Tietoa mainostajalle ›

Huonoa matikkapäätä ei ole olemassakaan

Kaupallinen yhteistyö: Bazar kustannus ja Adlibris sekä Suomen Blogimedia

Siis tätä helpotuksen määrää; olen vastikään oppinut, etten olekaan tyhmä! Olenkin vain laiska ja malttamaton, huh!

Olen sellainen perusfiksu, joka pärjäsi koulussa aika pienellä vaivalla. Luistelin läpi ala- ja vielä yläasteenkin tekemättä juuri mitään ylimääräistä. Vain pakolliset läksyt ja nekin viime tipassa, nopea luku kokeisiin ja riittävät numerot todistuksiin. Osasin tunnistaa tärpit ja oleelliset asiat ja niiden opettelu riitti. Kunnes tuli lukio ja asiat alkoivat olla oikeasti vaikeita, erityisesti matikka. Valitsin pitkän matikan (koska niin fiksut tyypit tekee) ja olin ongelmissa jo ensimmäisen kurssin jälkeen.

Lopulta tämä muka-niin-fiksu tyyppi joutui ottamaan ekstraopetusta, jolla sain YO-todistukseen nippanappa B:n ja itselleni loppuelämän tuomion; olen huono matikassa. Mulla ei vain ole matikkapäätä. Samaan ongelmavyyhtiin olen sittemmin niputtanut huonon suuntavaiston, olemattoman ulottuvuuksien ymmärtämisen ja ongelmat ruoanlaitossa.

Kunnes luin tämän yhteistyön puitteissa Ymmärrä matematiikkaa – 23-metodilla menestykseen – kirjan (Anne Lene Johnsen & Elin Natås, suomentanut Virpi Vainikainen, Bazar kustannus 2018) ja ymmärsin mistä on oikeasti kyse. En ole tyhmä vaan hätiköivä. Matikka on aine, jossa ei voi oikaista, ja minä olen mestarioikaisija. Napsin oleelliset ymmärrettävät asiat ja surffaan niiden avulla kokonaiskuvaan. Strategisissa töissä olenkin hyvä, koska näen kokonaisuuden yksityiskohtien keskeltä. Matematiikassa tämä ei toimi.

matikanläksyissä auttaminen

Matikka perustuu sääntöihin, joihin ei ole poikkeamia. Säännöissä ei ole tulkinnanvaraa, eikä oikoteitä. Matikan pitäisikin kaiken järjen mukaan olla tosi helppoa; sen kuin opettelee ne säännöt. Haasteena kaltaiselleni hätähousulle on se että säännöt pitää todella opetella sillä matematiikassa yhtäkään asiaa ei voi oppia ennen kuin edellinen on läpikotaisin ymmärretty. Ja minähän en lähtökohtaisesti halua oppia mitään asiaa läpikotaisin, koen että se on turhaa.

Paitsi että nyt mietin, voisinko kuitenkin opetella matikan uudestaan. Olisi kiva ymmärtää niitä peruspalikoita, joista maailmamme koostuu. Niinpä olen tätä nykyä jatkuvasti tekemässä itse itselleni harjoituksia, joilla saisin ne peruspalikat kohdilleen. Puhun muodoista niiden oikeilla nimillä ja mietin onko tämä kuvio yksi- vai kaksiulotteinen ja miksi.

Ymmärrä matematiikkaa -kirjan tavoitteena on tukea vanhempia, joiden lapsilla on haasteita matematiikan opiskeluissa. Meillä tilanne on hieman toisinpäin: Lapseni on matematiikassa luonnostaan parempi kuin minä. Sai onnekas isänsä matikkageenit. Parempi näin toisaalta, sillä nyt minä joudun ihan oikeasti ottamaan osaa tähän matikan opetteluun alusta asti, eli saatan jopa pysyä perässä siellä lukion vaikeissa tehtävissä.

matikan opettaminen matematiikan opettaminen matematiikan opettaminen matikan läksyt vaikeita

Kirjassa opetetaan ns. käsitemetodi, joka perustuu neljään askeleeseen: nimetään opetettava asia (tämä väri on punainen); etsitään aarteita (tuo tähän tavaroita joissa on väriä punainen); valikoidaan ja poistetaan (tässä ei ole punaista väriä); todetaan että valitussa joukossa on jotain yhteistä (näissä kaikissa on väriä punainen).

