Tietoa mainostajalle ›

Kirje ihanalle seitsemänvuotiaalleni

2 Permalink

Huomenta kulta, nyt pitäisi jo jaksaa herätä. Tänään on kasin aamu. Muistatko mikä muu aamu tänään on?

Luin eilen viimevuotisen kirjeeni sulle ja olin ihan hämmästynyt. Miten paljon onkaan vuodessa tapahtunut! Olithan silloin kuusivuotiaanakin jo toki iso, viisas ja rohkea, kaikin tavoin hieno pieni tyttö. Mutta tänä vuonna tuntuu, että herätän synttäriaamuun ainakin kolme vuotta vanhemman kaunottaren.

Hetkinen, kuinka paljon täytitkään tänään? Yhdeksän? Kymmenen?

Eihän seitsemänvuotias voi olla jo noin hauska, viisas ja osaava. Kai se on uskottava kuitenkin, osasithan jekuttaa isääkin niin älyttömän hauskasti sillä ”T.Heidi” -lapulla. Seitsemäs syntymäpäivä on iso merkkipaalu. Monesti äidit ja isät huomaavat tässä kohtaa vauvansa kasvaneen lapseksi, yllättävän itsenäiseksi ihmiseksi joka hoitaa jo paljon omasta elämästään itse.

Sanoit sen itsekin niin viisaasti uimahallissa: että olet aina ajatellut että sitten seitsemänvuotiaana olet jo aika iso. Että sitten seitsemänvuotiaana mä olen jo järkevä. No sitäkin sinä kyllä olet. Järkevä. Viisas, neuvokas ja taitava. Olet myös hauska, lempeä, rohkea ja keskeliäs.

Olet myös välillä sopivasti hölmö, sellainen kuin pienten lasten pitääkin olla. Hupsutteleva pieni rontti. Muista kuitenkin edelleen että silloin kun itsekin tuntuu että kavereiden hölmöt hommat on ihan liian hölmöjä, ne todennäköisesti myös on. Älä lähde niihin juttuihin mukaan.

Onneksi sulla riittää kivoja juttuja ihan ilman hölmöilyäkin. Rakastat vieläkin kaikkea liikkumista ja nythän muuten kelpaakin liikkua kun sait vihdoin sen vähän isomman pyörän etukäteislahjaksi! Eilen opit uimaan selkää ja pääsit koulun uimakeikalla isoon altaaseen. Se oli iso juttu se. Erityisen iloinen olin siitä, miten kerroit siitä mulle itse, iloa ja ylpeyttä puhkuen, uudesta taidosta innoissasi! Elämässä tärkeimpiä asioita on kiinnostus oppimista kohtaan, muista se kun tunnilla seuraavan kerran tuntuu ettei jaksaisi tehdä tehtäviä.

Aloitit koulun tänä syksynä, se on varmaan se suurin iso juttu mitä isoille seitsemänvuotiaille tapahtuu. Olen ihan älyttömän ylpeä siitä, miten koulu on sulla alkanut. Ihan uudessa paikassa koulun aloittaminen ei ole välttämättä helppoa, siinä tulee monta muutosta yhdellä kertaa.

Mutta eihän susta ole tarvinnut huolehtia ollenkaan (vaikka jos totta puhutaan, mua vähän jännitti aluksi miten se menee). Muistat läksyt paremmin kuin me, olet jo monelle tärkeä kaveri ja huolehdit äitiäsi paremmin omista tavaroistasi.

Tiedätkö muuten, äideissä on sellainen erityispiirre, että ne keksivät huolta vähän joka asiasta. Huolehtivat että mitenhän tuo minun lapseni (ja äiti itse!) pärjää kun pieni opettelee syömään, kävelemään, puhumaan, pyöräilemään. Kuinka sillä sujuu päiväkodissa, koulussa, töissä, tuleeko siitä hyvä kaveri ja löytäähän se ympärilleen paljon rakastavia ihmisiä?

Huolenaiheita löytyy joka vuosi lisää. Mutta tiedätkö mitä muuta? Viime aikoina mut on vallannut sellainen rauha. Kun katson sinun sileitä, rauhallisia kasvojasi, kauniita silmiäsi ja ihanasti kaartuvaa tukkaasi, mietin: ei ole mitään hätää. Olet jo nyt niin ihmeellinen ihminen, säkenöivä pakkaus, jonka ympärillä leijailee jotain niin hyvää, etten osaa enää huolehtia sinusta.

Tiedän katsoessani sinua, että sinä tulet pärjäämään, hehkumaan, loistamaan. Teet sitä kaikkea jo nyt.

Hyvää syntymäpäivää ihana, olet meille kaikille näääiiiiiin rakas.

Ja nyt sitten  ylös reippaasti, meillä on kohta kiire kouluun.

2 Permalink
2 Comments
  • T.L
    lokakuu 11, 2017

    Hei Hanne! Niin ihana teksti, niin kuin sinulla aina noin muutoinkin! Kunpa muistaisi aina arjessakin kertoa näitä tärkeitä huomioita omille lapsilleni. Terkuin vuosikurssilaisesi TuKkk:sta.

    • Valeäiti
      lokakuu 12, 2017

      Kiitos! Monttu forever! ❤️😂

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista. Pakolliset kentät on merkitty *