Perjantaina pääsin aamulla pitkästä aikaa mamatreeneihin ja jaksoin jopa tehdä treenin hyvin – kiitos edellisyön kolmen tunnin unipätkän! Nelonen on tehnyt kahta kulmahammasta eeppisen pitkään ja se näkyy öissä. 1-2h välein heräily alkoi jo viedä iloa pois elämästä sillä heti kun hurjat kolme tuntia sain yhtenäistä unta, tunsin sen kehossani ja mielessäni.
Tästä reipastuneena ostin treenien jälkeen ainekset Key lime pie:hin ja mennä leipaisin sen iltapäivällä illan juhliin. Oli taas hiukan reunalla elämistä kun jotain kuumaa sokerilientä keittelin samalla kun uunissa kakku alkoi jo kypsyä liikaa, Nelonen heräsi ulkona ja Kolmosen päikkyhaku lähestyi. Ja yhden kisanutturankin taisin siinä samalla vääntää. Mutta onnistui silti kaikki!
Kotimatkalla kaupasta olin myös kännykän kautta mukana Kolmosen VaSu-keskustelussa joka oli aivan IHANA hetki. Kuulla nyt kun joku muu kehuu lastasi, kertoo hassuja tapahtumia ja sanoo häntä ihanaksi, voi että. Se on maailman ihanin tunne. Pakko erikseen mainita myös että kun puhuimme tämän syksyn pakollisesta teemasta, henkilöstövajeesta ja sen aiheuttamista epäkohdista joita ollaan kohdattu, sanoimme että ymmärrämme toki tilanteen, mutta.. johon meidän upea vakaope melkein tuohtui että ” ei teidän pidä näitä juttuja ymmärtää. Oli henkilöstövajausta tai ei, tämä on meidän työtä ja nämä jutut pitää hoitaa kunnolla”.
Tuntui aivan valtavan hyvältä kuulla ammattilaiselta itseltään kuinka ammattitaitoa ja hyvää varhaiskasvatusta puolletaan, vaikka tilanne on mahdottoman vaikea. Että tietyt jutut ei ole ok, vaikka mikä tilanne olisi. En tiedä, tuli vain jotenkin kaiken kaikkiaan sellainen olo että meidän lapsi on rakas, tärkeä ja arvokas siellä. Mittaamattoman ihanaa.
Okei blogitekstin verran jo juttua enkä ole vielä päässyt edes varsinaiseen viikonloppuun! Tsemppiä nainen!
Perjantai-Illalla Ykkönen oli voimisteluhommissa ja me muut vedettiin asut niskaan ja paineltiin piirakka kainalossa naapurin Halloween-juhliin. Oli ihanaa!!! Niin kiva nähdä ihmisiä ja sinnitellä vähän liian pitkään juhlissa.
Pieni robotti aloitti iltaunensa kärryissä naapureiden oven edessä ja vähän vain isompi dinosaurus melkein aloitti omansa eteisen kenkäkasan päällä mutta sinnikkäästi veti kotiin asti omin jaloin.
Huom: hän enkä minä ole kömpinyt yhtään mihinkään. Olemme tanssineet, juhlineet, tehneet laillisia asioita. Ja miten hauskaa että juhlissa oli toinenkin Sanna! Hän Ruissi-versio, minä virallinen.
Lauantaina starttasin auton 7.50 ja keräsin kyytiin viisi samalla nutturalla koristeltua voimistelijaa. Suuntasimme Hyvinkäälle koko joukkueen ja Ykkösenkin ekoihin voimistelukisoihin.
Sillä aikaa kun Ykkönen joukkueineen lämmitteli, valmisteli ja varmasti jännitti, minä kirjoitin kahviossa teille juttua lastenhuoneiden nykytilasta. Tuli taas kirjan verran asiaa.
Itse kisat meni hienosti ja vähän olin tippa linssissä omaa upeutta seuratessa. Vuodessa hänestä on tullut aivan oikea voimistelija! Huomasin toivovani että me kummatkin jatkamme lajiin hurahdusta. Aion olla kunnon JV-mutsi.
Kotiin päästyämme vapautin Insinöörin surffaamaan ja vein pienet sekä Kakkosen kaverin kutsumana läheiseen asukastilaan hengailemaan ja juoksentelemaan. Mainiota sekoilua kaksi tuntia hyvässä seurassa, kelpasi sateisen kylmänä päivänä!
Illalla Ykkösen voimistelukaveri tuli vielä yöksi. Paistoimme kaikille pakastepizzat ja katsottiin leffaa. Kuten tavallista, minä nukahdin ekana.
Sunnuntaina suljin silmäni kotiin ilmestyneeltä kaaokselta ja nautin vapaasta aamusta. Meillä oli Kolmosen kanssa tosi hauska ja pitkään kestänyt leikki Nelosen nukkuessa. Tehtiin myös synttärikortit iltapäivän juhliin ja ihmettelin taas miten hän on yhtäkkiä oppinut piirtämään sydämen. Miten taitava ja upea tyyppi meillä onkaan!
Insinööri kävi vielä missäs muualla kuin surffaamassa joten minä sain nauttia viikonlopun toisesta hektisestä lähdetään juhliin ja kaikki on myöhässä ja hirveä kina kaikesta – hetkestä. Tällä kertaa yksin. Oli melko kireä Hanne kun päästiin melkein puoli tuntia myöhässä matkaan. Itse juhlissa oli tietysti tosi mukavaa ja Nelonen veti siellä ennätyspitkät unet, joilta se oli lopulta jo pakko herättää.
Iltaan tehtiin vielä hajoita & hallitse -taktiikka: Vietiin isot kahdestaan kotiin tekemään läksyjä (eli katsomaan telkkaria naapurin lasten kanssa, läksyt viimeisteltiin kinan kera illalla) ja mentiin neljään pekkaan Ikeaan lihapullille ja tulevan työhuoneen muutoksia viimeistelemään. Isoille wolttasin hampparit matkalla.
Pari tuntia ehtaa sekoilua (taas oli naurussa ja vähän kauhussa pitelemistä kun Kolmonen juoksi pitkin kauppaa), päätöksiä ja tavaroiden keräilyä myöhemmin lähdimme taas kohti kotia puoli tuntia myöhässä. Autossa tajusin ettei Nelonen ole saanut maitoa viiteen tuntiin ja että sen vaippakin jäi vaihtamatta mutta siellä se vain tyytyväisenä matkustaa paikasta toiseen. Uskomaton vauva.
Kotimatkalla se nukahti ”yöunille” joten ehdin kahden minuutin vaatteen vaihdolla vielä sovitusti lenkille naapurin kanssa. Se tunti pimeässä teki todella hyvää!
Kotiovella kuulin Nelosen itkevän. Se oli herännyt heti kun lähdin, mutta syönyt klitisti iltapuuroa, käynyt kylvyssä ja odotti nyt sängyssä maitotoimitusta. Toimitin.
Illalla rojahdin vielä lenkkivaatteissa tuijottamaan pari jaksoa Love is Blindia kunnes käärin itseni suihkun kautta Nelosen viereen nukkumaan.
Nyt on maanantai ja koti näyttää juurikin vauhdikkaan viikonlopun jälkeiseltä mutta ei haittaa! Meillä oli kyllä tosi kivaa ja fiilistelin moneen kertaan miten ihanaa arki ja tavallinen elämä juuri nyt on.