Metodi tuntuu aluksi vähän hassulta. Että onko sillä muka nyt väliä sanonko “tuo tavaroita missä on punaista” vai “tuo tavaroita missä on punaista väriä”, mutta on sillä. Juuri tässä kohtaa minä olen mokannut. Skipannut perusasioita, jotka jäävät kummittelemaan vaikeissa kohdissa epäselvinä tulkinnanvaraisina möykkyinä. Niinpä meidänkin perheessä kysytään nykyään minkä lukumäärän lihapullia otat tai mitä muotoja tässä kirjaimessa on.

Muoto, väri, lukumäärä ja kappaleet ovat tärkeitä perustuksia, joiden varaan ne derivaatatkin lopulta asettuvat. Kirja auttaa muuten myös niitä jo derivointiin edenneitä lapsia ja heidän vanhempiaan, liian myöhäistä ei ole koskaan! Kirjan opit ja neuvot ovat muutenkin aivan timanttisia kaiken opiskelun tukeen. Esimerkiksi tällä aukeamalla on monta viisautta:

lapsen matikan läksytala-asteen matematiikka

Minulle isoimpia oivalluksia oli se että ensin opitaan, sitten vasta harjoitellaan. Nerokasta! Kaikki turhautuminen ja ärsyyntyminen lähtee pois kun edetään näin päin. Toinen tärkeä asia oli ”Tietenkään et osaa, koska en ole vielä opettanut sitä sinulle”. Tässä otetaan vastuuta pois “tyhmältä oppilaalta” ja vaaditaan opettajalta enemmän.

Kirjan metodit auttavat minusta kaikessa koulunkäynnissä, ja matematiikassa erityisesti.

Pienenä haasteena on se, että kirja pitää lukea melko tarkkaan alusta asti, jotta opetusmetodin taustat ja ajatukset selviää. Tässäkin pitää siis jaksaa mennä pala kerrallaan eikä hyppiä “oleellisiin kohtiin”! Se kuitenkin kannattaa. Jos kirjaa alkaa tankata siinä kohtaa kun lapsi heittää kynän kiukkuisena seinään matikanläksyjen aikana, ei ratkaisuja yhteiseen tuskaanne löydy.

Tiedän, sillä yritin.

En tajunnut ekaluokkalaisen matikankirjan tehtävänantoa. Mikä hemmetin tasokuvio? Kahlasin kirjaa mutta eihän sieltä löydy lukua “tasokuviot”. Kirjasta löytyy työkalut ymmärtämiseen, ei valmiita ratkaisuja. Siksi kirja kannattaa lukea ensin itse läpi (ainakin ensimmäiset 65 sivua) ennen kuin aloitat lapsen kanssa harjoittelun. Kirja on tosi helppolukuinen ja seassa on paljon konkreettisia tarinoita ja vinkkejä, joilla hommat menee kaaliin hyvin!

Minä olen tosi iloinen, että tämä kirja päätyi meille. Mahtavaa tajuta ettei minulla olekaan huono matikkapää vaan huonot metodit! Toivoa siis on, ja lapsen auttamisen varjolla voin nyt itse vihdoinkin ottaa matikan haltuun.

(Tai ehkä tämän työn avulla pysyisin edes auttavasti sen itseäni paremmin opiskelevan lapseni perässä.)

Kirjasta löytyy ladattava lukunäyte täältä ja koko kirjan voit ostaa Valeäidin lukijoille spesiaalihintaan 21,90€ (normaali 25,80€) tästä (ale voimassa 31.5. asti)

Kummi on kunniavieras: vierailumme ugandalaiseen perheeseen

”Mutta eikö teitä pidätetä, jos ette ole naimisissa?”

Ugandalaisen kummilapseni Kampin isä on juuri kysynyt Lauralta, kuinka on mahdollista että me Suomessa voimme seurustella menemättä naimisiin. Kuultuaan että jotkut eivät mene koskaan naimisiin hän toteaa ”wow” ja nauraa.

plan kummiksi valeäiti
Kaupallinen yhteistyö: Plan Suomi ja Suomen Blogimedia

Jos jokin hetki matkamme tuhansien hetkien tulvasta tulee jäämään mieleen, niin tämä. Ugandan-matkamme kolmantena päivänä ajamme kummilapseni Kampin perheen kotiin ja vietämme siellä monta tuntia keskustellen, lahjoja vaihtaen ja kuvia ottaen.

