Kun etupenkille kävely kestää minuutin ja muita lapsiperheen pieniä lomia

6 , Permalink

Täytän tiskikonetta päivän toista kertaa, sanon lattialle möyrivälle vauvalle että tulen kohta ja yritän samalla arvuutella mikä Kakkosen minecraft-kissan nimeksi tuli (Miau). Mietin, että tekisipä pieni breikki hyvää.

Ehkä vuorokaudeksi spa-kylpylään huljuttelemaan, tai kavereiden kanssa keikalle nyrkki pystyssä bailamaan, tai romanttiselle kaupunkilomalle tai vaikka vain yksin kahville, tai ehkä urheilemaan viideksi tunniksi putkeen.

Loma, ainahan se on mielessä.

Onneksi olen jo kolmatta kertaa liikkellä, joten tiedän ensinnäkin että nuo oikeat lomat on ihan kohta taas mahdollisia ja osaan niitä odotellessa ottaa mikrolomia! Mikrolomat ovat pieniä varastettuja hetkiä lapsiarjen keskellä. Sekunteja, joiden aikana voi hengittää ja ajatella olevansa ihan yksin.

Koska lapset, nuo ihanat pienet rikkaruohot, eivät mitään lomia pyytämällä anna, pitää keksiä luovia tapoja hengähtää arjen keskellä. Omia suosikkejani on “laitoin juuri kaikki lapset takapenkille ja suljin oven perässä” -loma, jolloin odottelen pienen hetken ennen kuin avaan itselleni oven ja palaan ruotuun.

Tämä loma maistuu erityisen makealta kun kyseessä ovat noin 2-4-vuotiaat lapset, jotka tappelevat keskenään.

Kysyin teiltä näistä Instagramissa ja lista oli hämmentävän yhdemukainen. Ensimmäistä kolmea vaihtoehtoa ehdotti vähintään joka toinen vastaus.

Parhaat mikrolomat lapsiperhearjen keskellä

Vessassa käynti kännykän kanssa – myös ilman vessahätää

Roskien vienti. Ihan hyvin voi kestää vartin kun vie roskia. Tarvittaessa voit laittaa lapset seuraamaan ikkunasta tätä jännitysnäytelmää!

Autoilijan hitaat hetket:
Lapset takapenkillä ja etupenkille kävely kestää kauan.
Saavuin juuri kotipihaan mutta en ihan vielä nouse.
Nyt voin lähteä Prismasta ajamaan kotiin mutta jos nyt vielä tämän biisin odotan.
(Pro-vinkki: Jos ikkunat menevät huuruun, olet ollut autossa liian pitkään.)

Kaupassa käynti yksin. Kuulin miehestä, joka osti K-raudasta nauloja kolmen tunnin ajan. Nostan hattua.

Pyykkien lajittelu ja pesu, mieluiten niin että tilasta löytyy myös karkkikätkö. ”Ai sori en kuullut sua kun tämä kone linkosi tässä!”

Aktiivinen nukuttaminen vielä puoli tuntia lapsen nukahtamisen jälkeen. Muista huokailla tilannetta puolisolle “Joo siis oli kyllä tosi tiukassa tänään toi nukahtaminen, huh huh”

Suihkussa tai saunassa käynti

Pikku Kakkonen, pädi.

Lapsi pihalle / alakertaan / vessaan ja: “tuun ihan kohta perässä

Anna vauvalle jotain kiellettyä. Pro-vinkki: meikkipussilla ostaa ainakin vartin.

 

Siitä sitten kokeilemaan itselle parhaiten sopivaa! Voin vahvistaa näistä jokaisen jo yhdeksän vuoden kokemuksella. Ja ihanaa hei että just sä luet tätäkin kakalla istuessasi, hyvin sopii mun jutut sinne pöntölle!

 

Lista koottu osin Valeäiti Instaseuraajien vastausten avulla, kiitos kaikille!

6 , Permalink

Kymmenen asiaa joista tulee yllättävän kova ääni

Tiedät sen hetken: olet hyssyttänyt vauvaa hämärässä huoneessa, koittanut saada sitä rauhoittumaan omaan sänkyynsä. Olet siinä kriittisessä vaiheessa, jossa vauva on ”drowsy mut awake” eli mahdollisuudet hyvään itsenäiseen nukahtamiseen on läsnä. Silmät lurpsuvat, pysyvät yhä pidempään kiinni. Itkuinen äninä alkaa vaimentua, hengitys rauhoittuu. Liike pysähtyy. Se nukahti! Nostat varovasti kätesi pois pehmeältä mahalta ja valmistaudut poistumaan ääneti paikalta.

