Kaikki tavat selviytyä poikkeustilasta on ok – itsehän laskin rimaa rajusti

Tämä kotiviikko meni noin sata kertaa paremmin kuin edellinen. Suorastaan hyvin, vaikka menneen viikon aikana kävin itse tosi syvissä vesissä ja ehdin ahdistua isosti tästä koko asiasta. Mutta nyt on taas hetkeksi löytynyt jokin tasapaino, pidän siitä. Oma olo on helpottunut kun lopetin uutisten liiallisen tarkkailun ja erityisesti FB:ssä jaetut salaliittoteoriat ja Suomen linjan kritisoinnit. Ne voivat hyvinkin olla oikeassa mutta minun mieleni ei kestä enää sitä etten usko hallituksen linjaan. Tästä muuten kirjoitti todella hyvin Hilla pari päivää sitten.

Toinen iso muutos oli raju riman lasku lasten koulunkäynnin ja päivän menemisten suhteen. Alussa modaamani lukujärjestys on tavallaan vielä voimissaan, mutta olen tehnyt sen vain päiväksi kerrallaan ja sekin on nyt siirtynyt Kanban-moodiin pieninä lappusina.

Lisäksi aloin käydä itse ulkona lasten ekan koulurupeaman aikana. Ainoa suhteellisen tarkka aikataulumme onkin aamu: Lapset aloittaa kello 9 kouluhommat (katsotaan taululta) ja 9.15 Kolmonen menee ekoille unille ja minä sen mukana ulos kävelylle tai asioille. Lapset jatkaa yksin hommia kunnes tulen kotiin, he menevät vartin välkälle. (sivuhuomio: Hommat ovat menneet paremmin kun olen antanut lapsille itselleen täyden vastuun koulujuttujen hoitamisesta).

Sitten syödään 11.30 mennessä lounas, ja 13-15 isot lapset ulkona (joskus myös minä) ja Kolmonen nukkuu. Loppupäivä on melko vapaata, mutta usein sinne mahtuu vielä tunnin verran koulujuttuja.

Varsinaista koulua tehdään siis joskus vain tunti, ehkä puolitoista päivässä ja olen sen kanssa fine vaikka olemme opettajien toivomuslistasta jäljessä.

Ajattelen tämän nyt näin: tärkeintä on saada pidettyä edes jokin päivärytmi, niin että lapset menevät 21-22 välillä nukkumaan – jotta minä ja Insinööri saamme myös omaa aikaa. Toiseksi tärkeintä on että ne käy 1-2h päivässä ulkona. Kolmanneksi tärkeintä on että ne syö muutakin kuin karkkia. Neljänneksi tärkeintä on että ne tekee edes jotain kouluhommia per päivä, tavoitteena ekaluokkalaiselle 15min ”akateemista aikaa” kirjan tai tehtäviä kanssa, 3. luokkalaiselle tunti.

Lisäksi minä haluan itse ulkoilla ainakin kerran päivässä ja mielellään kahden päivän välein vähän myös hengästyä. Puolison kanssa pitää jutella ainakin vartti päivässä ja vauvan on pysyttävä hengissä ja ravittuna.

Kaikki muu joustaa. Ruutuaika, vaatteet, henkilökohtainen hygienia (pl. käsihygienia), ruokavalion martta-aste, talon siisteys.

Ajattelen myös niin että tämä kevät on niin poikkeuksellinen, ettei meistä keltään voida vaatia edes 80% suoriutumista, ei lapsiltakaan. Jokaisella on sama riman laskeminen edessä ja erityisesti etäkoulun osalta se on helpohkoa: Jos lapsesi on kolmosluokkalainen tai alle, hänelle riittää läsnäoleva aikuinen silloin tällöin ja jonkin verran jotain kirjaa. Unohda suosiolla ne itsehuovutetut pääsiäistiput ja pahvista askarrellut muumimaailmat jos ette niihin nyt pysty – ei niitä kovin moni muukaan tee.

Sitten taas jos lapsesi on yli nelosluokkalainen tai vanhempi, opettaja hoitaa koulun ja sinun tehtäväsi on mahdollistaa se. Tarjoa työpiste, ruokaa ja henkistä tukea.

Isompien lasten viihdyttämiseen ja kotona pitämiseen en osaa antaa yhtään mitään lohtua tai vinkkiä, sanon vaan että may the force be with you ja kiitos jos saat niitä edes vähän pidettyä pois toisistaan.

Loppuun vielä sananen armosta ja joustavuudesta, ajatus jota en malta olla lisäämättä.

Tämä poikkeustilanne yhdistää meitä kurjuudessaan mutta se voi myös erottaa. Tuntuu ihan dorkalta kirjoittaa näin, itsestään selvältä kliseeltä, mutta huomaan että on tarve sanoa se ääneen: jokainen selviää (tai ei selviä) tästä nyt omalla tavallaan. On yhtä lailla ok olla super ahdistunut ja etsiä sekä jakaa uutta tietoa aamusta iltaan kuin kotoilla, tehdä lukujärjestyksiä tai askarrella pääsiäistipuja.

Olen miettinyt tätä kaikkea tietysti paljon ihan itsekkäästi omaa tekemistä arvioiden. Onko minulla oikeus julkaista kuvia meidän kivoista ulkoiluretkistä joihin on nyt mahdollisuus? Saanko jakaa mielipiteitäni vai ärsytänkö liikaa kaikki kun helppohan se sun on sanoa (ja niin onkin). Onko minulla etuoikeutettuna velvollisuus auttaa nyt muita kaikin tavoin; jakaa vinkkejä, metsästää luotettavinta tietoa, viihdyttää? Viimeksi kun pohdin tätä ääneen, sain palautetta että kuulostan nyt vähän liian ahdistuneelta.

Mutta on minullakin lupa olla ahdistunut. Mullakin on lupa huolehtia terveydestä, taloudesta ja jaksamisestani. Minä saan myös iloita yhteisestä vapaa-ajasta, suorittaa lasten etäkoulua, laittaa paljon ruokaa ja retkeillä – tai olla tekemättä näistä yhtään mitään ja antaa lasten katsoa tuntikaupalla telkkaria. Minä saan myös selviytyä tästä hyvin.

Nämä ovat poikkeusolot. Niissä pätee poikkeussäännöt ja jokainen saa nyt pitää kiinni omasta arjestaan just sillä tavalla kuin pystyy tai haluaa. Tästä sanoi Emmi eilen täydellisesti Instagramissa, menkää ja lukekaa.

Kai se mitä haluan sanoa on tämä: jos jonkun toisen tapa selviytyä tästä uskomattoman erikoisesta tilanteesta ärsyttää sinua, purjehdi ohi vain. Anna toisten ahdistua, tai olla liian lungisti, askarrella tai katsoa ruutua. Kohta on taas kesä ja voimme kaikki paremmin.

JAA
32 Comments
  • Mk
    maaliskuu 27, 2020

    Samaan mekin ollaan päädytty. Meidän viskari malttaa olla rauhassa kun aamulla väsyttää pitkällä kävely tai pyöräilylenkillä ja iltapäivällä toinen tunnin setti. Muuten anything goes, jos vain auttaa aikaa kulumaan ja saa seuraavan aterian lähemmäksi.

    Vähän niinkuin ylipitkä mannertenvälinen lento, ei auta kuin olla ja yrittää tehdä olo mahdollisimman mukavaksi. Onneksi työt eivät ole kelloon sidottuja niin päivän voi järjestää aika vapaasti.

    Uutisista tippui ensin pois kaikki paitsi YLE ja Hesari, nyt riittää kun lukee Hesarin otsikot kerran päivässä.

    • Valeäiti
      maaliskuu 28, 2020

      Heh just niin, pitkä lento jossa tila loppuu kesken ja muiden yskä on ongelma! 😀 Mä luen kans maksimissaan otsikot, mies saa referoida muut jos on jotain oleellista.

  • Henna Helena
    maaliskuu 27, 2020

    Kiitos jälleen!! Ihana postaus ❤
    Yhdessä tästä selvitään. Armoa itseä, mutta myös muita kohtaan.
    Varmasti omakin rima tässä laskee seuraavien viikkojen aikana.
    Opettajakin jo lupaili vähän höllentää tehtävien määrien kanssa. 🙏
    Meillä siis kotona ekaluokkalainen ja neljä wee.

    https://hennahelena.fi

    • Valeäiti
      maaliskuu 28, 2020

      Ihana ope <3

  • Lisbet
    maaliskuu 27, 2020

    Kiitos tästä armollisuudesta! Se on just näin.
    Olen sanonut jo sata kertaa, mutta sanon vielä, että olen niiiiiiin kiitollinen elämälle, että saan nyt olla kotona hoito/opintovapaalla lasten kanssa. Voi sitä ahdistusta ja tuskaa, mitä kokisin jos nyt olisin töissä (=etätöistä ei olisi tietoakaan ja työpäivät olisi nyt todella pitkiä). Mutta kaikki selvitään tästä, toisille tulee enempi kolhuja kuin toisille.

    • Valeäiti
      maaliskuu 28, 2020

      Tää on kyllä todellakin kiitollisuuden aihe täälläkin – vaikka ei ihan kivuttomasti mene näidenkään yhdistely niin silti sata kertaa helpompaa.

  • Mirka
    maaliskuu 27, 2020

    Meillä sotkamossa on etäopetusta ekaluokkalaiselle 4h päivässä 🤔 Poissaoloja valvotaan normaalisti. Poika istuu koneelle 8.30 ja loppuu yleensä 12.30. Ihmeen hyvin mennyt, ottaen huomioon 3 eri alustaa mistä etsiä opettajia ja tehtäviä ja pikkusisko, joka katsoo telkkaria toisessa huoneessa. Melko tiukat raamit koululta, kun itse vuoroin lamaantuu tai raivoaa (ah työttömyys tuoreella yrittäjällä). Pojan opettaja on loistava, mutta työtä on tosi paljon 🙄

    • Valeäiti
      maaliskuu 28, 2020

      Hyvä Sotkamo!!

  • Lotta
    maaliskuu 27, 2020

    Tää on kyllä mielenkiintosta, miten kouluhommia hoidetaan eri kouluissa. Meilläkin ekaluokkalaisella ja kolmasluokkalaisella koulupäivät menee lukujärjestyksen mukaan. Päivät alkaa aamulla meet-tunnilla, jolloin opet kyselee kuulumisia, opettaa uusia asioita ja kertoo päivän tehtävät. Puolen päivän aikaan toinen meet-tunti, jolloin tarkistetaan aamun meetissä annettuja tehtäviä ja annetaan kotitehtävät. Väleissä lapset tekee itsenäisesti tehtäviä, sen minkä osaavat. Opet hoitaa huikeesti hommansa, suhtautuu lempeästi, jos ei oo jaksanu/ehtiny/osannu tehdä kaikkia tehtäviä ja niille saa aina soittaa tai laittaa viestiä, jos joku ei onnistu. Meillä tehtävät ja hommat myös sujuu paremmin, kun opet hoitaa ohjeistuksen ja tehtävistä huolehtimisen, ja vanhemmille jää lähinnä avustajan ja tsempparin tehtävä, niinku normaalissaki koulunkäynnissä.

    • Valeäiti
      maaliskuu 28, 2020

      Riippuu hirveästi koulusta ja opesta ja tilanteesta. Meillä on toinen ope saikulla just sopivast ja toinen opettaa koululla lähiopetusta samalla.

  • Mare
    maaliskuu 27, 2020

    On kyllä eroa etäkouluissa! Mun kolmasluokkalaiselle tulee aamulla tehtävät yhteen appsiin kasin maissa ja kahteen mennessä pitäis olla tehtynä.

    Ei opetusta, ei mitään liveyhteydenottoja eikä oikeastaan mitään muutakaan. Vähäiset ohjeet on myös aika silppuisia. Käytössä on pääasiassa kirjat ja vihkot, satunnaisesti Bingel. Vastauksia laitellaan joskus valokuvana sovelluksen kautta, mutta useimmin ilmoitetaan vaan että vanhempi tarkistaa. En tiedä miten opettaja voi edes arvailla miten lapset edistyy.

