Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Olen niin kateellinen ihminen että kadehdin niitäkin jotka eivät ole koskaan kateellisia

Kateus on tunne, jota ei saisi olla. Se on lapsellista, hyödytöntä ja katkeraa.

Älä ole kateellinen, vaan mieti kuinka voisit saavuttaa itse saman, tee siitä voimavara!

Hemmetti jos joku osaa tehdä kateudesta voimavaran, se ei enää ole kateutta vaan kunnianhimoa! Eri asia!

Sitä paitsi, kateus tuppaa jatkumaan vielä sen kunnianhimoisen tekemisen jälkeen. Jos ensi kadehtii joitain jolla on 3000 seuraajaa Instagramissa, alkaa sen itse saavutettuaan kadehtimaan niitä joilla on 10 000. Sillä tavalla typeriä ovat kateelliset.

Minä ainakin olen kateellinen, jatkuvasti. Joskus niin paljon että se vaivaa, useimmiten sillä tavalla vähän että kirpaisee mutta hetken päästä on jo valoisalla puolella. Kaikissa tapauksissa vihaan sitä että olen kateellinen, se on niin kertakaikkisen typerää.

Kateus hävettää, sillä se paljastaa mitä tyhmää ajattelen itsestäni, kuinka pidän itseäni jotain toista huonompana. Se on vähättelevä, mitään aikaansaamaton voima, joka rutistaa alleen. Joskus sekunniksi ja joskus viikoiksi. Kateus on yksi pahimmista tunteista, koska se kumpuaa vain ja ainoastaan minusta itsestäni, en voi syyttää siitä ketään muuta.

Vihalle, vitutukselle, surulle ja epätoivolle on usein edes jotenkin looginen ulkopuolinen syy. Vain pelko ja häpeä talsivat samassa sarjassa kateuden kanssa. Ne ovat oman minuuden mustia aukkoja, joihin muiden teot eivät voi (juurikaan) vaikuttaa ja niiden kanssa kamppailu jää väistämättä yksinäisen soturin tehtäväksi.

Enkä minä jaksaisi taistella. En jaksa miettiä kateuden tunteen tullessa että hmm, miten saisin tästä sitten jotain omaan elämäänä? Onko tämä todella jotain jota tavoittelen vai onko tässä takana jokin muu asia? Fuck dat shit sanon minä, joskus sitä vaan on kateellinen, piste. Silloin on parempi mennä tuulta päin: kadehtia niin että vihertää ja kertoa sen kaikille avoimesti vaikka kuinka hävettää.

Olen kateellinen Laura Satamolle kun se on niin taitava. Hauska ja osaava. Kun se tekee pelkkää priimaa videona ja kirjoittaa tekstejä joita jakaa joka saatanan kaverini Facebookissa. Ja niin pitäisi sinunkin, koska olihan se ”V***t mammuudesta” nyt ihan 10+ juttu, löytyy tästä. Tykkää ja jaa!

Olen kateellinen Marjut Ollilalle kun se osaa kaiken pienten lasten hoidosta ja sillä on kaikkia ihania vauvatarvikkeita.

Olen kateellinen Tiina Arposelle kun se osaa tehdä kaikkea niin kaunista.

Olen kateellinen Satu Rämölle kun se osaa tehdä kaikesta niin suoraviivaista ja selkeää. Ok, näinhän se menee ja homma eteenpäin! Se ei muuten salettiin ikinä kadehdi ketään!

Olen kateellinen kaikille, jotka osaavat kirjoittaa hauskoja tekstejä eivätkä vain marise itsestään.

Olen kateellinen oikeastaan kaikille blogiystävilleni.

Olen kateellinen heille ja kaikille tuntemattomillekin, joita ihmiset suosittelevat seurattavakseen Instagramissa.

Olen kateellinen ihan jokaiselle ystävälläni, milloin mistäkin asiasta. Kauniista huulista, upeasta kodista, tisseistä, ammatista, elämänasenteesta, vaatteista, autosta.

Olen kateellinen Insinöörille kun sillä on niin ihana puoliso. Hahaha, vitsi vitsi.

Olen kateellinen kaikille, jotka viettivät tämän kesän Suomessa mökeillään järviin hyppien. Kyllä vain, samaan aikaan kun olin itse elämääkin suuremmalla Grand Canyonilla. Näin taitava olen tässä kateusjutussa!

Olen kateellinen kiharasta tukasta, tai taidosta osata kihartaa oma tukkansa.

Olen kateellinen kaikille, joilla ei ole luonnostaan niin mustia silmänalusia että näyttävät aina sairaalta, yliväsyneeltä tai sellaiselta joka ei pidä itsestään yhtään huolta.

Olen kateellinen tisseistä. En edes isoista, vaan siitä että sellaiset ylipäänsä on.

Olen kateellinen omasta tukasta ja ihosta – seitsemän vuoden takaa.

Olen kateellinen niille, jotka jaksavat juosta kymmenen kilometriä tunnissa eikä se edes tunnu pahalta.

Olen kateellinen niille, jotka osaavat vetää yhdenkin leuan.

Olen kateellinen kaikille, joilla on lihaksia.

Olen kateellinen niille, jotka osaavat sisustaa ja tekevät sen lähes ilmaisilla löydöillä ennen kuin muuttolaatikot on edes purettu.

Olen kateellinen niille, jotka eivät pelkää purjehtimista.

Olen kateellinen niille, jotka eivät ole koskaan kateellisia.

Tiedän, tiedän. Olen monin tavoin etuoikeutettu valkoinen hetero, jolla on tuhat asiaa joita joku toinen voisi kadehtia. Tiedän myös että näistä suurin osa on sellaisia, jotka voisin ihan itse itsessäni muuttaa. Mutta en nyt jaksa ponnistella sen eteen vaan haluan vain olla lapsellisen kateellinen.

Kai muutkin ovat hölmöjä ja muhivat kateudessa liikauttamatta eväänsäkään sen asian muuttamiseksi?

Ovathan? Mitä te kadehditte? Hölmöimmän kateellisuuden ilmiantaja voittaa viikon kateutta minulta hänelle!

JAA
54 Comments
  • Sylvia
    elokuu 4, 2018

    No nyt osuit.

    Mä oon aivan samanlainen. Voisin aloittaa vaikka sillä, että oon kadehtinut muunmuassa sua, että mitä vittua, miten jengillä on rahaa rakennuttaa jotain isoja omakotitaloja tänne Helsinkiin ja miettinyt naurettavasti kuinka kiva olis nojailla johonkin uututtaan hohtavaan keittiösaarekkeeseen viinilasi kädessä ja huokailla elämän ihanuutta.

