Tietoa mainostajalle ›

Viime aikojen parhaat oudot jutut

2 Permalink

WhatsAppailu Ykkösen kanssa. Pääosin asiallista tiedonvaihtoa, sitten jonkun verran mahtavaa höpö höpöä. Emojit on parhaita ja uhkailu toimii!

*

Päivä, jolloin huomasin että tyttäreni on loistava jekuttaja. Ykkönen vietti flunssapäiväänsä Insinöörin toimistolla ja tylsistyi. Soitti siis minulle. Neuvoin keksimään jonkin pienen jekun iskälle, piirrä vaikka jotain hassua sellaiseen lappuun ja laita se näyttöön kiinni niin että isi näkee sen kun tulee takaisin palaverista.

En olisi ikinä uskonut että tyttäreni tilannetaju riittää näin hienovaraiseen vitsiin.

”Siinä lukee T.Heidi”, Ykkönen laittoi whatsapissa mulle. Paras.

Juuret, kivet, kepit ja muut aarteet, jotka kaikki kuvastavat ”meidän rakkautta äiti”. Löydän ja saan niitä päivittäin 3.5kpl. Yhden pahalta haisevan juuren ja kolmen kiven kanssa Kakkonen istui tunnin päiväkodin pihalla ja odotti että tulen päästäkseen antamaan ne minulle. Sitä iloa kun sai runtata äidin käteen melko hikiseksi muttuneet aarteet! Ehkä vähän pakahduin: yhtä aikaa liikuttavaa ja kamala piikki – voi kun en olisi aina viimeinen hakemassa! Tämän löysin taskustani kesken erästäkin työpäivää:

*

Kun lapset leikkivät yhdessä sairaalaa ja ultraavat Ykkösen mahassa olevaa vauvaa. Sillä oli kuulemma pitkä tukka ja huonot aivot. Tosin lääkärin mielestä sillä oli murtunut käsi. Tiedä häntä.

*

Toivelaatikko, johon Ykkönen sai kirjoittaa mitä halusi eniten maailmaan lisään. Arvannette:

*

Metsäretket koko perheen kanssa. Alun vastustelun jälkeen kaikki kuitenkin rakastaa siellä mesoamista ja yleensä päädytään kävelemään tunti putkeen. Ykkönen tiivisti asian hienosti: ”Metsässä ei voi itkeä kun alkaa väkisinkin hymyilyttää”. (Tulee toki vielä joskus myös oppimaan että metsässä on itse asiassa tosi hyvä itkeä).

*

Uimahallireissut. Olen tainnut ennenkin niitä hehkuttaa, ja edelleen joka kerta kun sinne menemme (noin kerran vuodessa) ilahdun siitä että lapset näkee kaiken kokoisia ja näköisiä ihmisiä ihan au naturel. Oppivat katsokaas että kaikki ihmiset ovat kauniita. Ykkönen taitaa joka kerta oppia myös jotain minusta, sillä hetken ihmeteltyään hän huutokuiskasi minulle kauniisti

”Äiti miksi kaikilla täällä on isommat tissit kuin sulla?”

Uimahalli, never again.

2 Permalink

Yllättävän ihana Stella

KAUPALLINEN YHTEISTYÖ: Stella kodinhoitopalvelut ja Suomen Blogimedia
Olen jo pitkään ulkoistanut elämästäni kaiken sellaisen mikä ei tuota minulle iloa, ja mihin vain jollain tavalla on varaa. Osan ruoanlaitosta, kauppakäynnit, siivouksen, muutot, seks…ömm leipomisen. Suosittelen muillekin lämpimästi!
On ihan parasta, kun siitä infinity poolin lailla leviävän to do -listan liepeiltä voi ruksia pari juttua pois. Imuroi En. Mieti ensi viikon ruoat. En. Käy kaupassa En. En halua tehdä mitään, mitä en halua tehdä.
Tässä me siivoamme.

Siivous- ja ruokapalvelut ovat tulleet meille jäädäkseen, mutta yksi alue on jäänyt meilläkin vielä melkein kokeilematta: Ulkopuoliset lastenhoitajat. Miksiköhän?

Osittain siksi, että pitkään lapset tuntuivat niin pieneltä että ihan tuntemattomalle hoitoon jättäminen olisi kirpaissut ja toisaalta kynnys vakihoitajan etsimiseen ja sisään ajamiseen oli korkea. Suosituksiakaan ei oikein keneltäkään saanut. Jos jollain olikin hyvä maksettu hoitaja, se oli tutun tuttu tai tädin tytär, tai joku muu ei niin helposti meille saatavilla oleva ihmeolento.

Osittain se on tuntunut väärältä. Että kyllä nyt vanhempien pitäisi omat lapsensa pystyä hoitamaan.

