Viime yönä makasin hereillä ja mietin ahdistuneena rahaa. Tonnikolmesataa enemmän kuussa, ihan joka kuussa. Mistä se saadaan?
Pyörittelin jo Only fans -ajatuksia mutta hylkäsin ne. Päätin nukuttaa itseni äänikirjalla ja murehtia asiaa aamulla uudestaan. No, se toimi sillä tavalla harmillisen hyvin että nukahdin ja että todellakin murehdin asiaa taas aamulla.
Tuhat kolmesataa euroa kuussa.
Niin paljon nousi asuntolainan korko nyt vihdoin meilläkin. Varmaan siihen olisi pitänyt olla paremmin valmistautunut, mutta kuulkaa, tässä kävi pari muutakin juttua samaan aikaan. Olen nimittäin jo helmikuussa kirjoittanut tämän jutun lopputekstit siitä, kuinka töitä on jo jonkin aikaa ollut ihan liian vähän. Se pitää edelleen paikkansa, vaikka pientä virkistymistä on onneksi havaittavissa (ei kyllä ihan +1300€ käteen veroisesti…)
Mutta siis huh huh sentään mikä vuosi on ollut tähän mennessä, ainakin vaikuttajamarkkinoinnissa. Se ei näyttäisi olevan vain minä, onneksi, joten ajattelin nyt puhua ääneen. Josko tämä helpottaisi muitakin samassa olossa kärvisteleviä.
Lähdin tähän vuoteen laskien että jos saan edes lähelle samaa liikevaihtoa, jota olen viimeiset kaksi vuotta tehnyt vaikka olen ollut osittain lapsen kanssa kotona, pärjäämme. Myös Espanjan reissussa, joka toki on halvassakin maassa kalliimpaa kuin peruseläminen kun reissataan ja käydään paljon ravintoloissa.
Laskettiin ja mietittiin, arveltiin että tiukkaa tekee mutta ehkä onnistuu joten mennään seikkailemaan.
En olisi arvannut, että Espanjassa on hinnat nousseet paikoin jopa 40% (paikallisten mukaan).
En olisi arvannut, että korkojen nousun vaikutus on meillekin noin radikaali
Enpä olisi arvannut että tästä on tulossa myös firman kannalta huonoin vuosi pitkiin aikoihin.
Pandemiat, inflaatio, sodat ja maailman tilanne heijastuu usein markkinointiin aika ekojen joukossa (palautuu myös ekana!) ja se näkyy meidän alalla nyt paljon. Moni projekti on jäänyt aloittamatta, moni on myös peruuntunut kun ollaan jo oltu liikkeellä. Maailman epävarmuus on tarttunut ihmisiin ja syntyy hätiköityjä päätöksiä. Jo sovittuja keikkoja on viime hetkellä peruttu, toisia ei koskaan edes tarjottu.
Puhumattakaan ihan ostovoiman heikentymisestä kaikilla meillä. Hesarin laskurin mukaan mun olisi pitänyt saada vähintään 500-700€ palkankorotus tänä vuonna, jotta ostovoima olisi sama. No miltäs näyttää, onko mun esimies (minä) nostellut palkkaa?
Ei ole, ei ole pystynyt. Puhutaan luvuista: jotta kaikki menisi hyvin ja saisin koko perheen elämän katettua, mun pitäisi laskuttaa vähintään kahdeksan, mieluiten 10.000€ kuussa. 5000€ on aika lailla minimi, joka syö jo puskuria mutta niin että pärjätään tämä vuosi.
Arvaan että tämä kuulostaa paljolta, joten muistutan varmuuden vuoksi että yksinyrittäjä tarvitsee jatkuvasti noin 2-3 kertaa perinteisen palkan verran liikevaihtoa, jotta homma pyörii vakaasti ja tulevaisuus kantaa. Muistutan myös että tällä hetkellä olen ison taloutemme ainoa palkansaaja. (…ja että olemme rakentaneet itsellemme kalliin elämän, kyllä. Mutta se on toiminut oikein hyvin viimeiset 10v).
Kymppitonnia siis haetaan, siihen on päästy kerran tänä vuonna. Vuoden ensimmäisten 4kk ajalta mun laskutusten keskiarvo oli puolet toivotusta, 4000 kieppeillä. Alin kuukausi alkoi kakkosella jota ei ole ihan muutamaan vuoteen tapahtunut, edes kesäkuukausina. Tein tammi-huhtikuussa saman verran liikevaihtoa kuin yhdessä hyvässä kuukaudessa viime vuonna.
Olimme toki laskeneet tämän vuoden niin että “vaikka ei tulisi yhtään uusia töitä, pärjätään..” mutta se lause päättyi sitten siihen että “..puoli vuotta ainakin. Sitten pitää palata vaihtaa rooleja”.