    Kadehdin kaikkia jotka elää jotenkin ajan hermolla, tajuaa atk-hommelit ja osaa snapit ja muut. On sillä lailla trendikäs ja mielenkiintoinen nykyihminen. Minä en osaa. En koskaan halua edes uutta puhelinta, koska en jaksa opetella käyttämään sitä.

    Kadehdin jengin laajoja sosiaalisia kuvioita ja runsaslukuisia ystäväjoukkoja (joita vois sitten kutsua huokailemaan siihen saarekkeelle). Aina olis sopiva kamu jossain reservissä kuhunkin hetkeen.

    Satu Rämö. Mä kadehdin myös häntä. Taitavuutta, positiivisuutta, asennetta, aikaansaavuutta ja uuden ”naiskäsityksen” ajamista. Mut myönnettäköön et tässä kateudessa on myös jotain positiivista, koska rivien välistä tulee fiilis että ”You can do it too!”. Ja hei c’moon, ei kellään voi olla sellaista aviomiestä jolla on ulkonäkö ja taikasanat- ja teot joka lähtöön. Paitsi tietty Rämön Sadulla. 😉

    Elämäntapaliikkujat. Ei lisättävää tähän. T: Peruna sohvalta

    Ja miksi ei mulla ole omaa blogia?!?! Mulla olis hiton hauskoja ja vähintään yhtä hyviä juttuja, kuin muillakin. Ainiin, koska atk.

    Tässä vain pieni otos tän hetkisistä kateuksista.

    Tähän loppuun on kai hyvä valaista, että omallekin tilanteelle saattaisi joku olla kateellinen. Oma neliö Helsingistä (ei arvoaluetta, ei kelpaa) ja kesämökki tunnin ajomatkan päässä (no, ei oo omaa rantaa, ihan paskaa) kolme tervettä ja ihanaa lasta (no, ei ne aina niin ihania oo.) Aviomies joka on niin komea et muutkin kattoo perää(n) (paitsi jos ne tietäis miten helvetin ärsyttävä se osaa olla). Pari korkeakoulututkintoa (jotka olen suorittanut sujuvasti soluttautumalla atk-ihmisten pariin). Helvetin pitkä kesäloma. (Muut osasi nauttia kuitenkin enemmän)

    Tästä on hyvä lähteä nauttimaan taas kateuden vihreästä syksystä. Heipparallaa! Ja säästä vähän saarekeviiniä tännekin.

    Yst. Sylvia

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Siis mä nauroin niin paljon noille saarekenojailuille 😀 😀 Aivan paras! Niinhän siis ei todellakaan käy koskaan, lähinnä raivoan sen saarekkeen ääressä että mitä tämä kaikki skeida tässä taas on 😀

      Sulla selvästi kyllä pitäisi se oma blogi olla, lukisin!

  • vauvantaisin
    elokuu 4, 2018

    Kateellinen kun kaveri antoi vauvalleen niin söpön nimen, siitä huolimatta että en itse antaisi kyseistä nimeä.

    Kateellinen kun kaverilla oli raskauspahoinvointia, koska minä en koskaan oksentanut enkä voinut kokea sitä elokuvista tuttua raskausoiretta ja samaistua elokuvanäyttelijöihin.

    Kateellinen, kun Juliaihminen antoi polttarivinkin blogissaan: listata eksät ja joka eksän kohdalla heittää jalkakylpyveteen suolaa. Ei minulla ole yhtään eksää, kun menin ensimmäisen rakkauden kanssa naimisiin. Kateellinen kun ei ole exiä; miksi muut ovat olleet niin haluttuja.

    <3

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Hahahaha aivan ihania! Tunnistan! 😀 😀

      Paitsi exiä mulla kyllä oli, en ihan kamalasti olisi kyllä itse kateellinen…Ymmärrän kuitenkin että ulkopuoliseksihan moisessa jää!

  • Marjaana
    elokuu 4, 2018

    Aijai, osu ja uppos!

    Kateellinen tällä hetkellä esim. siitä, että KAIKKI muut laihtuu imettämällä vauvaansa. Itsellä kilot junnaa, söisi sitten salaatinlehden tai suklaalevyn.

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Aaargh toi on paha! Lopeta imettäminen! No ei kai.

  • Henna | Pölyä Pinnoilla
    elokuu 4, 2018

    Voi kuule 😀

    Kateus vaivaa harva se päivä, mutta yritän nieleskellä ja päästä yli siitä tunteesta 😀

    Mie oon kateellinen suurimmalle osalle bloggaajista, koska he ovat vaan niin hyviä ja heitä hehkutetaan ja tekstejä jaetaan.

    Mie oon kateellinen mun ystäville, jotka uskaltaa tehdä isojakin ratkaisuja elämässään ja muuttua onnettomista rämpijöistä onnellisiksi positiivisuuskeijuiksi.

    Mie oon kateellinen ihmisille, jotka saavat aikaiseksi. Tekevät jotain merkityksellistä.

    Mie oon kateellinen äideille, jotka nauttivat äitiydestään ja ovat niin hiton hyviä siinä, äitiydessä siis.

    Mie oon kateellinen kaikille, joilla on kaunis ja nätti koti. Harmoniaa ja hyvää fiilistä.

    Huoh. Onhan näitä 😀

    Mutta itekseni märehin 👍

    P.S. Toi Lauran teksti oli kyllä todella hyvä ja mie olen hänelle siitä kateellinen, kun osaa sillee kirjottaa 😀

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      ”onnettomista rämpijöistä onnellisiksi positiivisuuskeijuiksi.” IHANA 😀

      Nää on kyllä aivan mahottomia nää kateusjutut, kun oikeasti kaikilla noilla sunkin mainitsemilla on jotkut omat haasteet ja kateuden kohteet! Eikä muuten kukaan ole pelkästään hyvä äiti 😉

  • Mari
    elokuu 4, 2018

    Hieno teksti. Tajusin, että tuota en vaan osaa – olla kateellinen. En oikeesti viitsi kadehtia ketään/mitään. No, ehkä vähän Satu Rämöä 😄 (koska samoilta huudeilta, saman ikäinen ja todellakin saanut asioita aikaan). Olen jotenkin sisäistänyt sen, että meillä jokaisella on omat ristinsä eikä kadehtimalla saavuta mitään positiivista. Jos nyt tämän oman pienen elämän osaisi elää eikä keskittyisi liikaa epäolennaisuuksiin, siinä mun elämän tavoitteeni.