Sitten tapahtuu jotain, mikä normaalielämässä ei saisi huomioitasi lainkaan. Tulee joku näistä äänistä ja herättää vauvan. Ääniä, joita et edes normaalielämässä kuule, mutta nukutustouhuissa varot viimeiseen asti.

1. Selän naksahdus

Varma klassikko, jolta yli parikymppiset vanhemmat eivät voi välttyä. Siinä sinä olet, vauvasi sängyn laidalla, kätesi poistumassa täysin äänettömästi ja ninjamaisin liikkein pois nukahtavan vauvan päältä. Suoristat selkäsi – etpä suoristakaan. Itse asiassa joudut pysymään valitsemassasi asennossa vielä vartin verran, että vauva pääsee syvään uneen. Muuten jokin kymmenistä parasta ennen päiväyksensä ohittaneista nikamistasi naksahtaa.

Et tule koskaan näkemään yhtä outoja liikesarjoja kuin sen ninjavanhemman joka yrittää poistua vauvansa sängyn ääreltä herättämättä.

2. Farkkujen pukeminen

Sitä kahinan määrää! Oh lord! Kun paksu kangas muotoutuu pukijaansa vasten tai mikä pahinta – jos farkkuja sillä tavalla viskotaan että koipi mahtuisi niistä sisään – se on kuin vanhanaikainen purjealus antaisi kaikkien kankaidensa paukkua löysänä tuulessa. Toivoisin kaikkien pukeutuvan pelkkään silkkiin, viskoosiin tai ihan vain kääräistäviin kankaisiin. Jossain toisessa huoneessa.

3. Imetysrintaliivin soljen napsahdus

Sen voi tehdä tosi, tosi hitaasti. Painaa vain imetysliivien solkea milli kerrallaan alaspäin, hellästi toiselta puolelta vastaan tullen. Tai peiton alla, siellä vaimenee kaikki. Voi myös jättää koko luukun auki, yksi paikallaan pysynyt tissi ei ole sen arvoinen että nyytti heräisi. Tai sitten voi tyhmänä naksauttaa sen suoraan paikalleen ja kärsiä seuraamuksista.

4. Kaiken maailman ovet

Ovia EI suljeta kokonaan, kai nyt kaikki sen tietää! (Paitsi nämä äänieristetyt ovet ovat kyllä aika hyviä, ne kannattaa kyllä pitää kiinni.) Silloin jos ovi on pakko sulkea, se avataan näin: ensin vedät ovea itseäsi vasten, ettei se kolise ja liiku yhtään kahvaa painaessa. Sitten painat kahvaa hitaasti mutta määrätietoisesti alas. Hilitse ja hallitse oven liikkeitä yhtäjaksoisesti oven avaamisen ajan. Ja huom: kun kuljet ovesta läpi, älä törmää siihen. Tämä on täysin aiheellinen varoitus.

5. Laturin irtoaminen töpselistä

Kännykän laturia ei noin vain vedetä töpselistä, siitä seuraa aivan kamala kolahdus. Ei, sormet laitetaan sinne ”väliin” hieman pehmentämään ääniä ja taas kerran tämäkin toimenpide tehdään hi-taas-ti. Voisit vaikka tavan vuoksi laskea aina vähintään kymmeneen mitä tahansa tehden. Paitsi jos toimenpide on sellainen ettei ääntä todella voi välttää, silloin se tehdään laastarimetodilla – kertarykäisyllä.

Laastarin kääreistä tulee muuten yllättävän kova ääni.

6. Nenän niiskautus

Tähän kohtaan kuuluisi myös aivastukset, mutta mehän tiedämme että aivastaminen on vain heikoille. Sen voi välttää. Valuva nenä on hankalampi. Jostain sen rään on päästävä pois ja nyt kun muistetaan missä asennossa tämä nukutusninjamme on (selkä edelleen samassa kaaressa kuin nukuttaessa, pää vauvaan kohdistettuna), on väistämätöntä että nesteeksi muuttunut nukutushiki löytää tiensä sieraimestasi pois – maata kohti.

Nähdäkseni vaihtoehtoja on kolme: a. niiskautat ja herätät b. pyyhit hitaasti hihaasi c. annat tipan tippua vauvan päälle.

(Turengin yliopistossa on parhaillaan käynnissä väitöskirja jossa tarkastellaan korreloiko valittu vaihtoehto suoraan sen kanssa kuinka mones lapsi on kyseessä.)

7. Kaikki kilahdukset

Ihan kokemusperäisenä asiantuntijana väitän että vauvat heräävät varmimmin äkillisiin korkeisiin ääniin.

