”Mutta eikö teitä pidätetä, jos ette ole naimisissa?”
Ugandalaisen kummilapseni Kampin isä on juuri kysynyt Lauralta, kuinka on mahdollista että me Suomessa voimme seurustella menemättä naimisiin. Kuultuaan että jotkut eivät mene koskaan naimisiin hän toteaa ”wow” ja nauraa.
Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi ja Suomen Blogimedia
Jos jokin hetki matkamme tuhansien hetkien tulvasta tulee jäämään mieleen, niin tämä. Ugandan-matkamme kolmantena päivänä ajamme kummilapseni Kampin perheen kotiin ja vietämme siellä monta tuntia keskustellen, lahjoja vaihtaen ja kuvia ottaen.
Keskustelu Kampin isän kanssa on harvinaista herkkua. Saada nyt istua ugandalaisen perheenisän kanssa, käydä hänen kodissaan ja tutustua heidän elämäänsä. Hän kertoo, mitä kaikkea perhe viljelee (perunaa, mangoa, appelsiinia ja kahvia) ja että perheen talo on hänen isänsä vanha.
Takanamme näkyvä talo on arvioni mukaan 8-10 neliömetrin kokoinen. Se on rakennettu täällä tehdyistä tiilistä ja päällä on peltinen katto. Lattiaa talossa ei ole, eikä ikkuna-aukkoja. Vanhemmat nukkuvat toisella puolella pienessä alkovissa patjan päällä, viisi lasta toisella puolella olkimaton ja perheen vaatteiden päällä. Vaatteet roikkuvat narussa katosta, suurin osa likaisia ja enemmän tai vähemmän rikki. Isä on virittänyt kattoon jouluvaloa pienemmän valon, joka sytytetään yhdistämällä kaksi johtoa. Katuvalojen puuttuessa sitä pientä lamppua todella tarvitaan pimeän laskeutuessa.
Juuri nyt tosin on vielä kovin valoisaa, päiväntasaajan varjoton aurinko porottaa niskaani kun istumme pienillä penkeillä ja vertaamme elämäämme eri puolella maapalloa.
Puhumme isoista asioista; arvoista ja tavoista. Puhumme kunnioituksella ja kysymme puhtaasta uteliaisuudesta. Minkä ikäisenä mennään naimisiin ja miksi, kuinka monta lasta yleensä saadaan ja mitä iltaisin tehdään (meillä harrastetaan, täällä haetaan vuohet kotiin tai pestään astiat)? Kampin isä kysyy paljon ja puhuu vielä enemmän. Hän kertoo olevansa todella kiitollinen kummiudesta ja pyytää meiltä kummeilta neuvoja kuinka heidän yhteisössään saataisiin vietyä lapset kouluun, vaikka välimatka on pitkä ja kotiviljelmillä paljon töitä. Vastuu painaa kovaa harteilla tässä kohtaa. Kuinka valita sanansa oikein, ettei ainakaan loukkaisi tai antaisi jotain tosi tyhmää neuvoa?
Selviämme Satun hyvällä vastauksella eteenpäin. On meidän vuoromme kysyä heidän perheestään. Kampin isä ja äiti tapasivat 16- ja 17-vuotiaina. Kampin isä kertoo nauraen että hän löysi unelmiensa naisen ja vei tämän heti naimisiin ”ennen kuin joku muu nappaa hänet”. Aika tavallinen rakkaustarina, paitsi että tämä pari odottaa jo kuudetta lastaan, eikä mittarissa ole vielä edes 30 ikävuotta.
Isä kyselee meiltä maanviljelystä Suomessa. Häntä hämmästyttää kummallisen naimattomuutemme lisäksi se, ettei meillä Suomessa oikein kasva muut kuin juurekset kylmyyden takia.
”Meillähän on täällä sitten asiat paljon paremmin kun voimme kasvattaa muutakin kuin perunaa!” Isä innostuu.
Kaikki on suhteellista, mietin kun katselen ympärilleni. Tämä perhe tekee ruokansa avotulella ja kylpee soikkoon kannetussa vedessä. Vessahommista en tiedä. Ovatko asiat hyvin?
Perheen toiseksi vanhin lapsi, 10-vuotias kummilapseni Kampi, vaikuttaa melkoisen ihanalta pieneltä tytöltä. Alun ujostelun jälkeen Kampi on päässyt fanimoodiin. Hän hakeutuu ihan viereeni aina mahdollisuuden tullen. Kävelemme yhdessä pihan ympäri ja hymyilemme toisillemme. Haastattelussamme Kampi kertoo lempiaineekseen koulussa matikka, koska on siinä hyvä. Kampi kertoo haluavansa isona lääkäriksi ja minä kehun iloisena vaativaa valintaa. Koulussa Kampilla on paras ystävä, Rachel. Kuulemma parhaan ystävän tunnistaa siitä, että he jakavat keskenään kaiken. Siis ruoan, jos toinen on sattunut sellaista saamaan, tai vielä harvinaisemman herkun, rahat.
Haastattelun lopussa Kampi yllättää minut. Häneltä kysytään miltä hänestä tuntuu tavata Hanne, kumminsa. “Inno” hän vastaa, joka on suunnilleen suuren ilon ja onnellisuuden sana. Kampi jatkaa olevansa todella onnellinen minut tavatessaan ja siinä perheensä edessä sanoo että lähtisi vaikka heti mukaani Suomeen jos vain saisi.
