Miksi me emme enää näe kavereita edes pihalla

Monessa kodissa pohditaan nyt tuskaisesti, mitä hallituksen linjaukset sosiaalisten kontaktien välttelemisestä tarkoittaa. Koska selkeämpiä ohjeita saadaan ilmeisesti odottaa vielä huhtikuuhun, päätin tavallaan hallituksen pyynnöstä nyt kertoa meidän perheen linjauksen ja sillä toivottavasti antaa ajatuksen aihetta myös muille. Vastuullisen vaikuttamisen nimissä olen luetuttanut tämän tekstin muutamilla viisailla ihmisillä, mm Emmi Nuorgamilla. Jos löydät asiavirheitä, kerro! 

EDIT: hetki tämän tekstin julkaisun jälkeen hallitus linjasi että 1.-3. luokat ovat maanantaista alkaen taas auki muillekin kuin kriittisten alojen työntekijöiden lapsille mutta edelleen vahvasti suositaan etäopetusta. Tämä tekee mielestäni omaehtoisesta sosiaalisten kontaktien välttelystä entistä tärkempää.

”Voiko lapset vielä nähdä kavereitaan, edes pihalla?”

Tiivistetty mielipiteeni: Ei (ellei se ole yksi ja sama ”karanteenikaveri”, ks alla)

Miksi? Koska joku lähelläsi olevista lapsista on sairastunut tai altistunut koronaan jo ennen kuin koulut ja tarhat menivät kiinni. Lähelläsi liikkuu paljon tartuntaa, vaikket sitä näe. Lapset eivät osaa pitää toisistaan etäisyyttä edes ulkona (“kato minkä pokemonin mä sain!”), eivätkä tunnista oireitaan ajoissa. Siksi lapset ovat nyt tämän tilanteen ratkaisijoita ja sinä heidän huoltajana olet avainasemassa. Kaikki fyysinen kontakti on laitettava jäihin.

Kysyin tänään Instagramissa miten teidän perheissä on valittu, saavatko lapset nähdä kavereitaan vai ei. Ilokseni voin todeta että vain 23% kertoi että lapsensa näkevät edelleen kavereitaan, ja moni vielä lisäsi että tämä oli rajoitettua. Vain ulkona, vain samoja kavereita, vain rajattu määrä. Hienoa!

Haluan nyt sanoa asioita, jotka tiputtavat vielä muutaman kontaktin pois, mieluiten nollaan.

Alkuun sanon ymmärtäväni täysin, että tämän päätöksen teko on vaikea, olen itse paininut sen kanssa koko viikon. Tämä koko tilanne on suoraan sanottuna ihan helvetin ahdistava ja yksinäisyys ei paranna sitä ollenkaan. Ja meidän perheellä on vielä naurettavan hyvä tilanne, on tilaa ja pihaa ja paljon seuraa omasta perheestä! Silti minuakin ahdistaa tehdä näitä rajauksia.

Vielä kaksi päivää sitten olimme leikkipuistossa ja näimme usean eri perheen lapsia. Eilen lapset kävivät ulkokävelyllä kahden muun perheen lapsien kanssa. Tälläkin viikolla olemme siis olleet epäsuorassa kontaktissa ainakin viiteen eri perheeseen. Jos he ovat tehneet samaa, meillä on nyt yhteys yli 20 mahdollisesti tautia kantavaan perheyksikkköön. Näissä kaikissa on vähintään kaksi lasta ja monessa (kuten meillä!) on ollut lähiviikkoina lieviä flunssan oireita. Viimeiseltä viikolta on siis kymmeniä, jopa satoja mahdollisia tarttujia ja altistujia meidän perheemme ansiosta.

Päätin lopettaa tämän luvun suurentamisen ja tänään sanoin ovikelloa soittaville naapurin lapsille että meidän lapsemme eivät enää leiki ulkonakaan muuten kuin keskenään. Joka päivä rajaan sosiaalista elämäämme enemmän ja toivon että sinäkin.

Olen ollut tosi ahdistunut tästä. Tietysti itse taudista, jota en perheelleni ja tuntemilleni riskiryhmäläisille halua, mutta erityisesti tämän vaikutuksista yhteiskuntaamme. Niistä kaikista lomautuksista joita ystävilleni on jo tullut, menetetyistä pienyrittäjän tuhansista euroista ja kasaantuvista mielenterveyden haasteista. Ja sitten siitä päätöksenteosta. Luen uutisia jatkuvasti “sillä silmällä”, yrittäen tulkita mikä nyt on ok ja mikä ei.

Ehkä voisin kuitenkin mennä ystäväni kanssa suunnitellusti ravintolaan (ei kannata)? Ehkä säbäpeli ulkona ei voi olla niin paha (voi, emme tiedä)? Eihän meillä Suomessa tämä räjähdä käsiin, eihän (toivottavasti ei, kaikkeni teen)?

Eilen päätin lopettaa porsaanreikien etsimisen ja suosittelen samaa sinullekin. On typerää lukea läpi suosituksia ja miettiä kuinka teidän perheenne voisi niistä kuitenkin vähän joustaa. Se ei ole kenellekään hyödyksi, pitkität sillä vain omaa tuskaasi. Sillä asian ytimessä on hitaus: tämä tilanne, nämä rajoitukset, eivät poistu ihan heti.

Saatamme jatkaa näin kesään asti. Ja toivottavasti jatkamme, sillä mitä hitaammin etenemme, sitä vähemmän turhia kuolemia ja mahdotonta työtaakkaa sairaaloissa, sitä vähemmän kammottavan mahdottomia ratkaisuja terveydenhuollon ammattilaisille kun hoitoa ei riitä kaikille. Koska tilanne kestää vähintään viikkoja, on parempi nyt jo sopeutua rajoituksiin omassa elämässä ja lopettaa jatkuva päätöksenteko. Sillä raskainta on tehdä jatkuvasti linjauksia.

Onko tämä nyt ok, entä tämä? Ai miten kivasti tuli tuokin pyytämään ulos, ehkä te voitte mennä pallottelemaan.

Erityisesti lasten kanssa kaikkea kivaa on aina vaikeaa vähentää, helpompi lopettaa. Vähän niin kuin sanoisi että karkkia voi välillä vähän syödä. Sitä ollaan sitten jatkuvasti keskustelemassa, voisiko nyt, entä kohta, mutta on sentään perjantai. Juuri siksi koska edessä on tätä vielä pitkä aika, kannattaa vain suosiolla omaksua se uusi tapa olla ja elää. Nyt ei nähdä ketään.