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Satu Rämö on monella paha selvästi 😀 Ihan superhyvä jos et osaa olla kateellinen, olen sulle siitä vähän kateellinen! 😀

  • Satu
    elokuu 4, 2018

    Ekaks, sun Sylvian pitäis laittaa kyl oma blogi pystyy. Lukisin! Vaikka et ois ees kehassut mun miestä. Mä oon sille kateellinen, koska se ei oo koskaan kenellekään kateellinen. Ai saatans mutta se ottaa päähän. Vidduvidduviddu, sen energia ei mee ikinä mihinkään sellaiseen tämmöiseen kieriskelyyn ku mulla. Niin ja siis oliskin kesämökki. Meillä ei oo ees sitä vaikka periaatteessa ekonomi ja 15 v työelämässä vois kuvitella että olisi varaa ostaa kesämökki käteisellä. Mut juu ei ihan.

    Siis mähän oon ihan koko ajan kateellinen ja ihan kaikille. Hannelle siitä terassista on jossa on jotain luonnonkalliota välissä. Mitvit! Rakensitte sen jossain viikossa 😀 Meillä on ollut terassi suunnitteilla nyt 3 vuotta muttei mitään tapahdu.

    Sit mä oon kateellinen kaikille bloggaajille ja sometyypeille jotka saa kaupallisia yhteistöitä. Mä en tunnu kelpaavan kenellekään yritykselle naamaksi juttuineni ja se kyllä syö. Puolen vuoden aikana on ollut yksi kaupallinen yhteistyö ja samaan aikaan ”kaikki muut” kuten esimerkiks Hanne Valtari ja monet muut perhebloggaajat tekee massia hyvillä jutuilla. Voihan kateuden esi-isoisä tätä loisteliasta tunnetta.

    Sit oon kateellinen esimerkiksi Laura Frimanille joka tekee kokoajan kamalan paljon hommia ja kirjoja ja vaikka mitä ja ne valmistuu. Oisinpa minäkin yhtä tuottelias.

    Ja Laura Satamolle kun se on semmoinen somestara – ihan ansaitusti. Mutta eihän se kateutta estä.

    Ja Asikaiselle kun se on niin hauska ja mää en oo.

    Sit myös Katja Lahdelle joka kirjoitti just romaanin. Tosta noin vaan. Miksi mä en pysty siihen. Argh, silmävalkuaiseni on muuttunut nyt jo golfkentän väriseksi.

    Mutta lisätään toki vielä vähän puita pesään (ja nyt kadehdin kaikkia sanataiteilijoita jotka ois keksinyt tohon vähän tuoreemman kielikuvan).

    Mitäs vielä. Niin! Instakuvat! Kaikilla muilla on niin hienot ja tasaisen laadukkaat instakuvat ja monilla ihan tylsilläkin tileillä on joku 30t seuraajaa. Sekin ottaa päähän että MULLA EI OO.

    Kaikille niille kirjailijoille, jotka on saanut teoksestaan kritiikin hesariin. Ja niille someammattilaisille jotka on palkittu jossain tilaisuudessa. Tai saaneet ees kutsun sellaiseen tilaisuuteen.

    Sekin aiheuttaa kateutta etten opiskellut lääkäriksi. Oon kade kaikille lääkäreille. Ja niille jotka osaa puhua ranskaa, venäjää tai kiinaa.

    Ja niille joilla on varakkaat vanhemmat, joilta voi pyytää tukea ja apua.

    Mun siskolle. Sillä on mahtava ura yk:ssa ja se tekee niitä juttuja mistä mäkin joskus haaveilin. Mua ei koskaan otettu edes haastatteluihin. Voi kateuksien kateuksien kateus.

    Niille, joilla on pääomavaltainen bisnes eikä yhtään velkaa, ja uusi iso talo ja sähköauto ja äänestää kokoomusta koska niiden kannattaa. Olen vähän kateellinen jopa siitä. (No okei, en siitä kokoomuksen äänestömisestä ehkä sit kuitenkaan.)

    Aah. Ehkä on nyt pakko lopettaa. Vaikka paljon ois kyllä vielä marmatettavaa.

    Tämä oli muuten todella puhdistavaa. Ihanaa! Voin heti paljon paremmin.

    Kiitos kun kirjoitit tän jutun. Ja kiitos kun voin olla vähän kade siitäkin sulle että miksi mä en tajunnut kirjoittaa yhtä hyvästä aiheesta. Muahhahaa!

    <3

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Tää on niiiiin I H A N A tää sun kommentti, nauroin aivan vedet silmissä kun kaikkien kadehtima Satu Rämö tyhjensi pajatson 😀 😀

      Ja hei sulla on yli tuplasti enemmän Instaseuraajia kuin mulla, sairaan hyviä kuvia (se hemmetin iPhone 8+ on saatava – paitsi Satamolla on jo X! saatana!) ja jokainen sun kuva saa joku neljäsataatsiljoonaa tykkäystä!!!

      JA saat tuplasti massia aina sun yhteistyöstä et mietipä sitä. Joudun tekee tupladuunin! Ei paljon auta että saan enemmän niitä 😀

      Ah tää on niin palkitsevaa rypeä muidenkin kateudessa. Kiitos!

  • Elli-Mari
    elokuu 4, 2018

    No nyt ollaan meikäläisen mukavuusalueella!