Imurointi? Ei tunnu missään. Ilotulitukset naapurin takapihalla? Loistava taustaääni! Mutta metallinen hiuspinni kylpyhuoneen lattiaa vasten? Pelisi on pelattu.

Kaikista kilahduksista pahin on tietysti haarukan kilahdus, sillä se laukaisee vauvassa lautasheijasteen.

8. Suurin osa vetoketjuista

Vetoketju. Saatanan keksintö. Erityisesti sellainen, joka sulkee vaikkapa vauvan makuupussin. Tähänkin on tekniikka jolla sen saa tehtyä hieman hiljaisemmin, joten paheksun syvästi ihmisiä jotka noin vain ajattelematta sen vetävät kertarykäisyllä kiinni. Barbaarit.

9. Meidän yläkerran portaiden viimeinen lankku

En ymmärrä miksi olemme rakentaneet puurakenteisen talon, mehän suorastaan kutsuimme osaksemme vääränlaisia ääniä. En myöskään ymmärrä miksi 3/5 perheestämme ei tajua välttää tätä ääntä. Katsovat minua kuin sekopäistä kun demonstroin että ”tästä näin katsokaa hyppäätte vain suoraan toiselle askelmalle ihan vessan kynnyksen vierestä, ei se ole niin vaikeaa oikeasti!”

10. Ajatuksen ääni

Tiedän, tuntuu uskomattomalta että ajatuksista voisi lähteä ääntä. Mutta niin se vain on, voit itse kokeilla!

Jos ajattelee tiettyjä triggerilauseita nukkuvan vauvan lähellä, vauvan korvaan tulee valtavan voimakas, kimeä ääni joka herättää sen välittömästi. Triggerilauseita on monenlaisia ja ne toimivat kaikilla kielillä, mutta tiedeyhteisö tunnistaa ainakin seuraavat lauseet: ”vois vaikka itsekin vähän nukkua”; ”syön jotakin tässä välissä”; ”nyt teen  [asian x] mikä on jäänyt roikkumaan” ja pahin kaikista on tietysti, erityisesti someen jaettuna ajatuksena, ”se nukahti vihdoin!”.

 

Tekstin saa jakaa puolisolle. Parempia unia toivotellen, supernänninne.

Varmat vinkit synnytyksen käynnistämiseen

Tätä kirjoittaessani raskautta on kestänyt 40 viikkoa ja yksi päivä. Jäljellä on takuuvarmasti alle kaksi viikkoa, sillä jollei hän itse sitä ennen tule, puuttuvat lääkärit silloin asiaan. Olenkin alkanut saada ”Joko on jotain merkkejä?” -kysymysten rinnalle hyvää tarkoittavia vinkkejä siitä kuinka synnytyksen saa varmasti käyntiin.

Saatatte jo arvata, mikä on suhtautumiseni niihin. Väsynyt huumori tietysti! Alla useimmiten kuulemani vinkit synnytyksen käynnistämiseen sekä oma suhtautumiseni ko. vinkkiin.

Kolme ässää: Sauna, seksi ja siivous

Tämän klassikon tietää varmasti kaikki, jotka eivät ole edes raskaina olleet. Jos olet lähellä synnytystä, takuuvarmasti joku ehdottaa sinulle kolmea ässää.

Vaikka saunaa siivoava mies olisi kieltämätttä todella seksikäs, luulen että tämä naisten toimiksi tarkoitettu ässien sarja on urbaani legenda, jolla on vain haluttu naiset liikkeelle. Puhtaaseen saunaan on kivempi synnyttää!

En millään muista mistä sen kaivoin, mutta tuo seksiosuus sentään liittyy kahteen ihan relevanttiin asiaan (täällä samasta puhetta). Nautinto saa ensinnäkin luonnostaan oksitosiinit eli synnytyshormonit pyörimään ja toisekseen spermassa on hormonia, joka voi kypsyttää hommia. Harmi vain että siinä samalla muistan lukeneeni että synnytyksen käynnistämiseen vaadittava määrä olisi aika lailla sellainen valaan satsin kokoinen, että en ihan nyt kanina lähtisi panemaan.

Tai no, tarkemmin ajateltuna…miksei!

Tulinen ruoka

Logiikka jota en ihan ymmärrä. Tulinen ruoka –> ärtynyt suoli –> ärtynyt kohtu ja synnytys? Jos tulinen ruoka saisi kohdun todella noin ärtyneeksi, olettaisin sen olevan varoituslistoilla läpi raskauden. Tulinen ruoka on hyvää, siitä vain syömään niin kauan kuin ei ole imetettävää jonka vatsa ei sitä kestä.

