyä.

4. En ehdi olla jouluihminen. Ei yllätä, eikä ole uutta. Meidän perhe ei ole koskaan lähettänyt postikortteja, kuunnellut joulumusaa tai koristellut kotia ennen kuin ehkä ihan päivää pari ennen joulua. Leivottiin pipareita kerran, hyvä! Ei vaivaa pätkän vertaa, mutta pyydän anteeksi jos haittaa muita.

5. En ehdi valmistella joulupukkijuttuja. Tämä harmittaa vähän, koska turhat lahjat on pahinta. Joko ajatuksella mietittyä (mieluiten aineetonta) tai ei mitään. Tänä vuonna meidän perhe taitaa harrastaa aika paljon yleispäteviä lahjakortteja. Aion hoitaa tämän kaiken aikaisintaan 22. päivä joulukuuta.

6. En ehdi pyykätä, tiskata tai siivota. Aivan sama. Saammepahan hienon joulukuusen ja ne valmisruoat yleensä tarvitsee aika vähän astioita.

7. En ehdi kirjoittaa blogia, valmistella podcastia, muistaa Instaa. Paitsi että oikeasti teen näitä kaikkia kuitenkin, joten aivan turha syyllisyys.

8. En ehdi soitella ystävien kanssa. Tässä ei ole mitään uutta, eikä mitään erikoista – ei ehdi kukaan muukaan. Next!

9. En ehdi ylianalysoida elämääni. Tämä on vain ihanaa.

10. En ehdi katsoa The Crownin uusimpia jaksoja. Tämä on kyllä paha. Pitää korjata ensi tilassa!

Näiden sijaan aion edelleen ehtiä:

  1. Nukkua.
  2. Pussata ja halata lapsia joka ilta, ja kertoa että rakastan hirmuisesti.
  3. Soitella Insinöörille ja muulle perheelle FaceTime puheluita siirtymistä, jolloin saadaan edes vähän juteltua.
  4. Tehdä nämä viimeiset metrit kunnialla maaliin.

Rokota tietokone, kerran se vain kirpaisee.

Otin muutama viikko sitten blogiyhteistyön nimissä käyttöön F-securen tietoturvapalveluita. Olen tosi tyytyväinen että tätä yhteistyötä ehdotettiin, koska rehellisesti sanoen en olisi tätä koskaan itse saanut aikaan.

Kaupallinen yhteistyö: F-secure ja Suomen Blogimedia.

Olen aina itse ollut tietoisesti laiska ja sinisilmäinen nettiturvallisuuden kanssa. En halua uskoa, että joku vakoilee, penkoo ja suunnittelee pahoja minulle. Uskon sokeasti omaan osaamiseeni sekä hyvään tuuriin, ja pyörittelen silmiäni foliohattuisille ystävilleni, jotka tuhahtelevat Facebookin käytölle ja avoimille wi-fi-verkoille.

Sitten tuli PING-studio, jossa F-securen tyyppi kuvaili kuinka helposti wi-fi-verkkoa voi esittää ja kaapata sillä liikenne ja tiedot verkkoa käyttävältä koneelta. En muista selityksestä enää mitään, mutta sen jälkeen lopetin kokonaan wi-fin käytön muualla kuin tuntemissani osoitteissa.

Jostain on siis hiipimässä minuunkin tervettä pelkoa. Järjeksi sitä kai kutsutaan.

Ehdotus blogiyhteistyöstä tulikin juuri oikeaan saumaan: siihen hetkeen kun aloin jo itsekin miettiä pitäisikö sittenkin mutta edelleen laiskotti niin paljon etten ottanut asioista selvää. No nyt otin ja kerron teillekin miksi kannattaa vähän vaivautua!

Otin vuodeksi käyttöön F-Securen TOTAL -paketin, joka sisältää sekä konetta suojaavan SAFE:n että VPN-palvelu Freedomen. SAFEsta löytyy muuten loistavan kattava juttu Salamatkustajasta viime vuoden puolelta!