    Kadehdin perheitä joissa on enemmän lapsia kuin yksi.
    Kadehdin niitä joilla on okt Helsingissä/perheasunto ytimessä.
    Olen kateellinen ihmisille joilla on komeampi mies.
    Olen kateellinen normaalipainoisille.
    Tai sitten naisille joilla läski kertyy muuallekin kuin vatsaan ja leukaan.
    Joilla on suorat hiukset (omat on kiharat).
    Joilla on energiaa osallistua kaikenlaiseen yhdistystoimintaan.
    Aikaa leipoa.
    Ihania ystäviä joiden kanssa mökkeillään.
    Että olis sisko.
    Mökki muun kuin lammen rannalla (niin, siis mulla on tosiaan mökki) .
    Että osaisin soittaa jotain.
    Olisin parempi laulamaan.
    Että olisin paremmassa asemassa töissä.
    Että saisin parempaa palkkaa.
    Että olisin rohkeampi.
    Että uskaltaisin kirjoittaa sen kirjan jonka haluan.
    Että olisin pitempi, kauniimpi, sosiaalisesti taitavampi.
    Että jaksaisin rakentaa talon.
    Että olisin syntynyt kymmenen vuotta aiemmin, joten olisin päässyt töihin paremmin kiinni koska olisin valmistunut keskelle nousukautta. Ja myös ehtinyt ostaa kunnollisen asunnon Helsingistä ennekuin hinnat on räjähtäneet käsiin. Etten olisi koko ajan joko fyysisesti tai psyykkisesti rikki.
    Että olisin trendikkäämpi.
    Koska synnytin keskosen pienillä viikoilla, olen kateellinen niille naisille, jotka muistelee inttijuttujen lailla niitä kamalia loppuraskauden aikoja kun ei saa edes kenkiä jalkaan ja joka paikka on täynnä arpia. Kuin olisin jäänyt paitsi jostain salaseurasta.
    Olen kateellinen kun ihmisillä on ihanammat häät kuin mulla.
    Mukavammat vanhemmat.
    Olen kateellinen mm. sulle, Satu Rämölle, Hanne Valtarille, Katja Lahdelle ja muille perhebloggareille joilla on mun näkövinkkelistä mahtava elämä.
    Nyt on pakko lopettaa, koska muuten en pääse ylös tästä rypemisestä.
    Listaa voisi jaksaa vielä, mutta alkoi jo v*tuttaa niin, että parempi lopettaa.

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      En osaa muuta sanoa kuin että bravo, upea lista! Ja että sulla on inttijuttuna keskosjutut, se on kovaa valuuttaa kans!

      Toivottavasti tänään vituttaa vähemmän, mä oon kateellinen sun kiharoista ja sitä että uskallat edes ajatella kirjan kirjoittamista! Mä en oo vielä päässy siihen asti.

      <3

  • Emilia
    elokuu 4, 2018

    Mä kadehdin niitä, jotka nauttii hetkessä elämisestä ja osaa tehdä spontaanisti asioita. Kai mäkin nautin, ja olen joskus spontaani, mutta toisissa se jotenkin näkyy niin elävästi että ne ei stressaa siitä pitääkö puolen tunnin päästä olla asia X.

    Mä kadehdin niitä jotka voi syödä ravintolassa, vetää jätskit ja viinit ja niiden paino ei muutu koska ”olen juuri omassa ihannevälissäni eikä tämä tästä muutu”. Paskat. Vilkaisetkin ruokaan päin niin tulee kilo lisää. Edelliseen liittyen ne jotka vaan löytää aikaa urheilla eikä niistä tunnu siltä että sen ajan löytäminen olisi vaivalloista.

    Mut oikeesti tällä hetkellä eniten kadehdin sitä, että teen samanlaista asiaa Y erään toisen kanssa, ja sen piti saada se ensin valmiiksi mutta se ei saakkaan. ”Kun on ollut vähän kaikkea muuta.” NIin jumalauta oon kateellinen siitä, että joku toinen kehtaa ottaa rennosti ja tekee varmaan vielä paremmin vaikka hitaammin kuin minä, joka teen sen nopeasti siksi koska olen luvannut että asia Y on valmis ajanhetkellä X ja mulla on aikataulu jota noudatan.

    Niin ja tietty somekateellinen teidän talosta kun se on niin upee!

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Uskomaton taito että voi olla siitäkin kateellinen et toinen ei saa aikaan sitä mitä itsekin tekee – mä olisin varmaan ihan toisinpäin kateellinen! EHKÄ SE ON SULLE KATEELLINEN!

      Mindblown! Kiitos näistä 🙂 🙂

  • Etna
    elokuu 4, 2018

    Voi kyllä! 😂 Täällä yksi kateellinen. Esim sinulle tästä blogista, sun tahdosta kirjoittaa ja määrästä ihmisiä, jotka lukee ja kommentoi. Kateellinen niille, jotka saa opintonsa valmiiksi. Kateellinen niille jotka juoksee cooperissa yli 2500m, kateellinen timmikroppaisille, kateellinen niille joilla unelmaduuni, kateellinen niille jotka saa olla töissä puolustusvoimilla.. kuinka pitkään haluat että jatkan listaa..?😜

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Cooper kova! Hyvä olla erikoisia kateuden kohteita! 😀 Puolustuvoimat myös hieman yllättävä, mutta mikäs siinä! 🙂

      Lista kannattaa jo lopettaa ettei tule vaan paska fiilis 😀 😀 Kiitos tästä kuitenkin!

  • pirunpaskanrinsessa
    elokuu 4, 2018

    Useimmiten kirpaisee ne, joilla on mies ja lapsilla oikea (ehjä) perhe. Ja ovat vielä onnellisia ja ne miehet täydellisiä. Plus että ne perheet tekee yhdessä kaikkia kivoja ja arkisiakin asioita.

    Olen kateellinen myös niille, joilla on hoikka, lihaksikas kroppa. Mutta myös niille, joilla ei ole eikä se häiritse niitä. Osaavat pukea senkin kauniisti.

    Kateellinen kaikille, jotka tuosta noin vain joka kauppareissulla löytävät itselleen sopivat ja ihanat ja kauniit vaatteet ja kengät.

    Kateellinen persjalkaisille eli alle 162cm pituisilla naisille. Ja niille joiden miehet on yli 180cm. Kateellinen naisille joiden kengänkoko on 37 (tai 38kin kelpaisi).

    Ja siitä, että jotkut saa työskennellä vain arkisin aamusta iltapäivään. Että aina on illat ja viikonloput ja joulut vapaata.

    Ja siitä, että ihmiset osaa olla rentoja ja sujahtaa mukaan sosiaalisissa ja kaikissa uusissa tilanteissa. Etteivät yhtään pönötä jäykkinä ja typerinä ja mielummin pysy vain kotona.

    Ja niille jotka ei koko ajan mieti mitä muut niistä ajattelee.

    Kadehdin myös sulavasti ja kauniisti liikkuvia ihmisiä, sellaisia ei yhtään kömpelöitä ja kompuroivia.

    Ja kaikkia jotka osaavat remontoida tai joiden lompakko riittää maksamaan ammattilaisille että ne tekevät.

    Kadehdin myös itseäni n. 8 vuotta sitten: taaperon ja vauvan äitinä raskaana. Sitä hetkeä eläisin loppuelämäni jos pitäisi valita.