Naurahdan hermostuneena ja hymyilen edelleen Kampille. Kiva kuulla, minustakin oli mukavaa tavata sinut, soperran takaisin vaikka päässä juoksee monta ihan erilaista ajatusta. Lähinnä siitä miten epäreilu maailmamme on.
Kummina autetaan yhteisöä ja perhettä
Tajuan mistä kummiudessa on kyse, kun istumme pihalla. Ytimessä on sitoutuminen, puolin ja toisin. Minä kummina sitoudun tukemaan tätä koko yhteisöä pitkään, Kampin perhe kummilapsen vanhempina sitoutuu käyttämään saadun avun parhaalla tavalla hyödykseen.
Plan on juuri aloittanut tässä yhteisössä työskentelemisen, joten tekemistä riittää vielä. Koulu, jossa vierailimme on saanut Planin tukea vasta vajaan vuoden. Sinne on ehditty rakentaa ovi tyttöjen vessaan sekä väliseiniä luokkiin ja kouluttaa muutama varhaiskasvatuksen opettaja, mutta ylimääräiset avustajat, koulupuvut ja menkkakerhot ovat vielä kaukana. Antamanne kirjat ja vihot päätyivät muuten sekä Kampin että siskonsa käyttöön!
Kampin perhe tulee saamaan minun ja muiden kummien rahoilla vielä paljon tukea koulun kehittämisen kautta, ehkä täälläkin tehdään pian kestositeitä pihalla. Koulutuen lisäksi kummiperheiden alueille kaivetaan usein kaivo tai hoidetaan mattoja taloihin lattiaksi. Kummirahoilla tuettuihin yhteisöihin tuodaan myös tarvittaessa lääkärin palveluja. Suoraan rahaa ei kenellekään anneta, sillä raha ei tue pitkäaikaista omavaraisuutta. Sen sijaan kummirahoilla rakennetaan koulua, koulutetaan opettajia, opetetaan ehkäisyä tai vain valvotaan että lapset pääsevät kouluun.
Kummilapsena oleminen on suuri kunnia. Koulussa käydessämme koko luokka taputti Kampin kunniaksi, sillä hänen ansiostaan koululla oli arvostettuja vieraita ja uusia kyniä, kirjoja ja vihkoja. Nyt Kampin perhe on päivän juhlan aihe. He saavat meiltä laatikollisen peruselintarvikkeita ja Kampi vielä uuden repun. Se on aika ylimitoitettu yhden lyijykynän ja muistivihkon kantamiseen, mutta on se ainakin paljon parempi kuin monella lapsella käytössä oleva muovipussi tai naru vyötärön ympärillä.
Me saamme koko vadillisen appelsiineja perheen omista puista ja monta lämmintä kättelyä.
Minä olin ennen tapaamistamme todella passiivinen kummi. Maksoin kiltisti sen 30€ kuussa, koska tunsin syvän piston omatunnossani jos maksu meinasi unohtua. Tiesin, että jossain on tyttö nimeltä Kampi, joka odottaa minun tukeani. Nyt en enää jätä kummiuttani pelkän rahan varaan, vaan aion jatkossakin aktiivisesti moikkailla Kampia Planin sähköisten palveluiden kautta.
Kohti seuraavia kummilapsia
Lyhyt vierailumme on tehnyt syvän vaikutuksen minuun, mutta myös Kampin perheeseen. Perheen isä kaappaa yhteiskuvaamme varten minutkin kainaloonsa ja paljastaa ”Minua vähän jännitti kun kuulin että valkoiset ovat tulossa kotiimme kylään. Mutta nyt näen että olette ystäviä, kiitos.”
Kättelemme vielä kerran (tai siis neljä: Ugandassa kättelyyn kuuluu melko monta asennon vaihtoa, jotka tässä vaiheessa jo osaamme) vuolaasti kiitellen puolin ja toisin, me halaamme Kampin kanssa ja vilkuttelemme vielä pitkään auton ikkunasta.
Kotimatkalla suunnittelen jo seuraavaa kummikirjettä Kampille, ja mietin olisiko meille mahdollista tuoda tätä samaa hyvää vielä isommalle joukolle ottamalla toinenkin kummilapsi. Olisi.
Kuinka ja miksi Plan-kummiksi
Kummina rahasi ohjautuvat suoraan kummilapsesi yhteisöön konkreettisena apuna: perhettä tavataan ja yhteisöön hoidetaan perusasiat kuntoon juomakaivoista terveydenhoitoon. Kummilapsien koulunkäynti turvataan rakentamalla tai remontoimalla kouluja ja varmistamalla että koulureitti on turvallinen. Köyhimmille perheille annetaan myös ravintoapua tai autetaan koulumaksuissa, jollei lapset muuten pääsisi kouluun.
Plan-kummina oleminen tarkoittaa sitoutumista 30€ kuukausimaksuun. Jos maksu on sinulle liikaa, voit myös ryhtyä kuukausilahjoittaksi, jolloin rahasi ohjataan kaikkeen Planin tekemään työhön ohjelmamaissa, sisältäen mm. Valtiotason vaikuttamisen ja sukupuolten tasa-arvoa edistävän työn.
Kummiksi voit ilmoittautua suoraan tästä linkistä, eikä se oikeasti vaadi sinulta muuta kuin sitoutumisen kuukausilahjoitukseen. Kaikki muu (kirjeet, tapaamiset) on ekstraa, josta kummilapsesi tulee toki todella iloiseksi, mutta jota kukaan ei sinulta vaadi.
Kaikki kuvat paitsi #2: Plan / Mikko Toivonen
Lue myös: