Nelonen täytti jo 7kk! Oma olo tuntuu noin 77-vuotiaalta, sillä olemme viimeisen reilun viikon valvoneet ahkerasti tiukan flunssan kourissa. Synttärisankari juhliikin kotona, kipeänä ja parkana vielä vähän.
Mutta! Toki sitä pitää uusia taitoja harjoitella myös kipeänä! Niinpä öisin olemme saaneet kurkkukipujen ja yskän lisäksi nauttia konttausharjoitusten hauskasta meinigistä. Tai siis minä olen saanut, häädin (kipeän) Insinöörin (kipeän) Kolmosen kanssa toiseen huoneeseen jotta meillä on koko sängyn verran tilaa sekoilla.
Ilahduttavasti näinä öinä olen oppinut senkin että hän saattaa olla valmis kohta jättämään yösyötöt pois ja että jos jotain halutaan unikouluttaa, tassuttelu tuntuu olevan tosi toimiva keino pienen nukuttamiseen. Katsotaan näitä sitten flunssien jälkeen ja kun tiedetään että kasvu on riittävää.
Nelonen syö hyvin kaikenlaista mitä tarjotaan ja varsinkin sormiruokailu sujuu tosi hyvin. Hieman on vain ollut nyt keittiössä laiskuutta viime aikoina sattuneista syistä, mutta kyllä se tästä vielä lähtee! Pillipulloa tai tuttipulloa se ei oikein vieläkään tajua mutta jotenkin arvaan että ennen koulua hän oppii juomaan muutenkin kuin tissistä, joten en aio ostaa yhtäkään uutta taikamukia, nallepulloa tai shottilasia tätä harjoitusta varten.
Ja ai niin – hän tosiaan ryömii ja melkein jo konttaa! Ryömiminen alkoi hissukseen noin viikko 6kk merkkipäivän jälkeen, eikä pieni oikein vieläkään kovin pitkiä matkoja mene ellei tiedossa ole jotain todella spessua. Kasvia, pistorasiaa tai A4-paperia. Konttausasentoa haetaan jo usein ja hän myös nostaa itsensä aika herkästi istumaan ja tönöttää siinä hyvän tovin.
Tyyppi osaa vieläkin nukahtaa itse (kiitos jumalat!!) ja nukkuu sen taidon turvin tosi hyvin päikkäreitä. Aika vakiintuneesti jo noin 9-11.30ish sekä 14-16 ja nukkumaan sitten joskus kun jaksetaan, ehkä 20 aikaan.
Taas sanon tämän mutta tämä ikä on aivan mainio. Vauva viihtyy tosi hyvin hereillä mutta on kuitenkin sellainen söpö pieni sylivauva vielä, eikä kiukuttele oikein mistään. Tyyppi on edelleen tooooosi rauhallinen ja iisi, joustava ja sopeutuva pieni mönkijä.
Nauratti tänään tajuta temperamenttien vaikutus vauvoihinkin kun Julian vauvaa hetken pidin sylissä ja se nauraa hekotti niin paljon mulle että herätti Nelosen. Mietin siinä sitä naurattessani ettei Nelonen ole koskaan tainnut vielä nauraa noin paljon. Mutta ei se kyllä ole moksiskaan pienistä vastoinkäymisistä, kun taas toverinsa kyllä kertoo jos on kuuma tai märkä vaippa ja ketutus.
Toinen tuntee kaiken täysillä, toinen ottaa ihan rauhassa niin ilot kuin surut!
Mitoista en tämän kuun kohdalla tiedä vaikka juuri tänään piti olla kasvukontrolli (neuvolat ja niiden keskiaikaiset mittausmenetelmät ovat sellaisia, ettei kasvusta minusta kovin helpolla kannata huolta herätä!), mutta sanoisin että 72cm ja 8.5kg voisi olla ihan hyvä veikkaus.