Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vauva 6kk: kiinteät aloitettu

Mennyt kuukausi on ollut melkoista kehittymisen aikaa. Kolmonen ryömii jo hirveää vauhtia ja nousee usein konttausasentoon. Muut ajat se merenneitoilee, ja pääsee jo melkein itse istumaan asti. Istuen hän pysyy ryhdikkäästi muutaman sekunnin kunnes kaatuu – kädet ottavat jo hiukan vastaan.

Vauvalla alkaa olla tietoisuutta ja muistia. Se tajuaa, että näköpiiristä hävisi kännykkä, äiti, syötävä pahvi ja etsii niitä katseellaan. Se vierastaa väsyneenä ja innostuu meistä aina. Kiukuttelee Insinöörin nukutuksessa ja haluaa että minä pysyn lähellä.

Jokeltelu muuttuu jatkuvasti enemmän sanojen tapaiseksi. Kun hänet on illalla julmasti hylätty ja poistettu kaiken kivan ääreltä (= laitettu sänkyyn nukkumaan), saattaa yhtäkkiä jostain pinnasängyn uumenista kuulua erittäin käskevä komennus “äi-äi!”. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa, mutta silloin käy usein niin että äi-äi tulee siihen sängyn vierelle sanomaan että kyllä vain, nyt nukutaan.

Vauva 6kk ikäisenä:

  • Painaa 6,8kg, pituutta 67,5cm (+0,2kg ja +1,6cm)
  • Vaatekoko 68 – 74
  • Hampaita kaksi (alhaalla), ylhäällä kova turvotus
  • Pientä hiusta alkaa nousta kaljusta kuulasta
  • Nousee konttausasentoon
  • Istuu jo hetken tuetta
  • Nukkuu paremmin ja erityisesti päiväunia tarkalla rytmillä
  • Syö kiinteitä!

Niin se nukkuminen. No, ei tämä mikään läpi yön nukkuva vauva ole, mutta monta parannusta ollaan saatu tehtyä. Ensinnäkin, se aloittaa nykyään taas unet omassa sängyssä. Se on iso saavutus, sillä monta kuukautta meni välissä niin että pinnasänky toimi lähinnä pyykkikorina.

Nukuttaminen on vieläkin vaikeaa mutta uutena ilmiönä hän ei välttämättä herää enää nukutuksen jäljeen kuin vasta yöllä – tämä on mieletön parannus ja elämänlaadun kohennus kun mulla jää aikaa tehdä edes jotain muuta kuin vain nukutella. Olkoonkin että se nukutus saattaa edelleen kestää kaksi tuntia (Rauhallinen, sänkyyn. Raivo. Rauhoittuu, sänkyyn, raivo. Nukahtaa, sänkyyn, herää. Raivo. jne).

Yöllä ollaan saatu pitkästä aikaa nukkua vähän enemmän. Muutama 21-06 (!!) yö on nähty, mutta yleisemmin hän herää 00, 03 ja 06. Joskus kello kolmen herätys menee sylittämällä, joskus pitää syöttää. (Vielä pitää kuitenkin jatkaa nukuttamisen opettelua, sillä tämä alkaa uhkaavasti mennä taas tissihommiksi.)

Alla olevat kuvat sisältää saatuja tuotteita: Stokke Steps tuoli ja kaikki ruokailuvälineet (Ipanaiselta) ovat blogin kautta saatuja.

Puolen vuoden rajapyykin isoin muutos on tietysti tämä: ruokailu. Muita kuvia ei tästä kuusta sitten meinaa ollakaan, tämä on niin mullistava asia! Perheemme viides jäsen on nyt täysivaltainen pöytäseuralainen. Kolmonen on ensimmäinen puolen vuoden ikään täysimetetty vauva (eka maistelu taisi olla viikkoa ennen, joten lasken meidän päässeen siihen maagiseen rajaan asti), ja siis ensimmäinen vasta puolen vuoden iässä kiinteät aloittava.

