Anna opettajalle vielä hetki aikaa saada homma kasaan

Silloin joskus kun mulla vielä oli podcast, yhdessä jaksossa oli vieraana kaksi ihanaa opettajaa, anonyymeina oppilaidensa suojaksi. Jaksossa puhuttiin koulun aloittamisesta, kiusaamisesta ja kaikesta muusta mikä silloin minua pelotti, juuri ennen ensimmäisen lapsen koulutaivalta.

Nyt haluaisin kovasti päästä näiden ihanien naisten kanssa uudestaan studioon ja puida tätä tämänhetkistä tilannetta. Heistä toinen avautui eilen äärimmäisen viisaasti (yksityisessä) IG-storyssaan asiasta ja päätin että hitto, minähän voin referoida tänne sitä samaa asiaa ja tavoittaa sillä suuremman joukon!

Viestin ydin oli tämä: antakaa aikaa, työrauha ja vähän ymmärrystäkin opettajille.

Moni teistä jo tekee näin ja voitte skipata koko lopputekstin! Mutta arvaan että teidänkin joukossa on myös heitä (meitä), jotka miettivät onko oma opettaja nyt ihan saanut hommaa toimimaan ja kipuilee ehkä vaikean koulutilanteen kanssa kotona. Miten näitä tehtäviä piti tehdä, miksi emme saa joka päivälle omaa ohjelmaa, kuka saa lapsiin jonkun motivaation ja miten minun olisi tarkoitus osata auttaa ranskassa?

Siis ainakin minä olen tuota miettinyt. Saamieni kommenttien perusteella olen havainnut että meidän kouluhommat on toistaiseksi vielä aika paljon enemmän kotikoulua kuin etäkoulua. Olin melkein närkästynyt, kunnes näin sen opettajaystäväni storyn ja avasin hieman katsettani.

Houkutus antaa palautetta kouluun on nyt suuri, kun kaikki tuntuu olevan levällään. Ja se palaute on myös toivottua, kivasti annettuna! Ne opettajatkin miettii siellä parhaillaan mikä on sopiva määrä tehtäviä kotiin kullekin, pärjääkö lapset vaikeiden kohtien kanssa, miten pienet piltit jaksaa keskittyä ja miten sitä ranskaa tosiaan voisikaan kotona tukea. He todellakin tarvitsevat tietoa siitä onko annettujen tehtävien määrä sopiva ja ymmärretäänkö ohjeita.

(Heillä saattaa myös olla ikävä niitä pilttejä. Videoyhteydet toivottuja siis sielläkin päässä!)

No mutta sitten se mitä he eivät tarvitse. He eivät tarvitse vihaisia tai vaativia yhteydenottoja siitä miksi opetus ja ohjaus ei ole riittävän hyvää, välineet ajan tasalla ja tehtävien taso yhtä hyvää kuin rinnakkaisluokalla. Enkä sano tätä siksi etteikö lapsilla olisi oikeus saada loistavaa opetusta hyvillä välineillä ja selkeillä ohjeilla, vaan koska aikaa on kulunut vasta pari viikkoa.

Opettajilla on ollut pari viikkoa aikaa pyöräyttää koko suunniteltu opetus uuteen muotoon, ottaa haltuun tukku uusia sovelluksia (joista valtaosa ei toimi ihan niin näpsäkästi kuin voisi kuvitella, esim Wilmasta lähetettäviin viesteihin ei voi liittää kuvia tai kaikkia linkkejä, sitten on kaatumisia ja käyttäjätilien luontia ja tietoturva-asioita ja kaikenlaista muuta mitä nyt kuvitella voi jos joudut ottamaan yhtäkkiä uusia palveluita käyttöön), muotoilla selkeitä mutta napakoita, pirteitä ja ystävällisiä ohjeita kymmenille aikuisille ja lapsille, auttaa kollegoita tässä kaikessa tai saada itse apua IT-tuesta / kaverilta / internetistä / naapurilta ja ehkäpä ohjata omia lapsia kotona tekemään toisen opettajan määräämiä tehtäviä.

Näihin muuttuneisiin oloihin ei ole myöskään opettajille koulutusta, eikä tukihenkilöä. Koulut joutuvat tekemään yön yli digiloikan, jossa ratkaistaan kerralla se miten kaikkiin oppilaisiin saadaan yhteys, miten eri valmiustason oppilaat kohdataan ja kuinka toimitetaan laitteistoja niihin koteihin joissa älylaitteita ei ole omasta takaa. Mutta kouluilla ei ole digiloikkavastaavaa, vaan sen loikan tekevät nyt opettajat ilman koulutusta asiaan.