Ei olla vielä ihan siinä, mutta ekaa kertaa laskeskelen jo tarkemmin mihin asti pystytään maksamaan palkkaa tällä tahdilla (15.7. on viimeinen palkanmaksupäivä nykytiedoilla). Firman puskurista, jonka piti kannatella vuoden sulikin yli puolet ekan 4kk aikana. Tulevaisuudessa siintää hirveästi kiinnostavaa ja kivaa työtä mutta kaikki on vielä auki.
Voisin tietysti maksaa itselleni vähemmän palkkaa, mutta kas, sieltä löytyi se ylimääräinen 1.300€ kustannus joka kuuhun. Sitä rahaa ei ihan helpolla säästetä jättämällä take away:t ostamatta. On epämääräinen fiilis, mistä noin paljon rahaa kaivetaan, mistä muka voidaan säästää noin isosti?
Ei voida, joten mennään perheen säästöihin, joita vielä jossain taskussa jotain hiluja on. Onneksi on edes niitä.
Tätä vuotta kuvastaa minusta kaikkialla sumuinen epävarmuus: päätöksenteko on ollut hidasta ja asiat varmistuu vasta ihan viime hetkillä.
Meidän tilanne on vielä hyvä ja vaihtoehtoja riittää. Onneksi. Silti sen verran alkaa kurkkua kuristaa että öisin vähän miettii, että mistä rahat huomenna, entä ensi vuonna?
En tiedä mitä haluan tällä tekstillä saavuttaa, en ainakaan sääliä koska sitä en tarvitse enkä kuvittele tarvitsevani. Me pärjätään, meillä on hyvä osa. Ehkä haluan vain todeta että jos sullakin vähän kiristää päätä ja kukkaroa, et ole yksin.
Ehkä tarvitsen itse tämän tekstin voidakseni purkaa akuuttia ahdistusta.
Haluan muistuttaa itseäni ja muita yrittäjiä pitämään pään kylmänä ja muistamaan oman työn merkityksellisyyden ja arvon. Kun tekee näin henkilökohtaisesti töitä, on vaikea muistaa että alan suhdanteet ei tarkoita oman työn huonoutta, saati minun vaillinaisuutta henkilönä.
Samassa tahdissa kun tieto seuraavan palkan mahdollisuudesta muuttuu vaikkapa puolesta vuodesta kuukauteen tai kädestä suuhun – hetkeen, kapenee myös kyky katsoa kauas. Yritän silti!
Rakennan suunnitelmia ja haaveita seuraavista isommista jutuista, keskityn nyt luomaan sellaista sisältöä mihin ei yleensä olisi aikaa, nautin siitä että mulla on mahdollisuus mennä päivisinkin lenkille tai perheen kanssa seikkailuille, eikä tarvitse lukittautua sisään koneen ääreen.
Niissä tarjouspyynnöissä mitä saan pidän kiinni hinnoistani, koska ne kuvaavat arvoani ja työni tuloksia. Etsin edelleen vain kivoja kumppaneita jotka näkevät minun työni merkityksellisyyden.
Jätän OnlyFans – tilin perustamatta.
Yritän myös olla kuluttajana säästämättä liikaa ja edelleen kuluttaa niitä hyviä, kotimaisia palveluita jotka pitävät taas jotakin toista yrittäjää pystyssä. Mutta pakko myöntää että ravintolat saattaa tällä porukalla hetkeksi tarkoittaa amerikkalaisia ketjuja…
Ennen kaikkea pidän kiinni luottamuksesta, ajatuksesta että kaikki on hyvin ja että kaikki myös tulee olemaan hyvin. Mulla on kaksi eri ammattia, joissa olen hyvä, sekä puoliso jolla on työpaikka. Me löydämme kyllä keinot.
Tätä väkisinkin rakennettua luottamuksen tunnetta haluaisin kaikille myös säteillä, sekä toivottaa ihan hirveästi voimia kaikille jotka löytävät itsensä tiukasta tilanteesta. Rahasta stressaaminen on kamalaa, oli elämäntilanne mikä tahansa.
Ajat ovat tiukat, mutta edessä on jotain hyvää, uutisetkin jo välillä valoa väläyttävät. Tarjouspyyntöjäkin tulee taas normaalimpaan tahtiin, ja se on yleensä aikainen merkki siitä että markkina on palautumassa.
Yritän kiinnittää vähemmän huomiota tämän tekstin kaltaisiin negatiivisiin sävyihin ja muistella mieluummin Koiviston Maunoa:
Ellemme varmuudella tiedä, kuinka tulee käymään, olettakaamme, että kaikki käy hyvin.
Kuva: Aino Heininen