Jos sinun pitäisi pistää itseesi lääkettä päivittäin, käyttää tukivyötä tai lastaa ranteessa, ajattelisitko olevasi täysin terve?
Tai jos oksentaisit aamusta iltaan kuukausi toisensa perään, kärsisit viikkokausia migreenistä, sydämesi tykyttäisi ja hengästyisit jo pienestä, nukahtaisit rattiin ja nenäsi vuotaisi verta päivittäin, menisit varmaankin huolestuneena lääkäriin.
Älä huoli, et ehkä kuole vaan saatat vain olla raskaana!
On olemassa sanonta “raskaus ei ole sairaus”. Minusta se on rasittava koska en ymmärrä mitä sillä haetaan. Sitäkö että kaikki yllämainitut asiat esimerkiksi eivät ole (välttämättä) vaaraksi vaan osa raskauden upeaa oirekirjoa? Vai sitä että niistä ei saisi valittaa? Ei kai sentään sitä että niitä ei hoideta, koska kuuluvat pakettiin?
No, ainakin pahoinvoinnin osalta viimeksi mainittu voi olla totta, ellei diagnoosiksi pamahda hyperemeesi, jolloin lääkintä, tiputus tai sairaalahoito voi olla tarpeen. Mutta sitä tavallista, harhaisesti aamupahoivoinniksi nimettyä asiaahan ei useinkaan mitenkään hoideta vaan todetaan empaattisesti sen kuuluvan pakettiin ja muistutetaan syömään usein (mikä ei useimmiten auta).
En halua sanoa että raskaus on kamalaa, vaikka joillekin se ihan oikeasti voi sitä olla, alusta loppuun, enkä todellakaan pelotella! Raskaus on ihan upeaa ja ainutlaatuista aikaa monessakin mielessä ja soisin sen kokemuksen ihan kaikille. Myös kohduttomille.
Itse olen kokenut voivani joka raskaudessa ihan törkeän hyvin, ollut energinen, onnellinen ja kaunis. Ne vauvan potkutkin! Ai että, vaikka välillä kipeää tekevätkin (jollain vähän murtuu ehkä kylkiluu, onpa paha), ne ovat mieletön kokemus.
Oikeasti voin sanoa rakastavani raskaana olemista – ja siksi kai tässä taas ollaan, hah!. Mutta minä olenkin päässyt vähällä.
Ei kai tässä tälläkään kertaa muuta ole ollut kuin…
- Paha olo jonka yli ei pysty ajattelemaan mitään muuta kuin ehkä korkeintaan toivoa että oksentaisi edes
- Niin pahat ilmavaivat ettei sen pienen väkisin syödyn ruoan jälkeen pysty kävellä, istua tai seistä
- JA myös ummetus, päiväkausia
- Ranne, jonka varaan ei pysty omaa painoa laskea (tästä muuten arvasin olevani raskaana ennen testin tekemistä!)
- Jatkuva pissahätä ja sitten kun vessaan menee, ei saa kaikkea pois
- …ja loput voi kätevästi tulla pikkareihin sitten myöhemmin kun aivastaa yllättäen
- Sukkapuikon iskulta tuntuvia vihlaisuja siellä ja täällä – ja tarkoitan todellakin siellä.
- Niin kova väsymys että se alkaa kolkutella masennuksen portteja kun mitään ei jaksa, pysty, halua tehdä
- Huimaus, joka meinaa tipauttaa välillä jo istuessa
- Päänsärky, jota ei pysty lääkitsemään niillä lääkkeillä mitkä auttaisi
- Unettomuutta – jos kerran erehtyy heräämään, ei enää takaisin ole paluuta. Tai sitten voi muuten vain herätä kahdeksi tunniksi yöllä.
- Pohjekrampit ja muut suonenvedot jotka myös herättävät mielellään jos ei muuta syytä ole
- Mittava suonikohju reidessä, joka kipuilee, tykyttää ja tuntuu epämiellyttävältä
- Ja toinen samanlainen häpyhuulissa. Kyllä vain. Niitä voi olla ihan koko matkalta kohdunkaulalle asti.