Opettajien työnkuva on muuttunut täysin. Tee ajatusleikki: jos sinun pitäisi ottaa testikäyttöön täysin uusi virtuaalikokouspalvelu ja pitää samana päivänä konferenssi muutamalle kymmenelle asiakkaalle, lastesi katsellessa vieressä ja äitisi pyytäessä neuvoa puhelimessa, saisitko priimaa aikaiseksi?

Itse asiassa, opettajien työnkuva ei ole vain muuttunut vaan tämä uusi työ on tullut vanhan päälle. Osa opettajista opettaa edelleen koko päivän lähiopetusta eikä oppilaita ole yhtään aiempaa vähemmän. Aineopettajalla saattaa olla 300 oppilasta vastuullaan, etä- tai lähiyhteyden kautta. Opettajat joutuvat tässä samalla myös miettimään jo valmistelemansa opetuksen ja tehtävät uusiksi. Mitenhän kodeissa tehtäisiin nämä samat pääsiäistiput ilman askartelutikkuja ja huopaa?

Kaksi viikkoa, ehkä joillakin onnekkailla pari enemmän jos kouluissa on oltu tosi hereillä. Sen verran on ollut aikaa tähän kaikkeen uuteen samalla kun ehkä ohjataan koulussa lähiopetuksessa lapsia tai harjoitellaan omassa kodissa etätyön tekemistä välineillä joita ei välttämättä ole eikä koulun kamat ole vielä ehtineet luokse / toimi kunnolla / ole helppoja käyttää. Ja ai, samalla kun sitä miettii onko itse sairastumassa ja miten oma perhe voi – opettajillakin on käsissään stressaava, jopa ahdistava poikkeustilanne.

Mulle tämä kaikki kuulostaa nyt siltä kuin olisin ohjaamassa Apollo13:a laskeutumaan turvallisesti ja olisin itse maan pinnalla miettimässä kuinka rakentaa uusi ilmastointiputki (vaimikäsenytolikaan) edessäni kasa tavaroita joita tyypeillä siellä avaruudessakin on. Ja tietäisin että hetkenä minä hyvänä saatan sairastua tautiin josta ei voi kukaan taata että selviän hengissä. Samalla kännykkään tipahtelisi Wilma-notifikaatioita että onko jo tietoa milloin se uusi ilmastointiputki on valmis vai pitäisikö ehkä esimieheltä kysyä kun tuolla Marsin puolella heillä on kuulemma kaikki jo pystyssä.

Sitten ottaisin taas tauon tehdäkseni lapselle väli-/aamu-/iltapalaa ja toivoisin ettei astronautit vielä pala hengiltä.

Tiedän että taas mun on helppo puhua, kun ei ole niitä etätöitä tässä samalla (olispa! saa tarjota!), ja ehkä otan tämän kouluasian muutenkin lungimmin kuin moni muu. Mutta jos nyt saisin sellaisen toiveen silti esittää että annetaan kaikin puolin vielä hetken aikaa armoa itsellemme, toisillemme ja myös sinne opettajille.

Tässä on kuulkaa nyt sitten koko kevät aikaa hioa konsepti toimivaksi. Kaksi viikkoa mennyt ja kymmenisen jäljellä. Ollaan tässä samassa oudossa veneessä kaikki edelleen. Joten jeesataan niitä opettajia, annetaan kivaa ja kannustavaa palautetta ja neuvotaan vaikka itse etäkokouksissa jos tiedetään näppäriä tapoia mykistää kerralla kaikki ”kuuluuko mun mikki ja älkää spämmätkö sitä chattia!?” -lapsukaiset!

 

Toim. huom 1: Tämän tekstin innoittajana ja sisältömuusana on toiminut Varsinais-Suomen alueella toimiva alakoulun luokanopettaja ja hänen näkemyksensä tilanteesta sekä oma kokemukseni alakoulun oppilaiden äitinä. Asioiden laita vaihtelee varmasti kouluittain, maakunnittain ja opettajittain emmekä tiedä kaikesta kaikkea. Ajatus kantaa silti: annetaan aikaa vaikeaan tilanteeseen, kannustetaan toisiamme.