Entäs se oireettomuus? Meillä ei ole oireita, joten emmekö voi nähdä muita oireettomia? Poislukien ne faktat että moni sairastaa jo tietämättään koronaa, ettei ole varmuutta tartuttaako oireeton tai mitä ne oireet edes ovat, tarjoan vielä toisenkin syyn olla luottamatta oireettomuuden harhaan.

Sillä en tiedä teidän lapsistanne mutta omamme eivät osaa tunnistaa kovin helpolla alkavan flunssan ensioireita, saati huomaa niitä kesken leikkien ja tule vielä erikseen sanomaan aikuiselle että nyt on parempi lopettaa, minulla tuntuu painetta ylähengitysteissä. (Viime kesänä otin yhden lapseni trampoliinilta pois kun se valitti kylmää ja tyyppi kellotti melkein 40 astetta kuumetta.)

Lapset eivät leiki oireettomina, he vain leikkivät kunnes joku kieltää tai kroppa tipahtaa.

Kaikista helpointa meille kaikille on jos me yhdessä päätämme nyt nollalinjan. Ketään ei nähdä (pl. karanteenikaveri, katso alla). Tämä on myös lapsille helpointa. On kivempi sanoa “me emme näe ketään” kuin “nyt Pekka kauemmas siitä Laurista! Ette koske!”

Tiedän että tämä on tosi tylsää, epäreilua ja ahdistavaakin. Mahdotonta tietysti toisille, heille en nyt puhukaan. Sydämeni on niiden ihmisten luona jotka joutuvat laittamaan lapsen tarhaan ja erityisesti heille jotka joutuvat nyt tekemään töitä sairastuneiden parissa; heidän jolla ei perhettä ole ollenkaan, tai jotka puurtavat ainoana aikuisena 24/7.

Eniten puhun heille, jotka voivat olla kotona ja pitää lapsetkin kotona. Se on vaikeaa, melkein mahdotonta, vähintäänkin epämukavaa. Kasautuvat etätyöt, pienet neliöt, seinille kiipeävät lapset, oma urheilumattomuus ja kaiken peittävä tasapaksu tylsyys hajottaa nopeasti. Silti uskon tämän olevan parempi vaihtoehto kuin se että itse sairastutaan tai joku tuttu sairastuu vakavammin.

Emme mekään täydellisesti tätä tee. Olemme päätyneet nollalinjaan sillä poikkeuksella, että Kakkosella on yksi kaveri jonka kanssa näkevät. Aina kahdestaan, ja vain pihalla. Hän on meidän “valittu karanteenikaveri”, joka ei myöskään näe muita lapsia itse. Pidätän oikeuden muuttaa myös tämän mikä päivä tahansa ja tietysti jos kummallakaan on mitään oireita.

Tätä karanteenikaverisysteemiä tuntuvat käyttävän monet yhden aikuisen perheet, yhdistävät itsensä yhdeksi karanteeniperheeksi. Silloin on niin että nämä karanteenikaverit eivät aidosti kohtaa muita perheitä ja ihmisiä lainkaan.

Helposti tuntuu nyt siltä että tämä kaikki on ihan turhaa. Ihmiset jonottaa kauppakeskuksen avajaisissa, mummot on kaupassa ja toiset after skissä: miksi me sitten täällä edelleen kärvistelemme pienissä neliöissä, teemme töitämme hiki päässä ja leikimme opettajaa?

Minä sanon: hurraa te! Kiitos! Olkoonkin että toiset eivät vielä ymmärrä, on aivan mahtavaa että te teette noin. Siitä on iso apu. Älä laske kuinka monta ne muut siellä tartuttaa vaan laske kuinka monta sinä jätät tartuttamatta. Lupaan ettette tee turhaa uhrausta.

Vinkkejä sosiaalisen elämän rajoituksiin lapsiperheessä

1. Päättäkää perheenne linjaus ja kertokaa se lapsille selkeästi. Lyhyt ja tiivis “me emme nyt näe ketään” toimii aika hyvin.
2. Miettikää valmiiksi lause, jolla ulos pyytävät kaverit voi kiltisti “torjua”. Älä laita lapsiakaan tekemään päätöksiä jatkuvasti!
3. Keksikää myös vaihtoehtoinen tapa nähdä, jota ehdottaa kysyjälle. “Me ei nähdä enää kavereita koronan takia, mutta voidaanko ottaa videopuhelu myöhemmin tänään?”
4. Älä pelkää pahoittavasi toisten mieltä, voit aina sanoa että Marinin Sanna pyysi tehdä näin ja minä tottelen.
5. Tulet kokemaan painetta. Joku toinen näkee tämän asian toisin ja sanoo lukeneensa ettei oireeton voi edes tartuttaa ja mitä siitä jos nyt naapuripiirissä vähän ulkoillaan. Jos oma linjauksesi alkaa silloin epäilyttää, muista sääntö: Käyttäydy kuin perheelläsi olisi noro. Ja käsissäsi kakkaa.
6. Voit valita lapselle yhden “karanteenikaverin”, jos kumpikin perhe sitoutuu näkemään vain toisiaan.
7. Niin kauan kuin se vielä sallitaan, käy / käykää ulkoilemassa. Vähintään tunti päivässä jokaiselle perheen jäsenelle, mieluiten metsässä.

Jos et muuta tästä pitkästä tekstistä muista, mieti tätä: mitä menetät jos otat liian tiukan linjan? Mitä menetät jos liian löysän?

Ajankohtaiset hallituksen suositukset löydät täältä.

Ja päivittyvän listan päivän viihdykkeisiin löydät täältä.

JAA
55 Comments
  • HR
    maaliskuu 20, 2020

    Aamen. Kiitos tästä, melkein itku tuli. Tuntuu, että osa jatkaa elämäänsä täysin normaalisti ja täällä me kökitään kotona 1- ja 3-vuotiaiden aktiivisten poikien kanssa ja odotetaan, että tulisi ilta, ihmisiä olisi vähemmän joka paikassa ja päästäisi sille tunnin pyörälenkille. Kun asuu tiiviisti asutussa lähiössä kerrostalossa, jonka kaikki lähipuistot on täyteen ammuttuja, on todella vaikeaa päättää, että nyt ei enää mennä sinne puistoonkaan, mutta näin se on nyt syytä rajata, ihan kaikkien yhteisen hyvän vuoksi.

    Nyt vaan yritetään jaksaa, elämässä on pahempiakin asioita kuin tylsyys sisätiloissa (kuten korona).

