Haluaisin tunteet pois ostopäätöksistäni

Kaupallinen yhteistyö: Anyfin.fi

Kello on 6.22. Ei oo totta, vastahan me nukahdettiin kunnolla?

vauvan unirytmi

Silmiä kirveli väsymyksestä kun kaadoin kahvia poikkeuksellisen ison kupillisen. Kaataessani ajattelin että kyllä kai minä ne Marimekon mukit (50€) ihan hyvin voisin ostaa, onhan meillä nämä vanhat olleet jo 11 vuotta, olisi mukavaa vaihtelua. Iltapäivällä ihan sattumalta muistin, että kaikki mun meikkijutut on lopussa, voisi ostaa kerralla kaikki uudet (100+€).

Ennen kuin pääsin verkkokaupoille asti, tajusin estää itseäni. Muistin että olen väsynyt ja siksi haluaisin ostaa jotain.

Ymmärsin joitain vuosia sitten, kuinka paljon tunteet vaikuttavat mun kuluttamiseen. Siis sekä niin että ostan asioita eri tunnetilojen takia, mutta myös niin että ostamisesta aiheutuu mulle tunteita, eikä yleensä hyviä tunteita. Kysyin teiltä, mitä tunteita kuluttamiseen teillä liittyy ja vaikuttavatko tunteet ostamiseen ja olitte kanssani samoilla linjoilla.

Instagram-kyselyyni vastanneista 92% sanoo tunteiden aiheuttavan kuluttamista, ja 91% huomaakin ostaneensa joskus jotain aivan turhaan tunteisiinsa.  Suurimalla osalla negatiiviset tunteet (ahdistus, masennus, suru) ruokkivat kulutusta mutta myös onnen fiilikset aiheuttavat talouskurin löystymistä.

”Jos mieli on maassa, luulen muuttuvani paremmaksi ostamalla jonkun tuotteen”.
”Alan etsiä quick fixiä alakuloon kuluttamisesta”
”Paska fiilis –> ostos tuo hetkeksi hyvän mielen, vitutus –> ostan ku vituttaa niin paljon et sama ku rahatkin menee :D”

”Halu palkita itsensä -> ostan jotain uutta”
”Jos joku tuottaa onnea, ostan sen heti”
”Kaikki tunteet vaikuttaa! Iloisena ostan jotain muille, surullisena itselle”

”Jos asiat ottaa päähän, tekee mieli tuhlata. Ihan sama mihin, kaikki käy”
”Fomo ja samaistuttavuus – en halua että lapseni tai minä jään ulos”

Tunnistan itseni noista jokaisesta.

Olen iloinen että olen viime vuosina saanut tosi paljon vähennettyä sellaista materialisminhimoista ostamista, jossa uutta ostetaan siksi että uuden ostaminen on kivaa. En minä siinä ehkä koskaan mikään pahin syntiläinen ole ollut, mutta jos totta puhutaan niin suuri osa vaikkapa sisustamiseen liittyvistä asioista on meille ostettu haluun, ei tarpeeseen.

En osaa perustella väriä vaihtavaa valaisinta millään muulla kuin kivalla tunnelmalla.

Mulla liikaa tunneostamista hillitsee nykyään se, että muistelen vuorostaan sitä tunnetta mikä minut valtaa oston jälkeen, kun olen saanut sen uuden tavaran kotiin. Se on nimittäin erittäin usein kuormittunut, ehkä jopa hieman häpeällä / katumuksella sävytetty fiilis. Kun taittelen pahvilaatikkoja pois ja lajittelen muovipakkausta roskiin, alkaa ärsyttää. Uuden ilo kestää sen ostohetken verran muuttuen hyvin äkkiä kriittiseksi pohdinnaksi. Taas uutta kamaa, lisää materiaa, lisää luonnon kuormaa. Oliko pakko?

Melko varmasti ei ollut.