Pystyyhän ne, mutta työnkin kunnolla tekeminen on meille tärkeää, etenkin silloin kun lapset ovat jo hyvässä voinnissa mutta vielä vähän liian räkäisiä päivähoitoon (ja vähän liian kyllästyneitä äitiinsä ja sen vanhoihin temppuihin).

Hölmöjen asenteiden takia ja parin vähän kehnomman kokemuksen takia olemmekin tukeutuneet äärihyvän tukiverkostomme varaan. Meillä on kaksi avuliasta mummua, kaksi helposti jallitettavaa ukkia ja näiden lisäksi vielä siskoa, veljeä, kummitätiä ja joustavat etätyöt.

Sitten meillä kävi tsägä. Tai no, ei tätä taannoista kahden viikon sairastupaa voi onneksi kutsua. Mutta se siinä oli onnekasta, että lasten vähiten kipeät mutta kuitenkin kotihoitoa vaativat päivät sattuivat samaan aikaan, kun käynnissä oli se aiemmin kertomani Stellan testausjakso. Saimme testata ihan tositoimissa Stellan lastenhoitopalveluiden käyttämistä.

Sen perusteella tässä tulee nyt se suositus, jota en koskaan itse saanut kun sitä kaipasin: Stella on hyvä.

Stellalta uskallat tilata sen tuntemattomankin hoitajan, laatu on taattu. Prosessi on tosi helppo: hoitajan saa soittamalla tai tekstiviestillä tilattua joka päivä iltayhdeksään asti ja hoitajan voi saada jopa puolen tunnin varoitusajalla.

Me tilasimme ensin yhdelle päivälle apua. Hoitaja-Kaisu oli i h a n a. Kysyi tarkkaan tullessaan, mitä toivon päivältä vaikkapa ruokailujen ja ruutuajan osalta. Tarkkaili päivän aikana Ykkösen ja Kakkosen terveydentilaa ja laittoi jopa keskellä päivää tekstarin jossa kertoi että kaikki on hyvin ja kuumetta ei ole. Mieletöntä! Päivän päätteeksi sain lapun, jossa kuvattiin tarkkaan päivän kulku ja fiilikset ja illalla huomasin vielä Kaisun tyhjentäneen meidän tiskikoneen. Sanoinko jo että rakastuin vähän?

Seuraavana päivänä tulikin yllätys. Minä olin kipeä. Lapset olivat jo kuumeettomia, eli energiaa täynnä, ja minä aivan raato. Teimme uuden pyynnön Stellalle. Tällä kertaa paikalle pääsi Tuula, joka myös oli ihana! Päivä sujui tosi hyvin, vaikka olin itsekin kotona. Vaikeinta oli päästä sen ajatuksen yli, että olin itse kotona kun joku toinen vahti lapsiani. Että olisihan se itse pitänyt.

No ei olisi. Nyt sain levättyä ja silti hoidettua myös niitä tärkeimpiä työjuttuja. Tuula sitä paitsi kasteli meidän kukat. Rakastan näitä yllätyksiä, joita tuntuu aina Stellan kanssa tulevan.

Tuon oman saikkupäiväni jälkeen jokin tabu sisälläni murtui. Hoitajan palkkaaminen ei enää tunnu oudolta.

Harkitsen jo tilaavani hoitajan vaikka pariksi tunniksi tai viikonloppuna kun mummilaan asti ei viitsi roudata mutta keittökaupoille olisi päästävä. Lapsilla alkaa nimittäin ihan pian loppua into tähän croissant + pädi  + rautakauppa-komboon.

En malta olla jakamatta teille tätä ihan aitoa sähköpostistani revittyä kommenttia. Osana blogiyhteistyötä meiltä pyydettiin palautetta kokeilemistamme palveluista. Näin onnellista suitsutusta lähti mun näppikseltä ensimmäisen lasten hoitopäivän jälkeen:

Me kokeilimme tässä testijaksossa Stellalta neljää eri palvelua: kotisiivousta, ikkunoiden pesua, muuttosiivousta ja lastenhoitoa. Jokainen näistä oli niin hyvällä laadulla ja asenteella toteutettu, että uskon täysin mitä Kaisu kertoi:

”Stella myy mieluummin ei-oota kuin kompromissaa laadun kanssa. Siksi meidät kaikki on tosi tarkkaan haastateltu ja valittu ja siksi täällä on kiva olla töissäkin.”

Jos et vielä usko, testaa! Tarjolla on pieni blogietu kotisiivouksiin. Voi tilata ensin maksuttoman siivous- ja kodinhoitosuunnitelman ja jos päädyt ostoon, saat -25% kertatilauksesta ja -50% 1.kk sopimustilauksesta mainitsemalla Valeäiti.

Ei muuta kuin ulkoistamaan!

