Avoin kirje neljävuotiaalle sankarille

Rakas Nelonen,

täytit reissumme aikana neljä, onnea! Kirjoitan sulle tätä vähän myöhässä, koska sinä olit raukka juhlapäivänäsi aivan tosi kipeä, eikä juhlimisesta tullut oikein mitään. Jaksoit ilahtua pienestä yllätyksestämme, mutta muuten päivä meni ihan plörinäksi.

Nyt on ihana nähdä, että olet taas oma itsesi. Saamme nauttia sinusta hohtavasta valosta ja energiasta koko rahan edestä.

Sinä olet aivan uskomattoman ihana tyyppi! Päiväkotisi aikuinenkin sanoi, että kun hymyilet, se tuntuu valaisevan sinun koko kasvosi. Olen täysin samaa mieltä, ja rakastan eniten maailmassa saada sinut hymyilemään tai nauramaan. Parasta on se älytön kikatus, joka sinusta irtoaa kun katsot sitä yhtä hassua videota, jossa ravut alkavat tanssia rannalla.

Tai se, kun sinut houkuttelee mukaan jahtaamisleikkiin, ja innostut siitä jopa pienen kiukun keskeltä. En voi sanoin kuvata, miten ihanaa on upottaa kasvot sinun mahaasi ja saada sinut käkättämään kihara tukka heiluen!

Olet saanut viimeisen vuoden aikana valtavasti uusia taitoja ja olet jo tosi iso poika. Osaat jo vaikka mitä; juosta, piirtää, lasketellakin vähän. Tunnistat kirjaimia ja muistat tosi monimutkaisia asioita. Rakastat kuulemma vain pinkkiä väriä (ja sateenkaariväri äiti kans), pehmopupua ja kameleonttirobottia, jonka sait mummulta aivan toiveidesi mukaan.

Olet innokas, kekseliäs, vahvasti tunteva ja tosi nopee äiti kato. 

Me rakastetaan sua aivan hirvittävän paljon koko porukka, eikä malteta odottaa mitä kaikkia seikkailuja kanssasi vielä koetaan! Onnea juhlapäivänä rakas!