Keskustelu Kampin isän kanssa on harvinaista herkkua. Saada nyt istua ugandalaisen perheenisän kanssa, käydä hänen kodissaan ja tutustua heidän elämäänsä. Hän kertoo, mitä kaikkea perhe viljelee (perunaa, mangoa, appelsiinia ja kahvia) ja että perheen talo on hänen isänsä vanha.

Takanamme näkyvä talo on arvioni mukaan 8-10 neliömetrin kokoinen. Se on rakennettu täällä tehdyistä tiilistä ja päällä on peltinen katto. Lattiaa talossa ei ole, eikä ikkuna-aukkoja. Vanhemmat nukkuvat toisella puolella pienessä alkovissa patjan päällä, viisi lasta toisella puolella olkimaton ja perheen vaatteiden päällä. Vaatteet roikkuvat narussa katosta, suurin osa likaisia ja enemmän tai vähemmän rikki. Isä on virittänyt kattoon jouluvaloa pienemmän valon, joka sytytetään yhdistämällä kaksi johtoa. Katuvalojen puuttuessa sitä pientä lamppua todella tarvitaan pimeän laskeutuessa.

kummi vierailu plan valeäiti

Juuri nyt tosin on vielä kovin valoisaa, päiväntasaajan varjoton aurinko porottaa niskaani kun istumme pienillä penkeillä ja vertaamme elämäämme eri puolella maapalloa.

Puhumme isoista asioista; arvoista ja tavoista. Puhumme kunnioituksella ja kysymme puhtaasta uteliaisuudesta. Minkä ikäisenä mennään naimisiin ja miksi, kuinka monta lasta yleensä saadaan ja mitä iltaisin tehdään (meillä harrastetaan, täällä haetaan vuohet kotiin tai pestään astiat)? Kampin isä kysyy paljon ja puhuu vielä enemmän. Hän kertoo olevansa todella kiitollinen kummiudesta ja pyytää meiltä kummeilta neuvoja kuinka heidän yhteisössään saataisiin vietyä lapset kouluun, vaikka välimatka on pitkä ja kotiviljelmillä paljon töitä. Vastuu painaa kovaa harteilla tässä kohtaa. Kuinka valita sanansa oikein, ettei ainakaan loukkaisi tai antaisi jotain tosi tyhmää neuvoa?

Selviämme Satun hyvällä vastauksella eteenpäin. On meidän vuoromme kysyä heidän perheestään. Kampin isä ja äiti tapasivat 16- ja 17-vuotiaina. Kampin isä kertoo nauraen että hän löysi unelmiensa naisen ja vei tämän heti naimisiin ”ennen kuin joku muu nappaa hänet”. Aika tavallinen rakkaustarina, paitsi että tämä pari odottaa jo kuudetta lastaan, eikä mittarissa ole vielä edes 30 ikävuotta.

Isä kyselee meiltä maanviljelystä Suomessa. Häntä hämmästyttää kummallisen naimattomuutemme lisäksi se, ettei meillä Suomessa oikein kasva muut kuin juurekset kylmyyden takia.

”Meillähän on täällä sitten asiat paljon paremmin kun voimme kasvattaa muutakin kuin perunaa!” Isä innostuu.

Kaikki on suhteellista, mietin kun katselen ympärilleni. Tämä perhe tekee ruokansa avotulella ja kylpee soikkoon kannetussa vedessä. Vessahommista en tiedä. Ovatko asiat hyvin?

plan kummiksi valeäiti

Perheen toiseksi vanhin lapsi, 10-vuotias kummilapseni Kampi, vaikuttaa melkoisen ihanalta pieneltä tytöltä. Alun ujostelun jälkeen Kampi on päässyt fanimoodiin. Hän hakeutuu ihan viereeni aina mahdollisuuden tullen. Kävelemme yhdessä pihan ympäri ja hymyilemme toisillemme. Haastattelussamme Kampi kertoo lempiaineekseen koulussa matikka, koska on siinä hyvä. Kampi kertoo haluavansa isona lääkäriksi ja minä kehun iloisena vaativaa valintaa. Koulussa Kampilla on paras ystävä, Rachel. Kuulemma parhaan ystävän tunnistaa siitä, että he jakavat keskenään kaiken. Siis ruoan, jos toinen on sattunut sellaista saamaan, tai vielä harvinaisemman herkun, rahat.