Ostopäätökseni ovat harvoin pelkkää järkeä, vaikka kuinka itseäni siitä vakuuttelen. Ihminen nyt toki muutenkin tekee osin päätöksiä intuitiolla / tunteella ja perustelee ne vain sen jälkeen järjellä. En hirveästi ruoski itseäni siitä että teen päätöksiä tunnetiloissani, sillä pääasiassa kulutan suhteellisen vastuullisesti ja tulotasomme kestää satunnaiset turhat ostokset.

Mutta se mistä haluaisin eroon, on sellainen epämääräinen oman talouden hallitsemattomuuden tunne ja jatkuva arpominen siitä onko joku tekemäni ostos perusteltua vai ei. Sillä samaan aikaan kun ihan aiheellisesti moitin itseäni käsikäyttöisen vaatehöyryttimen ostamisesta (69€ en ole käyttänyt vielä kertaakaan), saatan myös irvistää ruokakaupan 130€ kuitin nähdessäni.

Syyttä! Se ruokakaupan summa ei ollut mitenkään tarpeetonta, ylimitoitettua tai herätteenä ostettua. Pitäisi muistaa että sen verran meillä menee ruokakauppaan ja se on ok.

Liiallinen pohdinta siitä teenkö nyt oikein vai väärin aiheuttaa mulle yllättäen myös tyhmiä ostoksia. Mulle käy ihan liian usein niin että harkitsen pitkään ostavani vaikka uudet hanskat lapselle, mutten tee sitä koska se tuntuu tarpeettomalta. “Onhan sillä noi yhdet”.

Kunnes yhtäkkiä jostain hetken mielijohteesta ostan vain jotkut ja yleensä vääränlaiset. Miksi? Joskus siksi että näin ne kaupassa, joskus siksi että joku toinen oli ostanut ja ne näytti niin hyviltä, joskus siksi että “halvalla sai” – viimeksi ostamani hanskat oli jonkun “tänään kaikki -25%” kampanjan syytä. Ei ne silti halvaksi tulleet, hanskat joita ei koskaan saatu käytettyä. 10€ turhista hanskoista on enemmän kuin 0€ (ja tavallaan myös enemmän kuin 20€ kelpo hanskoista).

Olenkin oppinut ettei minun kannata alennusten perässä juosta, menee yleensä päätöspaniikissa väärin! Nykyään pidän onneksi yleensä listaa asioista mitä tarvitaan. Silloin on hyvä fiilis ostaa jotain kun tietää että se tulee tarpeeseen, vaikka tunnekin olisi päätöksessä mukana.

Senkin olen jo tunnistanut, että univelkaisena haluan ostaa asioita. Mitä enemmän väsyttää, sitä varmemmin selaan jotain mielestäni tärkeää sivustoa. Joskus myös palkitsen itseäni kuluttamalla, oli se sitten pullaa tai tavaraa. Tylsistyminen ei mulla ole niin suuri triggeri (se ajaa mut vain Instagramiin), mutta sitten yleinen ahdistuneisuus tai stressi todellakin on.

Saatan katsella kotia kriittisesti ja olla varma että kaikki ratkeaisi uuden hyllyn ostamalla – vaikka oikeasti pitäisi vain siivota.

Tiedostan, että osani on hyvä. On etuoikeutettua pohdiskella turhien asioiden kuluttamisen syitä ja merkityksiä. Eihän mitään tälläistä olisi mahdollisuus tehdä jos raha ei riitä elämiseen ylipäänsä. On tähtitieteellisen eri asia saada morkkis jostain turhista kahvikupeista kuin laskea riittääkö raha kahviin.

Uskon kuitenkin että meistä monelle kuluttamisen ja rahan aiheuttamien tunteiden pohdinta on ihan paikallaan. Moni pohtii omaa rahankäyttöään vähän koko ajan ja on säännöllisesti morkkis milloin mistäkin turhaan ostetuista hanskoista vaikka samalla sitten saattaa yhtäkkiä nappia painamalla tilata jotain tosi isoa, maksaakseen sen sitten erissä pois.