Se on ollut ihan mahtavaa! Tyypillä on ihan eri valmiudet syödä nyt kuin pari kuukautta sitten. Kolmonen aloittikin homman saman tien kuin ammattilainen: Hän istuu hienosti tuolissaan, vie ruoan suuhun, käsittelee ja nielee. Viikossa ollaan ehditty maistaa jo pitkä lista asioita ja hän on todella päässyt homman makuun, kirjaimellisesti.

Entäs minä sitten? Minä voin todella hyvin. Jos kehtaisin, sanoisin että kukoistan. Olen aloittanut uudestaan sekä juoksun (pieniä, 1-5 min pyrähdyksiä) että munasolujeni kierrättämisen systeemin läpi. Olen äärettömän onnellinen ja tämä arki tuntuu tosi hyvältä.

Lue myös: 

 

Kaikki ne hetket joina sinua rakastan

4 , Permalink

Kun makaat aamulla aivan nakkena hoitopöydällä ja minä pärisyttelen mahaasi, pussailen, kutittelen ja juttelen. Katsot silmiin ja puhut kaikki äänteet mitä osaat suu vähän vinossa. Pidät varpaista kiinni tai tunget nyrkkiä suuhun mutta samalla jo pienesti hymyillen vähän odotat milloin se taas haukkaa sieltä mahasta.

Kun nukahdat rinnalleni tai vielä parempaa: vierelleni niin että silitän sinua otsasta. Miten voikaan olla niin iso vaikutus minulla sinuun ja sinulla minuun.

Kun nukumme yöllä ihan vierekkäin. Sinä kapalossasi vähän ylempänä kuin pieni tortilla, minä ihan puoleesi kääntyneenä ja usein käsi vatsallesi löytäneenä, isäsi siellä toisella puolella lievästi kuorsaten (ja aamulla se sanoo että sinä ähiset vähän liikaa yöllä. Höpöjuttuja.).

Kun näet sisaruksesi ja kiljahdat ilosta.

Kun olet syötön jälkeen pitkään sylissäni, rinta rintaa vasten, nyrkki suussa tyytyväisenä mölisten.

Kun hätäännyt jostain mutta rauhoitut pian käsieni turvassa.

Kun veljesi tekee sinulle maantie-maantie-maantie – leikkiä ja olet stanby for laughter – tilassa.

Kun siskosi pitää sinua hellästi sylissä ja olet siinä ihan hiljaa kädet ristissä.

Kun nukahdat isäsi kanniskeluun niin kuin vain isäsi syliin nukahdat, jo aika isona pötkylänä.

Kun heräät ja ensimmäisenä tarkistat olenko minä vielä olemassa mutta erityisesti olihan ne varpaat vielä siellä ja saako niistä vielä kiinni?

Kun nappaat niistä varpaista kiinni ja pyörähdät pyllysi varassa vahingossa niin paljon että käännytkin ympäri – ja olet siitä hiukan hämmästynyt.

Nuo ihanat huulesi kun juttelet. Miten ne törröttävätkin ihan joka suuntaan.

Kun katsot meitä illalla katseella, joka sanoo ”naurata minua!” Iltavillejäsi odotellessa.

Kun hierot silmiäsi väsyneenä niin suloisesti kuin vain vauvat osaavat.

Oikeastaan ihan koko ajan, kun vain olet siinä. Olet parasta mitä voi olla.

Kiitos että tulit meille.

4 , Permalink

Kolmannen vauvavuoden huumaa

9 , Permalink

Olen varmaan jo sata kertaa tästä kirjoittanut, mutta pakko vielä kerran fiilistellä sitä miten kivaa tämä kolmas kierros on ollut. Vauvan kanssa eläminen tuntuu jotenkin ihan kaikin tavoin erilaiselta kuin ennen. Eilen sanoin etten ole vielä kertaakaan ollut ärsyyntynyt vauvaan, ja se on kyllä aika eri meininki kuin kahdella ekalla kerralla.

Jos tarkkoja ollaan, vertaan tässä nyt sitten koko ajan Ykkösen vauva-aikaan, koska Kakkosen syntyessä niitä oli yhtäkkiä kaksi ja elämä oli aika haastavaa ihan kaiken kaikkiaan eikä pelkästään vauvan takia.