Toim. huom 2: toivon että tämä teksti oli tarpeeton ja minun korviini kantautuneet valitukset, vaatimukset ja hyökkäykset opettajakuntaa kohtaan ovat olleet vain yksittäistapauksia.

JAA
26 Comments
  • Susanna
    huhtikuu 1, 2020

    Opettaja kiittää tosi hyvästä kirjoituksesta!! <3 Tsemppiä.

    • Valeäiti
      huhtikuu 1, 2020

      Kiitos kaikesta työstäsi! ❤️

  • Maijalan Anna
    huhtikuu 1, 2020

    Vanhempainvapaalla oleva opettaja joka seuraa joka päivä opettajapuolison hommia luki tätä ihan pikkuisen itku silmässä, kiitos ihanasta kirjoituksesta! Täällä on koko perheen voimin tehty opetusvideoita sunnuntai-iltapäivisin, kuopus on esiintynyt videopalavereissa vierailevana tähtenä, puoliso (joka on siitä hyvässä tilanteessa että hän on koko vuoden harjoitellut luokkansa kanssa ohjelmia, joihin nyt suurin osa opetuksesta perustuu) opastaa iltaisin kollegoja milloin minkäkin ohjelman käytössä ja murehtii sitä, miten ne oppilaat ihan oikeasti pärjää. Luojan kiitos olen itse lasten kanssa kotona ja luojan kiitos meillä on erillinen työhuone.

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      Eikä, ihanaa että teillä koko perhe osallistuu <3

  • Nimetön
    huhtikuu 1, 2020

    Kiitos, hyvä kirjoitus! Tämä totaalinen muutos opettajien työssä on mielestäni sujunut yllättävän hyvin vaikka moni ope onkin nyt suurien haasteiden edessä. Ja mielestäni liian hyvin ei pidäkään onnistua, koska onhan se opetus ihan erilaista kasvotusten kuin näytön tms. välityksellä, eikä valmistautumiseen ole tosiaankaan ollut riittävästi aikaa. Itse toki kuulun ”vanhan mallin” opetuksen kannattajiin ja vierastan liiallista digitalisaatiota ja koen, että etäkoulun keinoin ei päästä laajassa kuvassa samoihin oppimistuloksiin (puhumattakaan muista koulunkäynnistä seuraavista hyödyistä) kuin normaalissa lähikoulussa. Toki on oppilaita, jotka kykenevät opiskelemaan ja hoitavat hommat hyvin vaikka ilman minkäänlaista varsinaista opetusta, mutta valtaosalta tällaiset opiskelutaidot puuttuvat. Tuetaan ja tsempataan toisiamme, opet, oppilaat ja vanhemmat!

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      Just niin, kannustuksella päästään pitkälle!

  • A
    huhtikuu 1, 2020

    Näin vanhempana komppaan. Meillä etäopetus (ekaluokkalaiselle) on alkanut toimia pikkuhiljaa yhä paremmin ja paremmin (ts. ensin oltiin moodissa viikon tehtävät wilmassa, nyt opeen saa yhteyden viestein ja videopuheluin, plus ope tekee videoita, teams-kokouksiakin on tulossa). Mun mielestä tilanne on siis ihan jees, sekä ope että oppilaat pikkuhiljaa ottaa etäopetuksen haltuun. Ekaluokkalaisille tässä on paljon oppimista muutenkin. Se, että opeen saa yhteyden on lapselle kyllä tosi tärkeä juttu.

    Lisäksi lisäisin tosiaan, että (ainakin osa 1-3 lk:n) opet on myös eturintamassa, eli antavat lähiopetusta myös, etäopetuksen lisäksi. Lapsen oma ope on nyt kipeänä ja toivon kovasti, että ei olisi K-vitsaus :/

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      Joo yhteys opettajaan on selvästi tosi tärkeää! Heti alkoi kynä suihkumaan tehokkaammin kun oli ope puhelimessa sanonu että vielä voisi yhden luvun matikkaa tehdä 🙂