    (Luulin että tähän tulisi vain pari kohtaa, mutta lista taitaa olla loputon.)

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      ”Mutta myös niille, joilla ei ole eikä se häiritse niitä” TÄMÄ! Haluaisin niin paljon olla sellainen jolla ei olisi koskaan mitään komplekseja. tähän lukeutuu myös tämä ylipitkä varsi ja jättijalka (41) joten joo, mäkin toivon että jalka olisi edes 38.

      Ja sit just toi että on mahdollista kadehtia itse itseään menneisyydestä 😀 😀 onnea, olet taitava kadehtija!

  • Pirunpaskanrinsessa
    elokuu 4, 2018

    Eniten kirpaisee ne, joilla on kunnollinen, ihana mies, oikea (ehjä) perhe lapsilla. Onnelliset perheet jotka tekevät yhdessä asioita.

    Olen kateellinen alle 162cm pitkille naisille. Ja niille joiden mies on yli 180cm pitkä. Naisille joiden kengänkoko on 37-38.
    Ja niille jotka löytävät itselleen helposti kauniita, sopivia vaatteita ja kenkiä.

    Kateellinen urheilullisista, timmeistä ja kauniisti lihaksikkaista vartaloista. Mutta myös niille, joilla edellämainittua vartaloa ei ole eikä se haittaa niitä ja ovat silti kauniita.

    Kateellinen niille, joilla on aina illat, viikonloput, joulut jne. vapaata töistä.

    Ja kateellinen niille, jotka ovat rentoja sosiaalisissa ja uusissa tilanteissa. Eivät yhtään jäykistele ja pönötä tyhminä ja kaipaa kotiin.

    Kateellinen remonttitaitoisia tai siitä että on varaa palkata ammattilainen.

    Ja lehmän hermoja kadehdin.

  • Maijalan Anna
    elokuu 4, 2018

    Sää kyllä kiteytät kaiken niin hyvin!

    Mää oon kateellinen mm. teidän talosta, vaikka en siis missään nimessä haluaisi asua Helsingissä tai ylipäänsä oikeastaan kaupungissa, eikä teidän talo oo yhtään mun tyylinen (haaveilen 100 vuotta vanhasta hirsitalosta maalla), mutta se on vaan hieno!

    Oon kateellinen kaikille joiden blogilla on lukijoita ja instassa seuraajia. Ja jotka saa aikaan päivittää kumpaakin säännöllisesti.

    Ylipäätään ihmisille jotka saa aikaan. Itse päätän joka päivä että tänä iltana minä teen jotain fiksua kun lapset nukkuu, ja joka ilta päädyn sohvalle katsoon Westworldiä ja syömään jäätelöä.

    Oon kateellinen kaikille joilla on mahdollisuus matkustaa. Määkin haluan, ei oo vaan just nyt oo rahaa.

    Oon kateellinen niille joille sosiaalinen kanssakäyminen on helppoa. Jotka tosta noin vain solahtaa seuraan kuin seuraan ilman jatkuvaa jännitystä.

    Oon kateellinen niille joiden ura-asiat on jotenkin hanskassa. Oon 31 ja mulla on korkeakoulutus, ja oon ihan urani alussa. En jaksaisi.

    Oon kateellinen myös niille jotka voi olla lastensa kanssa kotona niin kauan kuin haluavat ilman, että täytyy tehdä talouden takia vaikeita päätöksiä. Just nyt oon kateellinen myös niille, jotka saa hakemansa hoitopaikan. Tai edes sen hoitomuodon, jota toivovat.

    Oon kateellinen myös niille jotka on löytänyt liikunnan riemun tai edes jonkin sortin nautinnon. Olis ihan kiva liikkua, jos se olis kivaa.

    Oon kateellinen niille jotka keskittyy yhteen asiaan ja tulee hyviksi siinä. Minä innostun joka viikko uudesta jutusta enkä saa ikinä mitään valmiiksi tai tuu missään hyväksi.

    Pakko lopettaa tähän, tulee vaan paha mieli.

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Hei mä oon kateellinen sulle että osaat kattoa rauhassa iltaisin jotain ohjelmaa! Mä aina haaveilen siitä ja päädyn nakuttamaan konetta. Siitä tulee vaan nuhjuinen ja kiukkuinen olo. Että tiedät sitten kun taas päivitän instaa tai tätä että saatoin hyvinkin olla taas väsynyt ja kiukkuinen 🙂

      ja hei mä oon vähän kyllä kateellinen sulle että olet vielä urasi alussa! Se oli ihanaa aikaa!

      <3

  • Jenni
    elokuu 5, 2018

    Jep. Nostan käden pystyyn ja myönnän eniten varmaan olevani kateellinen kaikille joilla on onnellinen avioliitto, kaksi lasta, mökki mukavuuksilla ja jotka ei ole sairastuneet masennukseen ja lihonneet monta kymmentä kiloa.
    Jotenkin uskon ja luulen, että sun elämästä valeäiti on sulle aika moni kateellinen.

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      <3 Mä tiedän että moni on kateellinen siitä mitä näkee mun elämästä. Auttaisikohan asiaa jos kerron että mulla on aika moni tosta sun listasta myös itsellä ollut tai on kateuden aiheena?

      Tsemppiä masennukseen, se on ihan paskaa. Tiedän <3

  • Janna
    elokuu 5, 2018

    Ajattelen, että kateus on tunne siinä missä muutkin, luonnollinen ja inhimillinen asia, ja siksi siitä ei tarvitsisi tuntea huonoa omatuntoa. Olen kateellinen vaikka mistä ja vaikka kenelle, ystäville ja tuntemattomille.
    Kateus ei mun mielestä korjaannu sillä, että miettii miten voisi itse saavuttaa ne asiat joista on kateellinen (koska kaikki ei tietenkään tässä maailmassa ole mahdollista kaikille), vaan niin, että on rehdisti vaan kateellinen, ilman mitään syyllisyyttä, ja odottelee että se tunne menee ohi. Niin kuin tunteet yleensä menevät. Hyvä että kateudesta puhutaan ja kirjoitetaan!

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Hei tää oli aivan ihana kommentti, oot niin oikeassa! Mäkin nyt jälkikäteen olen iloinen että krijoitin tämän vaikka sillä hetkellä tuntui että tämä on ihan turhaa negistelyä. Tajuan nyt että kateudesta puhutaan aika vähän, se on yllättävän iso tabu?