- Vanhan kokemuksen mukaan tulossa voi olla vielä selkäkivut, yli sadan metrin kävelyn estävät liitoskivut, hormonihiki ja -näpyt, ehkä turvotus, näköhäiriöitä, ämpäreittäin vuotava valkovuoto ja yleinen selittämätön ärtyisyys (miksiköhän?)
Ja kaikki nämä yllämainitut koettuani minä lasken silti saaneeni jo neljä tosi helppoa raskautta.
Mulla kun ei ole koskaan ollut pahaa oksentelua tai hyperemeesiä (luokitellaan taudiksi), raskausdiabetestä (luokitellaan taudiksi), iskiasongelmia, olemattomia rauta-arvoja tai anemiaa (luokitellaan taudiksi), löystyneitä lonkkia, närästystä, hiiva- tai virtsatietulehduskierrettä, vaikeuksia hengittää vauvan painon alla, korvien tukkoisuutta, levottomia jalkoja, hermosärkyjä tai rannekanavan oireyhtymää (luokitellaan taudiksi), kilpirauhasen vajaatoimintaa (luokitellaan taudiksi) tai vaikkapa raskaushepatoosia (luokitellaan taudiksi).
En ole joutunut vuodelepoon kuukausiksi tai pelkäämään vauvani hengen – enkä omani – edestä.
Raskaus on kropalle ja mielelle tosi iso mullistus, jota ei kuitata sillä että “noooo se kuule kuuluu asiaan”.
Haluan sanoa sen että on enemmän kuin ok olla rikki niistä raskausvaivoista, joita osakseen saa.
On ok valittaa, etsiä helpotusta ja toivoa että vaivat olisivat jo ohi.
Vaivojen kohtaaminen tai niistä valittaminen ei poista hyviä tunteita tai kiitollisuutta raskautta kohtaan. Moni kamppailee sliti myös aika hurjien ajatusten kanssa, kun olo on viikko- tai kuukausikaupalla sietämätön. Että kuinka kauan tätä vielä jaksaa, vai jaksaako? Pystynkö tähän? Onko tämä sen arvoista?
Suurin osa meistä kuitenkin jollain sinnillä tähän pystyy (esim siksi että pakko on) ja moneen vaivaan apuakin on saatavilla. Sinnikkäästi sitä saa kyllä välillä pyytää, eikä vain tyytyä siihen että “kuuluu asiaan” nukahdella pitkin päivää tai pyörtyillä missä sattuu. Vaikka joku vaiva olisikin ns. normaalia raskauden aikaista oiretta, siihen voi ja pitää saada empatiaa, apua tai sairauslomaa.
Haluan myös sanoa että kukaan meistä ei tässä suossa yksin! Puolison voi olla aidosti vaikea ymmärtää kun ei itse koe samaa, mutta kysypä viereiseltä mahalta onko pikkuhousunsuojille ollut tarvetta ja saatat yllättyä.
Kun kysyin näistä vaivoista, sain satoja ja satoja viestejä joissa kerroitte näitä yllä lueteltuja vaivoja. Pelkästä suonikohjusta puhuessani olen saanut helpottuneita viestejä, että jokin häpeän kaltainen tunne on nyt poistunut kun sinullakin on. Voin luvata että melkein kaikilla odottajilla on jokin ikävä vaiva, joten myös vertaistukea on aina saatavilla. Mulle voi myös aina laittaa viestiä ja lupaan voivotella kanssasi!
Että ei muuta kuin tsemppiä meille kaikille! Aina sanotaan että “palkinto on sitten sen arvoinen” ja onhan se – mutta soisi sitä ihan synnytyksessä tehdyn duunin vaikka riittävän palkinnon saamiseksi jos kerran pelkkä sperman lataaminen sisäänkin lasketaan.
Sitten synnytyksen jälkeen voidaankin taas käydä se keskustelu jälkivuodosta, kipeistä jalkapallotisseistä, peräpukamista, revenneistä mestoista ja kaikesta muusta ihanasta mistä ei aina puhuta – mutta jätetään se myöhemmäksi!
Lue myös: Ne jutut joista ei varoiteta (mutta älä lue jos vasta harkitse vauvaa)