Haastattelun lopussa Kampi yllättää minut. Häneltä kysytään miltä hänestä tuntuu tavata Hanne, kumminsa. “Inno” hän vastaa, joka on suunnilleen suuren ilon ja onnellisuuden sana. Kampi jatkaa olevansa todella onnellinen minut tavatessaan ja siinä perheensä edessä sanoo että lähtisi vaikka heti mukaani Suomeen jos vain saisi.

Naurahdan hermostuneena ja hymyilen edelleen Kampille. Kiva kuulla, minustakin oli mukavaa tavata sinut, soperran takaisin vaikka päässä juoksee monta ihan erilaista ajatusta. Lähinnä siitä miten epäreilu maailmamme on.

plan kummiksi valeäiti

plan kummiksi valeäiti

valeäiti plan kummiksi

Kummina autetaan yhteisöä ja perhettä

Tajuan mistä kummiudessa on kyse, kun istumme pihalla. Ytimessä on sitoutuminen, puolin ja toisin. Minä kummina sitoudun tukemaan tätä koko yhteisöä pitkään, Kampin perhe kummilapsen vanhempina sitoutuu käyttämään saadun avun parhaalla tavalla hyödykseen.

Plan on juuri aloittanut tässä yhteisössä työskentelemisen, joten tekemistä riittää vielä. Koulu, jossa vierailimme on saanut Planin tukea vasta vajaan vuoden. Sinne on ehditty rakentaa ovi tyttöjen vessaan sekä väliseiniä luokkiin ja kouluttaa muutama varhaiskasvatuksen opettaja, mutta ylimääräiset avustajat, koulupuvut ja menkkakerhot ovat vielä kaukana. Antamanne kirjat ja vihot päätyivät muuten sekä Kampin että siskonsa käyttöön!

Kampin perhe tulee saamaan minun ja muiden kummien rahoilla vielä paljon tukea koulun kehittämisen kautta, ehkä täälläkin tehdään pian kestositeitä pihalla. Koulutuen lisäksi kummiperheiden alueille kaivetaan usein kaivo tai hoidetaan mattoja taloihin lattiaksi. Kummirahoilla tuettuihin yhteisöihin tuodaan myös tarvittaessa lääkärin palveluja. Suoraan rahaa ei kenellekään anneta, sillä raha ei tue pitkäaikaista omavaraisuutta. Sen sijaan kummirahoilla rakennetaan koulua, koulutetaan opettajia, opetetaan ehkäisyä tai vain valvotaan että lapset pääsevät kouluun.

plan kummiksi valeäiti

Kummilapsena oleminen on suuri kunnia. Koulussa käydessämme koko luokka taputti Kampin kunniaksi, sillä hänen ansiostaan koululla oli arvostettuja vieraita ja uusia kyniä, kirjoja ja vihkoja. Nyt Kampin perhe on päivän juhlan aihe. He saavat meiltä laatikollisen peruselintarvikkeita ja Kampi vielä uuden repun. Se on aika ylimitoitettu yhden lyijykynän ja muistivihkon kantamiseen, mutta on se ainakin paljon parempi kuin monella lapsella käytössä oleva muovipussi tai naru vyötärön ympärillä.

Me saamme koko vadillisen appelsiineja perheen omista puista ja monta lämmintä kättelyä.

Minä olin ennen tapaamistamme todella passiivinen kummi. Maksoin kiltisti sen 30€ kuussa, koska tunsin syvän piston omatunnossani jos maksu meinasi unohtua. Tiesin, että jossain on tyttö nimeltä Kampi, joka odottaa minun tukeani. Nyt en enää jätä kummiuttani pelkän rahan varaan, vaan aion jatkossakin aktiivisesti moikkailla Kampia Planin sähköisten palveluiden kautta.

