Paula Koivuniemi tässä moi. Ääni lähti joskus perjantain illansuussa eikä ole vielä näkyillyt. Jos törmäätte sellaiseen hunajaiseen podcast-juontajan ääneen (siitä huomenna taas näytteitä!) niin pyytäkää palaamaan tänne itään. Olisi vähän nalkutettavaa, laulettavaa ja naurettavaa tehtävänä.
Edelliseen viitaten, kun herää joka yö neljältä tyhjentämään ikitukkoista nenää ja yskimään parit keuhkot pihalle, ei jaksa tuottaa kunnollista tekstiä. Siksi on parempi pysyä näissä lyhyissä töksähtelyissä. #marttyyrinpäiväkirjat.
Mutta sitten toisaalta, tässä väsymystilassa sitä on samalla tavalla armollinen itselleen kuin darrassa (jotenkin onnistuin leipomaan senkin olotilan itselleni viikonloppuna kahdesti), että voi vaikka lounastunnilla ohimennen ostaa itselleen kahdet tennarit alle viidessä minuutissa.
Tässä tilassa ei kuitenkaan ole parasta tehdä kirppisilmoja. Ref kaksi äskeistä: ”Superkuuma kesämekko, törkeän siisti ruskettuneella iholla. Myös vähän törkeän lyhyt jos ottaa vähän massaa ja mekosta tuleekin vähän pieni (ei käynyt siis tietenkään mulle). ” (…) ”Jatkamme minun vartaloni muutostarinoilla. Ennen oli tissit, sitten tuli lapset. Ja niin kävi tämä maailman ihanin Karen Millen yhden käyttökerran jälkeen väärän malliseksi”.
 |
| Kevättä kohti, tyhjin rinnoin. |
Lauantain juhlissa tanssiminen ilman mukana laulamista (lue: huutamista) oli kamalaa. Tuntui kuin vetäisi mykkäfilmissä. Tai sellaisessa leffan kuvauksissa, jossa statisteille on sanottu ”kuvitelkaa että tanssitte musiikin tahtiin”. Ilmeisesti olen maailman ainoa statisti, joka laulaa mukana kurkku käheänä anna sun peppusi keinua vaan keinua vaan. Näin jälkikäteen ajateltuna, tuossa mykkien joukossa se saattaa olla vähän ärsyttävää kun yksi laulaa täysiä. Sori not sori.
Sitä en sitten osaa käsittää että kun tilaa yhdenlaisen talon, saa takaisin toteutuskuvat toisenlaisesta talosta. Call me nipo, mutta jos on suorat kulmat ranskalaisissa parvekkeissa niin ei niihin nyt saakeli puolipyöreitä sitten rakenneta. Talostamme myös ilmeisesti kuvataan elokuvaa. Japanilaista trilleriä nimeltään liikkuvat ovet, madaltuvat ikkunat.
Väliaikaisen kotimme rappukäytävän toisen ja kolmannen kerroksen välissä tuoksuu tosi hyvältä. Ihanaa kun joku jaksaa pestä rappusiakin!
Tähän mitenkään liittymättä, ihan mahtava yllätys että Kakkosen uudet välikausikengät voi pestä koneessa.
Kakkosesta puheen ollen, tarhan tyypit tänään kyseli että mitenkäs se siirto menikään, että elokuusta ette sitten enää tule tänne? Meinasin ehkä ihan vähän räkäpäissäni käydä siinä parkumaan, kun tajusin että ihan muutaman viikon päästä lopetamme tuossa ihanassa lapsemme kasvattaneessa lintukodossa. Kevätjuhlalahja-ahdistus to the max!
Tänään tuli Laurin taloista toinen jakso, ja Katsomosta löytyy kaikki jo kaikki jaksot Laurin oma talo -nettisarjasta. Sen vikassa osassa saattaa näkyä joku markkinointihenkinen ihminen, joka oikeasti kuvasi Alvardagin Instaan jännää behind the scenes -videota, mutta päätyi ohjelmaan näyttäen siltä tosi-tv ohjelman kuvausten statistilta, joka ei vaan vittu pystynyt pysymään pokkana vaan kuvaa ihan kiimassa julkkiksia samalla kun piti kuvitella että tanssii musiikin tahtiin. OH LORD miten noloa. Onneksi se en ollut minä.
Mun ei vissiin tarvitse haaveilla urasta statistina.
Ei ehkä myöskään minkäänlaisena kustannustoimittajana. Yhdys sanat menee väärin ja tämäkin teksti olisi pitänyt lopettaa jo aikoja sitten, vaikka ekojen tissien kohdalla.
Tissit.