Vadelmanlehtitee, risiiniöljy

Nämä ”nautintoaineet” ovat pompsahtaneet monesti nyt viime aikoina silmilleni. Jengi kertoo ihan silmät pyöreinä litkineensä tätä teetä nyt sitten sen 4-5 kuppia päivässä, josko tämä tästä lähtisi!

No minä en ala, juon mieluummin jotain mistä pidän, eikä risiiniöljy lukeudu niihin (Risiiniöljystä voi myös olla haittaa, joten sitä ei suositella).

Akupunktio, osteopatia, vyöhyketerapia etc.

En sano, etteikö voisi toimia. Auttavathan ne moneen muuhunkin vaivaan. Mutta näissä hommissa haiskahtaa minusta joskus hieman rahastuksen maku (epätoivoisille raskaille naisille saa myytyä ihan mitä vain!), joten jätän rahani mieluummin omaan lompakkoon ja jatkan levollista odottelua.

Vihreä paita, jooga-asento pimpelipom, väärinpäin juotu vesi

Jälkiviisaus on näissä synnytyshommissakin se paras juttu! Voit aivan hyvin katsoa taaksepäin ja todeta että kyllä minun synnytykseni lähti sitten heti käyntiin kun istahdin kuplavolkkarin kyytiin, kokeile sinäkin sitä!

Syy-seuraussuhteita nähdään aika usein siellä, missä sopivimmalta tuntuu. Vaikka synnytys olisikin kaverilla käynnistynyt valtavien askelkyykkyjen jälkeen, se ei tarkoita että sinun kannattaa nyt repiä itsesi liitoskivuista hajalle samaa toivoen.

Ei sinne ole vielä kukaan jäänyt HEHHEHE!

Joo ei tämä ole vinkki mutta voi luoja että tätä saa sitten kuulla ihan kyllästymiseen asti kun arvattu aika eli laskettu kuukausi lähestyy. Että älä hei huoli, ei sinne ole vielä kukaan jäänyt eheheh! No shit. Pieni paljastus: Siinä odottamisessa tuskaisinta on se että edessä on jossain kohtaa jotain tosi kivuliasta, vähän pelottavaa ja jännittävää (jopa vaarallista) – ei se tapahtuuko se ollenkaan. Että älä hei huoli, ei ole kukaan koskaan nauranut tälle vitsille ehhehehehe!

Aika tai lääketieteelliset menetelmät

Nyt sitten ihan vakavissaan muutama hetki.

Tietääkseni synnytyksen käynnistyminen on myös tiedeyhteisölle edelleen melko lailla arvoitus, monimutkainen mekanismi se ainakin on. Laskettu aika on vain tapa määritellä, miten odottavaa äitiä missäkin kohtaa hoidetaan ja mekanismi, jolla istukka yhtäkkiä ilmoittaa viimeisen käyttöpäivänsä menneen on täysin mystinen.

Sitten kun synnytys on oikeasti käynnissä, moni yllä mainituista keinoista saattaakin jo toimia – silloin liikkeestä ja rentoutumisesta on isosti hyötyä! Mutta sitä itse alkusysäystä, viimeistä käskyä jolla istukka ilmoittaa keholle että NYT, en oikeasti usko että kukaan voi itse itselleen aiheuttaa.

Lääketieteellisetkin keinot ovat joskus hitaita ja tehottomia, pahimmillaan onnistuvat mutta tekevät synnytyksestä tosi kivuliaan. Jos emme osaa luonnon systeemiä lääketieteellisesti jäljitellä tai ennustaa, miksi yrittää sitä kotikonsteinkaan?

Jokainen saa juoda vadelmalehtiteetä vihreässä paidassa pää alaspäin vasta siivotussa saunassa, ehdottomasti. Mutta itse olen valinnut sen tien, että odotan. Tämän olen valinnut yhden todella pitkän odotuksen saattelemana, sillä Ykkönen syntyi aikanaan virallisesti yliaikaisena, raskausviikolla 42+1. Silloin olimme jo menossa käynnistykseen, mutta synnytys käynnistyi onneksi itsestään päivää ennen.

Synnytys on rankka kokemus joka tapauksessa, joka vaatii paljon voimia ja hyvin toimivan kehon. Siksi valitsen tälläkin kierroksella rentoutumisen ja hyvältä tuntuvan liikkeen. En halua satuttaa itseäni jättimäisillä kävelylenkeillä tai repiä lantiota liitoskipuihin portaita jynssäämällä.

Mutta antaa toki tulla, haluatte kuitenkin! Mitkä ovat teidän takuuvarmat vinkit synnytyksen käynnistämiseen?