  • Maria
    huhtikuu 1, 2020

    Itse olen ajatellut niin, että koska meillä sujuu ihan kivasti kolmen alakouluikäisen lapsen tehtävien tekeminen ja osaan auttaa heitä kaikkia tarvittaessa, niin olen halunnut kuormittaa opettajia mahdollisimman vähän, jotta heillä jäisi aikaa olla yhteydessä niihin lapsiin, jotka ovat ihan yksin kotona tai joille koti ei ole rauhallinen/turvallinen paikka. Meillä kuitenkin molemmat vanhemmat etätöissä kotona, joten saadaan homma toimimaan, jos nyt välillä lapset joutuu jonkin aikaa ohjausta / vastauksia odottamaan. Toki olen vastannut viesteihin, toivottanut tsemppiä ja kertonut, että etäkoulu toimii meillä (minkä he toki ovat huomanneetkin, kun lapset ovat sovitusti Teams-palavereissa ja palauttavat pyydettyjä tehtäviä ajallaan).
    Minua huolettaa kovasti ne lapset, joille koululounas on ollut päivän ainoa lämmin ateria ja opettaja ainoa kuunteleva ihminen. Toivon todella, että heille olisi opettajilla nytkin aikaa, varsinkin pikkukoululaisille, jotka joutuvat selviytymään yksin. Oliko teillä tästä puhetta opettajaystäväsi kanssa?

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      Tästä hän ei suoraan kommentoinut mutta kyllähän tätä on monen kommentin rivien välistä voinut lukea, että on paljon oppilaita joihin ei ole saatu yhteyttä ollenkaan ja se on aika kammottavaa. Hyvä ajattelutapa tuo ettei kuormita liikaa, ehkä vähän samalla tavalla mäkin olen ajatellut. Että kun kerran voin olla itse tässä tosi aktiivinen niin olen.

  • Liisa
    huhtikuu 1, 2020

    Kiitos jälleen hyvästä kirjoituksesta! Tässä tilanteessa, jossa ihan kaikki joutuvat sopeutumaan tyystin erilaiseen elämään aiempaan verrattuna, ymmärrystä muita kohtaan ei voi olla liikaa (tosin ei kai sitä voi oikeastaan koskaan olla liikaa).

    Opettajana haluaisin vielä nostaa sellaisen näkökulman, että kyse ei ole pelkästään opettajan digitaidoista/innokkuudesta/osaamisesta. Monessa kodissa ei ole etäyhteyksiin tarvittavia laitteita. Useimmilta kouluilta jaetaan tietokoneita kotikäyttöön, mutta entä jos kotona ei ole nettiä? Tai se netti on vain puhelimesta jaettavissa ja saldo hätyyttelee käyttärajaa? Tällä hetkellä lukuisissa kodeissa kamppailaan jaksamisen äärirajoilla monen asian suhteen. Tällöin opettajan on huomioitava etäopetuksessaan, että edes perusasiat tulisi tehtyä. Ne perusasiat on usein niitä ”kirjassa seuraava sivu” -tyyppisiä. Osaavat ja etevät oppilaat pärjäävät omatoimisesti ja heille on yllin kyllin kehittävää tekemistä esim. erilaisten nettisovellusten kautta tai vaihtoehtoisesti sitten niistä tutuista oppikirjoista.
    Eli syy, miksi opettaja ei pidä reaaliaikaisia videovälitteisiä oppitunteja voi olla osaamattomuuden lisäksi se, että hän tietää muutamien oppilaiden jäävän täysin ilman omaa syytään osattomaksi näistä.
    Jaksamista ihan kaikille!

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      Tämä on tosi hyvä pointti ja varmasti yksi vaikeimmista asioista miksi etäopiskelut / digitaalisuus onkin aiemmin jäänyt tekemättä. Mahdoton ratkaista tasavertaisesti, nyt onneksi tosi moni on kertonut saaneensa koulusta lainaan laitteita!

  • Elina
    huhtikuu 1, 2020

    Opena nyökyttelen monessa kohtaa.
    Tässä tehtiin aikamoinen digiloikka tosiaan yhdessä yössä, eikä ole realistista odottaa, että ekasta päivästä saakka kaikki olisi sujunut täydellisesti. Erityisesti 1.-3.luokkien opet, jotka järjestävät myös lähiopetuksen, ovat ymmärrettävästi olleet aikamoisen härdellin keskellä. Ja siitä osa selviää paremmin, osa heikommin. Itsekin havahduin tänään siihen, että tässä itse asiassa on itsellänikin (joka pidän itseäni kovin joustavana ja hyvänä stressinsietäjänä ja digitaiturina ja whatnot) erinomainen alku kynttilän polttamiseen molemmista päistä. Kun haluaa vain sitä parasta omille muruille, niin on pakko nytkin askarrella henkilökohtaiset korttitervehdykset kotiin lähtevien monistenivaskojen kaveriksi… Vahvuusvarikset sentään otin valmiina tarroina!

