Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tiedät olevasi vanhempi kun puhut mikrolle ja muutama muu varma merkki

21 Permalink

Lämmitin eilen itselleni etäpäivän lounasta mikrossa. Kun mikro piippasi lämmityksen päätteeksi ja mulla oli vielä duunimeili kesken, huomasin yhtäkkiä huikkaavani sille iloisesti ”mä tuun ihan just!”. Siis mikrolle. Kas kun en kullaksi kutsunut.

Tämä vanhemmuus on siitä jännä homma, että se syöpyy ihmiseen kaikilla tasoilla. Jättää jälkensä silmäpussien lisäksi pankkitiliin, sanontoihin, tapoihin ja kummallisiin liikkeisiin.

Kaikkihan me olemme joskus heijanneet marketissa ostoskärryämme uneen.

Koska näitä omituisuuksia riittää loputtomasti mutta tajusin pian etten muista enää kaikkia itse, pyysin seuraajat apuun Instagramin puolella!

Ja voi luoja että olenkin saanut viimeisen päivän aikana nauraa kun olen lukenut kymmeniä ja kymmeniä ”mistä tiedät olevasi vanhempi” -vastauksianne. Kiitos niistä kaikista, tässä niitä ja muutama omani joukossa!

Mistä tietää olevansa vanhempi?

Olet tarkistaa vessasta syöksyvältä kollegalta ”Pyyhitkö, veditkö, pesitkö?”. (Oikeastaan, ei olisi hassumpi idea).

Kun peset seitsemän koneellista pyykkiä ja sieltä löytyy yhteensä kolme sinun vaatekappalettasi.

Kun käyt töissä pissalla vessan ovi auki. Siis auki, ei vain lukitsematta.

Jos ihmettelet klo 20 jälkeen ulkona kävellessäsi miten täällä on vielä näin paljon ihmisiä nukkumaanmenoajan jälkeen?

Siitä kun alkaa hyssytellä sshhh-shhh-shhh kuullessaan bussissa jonkun toisen äidin vauvan itkevän.

Siitä kun laulaa viisi pientä ankkaa istuessaan yksin vessassa.

Kun huomauttaa vihaisesti toimistolla että joku on jättänyt terävät sakset sohvapöydälle!

Siitä että tarkistaa lounaalle lähtiessä kollegoiltaan kävihän kaikki lähtöpissalla.

Jos huudat yksin kotona ollessasi ”Äiti menee nyt vessaan, vessarauha!”

Kävelet kadulla yksin ja sanot vastaantulevan koiran kohdalla ”kato hauva, hau hau!”

Kun sinusta tuntuu yksin ajaessasi että olet todennäköisesti unohtanut yhden tai useamman lapsen jonkin tarhan pihaan.

Kun lohdutat sisälle lentänyttä lintua ”voi kultamuru, älä pelkää, äiti päästää sinut ulos!”

Tai jos pyydät kultakalalta malttia, ”odota hetki, äiti ruokkii sinut ihan kohta”.

Sujautat työpaikan eteisessä piposi ja huivisi takin hihaan. Ehkä vähän rapsutat samalla päätäsi, ehkä.

(Ja sinä rapsutit juuri nyt omaa päätäsi)

Alat nimikoida omia kamojasi.

Kaivurin / paloauton / poliisin / junan nähdessäsi huudat innoissasi puolisollesi ”katso kulta!”.

Tai yksin ollessasi, samapa tuo.

Otat itsellesi lounaalla seitsemän serviettiä. Varmuuden vuoksi.

Osaat erottaa imuroidessasi menikö putkeen kivi vai lego. Kumpikaan ei aiheuta toimenpiteitä.

Puhut englantia puolisollesi muiden aikuisten seurassa, ajatellen etteivät he ymmärrä.

Kun huomaat sanovasi erittäin napakasti lounasravintolassa pöydästä nousevalla miehelle mitäs sanotaan?

Huomaat sanoittavasi myös koiran tunteita. Päivittäin. ”Voi Rekku mä ymmärrän kyllä että sua nyt harmittaa ettei me mennä enää ulos.”

Jos sanot ”piip piip piip” kun peruutat ruokakaupassa ostoskärryn kanssa. Kyllä vain, yksinäsi.