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      Ihanasti sanottu <3

  • Liina
    maaliskuu 20, 2020

    Ei kukaan jonottanut ämpäreitä kauppakeskuksen avajaisissa. Nyt oikeesti. Kaikki jakaa tätä käsitystä kuin jotain kymmentä käskyä, mutta ilmeisesti siellä oli ollut ovien auetessa hetkellinen ryysis. Hain itte sieltä lounaan puolilta päivin koska syödä pitää ja mestoilla oli suunnilleen 50-50 suhteessa henkilökuntaa ja asiakkaita. Turvaväliä sai metritolkulla.

    Also, on tavallaan tosi helppo puhua, kun on se piha. Meillä ei ole, mä en voi kieltää lasta menemästä ulos. En vaan voi.

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      Also -kohtaan: sitä juuri tossa sanoin.et meille tää on helppoa. Ämpäreihin: my bad, liian värikäs kuvailu. Voin editoida.

      • Liina
        maaliskuu 20, 2020

        Nii. No jos ei oo pihaa, mutta kuitenkin pitää ulkoilla kuten itsekin ohjaat, niin tässä on vähän nyt vaikea yhtälö.

        • Valeäiti
          maaliskuu 20, 2020

          Okei tässä on nyt joku väärinkäsitys, pahoittelen! En halunnut tässä mitenkään käskyttää että jokaisen olisi pakosti ulkoiltava. Enkä myöskään halunnut sanoa ettei _ulos_ voisi mennä. Tarkoitin sitä ettei mennä kavereiden kanssa (eri kavereiden) leikkimään lähikontaktiin, uloskaan. Varmasti moni joutuu mennä sitten aikuisen kanssa vaikka kävelylle, jotta ulos pääsee turvallisesti.

          • Liina
            maaliskuu 20, 2020

            Ahaa, no kiitos että ei ole ihan pakko mennä ulos.

            Entäs jos lapsi itkee kun ei pääse ulos ja itse ei vaikka ole kätevästi mammalomalla vaan työpaikkansa yt-neuvottelujen henkilöstöedustajana ja ois oikeesti semitärkeitä hommia eikä ehdi lapsen kanssa kävelylle niin saako sitten kersan päästää ihan yksin ulos vai annanko vaan itkeä?

            Kun sulla noita vastauksia nyt näkyy olevan?

        • Tiia
          maaliskuu 20, 2020

          Liinalla tuntuu nyt olevan jokin asenneongelma. Aikuisena ihmisenä varmaan pystyt kestämään koululaisen itkut siitä, että vasta illalla, kun vanhempien työt on tehty, voidaan lähteä yhdessä kävelylle tms. Koululaisen on jo aika oppia myös pettymyksiä, kuten se, ettei tällaisena poikkeavana aikana voi tehdä niitä asioita, joita aiemmin saattoi tehdä (kaverit, yksin ulkoilu, you name it). Tätä poikkeavaa tilannetta on varmasti hyvä käydä sen koululaisen kanssa muutenkin läpi, sanoittaa ja ikätasoisesti kerrata sitä, miksi näin nyt asiat ovat. Moni kouluikäinen on varmasti myös varsin luotettava, että jos hänet ”päästää” yksin taloyhtiön pihalle keinumaan niin hän siinä myös yksin pysyy.

          Terveisin päiväkodissa töissä käyvä äiti, jonka 6- ja 3-vuotiaat lapset ovat kotona etätöitä tekevän isänsä kanssa. Ja kyllä, useimmiten lapsemme ulkoilevat vasta, kun minä tulen kotiin. Ja kyllä, ei ole mitenkään ideaalia elämä nyt.

          • Maria
            maaliskuu 21, 2020

            Just tätä tällaista ”sulla taitaa olla asenneongelma” -settiä tää keskustelu ei tarvitse enää yhtään. Meillä jokaisella on nyt vaikeaa eikä se vie tätä keskustelua yhtään eteenpäin, että aletaan mitata itse kunkin joustavuutta ja tilanteen vaikeutta.

            Meistä kaikki tulee tähän tilanteeseen omasta elämästään, jokaisella omat puitteensa ja muut samaan aikaan meneillään olevat asiat. Jollain on kaksi vanhempaa, ok tilanne töissä, mielenterveys kunnossa, lapsilla sisaruksia joiden kanssa leikkiä, piha, kerroksia, huoneita, ystäviä jotka vannottaa luotetuksi karanteenikaveriksi. Jollain ei ole. Meidän perheessä on varmaan ihan ok resurssit ja valmiudet loikata tällaiseen tilanteeseen, mutta oon silti ahdistukseen taipuvainen, kun olen pitkään lasten kanssa yksin. Jos mulla olis yt-neuvottelut samaan aikaan päällä, en todellakaan selviäisi asiallisena ja rakentavana vanhempana tästä.

            Eilen osallistuin yhteen vastaavanlaiseen somekeskusteluun aiheesta. Seinät kaatui päälle jo valmiiksi ja sitten vielä tämä: ettei leikkipuistoonkaan saa enää mennä. Ahdistuin niin, ettei henki meinannut kulkea. Se, että ko. keskustelun kommentteihin ilmaantui joku maalailemaan uhkakuvia ruumisautokolonnista (!), sai mut ainoastaan raivon partaalle ja sytytti aikamoisen vastareaktion. Ei kyse ole siitä, etten haluaisi torjua koronaa ja suojella perhettäni (ja muita) kaikin keinoin, vaan siitä, että pelkään etten näillä voimavaroilla pärjää näitä viikkoja. Siihen hätään ei auta yhtään se viesti, että olet ajattelematon ja asenneongelmainen.

            Kun vaan jokainen tekisi parhaansa, sen oman enimmän kussakin tilanteessa – ja kun ennen muuta jaksettaisiin tsempata toisiamme. Ei kukaan halua, että tää tauti leviää. Tietoa voi jakaa ilman muiden dumaamista, Hannen vinkithän on hyviä, kun ne vaan lukee itse rauhallisin mielin.

            Ja kun vielä enemmän muistettaisiin puhua siitä, mitä voi ja saa tehdä (esim. Hesarissa iso juttu tänään ulkoilumahdollisuuksista!), ei vain siitä, mikä on kiellettyä. Tää on hiton tiukkaa aikaa, ollaan ennemmin samalla puolella kuin toisiamme vastaan.

  • Aurinko
    maaliskuu 20, 2020

    Hyvä kannanotto!!!! Tätä asiaa kun itsekin on kuumeisesti joutunut miettimään. Ja nimenomaan on mietitty ja otettu huomioon! Paljon näyttää liikkuvan sellaisia jotka ei ole asialla päätään vaivannut. Pakko kysyä että eikö teidän toiselle isommalle lapselle tule paha mieli kun hänellä ei ole tuota ”karanteenikaveria” vai onko tämä ystävä sitten yhteinen?

