Olen Vapunkin kotona vaikka alkaisi jo riittää

Tunnen paineen kasvavan, sekä ulkoisesti että itsessäni: Eikö jo voisi vähän hellittää, voisiko jo vähän tavata ystäviä? Huomaan että puuttuva selkeä ”exit-strategia” saa minutkin miettimään kuinka kauan tätä pitää jaksaa.

Puhelinkin on alkanut piristä eri tavalla, seuraa kysellen. Vielä vastaan jokaiseen “ei vielä, valitettavasti”, vaikka aina välillä mietin olenko liian tiukkis. Joka päivä punnitsen rajoja ja omaa fiilistä.

Mietin voisimmeko lipsua, niin kuin kaikki muutkin tuntuvat tekevän (eivät tee, mutta siltähän se tuntuu). Ajattelen että no voisi ne kai tuossa pihalla leikkiä. Entä jos tulette vain terassille käväisemään? Sitten tajuan, että tilannetta olisi yhä vaikeampi hallita. Vetäisinkö liian lähelle toisiaan ajautuneet lapset erilleen? Kieltäisinkö vessakäynnin sitä tarvitsevalta terassivieraalta? Äkkiä kontakteja alkaisi tulla yhden kaupassa käynnin sijaan kymmeniä, ehkä joka päivä.

En enää juurikaan ajattele suojaavani ylevästi riskiryhmiä tai säästäväni terveydenhuoltoa. Teen vain sitä mitä on pyydetty, koska asiantuntijaraadin asettamien sääntöjen noudattaminen tuntuu paremmalta kuin jatkuva omien sääntöjen keksiminen ja tarkastelu. Jos jotain, ajattelen tekeväni tilaa niille muille jotka eivät suosituksia nyt voi noudattaa.

(Toki ajattelen myös sitä etten edelleenkään halua imettää vauvaa ja vaihtaa vaippaa neljänkymmenen asteen kuumeessa.)

Vaikka tilanne on Suomessa rauhoittunut, pysyn poterossani. Ajattelen että epidemia on ympyrä, jossa keskellä on paljon tartuntaa ja tautia. Koska osa ihmisistä joutuu joka tapauksessa olemaan ympyrän keskellä töiden tai ihan vaikkapa oman jaksamisensa takia, me joille on mahdollista / helppoa olla siellä kaukana ulkoreunoilla eristyksissä teemme tilaa. Väistämme sivuun jotta muut voi olla keskellä, eivätkä törmäile toisiinsa sitten yhtä paljon.

Ne jotka voivat, pelaavat ”puhdasta peliä” ja osa joutuu sotkeentumaan halusi tai ei. Laitapelaajien rooli on suuri – mitä useampia jaksaa pysytellä reunalla, sitä paremmin kokonaisuus pysyy hallussa.

Korona-peli on suuruusluokkapeliä.  Pieni piknik perheen kanssa ulkona ei kuulosta ollenkaan turvattomalta. Mutta jaksaisitko pitää sen turvallisena tuntikaupalla? Syntyy väistämättä hetkiä joissa turvavälit unohdetaan tai eivät ole mahdollisia, joissa joku aivastaa ”tämä on ihan vain allergiaa!” -aivastuksen ja toisenkin, joku ottaakin toisen ottimella ruokaa ja kukaan ei kerta kaikkiaan halua sanoa että nyt on pakko kaikkien lähteä kotiin koska minulla on ehkä kuumeinen olo.

Ongelma kasvaa kun ihmiset kohtaa, se on ikävä fakta. Siksi Poliisi ja Sisäministeriökin ohjeistaa edelleen kaikkia pysymään myös Vappuna omassa perhekunnassa, omassa kodissa. Poliisi myös valvoo ettei suuria puistokokoontumisia tehdä.

Me jatkamme edelleen näin, suosituksia tiukasti tulkiten ja seuraten, välillä varmasti virheaskelia ottaen. Myös huhtikuun viimeisenä hengaan kotona ja näen edelleen vain näitä oman perheen tyyppejä. (Vähän kyllä myös viihdytän teitä, osallistuen Virtuaalivappuun! Laitan vappuaattona klo 17 IG-liven pystyyn, katso tästä koko ohjelma!)

En sano miten sinun pitää tehdä, se ei ole minun paikkani. Ei muutenkaan ole kenenkään muu tehtävä arvioida onko toisen ulkona liikkuminen välttämätöntä tai oikealla tavalla suoritettua, eikä muiden tekemisen ja menemisen väijymisestä ole mitään hyötyä.

Keskity itseesi, älä muihin. Sinun ei tarvitse miettiä onko toisen syy olla asioilla, puistossa tai kaverin luona riittävä, sinun ei tarvitse ajatella että kaikki sinun työsi on hukkaan heitettyä koska nuoret kokoontuvat skeittiparkkiin. Ei se ole.

Skeittiparkki on keskellä, sinä tasapainotat reunalla.

Jos luet tätä niin että olet ajatellut suositusten olevan jo liian tiukkoja ja mietit että kyllä nyt ulkona voi hyvin nähdä, voit miettiä miten toimisit jos treffikaverillasi olisi noro tai jos tietäisit hänen kantavan Koronaa. Näkisitkö, ulkonakaan?

Joka tapauksessa pyydän kunnioittamaan toisten valintoja. Jos toinen on valinnut sinua tiukemman linjan, hyväksy se mutisematta. Älä väheksy, naureskele, loukkaannu tai vänkää. Kukaan meistä ei nyt tiedä mikä olisi täydellinen tapa edetä ja myös suositukset tehdään lopulta vajavaisten tietojen ja mielipiteiden ristitulessa. Ne ovat silti todennäköisesti parempia mielipiteitä kuin sinun tai minun.