Olet yksinäsi Ikeassa ja otat tarjottimellesi perhekärryn.

Selostat tekemisiäsi vaikka kukaan ei ole kuulemassa.

Ja teet sen useimmiten kolmannessa persoonassa: ”Äiti hakee vielä pari tomaattia”.

Jos taputat unissaan ähkivää selkään ja sanot ”anna röyhyn tulla vaan” – ja huomaat sen olevan puolisosi selkä.

Himoitset viinaa. (Tämä viimeinen vähän yllätti, mutta mikäs siinä! Ostan ajatuksen!

Ai että. Vanhemmuus, lahja joka vain antaa antamistaan. Onko teillä vielä muita joukon jatkoksi?

21 Permalink

Kotivanhemman palkkalisät joita ei ole mutta pitäisi olla

8 Permalink

Kuulin viime viikolla ammatista, jossa maksetaan pidätyslisää, ylimääräistä palkkaa siitä että ei pääse heti halutessaan vessaan.*

Näin vanhana aspamuijana tuntuu hiukan erikoiselta että joku aikuinen tarvitsee lisää palkkaa, koska joutuu hieman pidättelemään joskus. Sen sijaan että jäisin miettimään nyt tässä että missä ammateissa sitä ylipäänsä pääsee vessaan just sillä siunaamaan minuutilla kun tarvitsee, käännän katseeni lapsikorttiin.

Sillä vanhemmat, ne ei kuulkaa noin niin kuin yleensä pääse ihan sillä hetkellä pissalle kun tarve itsestään ilmoittaa. Ainakaan silloin kun ne ovat pienten lasten kanssa kotona.

Oikeastaan lapsia kotona hoitavilla vanhemmilla olisi pari muutakin juttua, joista voisi lisiä saada.

Kahvilisä – Työtehtävän täysimääräinen hoitaminen edellyttää huomattavasti keskivertoa enemmän kahvia, joten osa työntekijöiden kahvikuluista korvataan työnantajan toimesta. Ei sisällä kahviporoja vaan päivän seissyttä termarikahvia perhekahvilan ala-aulassa taipuneesta pahvimukista. Kylmänä, tietysti.

Iltalisä, aamulisä, yölisä – Kolmivuorotyön kulmakivenä myös kotivanhemman palkkiossa erilaisten ajankohtien lisät ovat keskeisessä roolissa. Huom! Ei pidä sekoittaa muiden alojen iltalisiin. Tässä työssä vanhempi maksaa keskimäärin 2€ / työtunti loppuiäksi heikentyneen työkyvyn sekä jälkeen jääneen uran muodossa.

Likaisen työn lisä. Kyllä te tiedätte.

Pipsa Possu -lisä. Kyllä te tämänkin tiedätte.

Pikkupipilisä (ks. myös legolisä) jokapäiväisistä sattumuksista: lego jalkapohjan alla, kantapää nenässä, hammasharja silmässä, irtirevitty korvis, mustaksi nipistellyt reidet, haavoille syödyt nännit ja irtirevityt hiustukot – ne pienet elämästä kertovat kivut sisältyvät tähän lisään.

Legolisä – Maksetaan joka kerta kun esimerkiksi kirpsakka kulma kantapään vieressä saa vanhemmat sanomaan vain aisssss!!!...ja loppusana jää oikeaoppisesti sisäänimaistuksi.

Flunssalisä – korvaa muiden työssäkäyvien sairaspäivärahan. Kohdennettu päiviin jolloin lapset ovat jo terveitä ja vanhempi saa kaikkien lasten yhteen kasvaneen flunssan eikä pysty tekemään mitään mutta joutuu tekemään kaiken. Viime aikoina liitto on huomautellut, ettei lisä varsinaisesti korvaa sitä että joutuu päänsärkyisenä oksentaessaankin tuomaroimaan My Little Ponyista syntynyttä kahakkaa.

Ikälisä – perinteinen pitkästä urasta maksettava korotus. Maksetaan kolmannen lapsen kohdalla ja / tai kolmeviiden iskeytyessä lasiin. Kumpi nyt tuntuukaan vanhentavan enemmän. Huom: Jos työ alkaa vasta 35 ikävuoden jälkeen, ikälisä maksetaan jo toisesta lapsesta tai 38 ikävuoden täyttyessä; jos lapsia tulee useampia kuin yksi kerralla, lisä astuu välittömästi voimaan iästä riippumatta.