    Nytkin matikassa ollut uutta asiaa, jota lapsi ei ole ominpäin tajunnut. Opeen saa yhteyden vain vanhemman kautta wilmalla. Kysy siinä sitten neuvoa… Käytännössä meillä on siis kotikoulua, ei etäkoulua ja olen kyllä tosi pettynyt sekä kouluun että opettajaan.

    • Ope
      maaliskuu 28, 2020

      Sitähän ei tiedä, millainen opettajan itsensä tilanne on, mutta suosittelen laittamaan hänelle viestiä asiasta. Etäopetus ei tarkoita sitä, että vastuu opettamisesta on vanhemmilla.

      • Valeäiti
        maaliskuu 28, 2020

        Meillä on ollut vähän sama tilanne ja ollaan oltu opettajan kanssa tästä yhteydessä, hänkin vielä etsii sopivia tapoja ja arvosti tosi paljon palautetta! Joka tapauksessa me otetaan nyt aika lungisti kun huolta lasten osaamisesta ei ole.

      • Mare
        maaliskuu 30, 2020

        Joo, soittelinkin koululle tänään ja kysyin onko tulossa muutosta. Ope oli ehkä jopa hämmästynyt ja sanoi ettei koe tarvetta muuttaa mitään. ”Täähän toimii oikein hyvin”. Noh, jätin eriävän mielipiteen, mutta ei se taida mihinkään johtaa jossei useampi vanhempi reklamoi.

        Opella on itsellä muistaakseni kaksi isoa lasta, toinen jo yliopistossa. Tavallaan ymmärrän, että tää on opettajillekin raskasta, mutta toivoisin esim reksiltä tai kaupungilta sen verran apuja, että opetus sujuisi, jossei opettaja pysty sitä itse hoitamaan.

        • Valeäiti
          huhtikuu 1, 2020

          No hyvä että annoit palautetta, vaikea muuten tietää!

  • Annimi
    maaliskuu 28, 2020

    Hei saanko kysyä ihan toisesta asiasta, eli rytmihäiriöistä raskausaikana.

    Seurataanko äitejä, joilla niitä on, raskauden aikana, ultrataanko sydäntä tai otetaanko jotain ekg:ta varmuuden vuoksi?

    Itsellä siis nyt 3. lapsi yrityksen asteella (jep, sittenkin!), ja välillä esim. superodotetusta työsähköpostista on tullut sellaisia 10 sekuntia kestäviä muljahduksia, ja joka päivä jokunen lisälyönti. Haluaisin kuulla, onko silti toivoa selvitä hengissä tästäkin asiasta (korona huolettaa jopa vähemmän!).

    Kiitos paljon mistä vaan, mitä haluat tähän sanoa.

    • Valeäiti
      maaliskuu 28, 2020

      Kysy neuvolasta, en uskalla neuvoa terveysasiassa <3 mutta uskallan sanoa että mitä todennäköisimmin ei ole syytä hätään ollenkaan, valtaosa rytmihäiriöistä on täysin vaarattomia. Mutta kysy sieltä herkästi apua, sitä varten he siellä on!

      • Valeäiti
        maaliskuu 28, 2020

        Siis jos olet neuvolan piirissä muiden lasten osalta 🙂 jos et, työterveys! Uskoisin että mahdollisen raskauden aikana seurataan jos muuttuu normaalista tilanne. Ts jos on aiemminkin ollut, raskaus ei niistä sen vaarallisempaa tee.

        Mutta tosiaan: lääkäriin niin huoli pois 🙂

  • pilami
    maaliskuu 28, 2020

    Meilläkin menee 1-3 luokkalaisten kanssa kouluhommissa oikeastaan koko vanhempien työpäivä ja hyvä niin. Selkeä päiväohjelma joka päivälle ja tehtäviä hyvinkin paljon. Mä olen ehkä vähän nipo tässä mutta mun mielestä yksi tärkeimpiä asioita on että lapset eivät jää koulunkäynnissä jälkeen vaan etenevät opetussuunnitelman mukaisesti. Olen ehkä vähän jopa hämmästynyt miten paljon ajatellaan että ”ei sen nyt väliä, kiritään sitten myöhemmin”. Pelkään vähän mitä ensi syksystä tulee jos vaikka puolet lasten luokkalaisista on vetänyt puolivaloilla tämän kevään.