    Kannustan silti ehdottomasti olemaan yhteyksissä kouluun, jos edelleen opetus tarkoittaa urakkalistaa Wilmassa. Tavalla tai toisella opella alkaa nyt jo olla ainakin jonkinlainen mahdollisuus olla henkilökohtaisesti yhteyksissä kaikkiin oppilaisiin, ja kun myös ne ”kyllähän me pärjätään, kun ehdin tässä jeesiä eikä lapsella ole oppimisen haasteita” -perheet kyselevät opetuksen perään, saa toivoakseni tarvitsemaansa tukea samalla se lapsi, kenen kotona ei ehkä ketään kiinnosta. Se, miten viestinsä muotoilee, on tietysti ensiarvoisen tärkeää – haukkuja ja tauotonta ahdistelua ei ansaitse kukaan.

    Joustetaan ja kannustetaan kaikki toisiamme – kyllä se siitä! Tavalla tai toisella.

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      Tosi hyvä pointti, kiitos! Puoilin ja toisin nyt positiivisin mielin yhdessä kehittämässä tätä, hyvä tulee vielä!

  • Taina
    huhtikuu 1, 2020

    Meidän lasten koulu on ollut kaukaa viisas ja jo monta vuotta kaikilla koulun 370 oppilaalla on ollut käytössä oma iPad. Niitä on käytetty ekalta luokalta asti ja opettajat ovat kouluttautuneet laajasti digiosaamiseen. Nyt on aikasta onnellisia nämä opet, ja me vanhemmat myös. Toki uusia ohjelmia on tullut muutama, mutta jo ekalla viikolla homma sujui tosi hyvin. Että aika eriarvoisessa asemassa ovat myös opettajat tämän uuden ajan edessä.

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      VAU! Hyvä te!

  • Mare
    huhtikuu 2, 2020

    Kommentoin jo aiempaan postaukseen, kun on hämmästyttänyt ja ärsyttänyt lapsen kotikoulun vetämisen työläys.

    Olen täysin samaa mieltä siitä, että ymmärrystä tarvitaan puolin ja toisin ja kiukkuilusta ei seuraa juuri koskaan mitään rakentavaa eikä hyvää. Samaten tunnustan, että siinä vaiheessa kun meillä loppuu jaksaminen ja aika, niin hanskat putoaa tiskiin ja tehdään joko vähemmän tai ei-mitään. Asiat pitää sitten vaan kiriä joskus myöhemmin kiinni ja en suostu siitä stressaamaan liikaa, koska myös minä tarvitsen ja ansaitsen sitä armoa ja ymmärrystä 🙂

    Itse soitin opelle ja kyselin onko mitään muutoksia näköpiirissä, koska aamuisin saapuvat tehtävälistat ei mun mielestä voi olla koko kevään ratkaisu. Ope oli kuitenkin tyytyväinen systeemiin eikä nähnyt tarvetta muuttaa mitään, joten näillä vissiin mennään.

    Meillä tosiaan tulee joka aamu tehtävät ja ne pitää kuitata tehdyksi tiettyyn kellonaikaan mennessä. Useimmiten tehtävissä vanhempi tarkistaa, kuuntelee, pelaa, kyselee jne. Eli opettajalle ei edes mene mitään ”tositetta” tehdystä työstä. Esim. tänään englannista ei palautettu koululle mitään. Tehtävistä 1/6 oli itsekseen lukemista ja 5/6 vaati vanhemman panosta. Matikasta otettiin kotitehtäväruudusta kuva opelle, muut tarkisti vanhempi. Äidinkielessä oli yksi lukutehtävä ja yksi kielioppi. Kummastakaan ei muuta kuin ”tehty”-napin painallus koululle päin nähtäväksi.

    En ole open housuissa, joten en voi tietenkään tietää hänen kuormittumisastettaan. Pieniä lapsia opella ei ole, eikä käsittääkseni myöskään lähiopetusta, ellei sitten opeta muita kuin oman luokan oppilaita. Mutta minusta sillä ei oikeastaan ole väliä, koska näen ongelman muualla, kuin opettajissa.

