Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vielä yksi teksti julki tälle vuodelle eli vuoden luetuimmat TOP10!

Olisin tosi iloinen, jos olisin omaperäinen. En julkaisisi sitä samaa best nine kuvaa kuin kaikki muutkin, enkä tekisi listausta vuoden luetuimmista jutuista.

Mutta. Kirjoitan tätä blogia kohta kahdeksatta vuotta ja olen ollut viimeiset kymmenen päivää särkylääkemuumio. Antakaa mun olla.

Hei keksin hauskan idean!

Ylläolevan ”best nine” kuvan hakemisen lisäksi kurkkasin Google Analyticsista vuoden luetuimmat jutut! Tässä ne ja tarinat juttujen takana (ei ole mutta näin kaikki muutkin sanoo):

  1. Blogin perustaminen, 10 vinkkiä alkuun (23.2.2018)
  2. Kontrollin ystävälle perhe-elämä voi olla rankkaa (10.2.2018) 
  3. Et ole ainoa vanhempi, jolla pinna katkeaa. Puhu, ettet lyö (12.9.2018)
  4. Laita korvakorut lapselle lävistämällä, älä ampumalla (5.7.2018)
  5. Olen niin kateellinen ihminen että kadehdin niitäkin jotka eivät ole koskaan kateellisia (4.8.2018)
  6. Puhu lapsellesi kaikesta – sillä minä ainakin puhun (27.3.2018)
  7. Niin monta syytä olla haluamatta lapsia ja muutama syy miksi se on silti parasta (3.12.2018)
  8. Uuvuttaako arki, vaikka ei muka pitäisi? Lepää. (30.6.2018)
  9. Tiedät olevasi vanhempi kun puhut mikrolle ja muutama muu varma merkki (8.11.2018)
  10. Pakasta, paahda ja pihistele – laiska kokki tekee vähemmän ruokahävikkiä (31.10.2018)

Olen tosi iloinen kohdasta kymmenen, jotenkin mieltä lämmittää että teitä kiinnostaa ruokahävikin vähentäminen! Tämä on myös maksettu yhteistyöteksti, mikä sekin ilahduttaa – tavoitteenani on aina tehdä yhteistyöjutuista parhaita mahdollisia ja käytän niihin siksi paljon aikaa.

Samoin ilahduttaa että listalla on huumorijuttuja (6 & 9), koska aina joskus tuntuu että olen unohtanut miten ollaan hauska. Blogi on muuttunut vuosi vuodelta enemmän terapian ja naistenlehtien suuntaa vähän tahattomastikin (2, 3, 5, 7, 9 ) – josta tunnutte myös pitävän – mutta mulle on edelleen tärkeä olla myös se aivoton hauska vapaa-aika kaiken syvällisen pohdinnan seassa.

Vinkkijutut ovat myös vahvassa nousussa. Listalla oli myös ekaluokkalaisen puhelimen hankinta viime vuoden puolelta ja tältä vuodelta löytyy korvakorut, blogin perustamisen jutut (josta en tiennyt kenenkään olleen kiinnostunut! Kiitos Google ja pitkä häntä!) ja tietysti ne ruokahävikkivinkit.

Listalta löytyi tuttuun tapaan kaikki viime vuosien suosikit, kuten Unikouluohjeet (edelleen toivon että nämä toimii!), Kantoreppuvertailu (Tula voitti), Makaroni-Martta eli kymmeniä arkiruokareseptejä, Talo/Tonttipäiväkirja ja podcastin omat sivu Valeäidin nauhoitukset.

Jännä nähdä mitä ensi vuosi tuo tullessaan, ainakin lisää omaperäisiä ideoita ja uusia juttuaiheita! Pysy tuunattuna!

Ai että miten näppärästi sanottu.

Ihmiset, jotka eivät petaa sänkyjään aamuisin

”Niin sitä makaa kuin petaa.”

Me emme siis ilmeisesti makaa kovin usein, emme ainakaan päivittäin.

Menin ja paljastin Insta Storyssa ettemme olleet taaskaan pedanneet sänkyämme ja heti joku vastasi että no kuka muka petaa.

Niinpä!

Sitten menin ja kerroin tämänkin Insta Storyssa.

Kävi ilmi että aika moni petaa. Päivä on saatava sillä käyntiin, kyllä minä aina, itse tuuletan aamuisin ja iltaisin..teitä petaajia, sijaajia, tuulettajia oli paljon. Pelottavan paljon. Jotain lapsuudentraumaa siinä puratte, sanon!