    • Valeäiti
      maaliskuu 28, 2020

      Mä en ole huolissani koska kouluvuodesta on enää neljännes jäljellä, ja kaikilla on sama erikoistilanne. Veikkaan että OPS menee osittain uusiksi, ja nää alakoululaiset on niin pieniä että asiatkin on vielä aika pieniä! Meidän tapauksessa – jos siitä olit huolissasi – lapset on niin hyvässä tilanteessa oman osaamisen osalta että meille on tärkeämpää säilyttää hyvä meininki ja reipas tekeminen kuin tehdä orjallisesti kaikki tehtävät. Tärkeimmät tehdään.

      Monessa kodissa haasteena on nyt edes arjen säilyttäminen, saati OPSin seuraaminen. Sitä armollisuutta tässä just hain, että muistetaan jokaisen olevan nyt aika pinteessä oman arjen pyörittämisen kanssa. Hyvän koulutyöskentelyn ylläpitäminen voi olla vaikeaa.

      • pilami
        maaliskuu 28, 2020

        En ollut huolissani. Toin vain esille eri näkökulman tähän koulunkäyntiin. Toki olen huomannut että kuntien välillä on tosi isoja eroja siinä
        miten tämä on hoidettu ja se tietysti vaikuttaa varmasti myös siihen mitä lapsilta sitten vaaditaan ja edellytetään. Minä näen koulunkäynnissä etenemisen myös lasten rutiinien ylläpitämisenä mikä on mielestäni todella tärkeää tässä ajassa. Ei meilläkään mitään oppimisen ongelmia ole mutta en halua omille lapsilleni myöskään antaa sitä mielikuvaa etteikö kaikkia koulutehtäviä tulisi tässäkin tilanteessa hoitaa kunnolla. Kuviksen tehtävistä lähtien. Että sikäli toki olen tässä nyt eri mieltä kuin esim. sinä ja siksi oikeastaan halusin kommentoidakin alunperin jotta esille tulisi myös se että eivät kaikki ajattele niin että koulunkäynti on se josta ensimmäisenä joustetaan. Samalla tavalla hoidan työtehtäväni tilanteesta huolimatta. Tunnustan kyllä olevani aika tunnollista ihmistyyppiä.

      • Nonna
        huhtikuu 1, 2020

        Hei, luen ja kommentoin kiinnostuneena yläkoulun maikkana!

        Ekanakin, jonkinlainen uusi normaali ja arjen toimivuus on nyt tärkein. Toiseksi, mikään ei romahda mihinkään, vaikka tänä keväänä oppiminen painottuisi kouluyhteisön ja arkirytmin ylläpitoon pikemminkin kuin sisältöjen ja taitojen oppimiseen. Mitä sitten, jos ja kun ensi syksynä kertaillaan? Sehän on luksusta, silloin ollaan selvitty pandemiasta, jos ollaan elokuussa työpaikoilla ja kouluissa ja harrastuksissa!

        Tämä poikkeustila kuormittaa oppilaita, selvä se. Lapset kaipaa aikuista ja vertaisyhteisöä, vaikka pandemia sitä rajaakin. Teineillä on unirytmi rempallaan, ne syö miten sattuu ja tekee mitä pystyy. Let’s face it. Vanhemmat kelaa, että kääk mitä mitä taloudelle ja terveydelle ja kaikelle tapahtuu.

        Etäopiskelussa näkyy selvästi, miten valtion, kuntien ja koulujen tasolle tätä opetuksen toteutusta ja johtamista on viety. Eli hallinto.

        Ei siinä mitään, mutta rahkeet ja näköalat ovat valtavan erilaiset eri kunnissa alkaen opettajien ja oppilaiden (!) digiosaamisesta ja jatkuen siihen, miten kunnianhimoisesti etäopetusta toteutetaan.