Kohti seuraavia kummilapsia

Lyhyt vierailumme on tehnyt syvän vaikutuksen minuun, mutta myös Kampin perheeseen. Perheen isä kaappaa yhteiskuvaamme varten minutkin kainaloonsa ja paljastaa ”Minua vähän jännitti kun kuulin että valkoiset ovat tulossa kotiimme kylään. Mutta nyt näen että olette ystäviä, kiitos.”

Kättelemme vielä kerran (tai siis neljä: Ugandassa kättelyyn kuuluu melko monta asennon vaihtoa, jotka tässä vaiheessa jo osaamme) vuolaasti kiitellen puolin ja toisin, me halaamme Kampin kanssa ja vilkuttelemme vielä pitkään auton ikkunasta.

Kotimatkalla suunnittelen jo seuraavaa kummikirjettä Kampille, ja mietin olisiko meille mahdollista tuoda tätä samaa hyvää vielä isommalle joukolle ottamalla toinenkin kummilapsi. Olisi.

plan kummiksi valeäiti

Kuinka ja miksi Plan-kummiksi

Kummina rahasi ohjautuvat suoraan kummilapsesi yhteisöön konkreettisena apuna: perhettä tavataan ja yhteisöön hoidetaan perusasiat kuntoon juomakaivoista terveydenhoitoon. Kummilapsien koulunkäynti turvataan rakentamalla tai remontoimalla kouluja ja varmistamalla että koulureitti on turvallinen. Köyhimmille perheille annetaan myös ravintoapua tai autetaan koulumaksuissa, jollei lapset muuten pääsisi kouluun.

Plan-kummina oleminen tarkoittaa sitoutumista 30€ kuukausimaksuun. Jos maksu on sinulle liikaa, voit myös ryhtyä kuukausilahjoittaksi, jolloin rahasi ohjataan kaikkeen Planin tekemään työhön ohjelmamaissa, sisältäen mm. Valtiotason vaikuttamisen ja sukupuolten tasa-arvoa edistävän työn.

Kummiksi voit ilmoittautua suoraan tästä linkistä, eikä se oikeasti vaadi sinulta muuta kuin sitoutumisen kuukausilahjoitukseen. Kaikki muu (kirjeet, tapaamiset) on ekstraa, josta kummilapsesi tulee toki todella iloiseksi, mutta jota kukaan ei sinulta vaadi.

valeäiti kummi plan

Kaikki kuvat paitsi #2: Plan / Mikko Toivonen

Lue myös:

Me lähdetään Ugandaan!

Kaupallinen yhteistyö: Plan International Suomi ja Suomen Blogimedia

valeäiti uganda

Rokotukset on otettu, viisumi haettu, kesävaatteiden puuttumista tuskailtu. Vuoden tärkein matka voi alkaa! Alle kahden viikon päästä otan isot halit muiden Tyttöjen oikeuksien tukijoiden Lauran ja Satun kanssa ja aloitamme pitkän matkamme kohti Afrikan mannerta. Repuissamme meillä on mukana malarialääkkeiden lisäksi nippu kysymyksiä, kamerat ja tarkkaavaiset silmät. Toivottavasti myös paljon yhteistä matkakassaa, siitä lopussa lisää.

Matkamme tarkoituksena on mennä tutustumaan Plan Internationalin toimintaan. Matkaamme Ugandaan tavataksemme siellä Planin paikallisia työntekijöitä, kummilapsemme ja kymmeniä muita tärkeitä ihmisiä. Tulemme näkemään Planin toimintaa niin toimistolla kuin kylissä, oppimaan enemmän Ugandasta ja kuulemaan ihmisten tarinoita suoraan heiltä itseltään.

Mulla on mielessä ihan hirvittävän monta kysymystä; mitä tekee päivisin Planin työntekijä, millä taustoilla töihin tullaan ja mikä työssä on parasta? Minkälainen käytännön merkitys lahjoitusrahoilla ja kummiudella on ja minkälainen apu on tärkeintä juuri nyt? Kysymyksiä herää varmasti lisää kun pääsemme näkemään minkälaista Planin työ päivittäin on. Olen tosi iloinen, että pääsemme osallistumaan konkreettisesti hyväntekeväisyysjärjestön arkeen.