On tehtävä tunnustus ja armonanelu samassa ylipitkässä virkkeessä: kyllä minäkin oikeasti haluaisin pedata sängyn joka aamu (äitini ääni pääni sisällä nalkuttaa siitä ihan joka aamu, ihan tuntuu etten kelpaa kansalaisena jos sänky sotkuun jää! Lapsuudentraumat, minähän sanoin!) mutta katsokaas kun sänkyä ei saisi pedata heti heräämisen jälkeen vaan sen pitää ensin antaa tuulettua.

Nyt kun sekä lapsiperheen että viidakon vanhat lait sanelevat että ”se mitä et tee silloin kun siihen olisi mahdollisuus, sitä et tee koskaan”, niin meillä ei sitten pedata koskaan.

Ihan oikeasti nyt hei. Siinä kohtaa kun se yömöhnä on tuulettunut sieltä lakanoista pois, minä olen jo viisi (kymmenen) minuuttia myöhässä kaikesta ja harjaan hampaita pöntöllä ripsiväriä sutiessani.

Joka aamu katson kaihoisasti sängyn lakanamyttyä juuri ennen kuin istahdan sen päälle nykimään sukkahousuja jalkaan ja lupaan itselleni: huomenna minä ehdin.

En tietenkään ehdi.

Sen sanon että ihmiset, jotka eivät petaa sänkyjään aamuisin eivät ole laiskoja, likaisia tai menetettyjä tapauksia vaan itse asiassa järkeviä ja hygieenisiä olentoja! He vain odottavat että sänky tuulettuu – joskus ihan kokonaisen päivän ajan!

Onneksi olen sillä tavalla hullu, että melko usein käy niin että petaan sängyn sitten illalla. Kyllä kyllä, juuri ennen kuin avaan sen uudestaan nukkumista varten.

Sillä kuten vanha viidakon ja lapsiperheen sananlasku sanoo – kuha ny jotain sais aikaan.

 

Kuva ei liity tapaukseen millään lailla mutta halusin todistaa että eräänäkin sunnuntaina jätin ehkä sängyn petaamatta, mutta vein lapset silti retkelle. 

Nyt saa kadehtia – minulla on jotain mitä (selvästi) kaikki janoavat

Muistatteko kun kerroin että olen tosi kateellinen ihminen?

En ole ainoa.

Tiesin toki että minua kadehditaan – jumalainen vartaloni, uskomaton tukkani, viiltävä älykkyyteni ja oivaltava huumorini yhdistettynä suorastaan hämmentävään nöyryyteen ovat todella kaiken vihreyden arvoisia.

Tai kuten eräs teistä kommentoi:

”..mitä vittua, miten jengillä on rahaa rakennuttaa jotain isoja omakotitaloja tänne Helsinkiin ja miettinyt naurettavasti kuinka kiva olis nojailla johonkin uututtaan hohtavaan keittiösaarekkeeseen viinilasi kädessä ja huokailla elämän ihanuutta.”

Upeasti kiteytetty, juuri tätä elämäni on!

Nyt olen kuitenkin vahingossa löytänyt sen pahimman kateuden kohteen. Asian, josta tulen saamaan hirvittävästi pahaa verta nyt kun tämän täälläkin julkistan, mutta haluan korjata virheeni.

Lupaan, ettei tarkoitukseni ollut kehuskella tällä, hieroa suolaa haavoihin. Se nyt vaan sattui siinä saarekkeeseen nojaillessani osumaan käteen juuri Insta-storyn aikana ja pakkohan se oli tunnustaa, että meillä nyt sitten tämäkin on.

Sain välittömästi aiheesta kymmeniä (yhden kymmennen verran) viestejä. Että ei ole totta, minäkin olen aina tuosta haaveillut! Tai: minulla oli tuo mutta se hävisi kaksi vuotta sitten enkä pääse surustani yli.

Ymmärrän, se on ollut varmasti valtava menetys. Olen pahoillani.

Olen kiitollinen, että minulle on näin suuri onni suotu vaikka niin paljon muutakin jo elämässäni saan. Oli puhdasta onnea, että löysin sen paikallisesta K-marketista – kuka olisi voinut aavistaa että se on siellä! Nyt aion tehdä kaikkeni, että muillakin olisi tähän samaan onneen mahdollisuus.

Oltermanni-juustokupu. Täydellisen sopiva, helppo ja oleellinen Oltermannin kuluttajille. Se meillä nyt vihdoin on, vuosien haaveilun jälkeen. Mitä muuta ihminen muka tarvitsee? Ei mitään, sanon.

Valio, jos kuulette tämän ja olette ollenkaan hydäsydämisiä, kertokaa nyt ihmisille mistä näitä kultaisia onnen pyörylöitä voi saada. Kiitos.