        Rakkaat aikuiset, äänestetään niissä kuntavaaleissa! Sillä on väliä.

        Mä olen aika järkyttynyt, että toi tehtävälista on todellisuutta silloinkin, kun kyseessä ei ole horror-yhdistelmä open omat koululaiset kotona ja etäopetus tai lähi- ja etäopetus ilman toimivia ohjelmia ja laitteita.

        (Ihan faktana kerrottakoon, että käytän työpaikallani isossa yhtenäiskoulussa pc:tä, jonka käyttis on vasta 10 vuotta vanha. True story!)

        Kriisitilanteen reunaehdot huomioiden teen aineenopetusta livetunnein, chatissa, omin ja kirjan tehtävin, videoin (omat ja netistä), seuraan, ohjaan, eriytän, viestin koteihin ja kollegoille ”tutkan” ulkopuolelle putoavista oppilaista.

        Oppilaiden ja kollegoiden kanssa koetetaan ratkoa pedagogisesti mielekkäitä ratkaisuja, eikä todellakaan menisi läpi, että heivaisin vain tehtävälistan Wilmaan.

        Toki tämä on näin myös siksi, että koulumme osti Googlen lisenssin (Classroom), joka on sata kertaa käytettävämpi kuin aiemmat viritykset. On siis kunnissa eroa!

        Sama näkyy kouluruokailussa: osa kunnista järjestää ruokapaketin haun, ei kai ruokailua. Osa kunnista jahkailee.

        Mun lapsi on kolme, eikä ole päivähoidossa. Hän asuu osan työpäivistäni toisessa kodissaan. Lapsettomina päivinä viikossa pusken siis kaikki viikon työt ja tunnit. Hän on mun sylissä kun käydään Suomen vientisektoria läpi ja pohditaan globalisaatiota. Ryhmä Hau jeesii kans.

        Jos Wilma-lista jatkuu, kannatan muiden tavoin rakentavaa yhteyttä opeen. Musta on aivan kamalaa, jos oppilaiden kotitausta on nyt se ainoa, minkä varassa killutaan. Kaikilla ei tule päivärytmin ja ruokarytmin ylläpitoa kodin puolesta, ja monet oppilaani kertovat vanhempien olevan kodin ulkopuolella töissä. Etätyö himassa, edes työ, on oikeesti ilon aihe!

        OPS tuskin muuttuu, se on asetus ja sen verran väljä, että arviointi voidaan kikkailla juridisesti tänä keväänä aivan ok. Oppilaat ovat kuitenkin olleet lähiopetuksessa elokuusta maaliskuun puoliväliin. Heidän oikeusturvansa kannalta tilanne on myös ok.

  • Nimetön
    maaliskuu 28, 2020

    Joustavuus ja armollisuus itseä ja lapsia kohtaan on kyllä tärkeää. Kaikkeen ei vaan pysty ja lapsille tämä voi olla hämmentävä ja pelottavakin tilanne.

    Olen ainoana aikuisena kotona ekaluokkalaisen ja 5v:n kanssa ja teen etänä kiireistä asiantuntijatyötä. Meillä onneksi opettaja pitää kaksi tunnin etäoppituntia päivässä, välissä laitan lounaan lapsille päästän heidät kahdestaan sisäpihalle leikkimään. Illaksi tulee normaalisti läksyt. Onneksi näin koska ei minulla olisi työni lomassa mitään mahdollisuutta huolehtia hänen opetuksesta ja ohjaamisesta kun ruokahuoltokin pitää hoitaa.

    Lapset ovat päivät aikalailla itsensä varassa ja ruutuajat paukkuu… pienempää käy välillä sääliksi, isommalla sentään on koulutehtävänsä ja etäyhteydellä joka päivä kontakti ulkomaailmaan ja kavereihin.

    Ihmetyttää että Helsingin sisällä on niin paljon vaihtelua opetuksen järjestämisessä. Monet kaverit kertovat myös että tulee vaan Wilmaan luettelo tehtävistä eikä mitään muuta.