    Haluan siis yhä kritisoida sitä, että asia tuntuu olevan jotenkin vähän levällään isommassa mittakaavassa, kuin yksittäisen opettajan tai oppilaan osalta. Jos opettaja ei – jostain syystä – pysty hoitamaan opetusta niin, että se ei ole kaikille osapuolille edes jotenkin tyydyttävää, niin imho reksin, koulun tai viime kädessä kunnan/kaupungin pitäisi ns. tehdä jotain.

    Onko annettu riittävät työkalut ja resurssit? Ei. Onko yhteisiä ohjeita ja linjoja koulun sisällä? Luultavasti ei, sillä opetus vaihtelee hurjasti luokkien kesken. Onko riittävästi apua ja tukea opeille? Melko varmasti ei. Onko yhteistyötä opettajien kesken? En tiedä. Jnejne.

    Toivoisin, että koulut saisivat lisää resursseja ja esim. lisäkäsiä työttömistä opeista tai loppuvaiheen opiskelijoista. Esim. oma kotikaupunkini Oulu teki käsittämättömän päätöksen lomauttaa kouluavustajat heti kun lähiopetus loppui. En voi tajuta miksi. Apua kouluille tarvitaan, eikä mitään säästökuureja.

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      JOo mäkin toivon tätä kaikkea mutta olen jotenkin niin ymmärtäväinen että annan vielä kyllä rekseille ja kuntatasollekin vähän aikaa, onhan tämä aikamoinen myllerrys joka tuli vähän äkkiä syliin. Varmaan eniten siellä jarruttaa nyt juuri tasa-arvoisuus (saako kaikki perheet samaa opetusta) ja esim tietoturva. EIköhän kaikki ole paremmalla mallilla ennen kuin koulut keväällä päättyy!

  • Henkka
    huhtikuu 3, 2020

    Meillä menee myös hyvin vaihtelevasti, mutta pääosin olen ollut hurjan ylpeä sekä meidän koulun opettajista että mun kotioppilaista. Tänään tuli jonkinlainen ahaa-elämys tokaluokkalaisen kanssa (täällä ollaan vuoden edellä luokissa eli kohta 8-vuotias on jo tokalla). Tajusin ettei häneltä voi odottaa yksin tehtävien tekemistä ruudun äärellä ilman opettajan (tai auttavien luokkakaverien) läsnäoloa, joten sovittiin että äiti tai isä auttaa jokaisessa tehtävässä ja on se lähiopettaja, vaikkei se olekaan meidän ns. työ. Opettajat on kuitenkin ladanneet sinne oppitunneille videoita ja opettaa hienosti konseptit ennen tehtävien tekemistä, joten eivät hekään siellä tyhjänpanttina istu. Tajuttiin myös että 30min on jo ihan tarpeeksi pitkä oppirupeama, sen jälkeen tarvii lapsi (ja vanhempi!) jo tauon.

    Neljäsluokkalainen sitten osaakin jo ihan itsenäisesti löytää ja tehdä tehtävät muutaman harjoittelukerran jälkeen, kahden vuoden ikäero on tässä huomattava.

    Kiitos kaikille opettajille, jotka jaksatte olla auttamassa lapsia ja perheitä tässä härdellissä, kymmenen pistettä ja papukaijamerkki!

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      Me ollaan kans korkeintaan puoli tuntia kerralaan tän kahdeksanveen kanssa, ei enempään millään pysty ja hyvä jos siihenkään! Mut tosi paljon kyllä joutuu auttaa että ei tämä ihan etäopetuksena näin pienillä kyllä mene.

  • Anna x
    huhtikuu 3, 2020

    Etäopetus on tosiasiallisesti kotikoulua, varsinkin pikkukoululaisilla. Vanhemmat hoitavat open antaman tehtävämäärän…etätyön ja sisarusten hoitamisen ohella. Onko muillakin päivittäin Youtube-katsottavaa? Just Youtubesta olemme yrittäneet lapset pitää poissa: ne mainokset aikuisten raaoista ohjelmista, ne muut videot, joihin open videot jotenkin oudosti johtaa… ihan kamalaa, ei voi kuvitellakaan, että alakoululainen itse katsoisi läksyvideoita. Olenko liian tiukkis?
    Nämä Youtube-videot ovat ihan olennaisia opintojen suhteen sisällöltään, mutta se, mikä ohessa tulee…
    Olisipa edes Youtube Kids, mutta ei.
    Yhden open palaute minun ihan asialliseen kyseenalaistukseen oli, ettei niitä videoita tarvitse katsoa! No mitenkäs vastaavan asian voisi muuten opiskella, jos opettaja nimenomaan videon on laittanut katsottavaksi?

