Heinäkuussa työmaalla on poikkeuksellisen hiljaista.
Perheemme on hellettä paossa Kaliforniassa, ja se samainen helle yhdistettynä muihin työmaihin jättää rakennusporukkammekin välillä pois talolta. Suurin tapahtuma lienee se että Suomessa on kuuma, poikkeuksellisen kuuma.
Suomea viileämmässä (!) Kaliforniassa teemme sisustuspäätöksiä: tilaamme vuodesohvan, baarijakkarat, peilin ja muuta pientä. Näistä kerron heti lisää kun jaksan ottaa niistä parempia kuvia!
Palaamme reissulta takaisin Suomeen 30. heinäkuuta ja iloksemme terassin rakentaminen on edennyt, perustukset näkyvät jo. Viikossa (eli hieman luisutaan tässä elokuun puolelle mutta muuten ei olisi mitään raportoitavaa!) koko terassi valmistuukin näpsäkästi Annin ja Timon rautaisella otteella (urakoitsijamme Pumaran tyyppejä) ja pääsemme juhlimaan ensimmäistä tyttöjen iltaa upouudella terassilla.
Koska olen keskittynyt enemmän viinin juontiin kuin valokuvaukseen, jaan teille Insinöörin nappaamat ensimmäiset kuvat terassin ensihetkistä vesiletkuineen päivineen.
Meillä on terassi! Aivan mielettömän upea, käytännöllinen ja ihana terassi.
Ensimmäistä kertaa tajuan meidän muuttaneen omakotitaloon kun istumme keskellä yötä kesäillassa omalla terassillamme viinilasit kädessä. Tämä on ihanaa.
Lapset puhaltavat saippuakuplia, talon nurkalle asennettu pistorasia (jes!) toimii kaiuttimen kotipaikkana tyttökavereideni nauraessa sohvalla, tuoleilla ja portailla. Viini kuplii lasissa ja kallio tunkee lautojen välistä juuri niin kauniisti kuin olin haaveillutkin.
Suunnittelimme tätä terassia juuri ennen matkaan lähtöämme ja arvoimme kuinka paljon talon taakse oikeastaan mitään terassia tarvitaankaan. Silloin siitä piti tulla vain ohut kulkukaistale ”pääterassille” olohuoneen viereen. Onneksi, oi onneksi, tässäkin asiassa Insinööri oli meistä fiksumpi ja tajusi ajatella että ehkä varjoisalla puolella voisi myös olla kiva terassin paikka ja päätimme sittenkin tehdä tänne talon yksityisimmälle paikalle maksimaalisen ison terassin.
Nyt tähän varjoisaan salapaikkaan mahtuu hienosti kokonainen pöytä ja siihen paistaa lisäksi kaikista parhaiten ilta-aurinko. Aivan täydellinen viiniterassi! Lisäksi leveät rappuset ovat jo nyt lempipaikkani ja Insinööri on pykännyt meille varsin hienoa väliaikaista kaidetta.
Tähän terassiin kulminoituu jostain syystä hirveän paljon koko rakennusprojektista minun päässäni. Niin elävästi muistan sen hetken kun istuimme tontilla kaksi vuotta sitten jylhien kallioidemme keskellä ja mittailimme. Mietimme, mihin olohuoneen nurkka tulisi ja miten piha muodostuisi.
Arvoimme saisimmeko kalliota kuitenkin säästettyä, vaikka moni suosittelli meille koko roskan poisräjäyttämistä. Heitä emme kuunnelleet, sillä olimme jo rakastuneet sammaleen alta löytyneeseen kauniiseen kiveen.
Räjäytimme varovaisesti ja saimme luontoa säilytettyä. Olen siitä niin onnellinen.
Katsokaa nyt sitä <3
Elokuun puolella kerron teille toivottavasti lisää sisustusrintaman uutisia, nyt nautitaan vielä terassikeleistä!