TOTAL suojaa vähintään kolme laitetta (79€/vuosi) ja parhaimmillaan seitsemän (120€/vuosi). Minulle riitti pienempi; suojasin softalla blogikoneen ja työkoneen.

Koko TOTALin asennus oli nopea ja helppo homma, erityisesti kotikoneeseen. Työkoneessani sähläsin itse asennuksen kanssa ja se jäi osin kesken. En antanut ohjelmalle riittäviä oikeuksia joten reaaliaikainen skannaus ei toiminut. Sain kuitenkin lopulta aspan kanssa tämän toimimaan. Silti, työpaikan koneiden osalta suosittelen tarkistamaan IT-tyypeiltä miten tietoturva hoidetaan.


TOTAL pakettiin kuuluvan Freedomen ansiosta kännykällä voi kiertää maa-asetukset eli katsella globaalia Netflixiä ja ostella lentoja ilman maakohtaisia hinnankorotuksia. Omasta puhelimestani Freedome jo löytyikin, joten tällä kierroksella halusin käyttää TOTALia lähinnä suojatakseni lapsen kännykän. Harmikseni huomasin kuitenkin, ettei SAFE sovellus oikein vielä auta iPhone lapsen kanssa, sillä toiminnallisuudet ovat vielä sillä puolella Applesta johtuvista syistä toistaiseksi rajatummat.

Android tai WP puhelimen omistavalle lapselle SAFE on aivan loistava. Mehän otimme Ykkösen puhelimeen jenkkipalvelu ScreenTimen, mutta se oli lopulta hankala monella eri tavalla ja poistin sen. Kokeilin tuota F-securen SAFEa sen verran että osaan sanovan sen olevan oli sata kertaa helpompi asentaa ja siinä on hyvin ajateltu perheen arkea.

SAFElla saa lapselle sekä turvatun laitteen että yhdessä sovitut käytön rajat. Tunti päivässä arkisin, puolitoista viikonloppuna ovat meidän perheessä sovitut säännöt. SAFEn kanssa lapsen laitteen voi nyt myös paikantaa, sulkea ja hallita etänä tietokoneelta.

Ihan kaikki ei mennyt testauksen aikana nappiin. Ykkösen kännykän kanssa oli pientä säätämistä, sillä en todellakaan tajunnut heti ominaisuuksien olevan pienemmät iPhoneissa. Tässä voisi F-securen muuten hyvää markkinointia ja viestintää vähän skarpata. Lisäksi virusskannaamisen aikana tietokoneeni tehot hidastuivat alussa merkittävästi, menipä mokoma kerran täysin jumiinkin. Muutaman viikon käytön jälkeen skannaus ei ole kuitenkaan työkonettakaan haitannut eikä viruksiakaan ole kummastakaan löytynyt. Jee!

Sain kaikkiin haasteisiini loistavasti aspasta apua ja kaikki lähti rullaamaan hyvin. Toiveena kuitenkin F-securen suuntaan että aspaa olisi saatavilla vähän nykyaikaisempina vuorokauden aikoina. ”Arkisin 8-18” ei lämmitä kun blogityöläinen ahertaa sunnuntai-iltaisin ja kone huutaa hoosiannaa.

Vastustelin suojausten ottamista vuosikaudet ja lopulta ohjelmien asentaminen kävi muutamassa minuutissa. Tulee ihan mieleen rokottaminen; sitä rokotusaikaa ei millään viitsisi varata kun ei mulla ole koskaan ennenkään ollut influenssaa, ja kuitenkin se rokotus tuntuu aika hiton hyvältä aallon iskiessä ympärilläsi.

Päästyäni tähän epäcooliin suojaamiseen, taidan seuraavaksi ladata tuon KEY salasana-apurin (ilmainen yhdellä laitteella!). Sen kanssa salasanat olisi aina a) oikeasti vahvoja ja b) muistissa koneella.

Kyllä helpotti! Nyt olen saavuttanut aikuisuuspelin uuden tason, Viisas Internet -levelin. Seuraavaksi otan influenssarokotuksen.