On muuten puhdas ikkuna! Insinöörillä on vasta kerran osunut otsa siihen kun ei huomannut lasia.

Ennen oli tissit, sitten tuli lapset

Paula Koivuniemi tässä moi. Ääni lähti joskus perjantain illansuussa eikä ole vielä näkyillyt. Jos törmäätte sellaiseen hunajaiseen podcast-juontajan ääneen (siitä huomenna taas näytteitä!) niin pyytäkää palaamaan tänne itään. Olisi vähän nalkutettavaa, laulettavaa ja naurettavaa tehtävänä.

Edelliseen viitaten, kun herää joka yö neljältä tyhjentämään ikitukkoista nenää ja yskimään parit keuhkot pihalle, ei jaksa tuottaa kunnollista tekstiä. Siksi on parempi pysyä näissä lyhyissä töksähtelyissä. #marttyyrinpäiväkirjat.

Mutta sitten toisaalta, tässä väsymystilassa sitä on samalla tavalla armollinen itselleen kuin darrassa (jotenkin onnistuin leipomaan senkin olotilan itselleni viikonloppuna kahdesti), että voi vaikka lounastunnilla ohimennen ostaa itselleen kahdet tennarit alle viidessä minuutissa.

Tässä tilassa ei kuitenkaan ole parasta tehdä kirppisilmoja. Ref kaksi äskeistä: ”Superkuuma kesämekko, törkeän siisti ruskettuneella iholla. Myös vähän törkeän lyhyt jos ottaa vähän massaa ja mekosta tuleekin vähän pieni (ei käynyt siis tietenkään mulle). ” (…) ”Jatkamme minun vartaloni muutostarinoilla. Ennen oli tissit, sitten tuli lapset. Ja niin kävi tämä maailman ihanin Karen Millen yhden käyttökerran jälkeen väärän malliseksi”.

 

Kevättä kohti, tyhjin rinnoin.

Lauantain juhlissa tanssiminen ilman mukana laulamista (lue: huutamista) oli kamalaa. Tuntui kuin vetäisi mykkäfilmissä. Tai sellaisessa leffan kuvauksissa, jossa statisteille on sanottu ”kuvitelkaa että tanssitte musiikin tahtiin”. Ilmeisesti olen maailman ainoa statisti, joka laulaa mukana kurkku käheänä anna sun peppusi keinua vaan keinua vaan. Näin jälkikäteen ajateltuna, tuossa mykkien joukossa se saattaa olla vähän ärsyttävää kun yksi laulaa täysiä. Sori not sori.

Sitä en sitten osaa käsittää että kun tilaa yhdenlaisen talon, saa takaisin toteutuskuvat toisenlaisesta talosta. Call me nipo, mutta jos on suorat kulmat ranskalaisissa parvekkeissa niin ei niihin nyt saakeli puolipyöreitä sitten rakenneta. Talostamme myös ilmeisesti kuvataan elokuvaa. Japanilaista trilleriä nimeltään liikkuvat ovet, madaltuvat ikkunat.

Väliaikaisen kotimme rappukäytävän toisen ja kolmannen kerroksen välissä tuoksuu tosi hyvältä. Ihanaa kun joku jaksaa pestä rappusiakin!

Tähän mitenkään liittymättä, ihan mahtava yllätys että Kakkosen uudet välikausikengät voi pestä koneessa.

Kakkosesta puheen ollen, tarhan tyypit tänään kyseli että mitenkäs se siirto menikään, että elokuusta ette sitten enää tule tänne? Meinasin ehkä ihan vähän räkäpäissäni käydä siinä parkumaan, kun tajusin että ihan muutaman viikon päästä lopetamme tuossa ihanassa lapsemme kasvattaneessa lintukodossa. Kevätjuhlalahja-ahdistus to the max!

Tänään tuli Laurin taloista toinen jakso, ja Katsomosta löytyy kaikki jo kaikki jaksot Laurin oma talo -nettisarjasta. Sen vikassa osassa saattaa näkyä joku markkinointihenkinen ihminen, joka oikeasti kuvasi Alvardagin Instaan jännää behind the scenes -videota, mutta päätyi ohjelmaan näyttäen siltä tosi-tv ohjelman kuvausten statistilta, joka ei vaan vittu pystynyt pysymään pokkana vaan kuvaa ihan kiimassa julkkiksia samalla kun piti kuvitella että tanssii musiikin tahtiin. OH LORD miten noloa. Onneksi se en ollut minä.

Mun ei vissiin tarvitse haaveilla urasta statistina.

Ei ehkä myöskään minkäänlaisena kustannustoimittajana. Yhdys sanat menee väärin ja tämäkin teksti olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten, vaikka ekojen tissien kohdalla.

Tissit.