Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kun kirjoittamista uudestaan yritin

Blogin kirjoittaminen on kuin seksin harrastaminen: Mitä enemmän sitä tekee, sitä enemmän sitä tekee mieli. Ja kun tauko kasvaa suureksi, kynnys kasvaa: osaanko enää? Olenko haluttava? Jaksanko?

Oi niitä suhteemme alkuvuosia kun halusin kahdesti päivässä! (Blogia.)

Haluaisin osata kirjoittaa muullakin tavoin kuin miten aina kirjoitan. Voisin käyttää vaikkapa sanoja “hiukan” tai “mittava”.

Minulla on mittava ahdistus tulevista vaaleista, joten kirjoitan niistä hiukan!

Ahdistaa aivan törkeästi että nämä vaalit tulee ilmeisesti voittamaan kaikista vähiten ilmastoa puolustavat puolueet. Toivoisin että voisin äänestää vielä noin 25 kertaa vihreitä tai vasemmistoa. Siinä teille puolueellista vaalivaikuttamista jota en ollut ajatellut tehdä. Menkää ja äänestäkää kiitos (mieluiten vihreitä tai vasemmistoa).

Miten lapsi voi saada ulkohousuistaan sekä haarat että lahkeet rikki? Sen täytyy twerkata tarhassa.

Haluan perustaa startupin, jossa voin lähettää sadat puhkikuluneet housut jonkun toisen ommeltavaksi halvalla. Mummot takaisin työelämään!

Olen ajatellut olevani ihan fiksu ihminen (kunnes kirjoitin tämän tekstin) ja niin vain huomasin ajattelevani tuossa yksi ilta että herranjumala, tuolla mun vatsassa on toinen ihminen. Että onpa aivan todella friikkiä.

Tänään huomasin että olen viimeisellä raskauskolmanneksella – että olen ollut siellä jo hyvän tovin.

Satuin myös huomaamaan että olen seuraavalla kymmenluvulla painoni kanssa. Tavoitteena ilmeisesti perinteinen “ei punnita enää neuvolassa” – tilanne.

Mulla on jäljellä kahdeksan viikkoa töitä. Se alkaa tuntua haikealta.

Myös: se alkaa tuntua todella helpottavalta.

Hetkinen. Tämä tarkoittaa ettei niihin ”valmistaudun sitten jossain kohtaa vauvan tuloon” viikkoihinkaan kauhean pitkä aika ole. Mitä kaikkea tässä pitikään tehdä? Tekemättömiä hommia, AAARGH!

Kuvakulmia on syytä alkaa harkita tarkemmin.

Orkideat ovat kuin perheenäitejä: älä koskaan erehdy luulemaan sitä kuolleeksi vaikka se näyttää ihan helvetin hirveältä. Kyllä se siitä kohta taas herää.

Kumpaankin käy sitä paitsi sama neuvo: ”Se pitää vaan viedä kodinhoitohuoneeseen ja unohtaa sinne”

Analogiat on parhaita. Erityisesti aivan surkeat sellaiset. Lupaan kehitellä niitä teille lisää!

Aion lopettaa messuilla käymisen kokonaan. En jaksa sitä että jokainen näytteilleasettaja on muuttunut feissariksi eivätkä tarjoukset edes ole hyviä.

Messut ei ole kuin pizza. Huonot messut on huonot messut.

Ura ja perhe -juttuni viime viikolta (muistatteko, silloin kun vielä kirjoitin blogia?) on kerännyt hirveän mielenkiintoista kommentointia. Kommenteissa on tosi hyviä näkökulmia mutta vähän mua hämää että kuitenkin useimmiten taustalla on sama ajatus: ”Olen nainen ja siksi perheenlisäys hankaloittaa uraani”. Ajattelevatko miehet samoin? Miksi eivät? Tekisi mieli sanoa ääneen että isoin ongelma tässä on edelleen se että myös me naiset oletamme olevamme (ja haluamme olla) vauvan synnyttyä pidempään kotona vaikka oikeasti sitä ei olisi mikään pakko tehdä. Hups, sanoin sen ääneen.

Mulla on muutamakin puolihauska juttu mielessä mutta aina kun alan kirjoittaa niitä, niistä tulee epähauskoja. Olen menettänyt funny bonen. Taas.

Palataan niihin orkideoihin! Orkideat ovat kuin poliitikkoja. Väittävät tykkäävänsä läpinäkyvyydestä mutta kuolevat alun lupaavan kukkaloiston jälkeen pystyyn. Tai näyttävät siltä. Ja vesi valuu niistä läpi! Tämän on liityttävä jotenkin politiikkaan ja lupauksiin!

Yksi hankalin luonteenpiirteeni (minulle) on se että inhoan tekemättömiä hommia. Haluaisin aina että to do listani sekä kotoa että töistä olisi vaan totaalisen tyhjä. Jopa sellaiset jo rauenneet, turhaksi osoittautuneet hommat ahdistaa.