Kolmonen on toki aika Täydellinen Vauva (™). Hän on helposti ymmärrettävä ja helposti tyytyväinen, perusterve ja hyväuninen. Kärsivällinen ja helposti tyyntyvä. Tästä meille on syntynyt hyvä kierre: minä olen rennompi koska hän on helppo, hän on entistä helpompi koska olen rento.

vauva 3kk

Koska olen myös samalla laiska, vauva on oppinut esimerkiksi nukahtamaan itse. Toki tätä ei olisi tapahtunut jos se huutaisi kuin hinaaja aina sänkyyn laskettaessa, mutta en usko että helpon Ykkösenkään kanssa olisin ikinä tätä saanut aikaan kun olisin hösännyt vauvan ympärillä väkisin siinä synnytyksen jälkeisessä masennuksessani ja ahdistuksessa.

Hereilläkin Kolmonen pärjää aika hyvin ilman minun jatkuvaa hössötystä. Jotenkin muistan että silloin ennen olin aina vauvan hereillä ollessa vähän pulassa, että mitä sen kanssa nyt sitten oikein tehdään, kuinka se pysyy tyytyväisenä?

Nyt en ajattele koko asiaa ollenkaan. Tuntuu että sehän nukkuu koko ajan. Kun Kolmonen on hereillä, se on varmaankin aika paljon mun sylissä, kulkee mukana kun touhuilen. Tai sitten se pötköttelee lattialla. Sitteriin en jotenkin ikinä muista sitä laittaa, kun sitä ei tavallaan tarvita.

En kai ole keksinyt miksi laittaisin sen siihen; jos se ei ole lattialla tyytyväinen, ei se ole sitterissäkään.

Se tuttihan jäi myös reilu kuukausi sitten pois, sitä ensin hieman spennasin koska Kakkonenkaan ei syönyt tuttia ja se tuntui välillä rasittavalta. Mutta nyt sekin vain on niin, en enää muista koko tuttiasiaa ja lopetin sen yrittämisen jo monta viikkoa sitten.

Muistelin vanhastaan, että vastasyntyneen aika menee tosi äkkiä ohi ja pian on jo tarkat paikat rytmien ja muiden kanssa. Nyt vedän ihan rotsi auki vieläkin sillä logiikalla että no sehän on vielä ihan tuore, ei sen vielä tarvitse missään rytmissä olla – ja silti ihan salakavalasti se on itse asiassa aika tarkassakin rytmissä.

Ykkösen aikana mulla oli seinällä tarkat kellonajat ja aloin mm. kerran mummolassa itkeä kun puuroa alettiin vasta valmistaa seitsemältä (puuroaika olisi ollut 19.00 ja nyt piti odottaa sen jäähtyminen ja kaikki, o-ou!).

Joka asiassa korostuu se että olen itse rennompi mutta samalla kuitenkin sen verran kokeneempi että asiat sujuu melko itsestään. Vinkkipankista löytyy monta eri variaatiota ja luottamus omiin taitoihin antaa kokeilla niitä kaikkia.

En ole itsekään ainakaan vielä siinä identiteettilimbossa, johon aiemmin jouduin. En ole pelkästään vauvan äiti, mutta kuitenkin mielelläni täysin vain vauvan äiti. Ei tunnu lainkaan pahalta lähteä kaverin synttäreitä viettämään (ainakaan sitten kun sain kotoa viestin että pullosta maistui maito), mutta ei myöskään tunnu lainkaan pahalta jättää joitain bileitä väliin.

2kk vauva

Ristiriitaisesti olen samaan aikaan aivan rakkauspäissäni ja siten enemmän vauvakuplassa kuin koskaan, ja samaan aikaan jotenkin olen vain jatkanut normaalia elämää mutta ilman päivätöitä! Aivan mahtava kombo.

Vauva vain on, osana meidän elämää ja ihanana ilon aiheena.

Vieläkin tuntuu uskomattomalta että se lupaus ihanan rennosta vauvauodesta voisi olla totta – ja kuitenkin sitä huumaa on jo neljännes koko vuodesta mennyt.

Miksi se ei jatkuisi näin hyvin?

9 , Permalink