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      On sillä tavalla yhteinen et uSein kummallakin näistä karanteenikavereista on siskot mukana. Ja tää isompi on meillä oikein tyytyväinen yksinään muutenkin 🙂

  • katri/Kotona ja kaupungilla
    maaliskuu 20, 2020

    Olen niin samaa mieltä kanssasi. Toki me olemme matkan jälkeisellä 14vrk karanteenilla kotona, mutta ilman tätäkin oli tarkoitus pitää lapsi kotona päiväkodista (kun se meille on mahdollista).

    Me ei aiota lähi viikkoina ainakaan mennä taloyhtiön leikkipaikalle, jossa kyllä näkee välillä käyvän lapsiperheitä.

    Metsäretket ovat oikein kivaa ulkoilua. Onneksi Suomessa riittää metsiä ja tilaa on.

    https://www.kotonajakaupungilla.fi/

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      No sepä, onneksi todella on tilaa!

  • Is
    maaliskuu 20, 2020

    Päätin itse alkuviikosta pistää oman yhden hengen kampaamoni toistaiseksi kiinni ja pitää kaksivuotiaan kotona päiväkodista. Suuri osa asiakkaista oli jo perunut, joten se helpotti päätöstä. Suurin osa just esim. kampaamoistakin kuitenkin vielä toimii ihan normaalisti, kaikki vaan toistelevat että ei mitään ongelmaa kun desinfioidaan hyvin ja asiakkaat pitävät turvallisen välimatkan toisiinsa, mutta kampaajahan on ihan siinä asiakkaassa kiinni, joten sanoisin että siinähän se tarttuu asiakkaasta seuraavaan työntekijän välityksellä, kun tosiaan voi oireettomanakin tartuttaa. Eikä kampaajalla käynti nyt vaan millään lailla ole välttämätöntä ihmisille, varsinkin jos kaikki ollaan vaan kotona 😂 laitetaan ne hiukset kuntoon sitten kun tilanne helpottaa! Tottakai ymmärrän että on vaikea päätös ja taloudelliset vaikutukset on valtavat. En ihan tiedä miten tästä itsekään rahallisesti selvitään mutta olenpahan tehnyt oman osani ja aina sitä jotenkin selviää.

    Eikä mekään täydellisiä olla, mies käy kyllä töissä koska ei voi tehdä etänä, mutta ei ole kontaktissa moneen ihmiseen. Myös siskoni kahden lapsensa kanssa on käynyt meillä tällä viikolla kahdesti ja saa käydä jatkossakin, mutta hekään eivät näe muita ihmisiä, ja sen verran annan siimaa tässä että mielenterveytemme säilyy.

    Pahoittelut tästä pitkästä paasauksesta, joka vähän lähti aiheesta sivuraiteille, piti sanomani vaan että tosi hyvä teksti! 😁

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      Vau sä olet todellakin osuutesi tehnyt, hyvä sinä! kiitos! <3

  • Ope
    maaliskuu 20, 2020

    Meillä saa lapset tavata kahta kaveria, jotka asuu samassa pihassa ja ovat samasta koulusta. Nyt tosin siis kaikki kotikoulussa.Lapset kotona isänsä kanssa ja minä töissä. Olen päiväkodissa töissä ja tässä tilanteessa kuitenkin tapaan kymmeniä lapsia ja perheitä päivittäin. Käsiä pestään niin, että nahka lähtee, mutta eiköhän se korona tule tähän perheeseen minun työni kautta, jos on tullakseen.

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      On tää nihkeetä aikaa 🙁 🙁

  • Henna Helena
    maaliskuu 20, 2020

    Kiitos tästä tekstistä ❤

    Tämä on ihan hiton ahdistavaa aikaa kaikkinensa ja yritän selviytyä päivästä toiseen. En kovin paljon ajattele tulevaa, koska sitä ei todellakaan tiedä, milloin tämä päättyy.

    Meidän perhe on ollut enempi vähempi eristyksissä tämän viikkoa. Esikoinen oli vielä maanantaina koulussa, mutta noin muuten minä etätyöskentelen, ekaluokkalainen nyt opiskelee kotona ja sitten on yksi päiväkotilainen.
    Mies tekee vielä töitä. Veljensä kanssa kahdestaan raksafirmassa töissä. Heillä on vähän kontakteja ja pienet työmaat.

    Ulkoilemme, käymme tyhjissä puistoissa tai koulun pihalla, jos siellä ei ole paljon porukkaa ja etäisyyksien pitäminen on helppoa. Metsä on hyvä paikka ja niin. Onneksi on myös se oma piha, some ja älykännykät, joilla pitää ihmisiin yhteyttä.

    Hetki ja päivä kerrallaan.

    Ei tässä muu auta.

    Voimia meille kaikille ja yritetään parhaamme mukaan noudattaa suosituksia ennen kuin on taas entistä tiukemmat rajoitukset ❤

    https://hennahelena.fi

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      Se on kyllä ainoa varma asia, että tämä on nyt kaikille nihkeetä ja ahdistaavakin aikaa. Toivon että pystytään mahdollisimman paljon tukemaan toinen toisiamme!

  • Nimetön
    maaliskuu 20, 2020

    Meillä on onneksi tosi helppo tilanne tämä, toistaiseksi, lapset 0v ja 6v. Etätyötä luvassa kuten tähänkin asti. Mies käy töissä, koska etätyö ei mahdollinen. Kaupassa ja asioilla käy vain yksi henkilö perheestä hyvin suojautuneena. Valinnat päiväkodista kotia jäämiseen ja harrastusten tauolle laittoon tulivat jo ennen hallituksen päätöksiä. Tilannetta on seurattu tammikuusta alkaen ulkomaalaisista medioista, joten henkistä etumatkaa tähän tilanteeseen on huomattavasti enemmän kuin muilla. Olen valmis puolen vuoden rupeamaan heti alkuunsa, jos tilanne sitä vaatii.

    Voimia niille, joille tämä on jollakin tasolla raskasta! Koittakaa kestää.

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      Sepä, onneksi on tätä massa niin kuin te ja me joille tämä on helppoa! Toivon että he sitten myös on kotona ja jättää niille vaikeammille tilanteille vähän joustovaraa.