Tiedän toki jo etukäteen että Planin työnä on edistää tyttöjen oikeuksia ja että se tehdään isolta osin kouluttamalla, ohjaamalla ja asenteita muuttamalla sekä tietysti auttamalla ihan päivittäisissä tarpeissa esimerkiksi katastrofialueilla. Planin työ keskittyy valtaosin tyttöjen ja naisten kouluttamiseen, koska sillä oikaistaan monia ongelmia kohdemaassa.

Mutta mitä se kouluttaminen ihan oikeasti on? Minkälaista materiaalia niiltä reppuvideoilta näytetään, mitä lukee tekstaripohjaisen Wilman viesteissä ja kuinka Planin ohjelmat oikeasti edistävät tyttöjen oikeuksien toteutumista? Niin siistiä päästä näkemään tämä kaikki livenä!

Fiiliksissä olen myös siitä, että mekin saamme tarttua konkreettisesti toimeen matkamme aikana (sen lisäksi että kannustamme teitä lahjoittamaan tietysti!). Tulemme tekemään paikallisessa varhaiskasvatuskeskuksessa jotain järkevää ja hyödyllistä itse, mutta en vielä tiedä mitä. Me olemme valmiita tarttumaan sekä lapioon että kynään.

Kynistä päästäänkin sitten siihen alussa lupaamaani matkakassa-asiaan. Laura, Satu ja minä keräämme yhteistä pottia ennen reissuamme, jotta voimme ostaa paikan päältä tärkeitä tuliaisia kyliin. Yhteinen tavoitteemme on kerätä vähintään 3000€, jolla hankimme tarpeellisia koulutarvikkeita ugandalaisille koululaisille sekä tuemme Planin työtä tyttöjen koulutuksen edistämiseksi.

Sinulle lukijana tämä kertakeräys on helppo ja konkreettinen tapa kokeilla Planin tukemista lahjoituksen muodossa; et sitoudu mihinkään ja päätät itse kuinka paljon lahjoitat. Vastineeksi saat meiltä paikan päällä ja reissun jälkeen tietoa siitä mihin yhteinen pottimme menee ja mitä Planin lahjoitusrahoilla yleisestikin tehdään. Itse laitoin tähän pottiin saman summan kuin kuukausittaiseen kummitukeeni (30€).

Lahjoittamaan pääset tästä linkistä, jonka takaa näet myös reaaliaikaisen lahjoitustilanteen.

On ylipäänsä suuri kunnia saada toimia Tyttöjen oikeuksien tukijana, mutta erityisesti tämä mahdollisuus päästä keskelle toimintaa ihmisiä tapaamaan on kyllä aivan ainutlaatuinen. Panokset ovat kovat: minun täytyy osata hyödyntää matka-aikamme niin että löydän kaiken kiinnostavan, vaikuttavan ja tärkeän kerrottavan teille, jotta saan teitä mukaan tukemaan tyttöjen oikeuksien toteutumista maailman vaikeimmissa oloissa, tulemaan mukaan Planin toimintaan.

Siksi pyydän lahjoituksen lisäksi vielä toista asiaa: Jos sinulla on mitä tahansa kysyttävää, ajatuksia, huomioita tai huolta, jotka meidän tulisi ottaa huomioon matkallamme, kerro! Nyt jos koskaan on hyvä mahdollisuus kysyä mitä tahansa Planin toimintaan liittyen.

Ette kyllä voi mitenkään välttyä huomaamasta kun matkamme todella alkaa, mutta vinkkaan silti jo nyt että kaikki matkatäpinät, kokemuksemme ja opit löytyvät matkan aikana 12.3.-16.3. Instagram Storiesista meidän kolmen tileiltä sekä Planin tililtä, jonka otamme haltuumme yksi kerrallaan. Laita siis jo nyt seurantaan @mammarimpuilee, @satu_reykjavik , @valeaiti ja @plansuomi..

Ja hei – tämän julkaistaessani yhteiseen kassaamme on jo kertynyt 285 euroa! Mahtavaa! TÄPINÄ!

Haluatko auttaa? Liity kuukausilahjoittajaksi!

Tule sinäkin muuttamaan maailma sinulle helpon, mutta pitkäkestoisen työn avulla. Liity kuukausilahjoittajaksi haluamallasi summalla tästä tai suoraan kummiksi tästä (30€ kuussa)

Lue myös: