Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Nyt saa kadehtia – minulla on jotain mitä (selvästi) kaikki janoavat

Muistatteko kun kerroin että olen tosi kateellinen ihminen?

En ole ainoa.

Tiesin toki että minua kadehditaan – jumalainen vartaloni, uskomaton tukkani, viiltävä älykkyyteni ja oivaltava huumorini yhdistettynä suorastaan hämmentävään nöyryyteen ovat todella kaiken vihreyden arvoisia.

Tai kuten eräs teistä kommentoi:

”..mitä vittua, miten jengillä on rahaa rakennuttaa jotain isoja omakotitaloja tänne Helsinkiin ja miettinyt naurettavasti kuinka kiva olis nojailla johonkin uututtaan hohtavaan keittiösaarekkeeseen viinilasi kädessä ja huokailla elämän ihanuutta.”

Upeasti kiteytetty, juuri tätä elämäni on!

Nyt olen kuitenkin vahingossa löytänyt sen pahimman kateuden kohteen. Asian, josta tulen saamaan hirvittävästi pahaa verta nyt kun tämän täälläkin julkistan, mutta haluan korjata virheeni.

Lupaan, ettei tarkoitukseni ollut kehuskella tällä, hieroa suolaa haavoihin. Se nyt vaan sattui siinä saarekkeeseen nojaillessani osumaan käteen juuri Insta-storyn aikana ja pakkohan se oli tunnustaa, että meillä nyt sitten tämäkin on.

Sain välittömästi aiheesta kymmeniä (yhden kymmennen verran) viestejä. Että ei ole totta, minäkin olen aina tuosta haaveillut! Tai: minulla oli tuo mutta se hävisi kaksi vuotta sitten enkä pääse surustani yli.

Ymmärrän, se on ollut varmasti valtava menetys. Olen pahoillani.

Olen kiitollinen, että minulle on näin suuri onni suotu vaikka niin paljon muutakin jo elämässäni saan. Oli puhdasta onnea, että löysin sen paikallisesta K-marketista – kuka olisi voinut aavistaa että se on siellä! Nyt aion tehdä kaikkeni, että muillakin olisi tähän samaan onneen mahdollisuus.

Oltermanni-juustokupu. Täydellisen sopiva, helppo ja oleellinen Oltermannin kuluttajille. Se meillä nyt vihdoin on, vuosien haaveilun jälkeen. Mitä muuta ihminen muka tarvitsee? Ei mitään, sanon.

Valio, jos kuulette tämän ja olette ollenkaan hydäsydämisiä, kertokaa nyt ihmisille mistä näitä kultaisia onnen pyörylöitä voi saada. Kiitos.

Mitkä tavarat etsisit ensin?

Muistatteko sen TV-ohjelman, jossa ihmiset heitti kaikki tavaransa varastoon ja hakivat sieltä sitten yhden asian päivässä?

Tää muutto on vähän samaa sukua. Kun hommaa on niin perhanasti että kaikkea ei todellakaan ehdi, jaksa, kykene heti, tulee tavaroita käyttöön vähän tipotellen. Tässä mitään laatikoita systemaattisesti purkaa jaksa.

Tahti ei ole täällä sentään ihan yksi tavara päivässä, mutta kirjasin silti huvikseni talteen ensimmäisen 15 asian listan. Alla järjestys, jossa uuteen taloon hommia on fiksailtu reilussa päivässä:

1. Kahvinkeitin

2. WC-paperi

3. Mikro

4. Karkkikuppo

5. Sängyt

6. Kylpyamme

7. Viinilasi

8. Hammasharja, shampoo + pyyhe

9. Meikit

10. Käsisaippua

11. Astianpesukone

12. Pyykinpesukone

13. Radio / musat

14. Leivänpaahdin

15. Netti

Seuraavaksi aion ehkä yrittää etsiä partahöylän, jotta huominen toimistolle paluu sujuisi vähän vähemmän alleviivatun feministisesti.

Mitä toivoisin juuri nyt

Kaupallinen yhteistyö: Plan International

Että kaupallisen yhteistyön voisi merkitä jotenkin muuten kuin näin ^. Se pilaa mun upeat tekstit, mieluummin laittaisin vaikka vilkkuvan varoitusvalon.

Että saadaan vielä lisää meidän Ugandan matkakassaan, jossa on jo hulppeat 1650€! Tälläkin tehdään jo paljon hyvää!

Että ennusteet olisi väärässä ja Ugandassa ei sataisi ihan koko aikaa. Ei varmaan saisi toivoa näin mutta toivon silti. On paljon helpompi kirjoittaa muistiinpanoja ja ottaa kuvia kuivassa kuin märässä.

Että Ykköselle ei oikeasti ole tulossa mikään vatsatauti vaan että sitä vain jännittää Kakkosen synttärit.

Että tämä nyt viilaamaani työtarjous menee asiakkaille läpi ja tästä tulee just niin iso juttu kuin me suunnitellaan. Se pelastaisi maailmaa vähän.

Että yhtäkkiä keksimääni tapahtumaan ei tulisi sataa ihmistä. Meidän toimistolle ei mahdu!

Että samaan tapahtumaan tulee paljon ihmisiä. Ihan sydän pakahtuu miten äkkiä ihmiset lähti kannattamaan ajatusta naisten startup-yrittäjyyden tukemisesta.

Että naisten päivä ei herättäisi niin monenlaisia tunteita.

Että tasa-arvosta voi puhua ilman että on alta kahden minuutin kiistelemässä.

Että naisia ei vedettäisi kotona turpaan. Että ketään ei vedettäisi turpaan.

Että osaisin kasvattaa lapsia, jotka korjaavat tämän kaiken paskan maailmassamme.

Että olisi villasukat jalassa juuri nyt.

Että keksisin tähän jotain hauskempaa sanottavaa.

Että osaisin ja jaksaisin tehdä YouTubeen niitä sellaisia videoita. Koska ainakin joskus osaan olla tosi hauska Instassa.

Että Valeäidin Facebook-sivulle tulisi 267 tykkäystä lisää. Silloin niitä olisi 3000. Sillä ei ole mitään väliä mutta se olisi mukavaa.

Että noi kaksi ääliöitä ei löisi toisiaan legopalikoilla käteen jatkuvasti.

Että saisin joka päivä syödä Trollin karkkihampurilaisia. Oi E-aineet sentään!

Että teistä moni vastaa tohon alakulmaan pompsahtavaan lukijakyselyyn, koska se auttaa mua a) valmistelemaan sisältöjä ja b) myymään lisää yhteistöitä. Kiitoksena vaivastasi osallistut 100€ Iittalan lahjakortin arvontaan.

Että Kakkosen juhlat on ihanat ja kivat ja että me kaikki herätään huomenna terveenä.

Oikeesti. Että kukaan ei oksentaisi. Synttäreiden ei tarvitse olla the oksennussynnytyksen vuosipäivä.