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      Meillä on kans tosi paljon Tubesta ja kieltämättä siinä on huonot puolensa. Oon aika paljon niitä skippaillu kun eivät useimmiten ole niin super tärkeitä.

  • S
    huhtikuu 3, 2020

    Meillä ekaluokkalainen, pienessä kaupungissa asutaan. Kaikki tehtävät tulevat Wilmaan ja tehdään vanhempien opastuksella. Ei edes kuittailla tehdyksi..

    • Valeäiti
      huhtikuu 3, 2020

      Toivotaan että hommat muuttuu selkeämmäksi koko ajan!

  • Minna
    huhtikuu 8, 2020

    Mä juuri eilen tuskailin omalla Facebook seinälläni etäkoulun epätoivoa. Itselläni on neljä koululaista, yksi alakoululainen, kaksi yläkoululaista ja yksi amis. Toisella yläkoululaisella on erityisen tuen tarve, joka osaltaan myös vaikuttaa. Me vanhemmat olemme hoitoalalla, joten käymme ihan normaalisti töissä.

    Alakoulun ope on ihana, läsnä vaikka etänä ja tekee etäkoulun meille vanhemmille helpoksi.

    Yläkoulussa on monia opettajia, jotka eivät ole pitäneet oppilaisiin mitään yhteyttä, antaneet vain listan tehtäviä. Ja kun on pyytänyt avuksi jotain oppimateriaalia, sai vastaukseksi ohjeen googlata. Havahduimme myös siihen että erityismiehemme ei koko etäkoulu aikana ole edes saanut aikaiseksi/osannut liittyä kaikkiin sähköisiin tiloihin, mistä näkisi mitä pitää tehdä. Koulusta kukaan ei ole huomannut yhden puuttuvan. Perheen näkökulmasta etäkoulu on tuonut nuorille ihan uusia vaatimuksia Erityisesti oman toiminnan ohjaamisen suhteen ja se ei meidän teineillä ollut vahva ennen koronaakaan. Lisäpaineita tuo se, että opettajista ei kuulu oikein muuten kuin silloin kun he merkkaavat tehtäviä tekemättömäksi.

    Jatkuva huono omatunto ja häpeä siitä ettei omien töiden lisäksi ole jaksamista selvittää mitä piti tehdä, omaksua yläkoulun tiedot ruotsista kemiaan, pedagogiset pätevyydet opettaa sitä ja lopuksi vielä tsempata opettajaa. Nuorilla kuitenkin kokeet pyörivät ja vanhempia mietityttää miten syksyllä pärjää jos kevään aikana tippuu kärryiltä.

    Mä ymmärrän että opettajien työ on muuttunut, ja että se on raskasta. Todella ymmärrän. Ei se silti poista sitä, että perheet on todella kuormittuneita, osa oppilaista on jo henkisesti kesälomalla ja syrjäytymisen riski on kasvanut. Ne jotka pärjäsi ennen etäkoulua, pärjää todennäköisesti nyttenkin. Ne jotka eivät pärjänneet, pärjäävät vielä huonommin.

    • Valeäiti
      huhtikuu 8, 2020

      Ei tää helppoa ole, todellakaan. Kuvaamasi meiningin kohdilla voisi musta perustellusti kysyä miksi tilanne on tuollainen ja pyytää siihen muutosta – mutta ehkä se vain että se tehdään rakentavasti, niin kuin varmasti te teettekin! Tämä kirjoitus lähti ehkä enemmän siitä kun kuulin jonkun open saaneen ensimmäisen ”miksi nämä hommat ei toimi hyvin” kipakan palautteen samana iltapävänä kun koulujen sulkemisesta tiedotettiin. Puuh. Mutta nyt aikaa on jo tovi kulunut ja Kohta ollaankin jo tilanteessa että on jo niin pitkään harjoiteltu että hommien pitää toimia paremmin. Ja jos ope ei itse pysty siihen, hänen on saatava jostain apua. Toivottavasti tilanne helpottaa pian!