  • marjaraj
    maaliskuu 20, 2020

    Me ulkoillaan kyllä, kelin salliessa vaikka joka päivä, mutta omalla porukalla. Helsingin keskustastakin on usein löydetty puisto/leikkipaikka, jossa ei liiemmin ole väkeä. Muuten ollaan aika lailla lockdown-tilassa. Kaikki vierailut ja menot on peruttu, ruoka tulee mahdollisuuksien mukaan kotiinkuljetuksella ja Postin kuljettajakin jätti paketin oven taakse, isot pisteet siitä. Muksut on alle 1- ja alle 3-vuotiaat, joten selvitään vielä suht helposti ilman kavereita. Mutta isovanhempia on ikävä, puolin ja toisin:/ sanomattakin varmaan yllä olevan sepustuksen jälkeen selvää, että sitä ikävää ollaan valmiita sietämään vielä pitkään. Halutaan, että koko koronahässäkän jälkeen mummeja ja pappoja saa vielä tavata koko eristäytymisajan edestä.

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      Me ollaan vielä käyty kaupassa itse (varotoimin tietysti), koska kotiinkuljetukset on ollu niin ruuhkautuneita ja ajattelin että niitä slotteja pitää jättää niille jotka oikeasti tarvii, mummot, papat jne. En tiedä onko tässä järkeä kun sitten se kaupassa käynti on kuitenkin taas yksi ylimääräinen kontakti.

      • Laura
        maaliskuu 20, 2020

        Mä järkeilin samoin, etten viitsi ruuhkauttaa kotiinkuljetuksia, kun ei ole aivan pakko ja tuntuivat olevan jo melko tiukassa. Mut miten noutopalvelu siellä? Hain sitten Prismasta noutopalveluna ja valmiiksi keräiltynä. Ajattelin, että on silti parempi noutaa ja kohdata välimatkan päästä yksi myyjä, joka luovuttaa ostokst kuin pyöriä kaupassa, jossa kontakteja tulisi taatusti enemmän.

        Hyvä teksti, selkeää viestintää ja vaikuttamista, kiitos! 🙂

        • Valeäiti
          maaliskuu 20, 2020

          Kai se voisi ainakin osin helpottaa!

      • marjaraj
        maaliskuu 20, 2020

        Tämä on myös mietityttänyt paljon, että tarvitsisiko joku muu sen kotiinkuljetuksen meitä kipeämmin. Toisaalta sitten taas, meillä ei ole autoa, joten viikossa saattaisi helposti tulla kolme tai neljäkin kauppareissua, että sama määrä tavaraa kulkeutuisi kotiin asti. Valitse näistä sitten:/ tänään kun katsoin meille toimittavia k-ryhmän kauppoja, olisi kotiinkuljetuksen saanut jo ensi maanantaille (oma tilaus tulee keskiviikkona). Tuon tiedon valossa uskon, että tarvitseville riittää kuljetusaikoja.

        • Valeäiti
          maaliskuu 20, 2020

          Hyvä, ehkä ne määrät on sitte tasaantumassa! Me ollaan nyt tänään syöty jo aika kaapin pohjia, pakko mennä huomenna kauppaan.

  • Nimimerkkinen
    maaliskuu 20, 2020

    Meillä oli sama logiikka, vain pari ystävää, joiden kanssa lapsi sai leikkiä pihalla. Kunnes tuli viesti, että toisella kavereista epäillään tartuntaa. Siihen loppui sekin ulkoleikki parin valitun kaverin kanssa ja nyt kökötetään sisällä oman perheen kesken ja ulkoillaan muista erillään. Lapsen puolesta harmittaa tosi paljon, mutta sitten taas, ainakaan meidän kautta ei mahdollinen tartunta leviä eteenpäin.

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      Viisaasti ajateltu toi viimeinen lause, noin sitä on kai pakko katsoa..toivotaan että ei tarttunut teihin!

    • Choux
      maaliskuu 22, 2020

      Sanoisin vielä että tämä tilanne luultavasti on helpompi useampilapsisissa perheissä. Meillä yksi ekaluokkalainen poika (astmaatikko eli kai riskiryhmää). Oli vielä maanantaina koulussa tällä viikolla. Tiistaista eteenpäin on ollut etäopetuksessa kotona. On tavannut ulkona kahta läheistä kaveria alkuviikosta ja sen lisäksi naapurinpoika on ollut seurana niin sisällä kuin ulkona. Naapurinpojalla sama linjaus eli ulkona on tavannut muutamaa luokkakaveria, sisällä vain meidän poikaa. Ihan riittävästi on saanut ajattelemattomia kommentteja kuulla yksilapsisuudesta jo ennen tätäkin ja nyt kirpaisee vielä enemmän ja siksikin edes tämä yksi kaveri on ollut tosi tärkeä asia. Meillä vielä tosi sosiaalinen tapaus. 😭

      • Valeäiti
        maaliskuu 23, 2020

        Just yhden lapsen perheissä toi karanteenikaveri (tai useampi jos kaikki pysyvät samassa ringissä) on tosi tärkeä <3 tsemppiä!

  • Nimetön
    maaliskuu 20, 2020

    Nyt on vaikeita päätöksiä vaan tehtävä. Meillä kolmasluokkalainen näki alkuviikosta kaveriaan ulkona. Tänään jouduin sanomaan kaverille, että ministerin suosituksesta nyt ei nähdä lainkaan kavereita. Huuli väpättäen lähti kotiinpäin. Sydäntä särkee kaverusten puolesta. Pitää vielä soittaa hänen äidilleen. Koskaan ei tiedä onko oireeton kantaja. En haluaisi muita tartuttaa ja täyttyy tunnustaa, että tauti pelottaa, vaikka ei varsinaisesti olla riskiryhmää. Pakolliset kauppakäynnit ja työtehtävät on tehty. Lapset etäopiskelee. Nyt mies tekee etänä mahdollisimman paljon kotona työtä. Minä jäin tänään työttömäksi koronatilanteen vuoksi. Mutta eiköhän tämä tästä. Yritetään huolehtia toisistamme. Emmehän tahdo armeijaa kuskaamaan vainajia, niin kuin Italiassa. Ja poliisilla on muutakin tehtäviä kuin valvoa ostareita tai puistoja. Uskokaa ohjeita. Pitää kehitellä etäleikki konseptia… 🙂

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      Kaikki pienet teot on meidän kaikkien hyväksi, kiitos että ootte himassa!

  • Inna-Pirjetta
    maaliskuu 20, 2020

    Kiitos Hanne! Vaikeita on valinnat, mutta meidän valinnat vanhempina on silti pieniä verrattuna ikätovereidemme päätöksiin maamme hallituksessa.
    Vähintä mitä voimme tehdä, on noudattaa suosituksia!
    Tsemppiä ja pidetäänhän taas viinilive, se piristää! Meen huomenna vasiten Alkoon täältä saaresta kumihanskat kädessä käymässeen!

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      ❤️❤️❤️❤️❤️ viinilive tilattu!

  • Taina
    maaliskuu 20, 2020

    Kiitos! Iso kiitos tästä tekstistä. Olin eilen jo mitä parhaimmalla fiiliksellä tilanne huomioiden, tänään ahdistuin hallituksen uuden linjauksen vuoksi.

    Tää tilanne on ihan perseestä suoraan sanottuna. Me ollaan oltu viikko kotona. Kontakteina monistenipun hakeminen koululta, paketin hakeminen automaatista ja miehen tämän aamuinen kauppareissu ostaen meille ja vanhemmilleen viikon ruuat. Ja sitten on niitä ihmisiä, jotka hyppäävät siellä, täällä ja tuolla vähät välittäen ohjeista.

    Me pysytään kotona. Ja haaveillaan, että pääsiäisen pohjoisen reissu jollain ihmeellisellä tavalla toteutuisi.

    • Valeäiti
      maaliskuu 20, 2020

      Haaveilu on muuten niin tärkeetä just nyt! Aion kirjoittaa seuraavan jutun siitä minkälaista elämä on Koronan jälkeen!

  • Erika
    maaliskuu 20, 2020

    Kiva, että jotkut edes yrittää, kun tuntuu, että niin moni ei ole kiinnostunut rajoittamaan menoa mitenkään. Aika paljon tuolla lenkin varrella näyttää menevän nyt kaveriporukoita. Meillä käydään talonyhtiön hiekkalaatikolla kyllä, välillä siinä on toisiakin lapsia, mutta eipä oma lapsi ole kovin kiinnostunut lähikontatissa leikkimään heidän kanssaan. Eri asia, jos eivät pysyisi erossa toisistaan. Kunpa olisikin oma piha.

    • Valeäiti
      maaliskuu 21, 2020

      Toivottavasti ihmiset alkaa heräillä tähän tai sitten hallitus saa tehdä kovempia linjauksia.

  • Miia
    maaliskuu 21, 2020

    Tosi hyvä teksti! Me ollaan eletty viime viikon tiistai-illasta lähtien eristyksissä, koska vatsatauti – Hurraa! Tai no..pojalla oli ke ihan normi olo ja to vahingossa päästin kaverin luo koulun jälkeen. Siitä lähtien myös ko. kaveriperheessä on oltu siinä taudissa. Tänään sairastui perheen äiti, niin minä lenkitin meidän 3 lapsen lisäksi heidän kaksi. Näitä kavereita on nähty muutenkin monesti viikkoon ennen karanteenia ja uskon että taudit on samat. Katsotaan nyt miten jatketaan kavereiden kanssa, mutta uskoisin että pyörälenkeillä voitaisiin käydä yhdessä. Hieman huolettaa se, että pieniltä koululaisilta jää koulun sosiaaliset kontaktit pois. Onneksi meillä on tosiaan myös seuraa omasta takaa ja minä kotona vauvan kanssa, joten mulla on paremmin aikaa keksiä fiksua tekemistä rytmittämään päivää koulutehtävien lisäksi. Mua huolettaa kuitenkin että ne joiden pitäisi olla kotona, joilla esim. astma aiheuttaa flunssan kanssa kaameat hengitysvaikeudet, ovat töissä. Ja kyllä mua myös harmittaa se, että tilannetta ei oteta vakavasti. Nyt on se hetki. Sitten on hankala ottaa vakavasti ja uskoa asia, kun hoitohenkilökuntamme kuormittuu hajoamispisteeseen tms. Ei ole mitään takaisin kelaus -nappia, minkä avulla voisi tehdä toisin. Joten toimitaan tiukasti! Me ei esimerkiksi nähdä ollenkaan myöskään mummoa ym.(vaikka sanoikin että mentäisiin mummolaan kunhan vatsatauti lakkaa, vastasin vain että me ollaan tehty sellainen linjaus miehen kanssa että ei nyt käydä yhtään missään). Meillä ainakin lapset ottaneet hienosti eivätkä oo yhtään kyseenalaistaneet miksi ei nähdä kavereita tai miksi eivät pääse kauppaan mukaan. Toivon että kaikki ottaisi tilanteen vakavasti, niin tämä ei kestäisi puolta vuotta. Mutta jos kestää, niin oon ilonen siitä että oon saanu viettää aikaa lasten kanssa ja että lapset oppii samalla entistä enemmän vaihtoehtoisia tapoja kaikenlaisiin juttuihin 😊 Tsemppiä!

    • Valeäiti
      maaliskuu 21, 2020

      No vatsatautihan tästä vielä puuttui 😂😂😂 tsemppiä!

  • Johanna
    maaliskuu 21, 2020

    Asun Pariisissa ja olen täällä ns karanteenissa kuten koko Ranskan kanssa. Täällä hallitus toistaa koko ajan – pysykää kotona. Tiistaista lähtien siis olen kökkinyt sisällä. Toimisto suljettu JS olemme kaikki etätöissä, kaikki kaupat suljettu paitsi ruokakaupat ja apteekit. Kauppoihin jonotetaan koska turvavälit … kaikki asiointi ulkona tapahtuu lupalapulla ja vain yksi kerta päivässä ja 20/30 minsaa maksismissaan ja 500 metrin säteellä kodista . Mukana siis pitää olla lupalappu ja henkkarit. Yksin liikenteessä ja social distancing eli kanssakäymistä kenenkään kanssa paitsi tietty perheen kanssa jos sellaisen kanssa asuu. Jokainen pysyy omalla paikallaan eikä minkäänlaisia siirtymistä enää hyväksytä . Itä Ranskassa tehot ovat täynnä sairaaloissa ja he joutuvat siellä miettimään että kuka voidaan pelastaa koska hengityskoneita ei enää ole. Ranskan armeija on tullut paikalle kenttäsairaalan (kyse on siis Mulhousen alueesta ) joka aloittaa toiminnan maanantaina ja armeija myös kuljettaa potilaita muualle Ranskaan sairaaloihin jossa ok tilas teholla . Asun itse Pariisissa 38m2 asunnossa kissojen kanssa . Puistot on laitettu kiinni (juuri sen talia että ihmiset kasaantui liikaa eli tartuntavaara aikamoinen ), Seinen rannan kävelykadun ovat kiinni ja rannikkojen rannat ovat myös kielletty = taas liikaa populaa yhdessä paikassa, Nizzan rantabulevardi kiinni (porukkaa luon lomilla). Olen siis tiistaista lähtien kököttänyt kotona ja tehnyt etätöitä. Käynyt kerran päivässä korttelin ympäri lenkillä, ja aikatauluttanut päiväni etten tule hulluksi . Kuulun myös riskiryhmään diabeteksen kanssa joten toivon että muutkin ihmiset noudattavat hallituksen neuvoja . Maanantaina puhuttiin kahden viikon mittaisesta operaatiosta , mutta todennäköisesti pidentyy neljään tai kuuteenkin viikkoon . Niin ja tietenkin ketään ei tavata tai nähdä vaikka olisivat samassa korttelissa . Kaduilla ei ole ketään ja poliisi tarkistaa lupalappuja . Töihin voi ainostaan mennä jos ei ole mahdollisuutta etätöihin ja siihenkin on oltava työnantajan todistus. Kaikki koulut , yliopistot ja tarhat ovat kiinni. Ainoastaan sairaalan henkilökunnalle on järjestetty tarha ja koulupaikkoja että pääsevät töihin. Minulta peruttiin sairaalakäynti jona tarkoitaa että hoitoni katkeaa ja se pitää aloittaa uudestaan koska pistoksen vaikutus on juuri päättymässä (hoidetaan siis fibroomia ja Niagara menkkoja jotka aiheuttavat vakavan anemiaa) . Samalla oli tarkoitus tqrkatss tilanne ja sopia leikkauksesta. Kaikki tämä on ahdistavaa, mutta ajatuksena että ainoastaan tämä auttta leviämiseen ja että helpotettaisiin sairaaloita jotka ovat täynnä ja paikkoja ei enää ole. Normaali potilas on tehohoidossa yleensä neljä päivää kun Koronan sairastava pari viikkoa. Nyt täällä jännätään että sainko tartunnan (olin toimistossa jossa yhdellä työkaverille on näin jälkikäteen ajateltuna kaikkia Koronan oireet) ja jos sain niin toivottavasti selviän siitä lievillä oireilla , että en joudu tehohoitoon tai sellaisen tilanteeseen että ei ole paikkaa siellä sairaalan tehohoidossa.

