Huh miten se on taas perjantai? Mulla on niin ristiriitainen suhtautuminen viikonloppuihin. Periaatteessa ihania, toki, mut mä nautin ihan sikana myös arjesta, kun saan tehdä niin paljon rauhassa asioita. Tosin vähän liiankin rauhassa haha, et sinänsä seura tulee yleensä tässä kohtaa myös tarpeeseen!
Tässä työssä hankalaa on se että just viikonlopuista ja illoista syntyisi se sisältö ja ajatukset, jotka ihmisiä kiinnostaa. Mulle ei ole ongelma olla oikeasti vapaalla viikonloppuna, mut sitten maananantaina on usein vähän ongelma kun ei ole mitään sanottavaa 😀 Joku tasapaino tähänkin olisi ehkä tarpeen.
Tää viikko meni kyllä töiden puolesta loistavasti! Sain pari tosi kiinnostavaa tarjouspyyntöä, muutaman melkein kaupankin, yhden konsultoinnin keikan pitkästä aikaa (ja vielä todella kiinnostavan sellaisen!!) ja palautin mun kirjan ekan osan kässäri viikon etujassa Hannalle! Hyvä minä!
Pieni häikkä oli elämäni ensimmäinen aurallinen migreenikohtaus, tai näin ainakin oletan kun silmiin ilmestyi puoleksi tunniksi sokea piste. Kuin olisi vesitippa ollut silmässä, ihan hirvittävän outoa ja pelottavaakin. Sen jälkeen tuli särky, joten oletan nyt että tämä oli sitä. Olin toki lääkäriinkin yhteydessä ja kaikki ok, jatketaan samalla hoitosuunnitelmalla.
Mitä se kertoo musta että mun eka ajatus oli voi paska, mä en voi enää tehdä mun töitä jos näkö menee, eikä esim apua mitä jos en enää näe lapsia kunnolla? Ai kamala! 😀
Perheessä on muuten kaikki tosi hyvin ja eskariuhman pahimmat aallot on selvästi taputeltu. Koululaisosastolla oli tällä viikolla vähän selviteltävää mutta nekin nyt musta ok tilassa ja kaikilla on kaikki hyvin.
Arkea on helpottanut se, että viime lauantaina sanoin pienille et ette sitten saa taas huomenna aamulla heti telkkaria. Välittömän MIKSIIII rumban jälkeen sanoin, että siksi kun siitä on tullut teille ongelma, nyt kokeillaan hetki ilman.
Ja kas – sunnuntaina ne tarttui keskelle olkkaria levitettyihin legoihin ja aika nopeasti ja vain muutaman ”saataisko me sittenkin” kyssärin jälkeen luovuttivat. Tässä uskomattomin asia: sen jälkeen ruudut on vähän niin ku jääny kokonaan pois. Ei ole vain tullut tilannetta, jossa niitä olisi ”tarvittu” tai olisi edes ollut aikaa. Oon ollut valmis antaa niille esim pitkien päiväkotipäivien jälkeen hetken hengähdyksen, mut ei ne ole pyytänyt!
Ja aamut, dear lord miten paljon paremmin ne menee nyt! Ei vinkumista, ei vääntämistä ja ruokapöydän äärellä pysytään hyvin syömässä. Siis kaikki parani. Huh, onneksi mulla oli nyt jaksamista tähän yhteen detox-kuuriin niin tiedän että se on myöhemminkin mahdollista.
Tänään tiedossa huimahallia eli uimaan mennään, koska Nelonen sitä niin kovin kiltisti aamulla pyysi ja se oli hyvä idea! Huomenna Kolmonen menee ystävän kanssa Heurekaan ja sunnuntaina on ehkä serkun juhlat, joten siinäpä teille kuulkaa sitten maanantaiksi kerrottavaa asioista, joista en tule muistamaan ottaa kuvia!
Ihanaa viikonloppua kaikille! En ole unohtanut teitä täällä! <3