Mulla on menossa järkyttävä loma loppuu enkä enää ikinä tehdä mitään – paniikki.
Olin hulppeat kuusi viikkoa lomalla, ja se olikin kaikin puolin melko täydellistä. Ehdittiin tehdä paljon ja nähdä ihmeellisiä asioita, mutta ennen kaikkea ehdin olla tunteja, päiviä, jopa viikkoja aivan lahnana tekemättä juuri mitään viisasta.
Ehdin saada elämääni takaisin sellaisen aikatauluttoman zombie-meiningin, jossa pääsee oikeasti rentoutumaan. Tehtiin paljon mutta usein ilman suunnitelmia, hetken mielijohteesta mielitekojen mukaan.
Niinpä olenkin viimeiset kaksi viikkoa stressannut sitä että kohta tämä loppuu.
Tätä kirjoitan viimeisenä lomapäivänä paniikin vallassa, juuri ennen kuin pitäisi mennä nukkumaan. On sama olo kuin kotiäitiaikoina lasten nukkuessa: nyt pitää tehdä k a i k k i, koska sitten kun ne herää ei ehdi tehdä enää mitään.
Huomenna minä herään (liian aikaisin ja herätyskelloon, yök) enkä ehdi tehdä enää mitään.
Vilkaisin tänään työkalenteriani ja väittäisin että huoleni on osin ihan aiheellinen. Töitä riittäisi oikein mainiosti yli kahdeksaksi tunniksi kerrallaan, vaikka jokaiselle viikonpäivälle.
Se taas tarkoittaa sitä, että tähän kaikkeen muuhun – jota nyt olen tehnyt noin 12 tuntia päivässä – ei tule riittämään aika. Jos haluan ruokkia perheeni, pukeutua siisteihin vaatteisiin ja ehkä joskus jopa kirjoittaa blogia, en tule ehtimään enää katsomaan useita jaksoa Hakekaa kätilöä, en ottamaan päikkäreitä, en urheilemaan, en kaivamaan nenää, en mitään. En en en.
Tuntuu että päiväni tulevat taas täyttymään arjen perässä juoksemisesta ja ikuisesti myöhässä laahaavista työtehtävistä. Edelleenkin, jotain pitäisi tehdä asialle. Kukahan sen tekisi?
Sitä maagista muutosta odotellessa olen tänään valmistellut huomisen aamun. Asettanut valmiiksi vaatteet ja ladannut kahvinkeittimen, kaivanut työlaukun esille sieltä samasta nurkasta jonne sen heinäkuussa heitin ja kirjoittanut 30+ – kohtaisen listan asioista joita talossa pitäisi vielä tehdä.
Kesälomalla oli haaveena ehtiä tehdä siitä listasta aika paljon juttuja, joten loogisesti käytin tänään niiden sijaan kallisarvoista aikaani kukkien mullan vaihtamiseen, liesituulettimen pesemiseen ja auton sisäsiivoukseen.
Ihan oikeasti nyt. Auton sisäsiivous? Jos jokin tässä elämässä on turhaa työtä ja hukkaan heitettyä aikaa, se on lapsiperheen auton siivoaminen.
Voi miten ihana tämä kesä olikaan kun oli aikaa tehdä kaikkea turhaa. Hyppiä laiturilta veteen, katsoa telkkaria, telttailla terassilla ja lillua uima-altaassa keskiyöllä. Liian ihanaa.
Onko muita arkeen palaajia linjoilla, ahdistaako teitäkin? Ahdistellaan yhdessä! Toi kuulosti väärältä. Menen nyt nukkumaan.