Selkeämpi budjetointi voisi auttaa ainakin. Että jos miettisi että lastenvaatteisiin saa mennä X määrä rahaa kuussa niin se hanskaostos ei tuntuisi niin pahalta ja toisaalta osaisi olla ostamatta jotain vain väsymykseen, tylsyyteen tai palkinnoksi.

Koska rahankäyttö on harvoin pelkästään järjen asia on aika luontevaakin päätyä käyttämään rahaa enemmän kuin syytä olisi. Tätäkin tekstiä kirjoittaessa meidän perhe päätyi tilaamaan noutopizzat vaikka kaapissa on ruokaakin – selkeä “perjantaipalkinto” joka tulee maksamaan meille 60€.

Totta kai tämä johtuu siitä että meillä on tilillä rahaa, jolla maksaa se 60€. Mutta tiedän myös että jos katsoisimme nyt koko kuun tulot ja menot tarkalla syynillä, se 60€ jäisi äkkiä käyttämättä. Ei meillä oikeasti kovin moneen ylimääräiseen pizzaan kuussa rahat veny.

Tätä ja muita ajatuksia mulla nousi Anyfinin Budget Bootcampilla, joka on Anyfinin ja psykologi Maarit Lassanderin luoma neljän viikon vinkki- ja tehtäväkimara, jonka tarkoituksena on auttaa ihmisiä kohti parempaa taloudellista hyvinvointia. Jos oma talous aiheuttaa heiluntaa tunnetasolla tai haluat muuttaa omaa suhtautumistasi talouteen ja kuluttamiseen, suosittelen kurkkaamaan tuon Budget Bootcampin. Pääset mukaan treeneihin lataamalla Anyfinin sovelluksen ja rekisteröitymällä, asiakas ei tarvitse muuten olla, täällä latauslinkit sovellukseen!

Jos haluatte lukea tarkemmin Anyfinistä, voit käydä kurkkaamassa aiemman tekstini ”Mikä Anyfin oikeasti on?” .

Budget Bootcampiin pääset täältä mutta mua kiinnostaa myös kuulostiko mikään tästä tutulta – onko muilla taipumusta ostaa välillä liian hövelisti ja jättää toisaalta tarpeellisia hankintoja tekemättä? Vai olenko minä vain sekaisin?

Kuva minusta: Aino Heininen

6 Kommentit

  • Saara

    Sopiiko kysyä, paljonko teillä menee rahaa ruokaan kuukaudessa? Tai ootko joskus kirjoittanut aiheesta? Itse kipuilen joka viikko ruokalaskujen kanssa, kun tuntuu että helposti menee tonni kuussa pelkkään ruokaan. Ja siis kipuilen rahankäyttöä, vaikka se hyvin riittääkin ja tiedostan hyvin, että kaikilla ei todellakaan ole varaa käyttää niin paljoa rahaa ruokaan kuussa. Varsinkin tää korona-aika on räjäyttänyt kauppalaskut, kun usein on viis henkeä on kotona, kun joku on nuhassa ja näistä viidestäkin yks on vielä täysimetyksellä ? Nyt ei tietenkään aikuisilla mene rahaa työpaikkaruokailuun, mutta sitäkin enemmän saa miettiä, mitä syötäisiin, onko monipuolista ja riittääkö ruoka, kun lapsille ei enää riitäkään kaks nakkia ja peruna, vaan syövät melkein yhtä paljon kuin aikuiset.

    Lähinnä mietin sitä, kuinka paljon 5-henkisellä perheellä normaalisti menee rahaa ruokaan kuukaudessa ja miten sitä ehkä vois vähentää (ja toisaalta tarvitseeko, jos rahat riittää) ?

    Itse kuulun enemmän kategoriaan ’ahdistaa käyttää rahaa’ ja jätän liikaakin ostamatta. On pitänyt harjoitella spontaania shoppailua ?

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      En oo kirjoittanut tästä koska aina kun joku muu omiaan näyttää, niillä on paaaaaljon alhaisemmat kuin meillä 😀 Mut siis varmasti noin tonni menee meilläkin + satunnaiset raflat päälle ehkä joka toinen viikko tai joka viikko. Meillä on aina ollut varaa, joten en ole lähtenyt tiristämään rahaa tällä osaastolla vaan ostan sitä mitä mun mielestä tarvii.

      • Saara

        Ihan sama fiilis 😀 Aina tuntuu, että muut ruokkii kymmenhenkisen perheen 400€/kk (vähän liioitellen). Toki voi olla, että ihmiset määrittelevät ruokakulut eri tavalla, esim. kuuluko työpaikkalounaat mukaan vai ei, vähennetäänkö vessapaperit, kaljat ym. hyödykkeet laskuista jne. Ja itse ainakin olen harrastanut itsepetosta kuluja arvioidessa… Ja ostelen herkkuja ja ylellisyystuotteita kaupasta. Mut ihan lohdullista, jos muillakin menee paljon rahaa ruokaan, ehkä samalla tavalla kuin oli kiva lukea avointa keskustelua palkka-aiheesta.

        • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

          Joo oon miettinyt samaa. Että olisi ihan hyvä mun astua tähän rikkaan mulcun alttarille taas ja näyttää että voi sitä rahaa ihan oikeasti kulua kaupassa. Mä aina kyl laskenkin näihin mukaan vaipat ja kaljat ja kosmetiikat ja kaikki et ei meiläkään varmaan _ruokaan_ niin paljon kuluis.

    • Kotihiiri

      Mielenkiintoista luettavaa aiheeseen liittyen on Helsingin yliopiston kuluttajatutkimuskeskuksen kohtuullisen minimin viitebudjetti. Siinä arvioidaan nimenomaan sellaista kulutuksen tasoa, jossa pystyy elämään kohtuullisen hyvää elämää ja ylläpitämään terveyttä. Sen arvio kahden lapsen (alle 10 v), ja kahden aikuisen perheen ruokakauppaan menevistä ruokakuluista on 558 e/kk koulu-aikoina ja loma-aikoina 670 e/kk. Vastaavasti jos lapset ovat teini-ikäisiä, niin samat summat on 698 e/kk ja 864 e/kk, ja tämä siis pelkästään ruokakauppaan. Se itse dokumentti löytyy täältä: https://helda.helsinki.fi/bitstream/handle/10138/261735/Mitä_eläminen_maksaa_2018_raportti.pdf?sequence=3&isAllowed=y

      Joten tuo tonni ruokakauppaan kuukaudessa isommalta perheeltä kuulostaa kohtuullisen oikealta, varsinkin jos ei syödä aterioita kodin ulkopuolella. Meillä menee ruokakauppaan (sisältäen pesuaineet yms) tällä hetkellä noin 550-600 €/kk (kaksi aikuista + 2 v), kun kaikki ateriat syödään kotona, tämä toki sisältää kotiinkuljetusmaksun 3-4 kertaa kuukaudessa.

      On aivan totta, että on kotitalouksia, jossa ruokaan ei vaan voi käyttää tiettyä summaa enempää kuukaudessa. Jos kuitenkin varaa on, niin kyllä minusta esimerkiksi kotimaisen ja reilun tuotannon tukeminen ostamalla sitten hieman kalliimpaa tuotetta on ihan kannatettavaa toimintaa. Joten minusta ainakin on tosi mielenkiintoista kuulla, mitä esim. teillä Hanne menee ruokaan, ja mitä valintoja siihen liittyy!

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Hei täähän oli tosi mielenkiintoista, kiitos! Voisin miettiä jos tästä tekisi jonkun postauksen niin että ihan pitäisi kirjaa kk ostoista! Juuri tein taas 280€ ruokakauppatilauksen..

Vastaa

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.