      Kiitos kivasta kommentista! 🙂

      • Janna
        elokuu 9, 2018

        Joo, on se kyllä tabu, vähän sellainen kielletty ja häpeällinen tunne. Hyvä kun kirjoitit! Lisää tästä aiheesta! Haaste!!?

        • Valeäiti
          elokuu 9, 2018

          Ehkä!?

  • H
    elokuu 5, 2018

    Olin ennen tosi kateellinen monille ihmisille. Eräs ystäväperhe herätti erityisesti kateutta, parisuhde todella toimiva, hyvät ammatit, työt, urat, upea koti ja kun lapsia saivat, lapsetkin todella ihania, herttaisia ja suloisia. Eräänä päivänä sitten perheen äiti kuoli äkillisesti sairaskohtaukseen. 2- ja 4- vuotiaat lapset jäivät ilman äitiä ja mies kasvattamaan lapsia yksin. Tämän jälkeen en ole kadehtinut yhtään ketään, en ikinä eikä sen eteen tarvitse edes ponnistella en vain pysty :(.

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Voi kamala miten surullinen tarina. Osanottoni tästä, ihan hirveä juttu <3

  • Sanna / Kototeko
    elokuu 5, 2018

    Ai että. Kateus on kyl hmmm… No tunne, jolla ei oo kyl mitään tekemistä järjen kanssa. Siis, kun että nekin, jotka on varmasti monen ihmisen kateilun kohde (kuten sinä), kadehtivat toisia. 🤪 Itse oon ollut elämäni aikana kateellinen paljon ja monelle. Lapsena kadehdin mm. kavereitteni käsialoja ja opettelin salaa imitoimaan niitä. Sillä seurauksella, et mulla on edelleenkin jotenkin tosi kehittymätön käsiala, josta on todella vaikea saada selvää. Et kannattiko? 😆 No, onneks eletään atk-aikaa. Mut täytyy sanoo, et ikä yhdistettynä johonkin oivallukseen, on vähentänyt kateilus roimasti ja se on kyl vapauttavaa. Ensinnäkin oon viime vuonna panostanut paljon itselleni aidosti iloa tuottaviin asioihin eli luovaan tekemiseen. Se on vienyt valtavasti huomiota pois ulkoisilta puitteilta ja puutteilta. Ja toiseksi oivallus siitä, et jokaisen elämä on täydellisen uniikki just semmosena pakettina kuin se on. Vaikea selittää, mut tuo oivallus vei samalla myös pois pelon ja ahdistuksen siitä et joku toinen on itseäni parempi siinä mun the jutussa. – Ihan sama. Tää ei oo kisa. Tää on elämä ja aika jees ihan just näin. Ja p.s. sussa ja sun elämän puitteissa on kyl aika monta juttua, joista vois olla kateellinen, mut esim. teidän koti on jo niin far beyond, etten jaksa vaivautua ees raottamaan kateusarkkuni kantta. 😝😂

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Mä voisin lyödä vaika pääni pantiksi että ihan jokainen ihminen maailmassa pystyy kateuteen, oli omat olosuhteet mitkä tahansa! Veikkaan että aika moni julkkis esim kadehtisi tavallista arkea pienessä kodissa tai vaikka mökkeilyä pieruverkkareissa.

      Mä olen kans edistynyt tässä asiassa paljon, mutta välillä (esim tiettyyn aikaan kuusta ;)) näitä saatta pulpahtaa rypäyksittäin pintaan.

      Kiitos kun raotit arkkusi kantta 😀 😀

  • Vuoden Äiti
    elokuu 5, 2018

    Kyllä, olen hölmö ja kadehdin kaikkia kaikesta 24/7. Enkä todellakaan tee mitään asiaintilan muuttamiseksi, koska olenhan niin ihana, että Universumin on annettava mulle kaikki ihan ilmaiseksi. En edes jaksa alkaa listata kaikkia juttuja, mitä muilta kadehdin.

    Yhden asian kuitenkin sanon: Minusta on ihan ok kadehtia, jos kadehtii sellaista mitä ei itse tosiaan osaa eikä ole koskaan saanut. Esimerkki: Mulla on tuttu, joka kadehtii taitavia käsityöihmisiä heidän taidoistaan. Hän on kuitenkin itse juuri sellainen: taitava käsityöihminen, joka myy tekemiään tuotteita ja bloggaa&vloggaa kässäasioista. En jaksa arvostaa hänen kateuspuheitaan, kun oma kässänumeroni on 6 ja lapseni neuloo paremmin kuin minä koskaan neuloin.

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      hahahaha tämä on niin totta ”olenhan niin ihana, että Universumin on annettava mulle kaikki ihan ilmaiseksi.” siis tämä olen niin minä 😀 😀

      Ollaan me fiksuja! 🙂

  • Madi
    elokuu 5, 2018

    Kaikesta kateudesta pääsen yleensä vähintäänkin kohtalaisen nopeasti yli. Paitsi siitä tisseihin liittyvästä. Se kestää vuodesta toiseen. Huoh.

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Se on kestävää sorttia kyllä se laji. Mutta en menisi kyl mitään silareitakaan ottamaan!

      • Madi
        elokuu 7, 2018

        Joo en minäkään. Siinä kai se hauskuus onkin, että tyytymättömyydestä ja kateudesta huolimatta en halua tehdä mitään tehtävissä olevaa. 😀 tai että olemassa olevat vaihtoehdot eivät yksinkertaisesti ole vaihtoehtoja.

  • E
    elokuu 5, 2018

    Hölmöimmät kateudet: Olen kateellinen kahdeksanvuotiaalle lapselleni, joka voittaa minut pituushypyssä. Olen kateellinen firman uudelle nuorehkolle (mies)toimarille, koska tasan en viiden vuoden päästä tienaa yhtä paljon tai ole toimari. Olen kateellinen miehelleni, joka osaa ottaa rennosti kun itse samaan aikaan ahdistun tekemättömistä kotitöistä. Olen kateellinen kaikille, joiden lapset ovat yli 10-vuotiaita. Olen kateellinen kaikista niistä kodeista, jotka pääsevät Avotakkaan. Ja joilla on ihana puutarha. Olen kateellinen kaikille menestyneille uranaisille, joita haastatellaan Gloria-lehteen. Ja niille, jotka osaavat sijoittaa. Olen myös kateellinen kaikille, jotka tekevät rahaa bloggaamisella. Lisäksi olen kateellinen vegaaneille ja niille, jotka pääsevät pyörällä töihin. Olipas vapauttavaa kirjoittaa tästä aiheesta!

