Kiipeily se vasta on mahtavaa hommaa. Aikuisten siis. Pelkää niin että meinaa pöksyt lähteä, ja jokaisella kierroksella silti ylittää itsensä. Voimat, taidot ja rohkeus kasvaa samaa tahtia kuin rakkoja syntyy. Vaan muista ystävä tämä: boulderoinnin jälkeen ei kannata yrittää käsitellä avaimia, pieniä paketteja tai vaikka niitä omia housuja.
Insinööri lähti eilen viikoksi pois. Ja taas tuntuu toimivan se sama vanha outo taika – yksin lasten kanssa kaikki on helpompaa. Kämppä on siisti, ruokaa kaapissa ja lapset iloisia. Tämän täytyy olla joko ensimmäisen päivän harhaa tai suora seuraus siitä, ettei ole mitään muuta tekemistä kuin puuhastelu.
Kolmevuotiaan itsenäinen lorottelu pönttöön on todella koomista. Miten se voi jo yhtäkkiä sen osata ja miten voi pienestä miehestä tulla noin ison miehen äänet? Ja miksi sekin jättää kannen ylös?
Weegee on mesta paikka. Hyvä brunssi, paljon tilaa ja paljon mielenkiintoista puuhaa lapsille. Siellä on hyvä yhden kakata housuun ja toisen kadota, kun perään katsojia oli vain kahdeksan.
Etu-Töölö on Suomen Pariisi. Ihana, ihana, ihana paikka, johon saan ehkä kohta palata. Nimet alle ja maalia päälle ja meillä on ehkä uusi (vuokra)koti. I-ha-naa.
Huomenna menen aamulenkille. Kesken työpäivän. Se olkoon viikon pahe.
Kakkosesta on tulossa melkoinen taidekuvaaja.
Lapset on tosi hyviä siivoojia. Sietää ollakin, sen sotkemisen jälkeen. Erityisen hyvin ne mahtuu vessanpöntön taa ja saunan lauteiden alle, tiedoksenne.
Ei ole sisustuskuume, ei ole sisustuskuume, ei ole sisustuskuume.
Varmasti paras tapa haaveilla uusista nukenkamoista on mennä lelukauppaan ja ottaa niistä kuvia.
Ykkösellä ei ole BabyBorn kuume, Ykkösellä ei ole BabyBorn kuume, Ykkösellä ei ole BabyBorn kuume.
Ja tähän viimeiseksi tiedostetusti pois jätetyt kommentit vaaleista, keväästä, työkiireistä ja likaisista ikkunoista. Kyl te tiiätte.