Toisaalta vuodesta 2007 asti jatkunut tekstiviestipalvelu kantakaupungin katujen puhdistustilanteesta on ihan hauska. En tiedä miten sen saa peruutettua enkä jaksa selvittää. Silti tavallaan ihan vitsikästä että tiedän aina milloin Iso-Roba tai Freda putsataan hiekasta tai lumesta, kysykää vain multa!

Olisinpa orkidea.

Joskus siihen pitkään taukoon auttaa se että tekee vaan. Nopea roiskaisu ilman sen suurempia tunteita voi tuoda blogiin tai makuuhuoneeseen uutta vipinää. Tällä kertaa ei. Palaan asiaan taas kun on asiaa.

JAA
11 Comments
  • Petra / Viilankantolupa
    huhtikuu 11, 2019

    No mitä, täähän oli ihan hillitöntä! Nauroin ääneen! Tsemppiä nyt, orkidea on maailman kaunein kukka! <3

    • Valeäiti
      huhtikuu 13, 2019

      Haha, kiitos! Orkideat best!

  • Maija
    huhtikuu 11, 2019

    Mullekin tuli keskustan kadunpuhdistuksesta tekstari tällä viikolla – pois muutettiin nelisen vuotta sitten… 😃

    • Valeäiti
      huhtikuu 12, 2019

      Hirveen kätevää 😀 😀

      • Maira
        huhtikuu 18, 2019

        Meil kans miehelle tuli se tekstari pari päivää sitten, muutettiin 2v sitten pois hesoista. Ja ihmeteltiin miten sen saa pois, eikä jaksettu hoitaa. Ens vuonna sitten taas!

  • Riikka
    huhtikuu 12, 2019

    Mä äänestän vihreitä!!!

    • Valeäiti
      huhtikuu 13, 2019

      JESSSS!!!!! HYVÄ!

  • Aino P.
    huhtikuu 14, 2019

    Tää oli just hyvä. Lisää tällaista ♥️

    • Valeäiti
      huhtikuu 14, 2019

      <3

  • Ei kiitos vihreitä
    huhtikuu 15, 2019

    Vihreät elää puolueena osittain eri maailmassa, kun missä nyt todellisuudessa eletään. Vihreiden poliitikkojen olen kuullut puhuvan siitä, että onko pakko asua maalla kun palvelut ei pelaa, muuttakaa kaupunkiin jne., ja lapista voisi tehdä luonnonsuojelualueen. Helppo olla kieltämässä autoilua, kun julkinen liikenne toimii. Helppo olla rajoittamassa päästöjä, kun kaupungin betoniporsaiden takaa ei tehtaanpiippuja näe. Helppo olla kasvinsyöjä, kun toimeentulo on hyvä. Voin kuvitella, että vihreiden edustajat olisivat niitä, jotka hyväksyisivät esimerkiksi puun polton kieltämisen. Vihreät ovat varmaan niitä jotka eivät ymmärrä, kuinka kallista on lämmittää taloa uusiutuvalla sähköllä, kun ulkona on -30 astetta pakkasta viikon ajan. Ja vielä ydinvoiman kannattajia, sehän on niin puhdasta energiaa, eikä jätä kuin ydinjätettä maankuoren alle tuhansiksi vuosiksi. Mun mielestä se on helvetisti pelottavampaa kuin puun poltto. Säteily pelottaa. Toinen asia mikä pelottaa, on superbakteerit, -sienet yms. Antibiootit on kehitetty sata vuotta sitten ja nyt jo bakteerit on saaneet resistenssin. Mikrobit meidät täältä ennemmin niittaa hengiltä eikä ilmastonmuutos. Tekoälykin herättää enemmän kauhukuvia kuin ilmastonmuutos, kuten myös geenimanipulaatio. Oikeastaan jopa maan ulkopuolinen invaasiokin pelottaa enemmän entä ilmastonmuutos. Ilmasto on asia, joka tulee muuttumaan. Suomi on näyttänyt ilmastoasioissa jo esimerkkiä, ei ole vielä toiminut. Saa nähdä kuinka pitkälle pitää mennä, että sillä on jotakin vaikutusta. Suomella ei ole mitään vaikutusvaltaa muihin valtioihin. Jos jotakin haluaa itse vaikuttaa, niin lopettaa kaiken muualla kuin Suomessa tuotetun ostamisen, ostaa vain käytettyä elektroniikkaa, kierrättää ja istuttaa vaikka metsää vapaaehtoistyönä.

    • Valeäiti
      huhtikuu 15, 2019

      Ollaan aika monesta eri mieltä joten tyydyn kommentoimaan että tässä ollaan ihan samaa mieltä:
      ”Jos jotakin haluaa itse vaikuttaa, niin lopettaa kaiken muualla kuin Suomessa tuotetun ostamisen, ostaa vain käytettyä elektroniikkaa, kierrättää ja istuttaa vaikka metsää vapaaehtoistyönä.” 🙂