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2020

      On aika isoa vaihtelua joo, meilläkin käytännössä tulee vain luettelo tehtävistä!

  • Nimetön
    maaliskuu 28, 2020

    Kuulostaa muuten älyttömän hyvältä, mut ei kyllä pidä paikkaansa se että nelosluokkalaisilla opettaja hoitaa opetuksen. Tehtävät tulee kotisivuille, laps käy ne sieltä itse katsomassa ja osaisi kyl enimmäkseen tehdä, mutta ryhtyminen on vaikeaa. Opettaja on soittanut pari kertaa ja itse olen siihen suuntaan viestitellyt, mutta ei paljon auta kun puhelimessa sanoo opettajalle et joo ja kyllä, ja heti puhelun jälkeen ilmoittaa et ei tee mitään. Lapsi olis päässyt koulullekin pariksi tunniksi tekemään tehtäviä, mutta tuon ikäistä ei sinne saa kannettua. Rimaa on laskettu, mut siitä olen pitänyt kiinni et jotain pitää saada joka päivä tehdyksi.

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2020

      niin mutta opettaja on kuitenkin vastuussa opettamisesta eikö? Toivottavasti tekin saatte jotain jeesiä!

  • Henkka
    maaliskuu 29, 2020

    Moi ja tsemppiä kotikouluun! Tästä maailmanlaajuisesta kokeilusta saa moni tilastotutkija loppuelämäksi asti tutkimusaineistoa! Tuli mieleen että miten Suomessa on hoidettu kouluruokailun mahdollisuus sellaisille lapsille joiden päivän ainoa kunnon ruoka on koulun lounas? Täällä rapakon takana useimmat koulu alueet (school districts) jakaa ilmaiseksi sekä lounaan että seuraavan päivän aamupalan, meillä mukaan lukien. Itseä aina huolettaa ne lapset jotka todella tarvitsee kouluympäristöä perusturvallisen arjen saavuttamiseen.

    -Henkka

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2020

      No tämähän se on niitä isoimpia kipuilun asioita tässä. Käsittääkseni (ja nyt en ole lainkaan varma!) syömään on mahdollisuus mennä koululle jos on tarve. Iso ongelmahan se joka tapauksessa on, puhumattakaan muusta sosiaalisesta hyvästä mitä koulu tuo..

  • Jenni
    maaliskuu 29, 2020

    Toivoisin, että tämän jälkeen opettajien työn arvostus kasvaa ja koulun merkitys lasten ja nuorten elämässä muunakin kuin oppisisältöjä tuottavana instanssina ymmärretään taas vähän entistä paremmin💜

    • Valeäiti
      maaliskuu 30, 2020

      Sama <3

  • Maria
    maaliskuu 31, 2020

    Meillä ekaluokkalaiselle tullut ohjeeksi tehdä tehtäviä ja muita koulujuttuja saman 4 tunnin ajan kuin koulussakin pois lukien välitunteihin ja lounaaseen käytetty aika. Tehtävät tulevat joka aamu Wilmaan ja niissä on jonkin verran linkkejä nettisivuille. Joskus lähetetään opelle kuva jostain tehtävästä ja open saa tarvittaessa kiinni soittamalla ja viestittämällä. Tehtävät on jaettu niihin tehtäviin, jotka kaikkien tulisi tehdä ja niihin, jotka tehdään, jos aikaa jää. Tämä on minusta tosi hyvä, koska oppilaiden osaaminen ja nopeus voi olla niin erilaista.
    Oma ekaluokkalaiseni tarvitsee vielä paljon tukea tehtävien tekemiseen, mutta sisarukset nelosella ja kutosella hoitavat koulujuttunsa hyvin itsenäisesti. Välillä selitän heille jotain ja tarkistan tehtäviä.
    Meille tilanne ei ehkä tunnu niin oudolta, kun ollaan ulkomailla asuessa totuttu poikkeuksellisiin oloihin ja isommat lapset on käyneet etäkoulua verkon välityksellä äidinkielen osalta jo silloin.

    • Valeäiti
      huhtikuu 1, 2020

      Hyvältä vaikuttaa!