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      JES vihdoin joku joka myöntää olevansa kateellinen omille lapsilleen – niin minäkin!! Esim siitä että Ykkönen on selvästi mua lahjakkaampi matikassa ja niillä on kummallakin täydellinen tukka.

      Ja todellakin kateellinen Insinöörille joka osaa ottaa rennoksi, perkele! Ja vegaanitkin, aargh!

      Huh huh, kyllä helpotti.

  • Reettapee
    elokuu 5, 2018

    Ihan taatusti kadehdin kaikkea mahdollista ja mahdotonta!

    Koska mikä olisi sen parempaa ja fiksumpaa kuin kadehtia muita ja pitää itseään surkimuksena?

    Tässä muutama poiminta niistä asioista, joita minä kadehdin.

    Kadehdin niitä, joilla on hyviä kavereita ja ystäviä, joiden kanssa tehdä vaivattomasti mukavia asioita yhdessä. Vaikka tiedän, että olen itsekin nykyään onnekas siinä, että ystäviä ja kavereita on. (ennen asiat oli oikeasti toisin).

    Kadehdin niitä, joilla on kunnianhimoa ja tavoitteita elämässä. Toisena hetkenä olen vakuuttunut, että minulla sellaisia ei ole ollenkaan ja toisena asetan ne tavoitteet niin korkealle, ettei niitä koskaan voi saavuttaa. Yritä siinä sitten päästä asioissa eteenpäin.

    Kateellinen olen kaikille kollegoille, jotka osaavat meidän työn paremmin kuin minä. Turha huomioida sitä tosiasiaa, että vastahan tässä uran alussa ollaan, että syytäkin olla vielä paljon opettelemista.

    Olen myös kateellinen niille, jotka ovat mielenkiintoisia ihmisiä ja joihin toiset haluavat tutustua ja joiden kanssa toiset haluavat olla. Itse en osaa nähdä itseäni niin, vaikka ystävät ovat toista väittäneet.

    Mutta kuka nyt uskoisi ystäviään? Parempi kuunnella sitä typerää pientä ääntä pään sisällä, joka löytää jatkuvasti vain ne ikävät puolet kaikesta. Vaan kyllähän se oikeasti niin menee, että sen äänen kanssa on pakko opetella löytämään sopu, rauha ja jonkinlainen yhteisymmärrys. Täysin hiljaiseksi sitä ei varmaan ihan hetkessä saa, mutta siksi rakennan sen rinnalle sitä positiivista ääntä, joka oppii huomaamaan ilon ja onnen myös niistä ennen niin mitättömän pienistä asioista. Kuten tänään iloitsin siitä, että jalkoihin sattuu, kun on niin paljon päässyt liikkumaan kavereiden kanssa.

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Ihanaa että rakennat sitä positiivista ääntä, OLEN KATEELLINEN sulle siitä 🙂 🙂

      Kateus on kyllä välillä tosi perseestä, olisi mahtavaa olla se tyyppi joka osaa kääntää sen kunnianhimoksi.

  • Reettapee
    elokuu 5, 2018

    Kadehdin niitä, jotka ovat onnistuneet hienot kommentit tähän postaukseen kirjoittamaan. Itsekin äsken kirjoitin kerrankin mielestäni hirvittävän hauskasti ja pitkästi kommentin siitä, mitä kaikkea kadehdin, mutta se karkasi jonnekin kateellisten kaukomaille. Siihen malliin tässä myös rupeaa jo väsyttämään ne asiat, joista muille olen kateellinen, että uudestaan en sitä jaksa kirjoittaa.

    Sama lopputulos kummassakin kommentissa. Kateellinen olen, vaikka siinä ei kauheasti positiivista ole. Ystävien sanomisia en usko, vaan enempi sitä pientä vähättelevää ääntä oman pään sisältä, vaikka tiedän, ettei kannattaisi.

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Kadehdit niin rajusti että kummatkin tuli näkyviin!!

      Älä usko sitä sun väärää ääntä vaan sitä parempaa <3

  • Lukijain
    elokuu 6, 2018

    Mielenkiintoinen ja avoin kirjoitus.

    Joku toinen mainitsi yllä ettei osaa tuntea kateutta ja samaistun. Lapsena ja esiteini-ikäisenä muistan toisinaan olleeni kateellinen (muun muassa muiden leluista sekä parhaan ystäväni laulutaidoista), mutta tunne on aikuistumisen myötä kaikonnut täysin.

    Olen pitkäaikaistyöttömänä mielenterveyskuntoutujana elämäntilanteessa, jossa ympärilläni on vain ihmisiä joita katsoa ylöspäin. En kuitenkaan osaa kadehtia heitä, en asioista jotka he ovat saaneet vaivatta enkä niitä jotka ovat vaatineet tuhottomasti työtä seka uhrauksia. Koen puhdasta ylpeyttä heidän saavutuksistaan ja iloa kun he ovat siellä missä haluavat, tekemässä sitä mitä haluavat, valitsemassaan seurassa. Myöskään somejulkkisten seuraaminen ei aiheuta kummempia tuntemuksia, korkeintaan joskus saatan katsoa että ”kas, onpa kiva viherkasvi, tollasen voisin joskus hankkia.”

    Muistan etäisesti miten ilkeästi kateus vihloi vatsanpohjassa ja olen toki kiitollinen ettei tunteen pyöreissä tartte aikuisena enää kärvistellä (etenkään kun oma tunteiden hallinta ja ihan jo sietäminen on mitä on). Kääntöpuolena tässä on kuitenkin se, ettei minulla ole myöskään lainkaan kunnianhimoa. Uskon, että tässä kateusasiassakin on jonkinlainen keskivälin kultainen tie, jossa tunne työntää eteenpäin kohti omia tavoitteita viemättä kohtuutonta määrää energiaa ja lopulta katkeroittaen.

    Tsemppia katkeruudentunteisiin ja hyvää loppukesään uuteen kauniiseen taloon!

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Vau, sä olet tehnyt selvästi ison työn, saat olla ylpeä itsestäsi! Kateus ja etenkin katkeruus (jonka miellän paljon vaikeammaksi tunteeksi johon liittyy vähän pahoja ajatuksia muitakin kohtaan) on syviä tunteita, joista voi olla tosi vaikea päästä yli.

      Nostan hattua sulle!

