Ah, vaikka se lauttamatka aika kiva olikin niin tässä kohtaa tuntuu kyllä hyvältä saada pieni breikki aktiiviseen matkantekoon! Pysähdyimme reittimme varrella (no, ihan lievästi siitä poiketen mutta erinomaisesta syystä) rakkaiden ystävien luo Sveitsissä, Verbierin kylässä.
He ovat asuneet täällä jo viisitoista vuotta, remontoivat yksitoista vuotta sitten itselleen upean talon vanhasta navetasta ja ovat siitä lähtien pyytäneet meitä kylään. Ensi talvena tullaan on aina jäänyt pelkäksi puheeksi mutta nyt vihdoin pääsimme lunastamaan lupauksemme!
Ja voi että kannatti tulla, meillä oli aivan ihanaa. Ystävien upea talo sijaitsee Verbierin hiljaisessa kylässä (siis ei siellä missä After Ski -kyltit vilkkuu vaan alempana, oikeiden ihmisten luona haha), kirkkaiden ja jääkylmien vuoristopurojen, lehmien ja vaelluspolkujen suloisessa symbioosissa. Saimme Fondueta, viiniä, ihanien tyyppiemme seuraa ja pari koneellista pyykkiäkin tehtyä.
Kävimme me toki siellä lasketteluhommissakin. Meidän lapset eivät ole kovin montaa kertaa rinteeseen päässeet, sillä oletteko tulleet koskaan ajatelleeksi miten törkeän kallis päätös se on, opettaa lapset laskemaan? Siinä saa laittaa joka vuosi satasia per lapsi varusteisiin ja saman verran lippuihin. Puhumattakaan ajallisesta investoinnista kun eteläsuomalaisina pitää joka viikonloppu oikein ajamalla ajaa johonkin rinteeseen.
Me emme siis ole lasketelleet mitenkään tosissaan mutta ollaan käyty ehkä joka toinen vuosi ja silloin rahaa menee aina monta sataa, mutta sillä lapset eivät tietenkään ole vielä oppineet laskemaan. No, nyt se kostautui sillä tavalla että vietiin aivan aloittelijatason lapset Verbierin rinteille jossa helpoinkin rinne tarkoitti alas kävelyä sukset kädessä.
Olin sen päivän päätteeksi aivan poikki, vaikka en päässyt itse edes rinteeseen, mutta ei se silti oikeastaan haittaa. Oli tietoinen päätös viedä koko porukka Nelonen mukaan lukien ylös vaikka väkisin (miltä se toki tuntuikin kun kannettiin kolmatta gondolaa vaunuja osissa ja kaikkia laskukamoja myös, huh) halusin nähdä lasten kanssa alppimeiningin. No sen näkeminen maksoi aika paljon rahaa ja lihasvoimaa joten seuraavana päivänä päätettin Insinöörin kanssa mennä ihan kahdestaan pariksi tunniksi laskemaan upeita rinteitä pitkin auringonpaisteessa, kiitos vielä niin paljon ystävälle tämän mahdollistamisesta!
Laskin myöhemmin että tämä hurja laskettelupätkä lomastamme maksoi 700€. En ota vielä kantaa oliko se näiden muistojen arvoista vai ei 😄
Pakatessa tavaroitamme takaisin kasaan mua nauratti että paketoin samalla talven tältä vuodelta pois. Sain sanoa Kolmoselle että näitä hanskoja et käytäkään enää ehkä ikinä ja Ykkösen talvikengät jätettiin lahjoitettavaksi seuraavalle. Oli hauska ajatus että kun auto seuraavan kerran pysähtyy, ei talvikenkiä enää tarvita.
Eikä tarvittukaan, siitä seuraavaksi!