    • Valeäiti
      maaliskuu 21, 2020

      OMG. Sitä kohti sitten täällä vaan.

  • Noora
    maaliskuu 21, 2020

    Meillä lapsi saa vielä toistaiseksi tavata samaa kaveria ulkoleikeissä. Olemme monilla osa-alueilla jo rajoittaneet sosiaalisia kontakteja ja seuraan tarkasti viimeisimpiä uutisia koronasta. Mielestäni on kohtuutonta kieltää lapsilta kaikki kaverikontaktit ja eristää lapsi kotiin. Lasten niskaan on turha kaataa vastuuta koronaviruksen leviämisestä samaan aikaan, kun aikuiset käyvät töissä ja kaupassa. Olen itse yrittänyt olla painamatta paniikkinappulaa tässä korona-asiassa ja sen sijaan yritän löytää perheellemme ja yhteiskunnalle sopivia ratkaisuja, joita on mahdollista noudattaa pidemmälläkin ajalla. Itse en jaksa uskoa, että he, jotka ovat poteroituneet koteihinsa ja kieltäneet lapsilta kaverit, kykenevät noudattamaan tätä linjaa vielä seuraavat 2kk. (Epidemian arvioitu huippu toukokuun toisella viikolla) Koen, että tällä hetkellä on vielä hyvin helppoa kiillottaa omaa sädekehäänsä ja julistaa, kuinka meidän perhe on eristäytynyt ulkomaailmasta, kun todellisuudessa tilannetta on takana 4 päivää.

    • Valeäiti
      maaliskuu 21, 2020

      Toivottavasti en kuulostanut mitään sädekehiä tässä kiilloittelevan, se ei kyllä ollut tarkoitus. Tämä tosiaan on vaikea tilanne kaikille jossa jokainen tekee sen oman parhaansa. Jokaisen on myös itse punnittava minkälaisia sosiaalista kanssakäymistä voi tehdä ja juurikin koska tää on meille ollu helppoa, ollaan otettu aika tiukka linja. Ei oo helppoa aikaa kaikkinensa!

  • Leena
    maaliskuu 21, 2020

    Meillä lapset ei tapaa kavereitaan, kun ei sitten taas tiedä ketä tämä kaveri on tapaillut ja miten on altistunut. Onneksi näitä on kaksi niin saavat tapella keskenään 😀 Ainoastaan pakolliset reissut käydään ja altistutaan 🙁 Tällä viikolla kävin kaksi kertaa terveyskeskuksessa ja mies joutui käymään myös terveyskeskuksessa ja apteekissa. Kaksi kertaa kävin kaupassa, mutta toisella kertaa en koskenut mihinkään ja pidin turvavälin. Päätimme, että ruuat tilataan kotiinkuljetuksella. Apteekistakin saa kotiinkuljetuksella sekä kaveri vinkkasi http://www.feeliaruokakauppa.fi/ josta saa valmiit ruuat jos vaikka sattuu koko perhe sairastumaan niin ainakin saisi joka päivälle ateriat valmiina.

    Paljon tuntuu olevan välinpitämättömyyttä liikkeellä ja ymmärtämättömyyttä tilanteen vakavuudesta.

    • Valeäiti
      maaliskuu 22, 2020

      Kyllä juu, se välinpitämättömyys hieman harmittaa. Ei tarvi paniikissa olla (tai siitä ei ehkä ole hyötyä) mutta oman osuuden voi hoitaa.

  • Saara
    maaliskuu 22, 2020

    Kiva lukea ettei olla ainoita tällä linjalla, toistaiseksi tunnutaan olevan niitä tarkimpia lähipiirissä ja herätetään kummeksuntaa (minkä ymmärrän myös, onhan tää tosi outo tilanne ja todella radikaaleja toimenpiteitä). Meilläkin on tähän mahdollisuus, ja vaikkei se kovin kivaa olekaan eristää lapsia kavereistaan, niin toivon että näin toimien mahdollistetaan turvallisempi työssäkäynti niille, joilla kotiin jääminen ei ole mahdollista ja toisaalta päästään takaisin normaaliin elämään nopeammin. Tai että ei tule totaalista ulkonaliikkumiskieltoa!

    Onneksi meidän 4- ja 7-vuotiaat on kekseliäitä, äiti on varmaan se jolla hajoaa ekana pää 😂 Tsemppiä kotoiluun!

    • Valeäiti
      maaliskuu 22, 2020

      Toi on niin harmittavaa että tällä linjalla saa vielä vähän kummaksuntaa ja jopa vähän kiukkuakin osakseen 🙁 Eiköhän se kohta muutu ääni kellossa!