Selkärankalisä – Naksahtelevat nikamat pinnasängyn yllä sekä rikotut lupaukset katetaan tällä vaatimattomalla lisällä.

Pidätyslisä – Maksetaan kyvystä pidättää ivalliset vastaukset, retoriset kysymykset ja toki perinteiset lahjonta, uhkaus ja kiristys sisällä vaikka Toope-Petteri ei toden totta viidentoista huomautuksen ja puolen tunnin odotuksen jälkeen pukeutunut vaan kysyy edelleen miksi mua ei voida vaan palvella. Huom! Ei sisällä virtsan-, ulosteen-, oksennuksen- tai aivastuksenpidätystä. Nämä luetaan tavalliseen työnkuvaan ja -palkkioon.

Mustekalalisä – Korotettu päiväraha voimassa niinä kausina kun kosteutta pitäviä ulkovaatteita tarvitaan. Alle kouluikäisille Suomessa tämä tarkoittaa tyypillisesti noin 350 päivää vuodesta.

Tissi- ja perselisä – Maksetaan vain naisoletetuille henkilöille joiden vartaloille tapahtui jotain näiden vuosien aikana.

Vitutuslisä. Muodostaa joskus itse asiassa melko suuren osan päivän palkasta.

Rahallisten palkkioiden lisäksi kotivanhemmille olisi suotava kustantaa elinikäinen terapia, rajaton määrä kurkkupastilleja jankkaamisen tueksi, korvatulpat, viinihana sekä ilmaiset verkkarit.

 

*Tarinan oikeellisuudesta minulle ei ole sen taivaallista hajua. Mutta ei se mitään, tarinan ei tarvitse olla tosi jos se on hyvä.

8 Permalink

Kun lapsia naurattaa yritin

Mä pidin itseäni aika hyvänä lasten viihdyttäjänä ennen omia lapsia. Osasin hassutella lasten kanssa, keksin outoja juttuja ja jaksoin olla piilosillakin. Eräänkin vauvan sain nauramaan elämänsä ensimmäisen kerran! Se oli aivan nevoföget juttu! Sanoin silloin tyylikkään pessimistisenä että mistä vetoa etten saa tätä meidän omaa vauvaa sitten nauramaan kun se syntyy.

No sain, mutta meni siinä varmaan vuosi. Ykkönen on vaativin yleisö, jonka tiedän. Edelleen. On ehkä liian fiksu äitinsä jutuille. Omat lapset on myöskin siitä haastava hauskuutettava, että niiden kanssa hengataan aika paljon. Ihan jokainen hetki ei ole komediaa ja mukaan mahtuu pikkusen muitakin viestejä kuin nnnnakit ja muusi (signature move jolla nauratin kaikki vauvat 2010 asti. RIP naurut).

Olen myös ollut huomaavinani että mitä isommaksi nämä lapset kasvaa, sitä parempia vitsejä pitää kertoa. Ihan pelkkä pieruääni ei enää riitä.

Perun äskeisen, pierut toimii aina.

Mutta yleisellä tasolla homma on ns. nextillä levelillä. Kevätpörriäinen on sata kertaa hauskempi kuin mutsi ja tyypit keksii jo omiakin vitsejä! Päätin kuitenkin kokeilla onneani taas ns. vierailla vesillä ja kutsuin podcast-studioon kaksi minulle tuntematonta lasta jutellakseni vähän perheistä. Hain sellaisia ”Lapset kertoo totuuksia perheestä” juttuja ja kyllä niitä tulikin. Salaiset karkit mainittu!

Mutta lähdin myös hakemaan lasten naurattamista. Ajattelin että kyllä minä vanhana viihdyttäjänä nämä mukulat kikattamaan laitan.

Niin, kuten Ykkönen kyllästyneenä sanoisi, ei se nyt ihan niin mennyt. Tsekkaa alta miten mun kävi ja opit samalla miksi lapset ei viitsi käydä vessassa ja mikä räkä on parhaan makuista.

Pääset jaksoon myös tästä linkistä.