  • Jk
    elokuu 6, 2018

    Tää oli kyllä hyvä aihe! Mä oon kans yks kateellisten perikuva. Ja mikä oudointa, joskus huomasin kadehtivani melkein enimmäkseen sellaisia asioita toisilta, joille en itse oikeen voi mitään/olisi voinut juurikaan. Esim. Kahdehdin kavereitten lapsia jotka leikkii monta tuntia päivässä omassa huoneessa tai ne nukkuu päikkärit tai ne on rauhallisia (ainakin näyttää omien rinnalla). Omanihan tykkäävät leikkiä mielikuvitusleikkejä ympäri kämppää tai roikkua mun kintuissa pörräämässä. Ja omani eivät tarvii enää päiväunia. Toinen mitä kadehdin on synnytykset/raskaudet. Monellamonella tutulla ne on menny niinku oppikirjoissa ja tosta noin vaan ohimennen, omani eivät niinkään (vaikkei edes mitään järisyttävän dramaattista ookaan tapahtunu). Kadehdin toisten hienoja instafeedejä ja raskauksista palautumista ja siistejä kämppiä ja sisustustaitoa ja positiivisuutta ja taitoa pitää homma balanssissa kodin ja lasten kanssa. Hmm. Näille kyllä vois tehä jotain mut ei mua kiinnosta niin paljoo monikaan näistä.. miks mä sit kadehdin sitä ku kiinnosta? Hyväkysymys 😀 oon kyllä tässä oppinu kadehtimaan myös niitä taloja ja vaatteita yms joille vois jotain tehdäkin (jos olis rahaa [lainaa]..) kiitos ku sain oksentaa tän tänne! 😀

    • Valeäiti
      elokuu 6, 2018

      Ole hyvä vain, oksennusta vartenhan tämä koko blogi on olemassa 😀 😀

      Sitä mietin että ehkä kateus onkin enemmän noihin tilanteisiin varattu, siis juuri siihen että on jotain sellaista jota ei voi edes itse ainakaan järkevällä työllä saavuttaa? Siksi se tuntuu niiin..epäreilulta?

      Kiitos kun avauduit! 🙂

  • Ehkä vielä joskus
    elokuu 9, 2018

    No nyt kerrankin saa sanoa! Kiitos mahdollisuudesta. 😘 Olen nimittäin ensinnäkin kateellinen aikaansaavien energiasta. Oma pää haluis, mutta kroppa ei jaksa. Olen kateellinen kaikille, jotka osaa nukkua. Nyt lapsetkin nukkuu jo suurimman osan öistään, mutta minä en, edelleenkään. Olen kateellinen kaikille, jotka tiesivät jo nuorina, mitä heistä tulee isona. Olen kateellinen kaikille maistereille ja muillekin jotka valitsivat yliopiston, eivätkä vahingossa päätyneet AMK:n, kun eivät tienneet mitä haluavat tehdä isona ja jonnekin piti kuitenkin lukion jälkeen hakea. Olen kateellinen niille, jotka eivät arastele ottaa taloudellista riskiä ja opiskella perheellisenä lisää ja kunnolla, eli päätoimisesti. Olen tästä syystä myös kateellinen niille, joilla on rikas aviomies, sekä omavaraisille. 😅 Olen kateellinen kaikille yrittäjille ja muille itsensä pomoille. Olen kateellinen niille, joilla on luontaista auktoriteettia. Olen kateellinen kaikille, joista näkee päälle päin, että ne osaa ja ettei ne ole tyhmiä tai edes keskinkertaisia. Olen kateellinen kaikille, joilla on ura eikä ole lasikatot, väärä koulutus, pieni koko ja introvertti ensivaikutelma haittaamassa etenemistä. Olen kateellinen kaikille, joille joku on tarjonnut mahdollisuutta edetä urallaan, eikä ole tarvinnut itse sitä vinkua. No niin. Taidan olla ammatillisesti enemmän turhautunut kuin luulinkaan.. ja erittäin kateellinen. 🤩 Menenkin rypemään vielä vähän lisää. Ja häpeämään.

    • Valeäiti
      elokuu 9, 2018

      NONI! Helpottiko? 🙂 🙂

  • Katja
    elokuu 9, 2018

    Mä väitän, että ne jotka a) kääntää kateuden kunnianhimoksi tai b) ei muka ole koskaan kateellisia on vaan niin saatanan kateellisia että tuntee siitä HÄPEÄÄ eivätkä siis kehtaa myöntää että se kunnianhimo on nyt vaan sellainen vitutuksen ajama pakkoneuroosi ja illalla peiton alla itkettää.

    Mutta mä olen kateellinen SULLE, koska sulla on upea tukka, järjenjuoksu, talo, ura, korisseura ja mies, joka suostuu kuviin. <3

    • Valeäiti
      elokuu 9, 2018

      hahahah IHANA väite, haluan uskoa tohon myös!

      Mä oon kateellinen sulle kun saat noin vain hyviä kirjoja kirjoitettua! JA sulla on maailman paras podcast ääni!!

  • Nimetön
    elokuu 29, 2018

    Kateus ja häpeä
    – mikä nerokas vertaus! Tunnehan on juurikin sama, hyvin samalta tuntuva ainakin, ja yhtä lailla lamauttavan tappava.
    Onko kateus sittenkin häpeää siitä, ettei itse keksinyt / pystynyt / saanut / saavuttanut?
    Olen kateellinen kaikille niille, jotka pitävät siitä, mitä tekevät työkseen. Minä en pidä. Minä jännitän virheitä. Ja minähän teen niitä, tietenkin. Kadehdin niitä, joista pidetään työpaikallaan. Minusta ei pidetä.
    Kadehdin niitä, jotka osaavat pitää puoliaan, käydä kahvitauolla ja pitää kiinni työajoista. Minä en osaa. Minä teen, kunnes katkean.
    Itken matkallani töihin ja ajaessani töistä kotiin.
    Minä kadehdin niitä, jotka ovat löytäneet työkseen sen oman juttunsa. Häpeän sitä, kuinka huono olen. Ja tyytymätön.
    Kadehdin niitä, jotka osaavat olla olematta.

    Kadehdin niitä, joilla on oikeita ystäviä. Häpeän sitä, ettei minulla ole.

    • Valeäiti
      syyskuu 2, 2018

      Hyvin oivallettu, tuota se kateus varmasti onkin! Häpeää omista saavutuksista. Harmillista.

      Älä häpeä itseäsi <3