  • Aura
    maaliskuu 22, 2020

    Kiitos. Joka ikinen sana tässä kirjoituksessasi on totta. Olet sisäistänyt asian täysin oikein. Kaikki tästä poikkeavat käsitykset ovat asian kiertämistä tavalla tai toisella.

    Puhun nyt oman ammattikuntani puolesta, mutta sama koskee toki muita kriittisissä työtehtävissä olevia. Itse työskentelen isossa sairaalassa lääkärinä alalla, joka on ja tulee olemaan koronapotilaiden hoidon eturintamassa. Sekä minulla että suurimmalla osalla työkavereistani (ja rakkaimmista ystävistäni) on lapsia. Meillä on terveydenhoitoalalla vielä taipumus hankkiutua keskenämme parisuhteisiin, joten lukemattomissa perheissä molempien vanhempien on pakko mennä töihin. Kuten meilläkin.

    En tule koskaan unohtamaan sitä päivää, kun valmiuslain tultua voimaan vein kalleimmat aarteeni nyt oudolta tuntuvaan, lähes tyhjään päiväkotiin ja vannotin että he pärjäväät hyvin. Edellisenä ja monena sitä edeltävänä päivänä oltiin käyty läpi sitä, miksi he eivät nyt voi jäädä meidän kanssa kotiin. Sitten menin työpaikalle, eikä sielläkään mikään ollut kuin ennen, vaikka tavallaan oli. Työn ydin on ennallaan. Lääkäri tai hoitaja ei tosiaan pidä mitään metrin turvaväliä tutkiessaan ja hoitaessaan, kuten jokainen tietää. Yritän tarjota empatiaa pelkäävälle, jolla huoleen onkin todella aihetta. Rakennan sillä siltaa ihmiselle tämän ajan yli, vaikka tiedostan, että on mahdollista, ettei hän selviä perussairauksiensa kanssa epidemiasta tartunnan saadessaan. Emotionaalinen taakka on erilainen kuin aiemmin.

    Vaihdan kuulumisia kollegoideni kanssa whatsappin ja puhelimen välityksellä. Monet odottelevat omia testituloksiaan ja turhautuvat niiden viivästyessä kun eivät pysty tulemaan töihin. Me toiset teemme heidänkin työnsä, tietysti, kaikki auttavat nyt kaikkia. Yksi ystävä kutsutaan työpäivänsä päätteeksi lisätöihin illaksi ja myös seuraavaksi viikonloppuaamuksi (ja lopulta myös illaksi). Hän menee empimättä. Onneksi hänen lapsensa ovat isänsä kanssa, tiukasti kotiympyröissä, luonnollisesti. Seuraan tiheää sähköpostitulvaa siitä, miten valmistaudumme, varmistamme ja varaudumme. Liikutun yhteishengestä, jälleen kerran. Yritän olla miettimättä tehohoitopaikkojen ja resurssien riittävyyttä, se ei ole nyt tehtäväni ja minun on tärkeä hoitaa omat tehtäväni.

    Oman päiväni päätteeksi kiire päästä lasteni luo tuntuu pakahduttavalta. Päiväkotiin saavuttuani en päästä lapsia luokseni ennen kuin olen taas pessyt kädet, mutta sitten saan heidät syliin ja olen onnen ytimessä. En voi sanoin kuvailla kiitollisuutta, jota tunnen päiväkodin henkilökuntaa kohtaan – heidän ansiostaan lapsillani on kuulemma ollut tosi kiva päivä.

    Tämä sama kuvio jatkuu ensi viikolla ja viikkoja sen jälkeen. Joskin tilanne tulee töissä kiristymään, nythän on vielä rauhallista.

    Tämän ei ole tarkoitus olla sankaritarina tai oman kilven kiillotus. Ihan vaan rehellinen kuvaus yhden sellaisen päivästä, jolla ei ole vaihtoehtoa jäädä kotiin. Ettemme me työssäkäyvät olisi kasvottomia tekijöitä, vaan pohjiltamme samanlaisia kuin muutkin, perheinemme, tunteinemme ja pelkoinemme. Suokaa anteeksi, jos en pysty ymmärtämään enkä hyväksymään, miksi joku ei voi estää lapsiaan ulkoilemasta kavereidensa kanssa, nuortaan hengailemasta ostarilla tai itseään kahvittelemasta ystäviensä kanssa. Tai lähtee keväthangille Lappiin rentoutumaan. Vaikka se on nihkeää ja vaivalloista, se on samalla elintärkeää. Kukaan meistä ei ole niin hyvässä suojassa, ettei tilanne eskaloituessaan voisi koskea itseä tai omaa lähipiiriä. Valinta on tähän peilatessa nähdäkseni kuitenkin helppo. Toivon rauhaa ja jaksamista kaikille!

    • Heini S.
      maaliskuu 22, 2020

      Tämä kommentti sai kyyneleet silmiin ❤️

    • Valeäiti
      maaliskuu 22, 2020

      <3 <3 <3 saat kaiken rakkauteni, kiitokseni ja tukeni, vaikka en voi paljon antaa. Yritän pitää tilanteen ainakin niin ettei meidän perheestä kukaan tule työpäivääsi venyttämään.

  • Jonnsa
    maaliskuu 22, 2020

    Olen täysin samaa mieltä edellisen kommentoijan kanssa. Olen ollut kotona viikonlopun (ihanaa) ja huomenna klo soi 5.50. ja suunta kohti sairaalaa. Nyt tuntuisi tosi hyvältä jäädä kotiin ja opettaa koululaisia. Mutta tietysti menen töihin niinkuin kaikki lääkärit. Vaikka tiedän että kyllä sen taudin saan jossain vaiheessa ja vaikka olen riskiryhmään kuuluva. Meillä on erilaisia kohtaloita tässä nykyisessä kummallisessa maailmassa.

    • Valeäiti
      maaliskuu 22, 2020

      Ymmärrän NIIN hyvin tuon. Mä olen tosi onnellinen että saan olla täällä kotona kouluttamassa, varsinkin kun mulla ei nyt ole muuta työtä. Ymmärrän todella että joillekin se kotikoulu olisi sata kertaa kivempaa kuin itsensä taas alttiiksi asettaminen.

      Puhaltelen suuntaasi suojaavaa kuplaa <3

  • Paula
    huhtikuu 1, 2020

    En nyt jaksa lukea koko ketjua, mutta täälläkin on nollatoleranssi. Mietin vain tuota karanteenikaveria- voiko luottaa, että toisen lapsen perhe ei käy kaupassa, apteekissa, Postissa…? Lopussa kumosit sen oireettomana tartuttamisen kun yhteislenkit jatkuvat kunnes toisella tulee oireita? 🤔