Tästä saat TOTALin käyttöösi ilmaiseen kuukauden kokeiluun. 

Mihin leivinpaperit laitetaan ja rakentamisen muut 10 000 päätöstä

Joku sanoi meille raksaprojektin alkuvaiheessa, että raskainta on se päätösten tekeminen, sillä niitä tulee noin tuhat hankkeen aikana. Tällä hetkellä tuntuu siltä että tuo oli täyttä huijausta, kyllä niitä päätöksiä on varmaan kymmenkertainen määrä. Tähän mennessä on päätetty ainakin pistorasioiden määrä, laatu ja sijoittelu; takan sijainti (vai onko?), keittiön rakenne, kaapit ja työtasot, ikkunoiden karmien värit kolmesta eri pinnasta, seinien eristeet, talotoimittaja, tontti, huoneiden sijoittelut, vaatekaapin paikka, ilmastointiputkien kannet ja niin saakeli edelleen. Aivan järkyttävää.

Osa päätöksistä on tosi isoja ja raskaita. Tontista luopuminen, kellarikerroksen myllerrys ja talon rakenteen (puu vai kivi, CLT vai ei) päättäminen menevät tähän laariin. Ne ovat päätöksiä, joilla on suuret seuraukset ja huonot lähtökohdat. Et ehkä tiedä mikä on eri valintojen kustannusvaikutus, kuinka ne vaikuttavat talon hyvinvointiin ja varsinkaan näyttääkö valintasi lopulta sittenkään kivalta. Mutta päätös on tehtävä ja se vaikuttaa kaikkiin muihin jatkopäätöksiin.

Usein päätökset myös joutuu kuitenkin tekemään liian nopeasti, vaikka niiden tulemisesta on tiedetty jo kuukausia. Niin vain sitten yhtäkkiä oletkin siinä sunnuntaissa, jolloin vessanpöntöt on vain valittava. Anna mun kaikki kestää, vessanpöntötkin. Luulisi ettei sekään ole kovin vaikeaa, eikö? Valkoinen pönttö! Niitäkin on joku sata eri mallia ja kun alat katsoa niitä, 9o% ei enää kelpaakaan. On vääränlaista muotoa, hintaa, toimintoa tai leveyttä.

Sitten on päätöksiä, joita ei vain enää jaksa tehdä mutta joissa laiskottelu tulee ärsyttämään ihan todella paljon talon kanssa eläessä. Mihin leivinpaperit säilötään, mihin menee keittiön yleiskone? Missä telkkaria katsotaan, tuleeko se joskus yläkertaan? Missä kaapissa säilytetään urheilukamoja ja mahtuuko arkivaatteet kahden metrin vaatekaappiin? Välillä huomaan laskevani kuinka monta paria mulla on kenkiä, jotta tiedän ärsyttääkö ensi syksynä liian pieni kenkäteline.

Todennäköisesti ärsyttää joka tapauksessa.

Nämä ovat vielä pääosin niitä käytännön päätöksiä, se koko visuaalinen show on vielä ihan oma lukunsa. Minkä väristä maalia, minkälaiset hanat ja minkälaiset ovat lattiat, keittiö, portaat ja kuinka ne kaikki sopivat yhteen.

Ehkä tämä olisi helpompaa jos kokisin olevani jotenkin vahva visuaalisen silmäni kanssa ja rakastaisin Pinterestissä pyörimistä. Uskon että monella muulla on jo aikaa sitten katsottu ihanimmat hanansa ja pönttönsä, kaakeleista puhumattakaan. Ai niiiin, kaakelit, niitä ei olla vielä yhtään edes mietitty! Aargh!

Loppuun vielä yksi ankeuttava ajatus, ennen kuin vaihdan taas vaihteen iloisen pirtsakkaan Pinterest-moodiin. Moni sanoo ”on varmaan ihana rakentaa kun saa sit just sellaisen kuin haluaa”. Ei saa. Mutta saa itse valita kompromissit, joita on pakko tehdä.

Harmi vaan että ne kompromissitkin pitää päättää.

Lue myös: Vaikeinta on päättää