Jos joku seuraa suosituksia vähemmän kuin sinä, anna olla. Hänellä voi olla siihen syynsä tai sitten ei – pysy sinä laidalla.

Olemme jokainen nyt yhteisen ongelman äärellä, mutta oman onnemme varassa ja meidän kaikkien on keksittävä itse kuinka selviämme. Sitä päätöstä ei todellakaan ole helppo tehdä, joten koitetaan tukea toistemme ratkaisuja sen sijaan että tuomme päätökseen lisää mielipiteitä.

Ollaan yhdessä, erillään, edelleen. Uhrataan Vappu, pelastetaan Juhannus.

JAA
33 Comments
  • Korinna
    huhtikuu 24, 2020

    Minä olen myös valinnut tiukan linjan, suositusten mukaisesti. Olen töissä kriittisellä alalla ja kerran viikossa käyn kaupassa, mutta muuten en tapaa muita ihmisiä tai mitään muutakaan.

    • Valeäiti
      huhtikuu 24, 2020

      Se tuo ainakin mulle tietynlaista turvaa, tiedon siitä että tekee kaiken mitä voi.

  • äiti-ihminen
    huhtikuu 24, 2020

    Hei. Totta, jokainen tekee kuten parhaaksi kokee, nyt tässä tilanteessa kun näitä höllennyksiä on jo alettu asettelemaan pöytään. Voimme vain noudattaa meille annettuja sääntöjä, mutta mitä meille onkaan määrätty? Sepä. raamit on annettu ja jokainen menee raameissa kuten parhaaksi asian katsoo… me ollaan todella eristäytyneitä täällä. Ei tavata ihmisiä ja kerta viikossa kauppa jne.

    Tänään huomasin että oli paljon porukkaa kaupassa ja huomasin miettiväni että enemmän ihmisiä kun aikoihin, varmaan ovat vähän alkaneet hölläämään rajoitusten kanssa…. mutta se oli vain tuo ajatus en paheksunut mutta en myöskään iloinnut. Se oli toteava ajatus. 🙂 jokainen kuten itselle ja muille omasta mielestä paras<3
    Viikkoja taaksepäin olisin ollut harmissani että miksi sääntöjä ja suosituksia ei noudateta.

    Mukavaa viikonloppua!

    https://lastenjahellanvalissablogi.blogspot.com/2020/04/ensi-viikon-ruokalista-ja-vahan-muutakin.html?m=1

    • Valeäiti
      huhtikuu 26, 2020

      Sepä se, nämä raamit on vielä aika epäselvät ja monenlaista tulkintaa voi tehdä. Oman tilanteen mukaan se on pakko jokaisen mennä!

  • Henna Helena
    huhtikuu 24, 2020

    Kuusi viikkoa eristäytymistä mulla ja pojilla takana. Ja edelleen tätä jatkamme, myös vappuna.

    Tosin normaalistikin meidän vappu on mennyt aikalailla kotona. Pienessä lasten vapputapahtumassa olemme vappupäivänä käyneet, mutta nyt toki tämä pois ohjelmistosta.

    Haluaisin toivoa ja luottaa, että ihmiset muistaisivat nämä meneillään olevat suositukset ja rajoitukset myös vappuna, mutta jos on hyvä keli, pelkään osan ihmisistä menevän tunne edellä ja kokoontuvan. Tällehän mie en minkään voi, joten keskityn itse olemaan perheeni kanssa kotona tai luonnossa.

    https://hennahelena.fi

    • Valeäiti
      huhtikuu 26, 2020

      Mä luulen kans että vappu tulee ns. räjäyttämään potin.

  • Annimi
    huhtikuu 25, 2020

    Meilläkin jatkuu tiukka linja.

    Käyn yksin kaupassa, tai mies käy. Kenkiä tilataan verkkokaupasta tai ostetaan summamutikassa Prismasta kun edelliskesän saappaat ei enää mahdu lapsille jalkaan.

    Yhdessä vaiheessa tein ”steriilisti” myös ostosten purkamisen: esim. jäätelöpuikkopakkauksesta pudotin vielä puhtaaseen muovipussiin pihalla kaikki sen sisällä olleet jäätelöt suojamuoveissaan ja kiikutin pahvipakkauksen – sen kassahihnalla olleen – suoraan pahvinkeräykseen ja esim. pestopurkit, salsat ym. pesin tiskiharjalla ennen niiden laittoa jääkaappiin, mutta on myönnettävä, että tätä en kyllä koko ajan jaksa.

    Olin useamman viikon käymättä työpaikan kahvihuoneessa. Sitten tuntui että pää hajoaa, ja viime viikolla vietin siellä muutaman minuutin (terveydenhoitoala). Jos pääsen potilastyöstä siten, että ruokala on juuri auennut, menen sinne syömään, toinen ruokailija 10 metrin päässä. Jos viivästyn puolella tunnilla, siellä on jo ihmisiä, ja käyn vain hakemassa ruoan ja silloin en ota salaattia, vaan vain yli 60 asteista ruokaa (korona kait kuolee siinä lämpötilassa).

    Vaikka hesarissakin tehohoidossa olevien määrän tilasto näyttää jatkuvaa laskua tai pysähdystä, niin sitä reserviä on mun silmään tosi vähän: ei ole 1000 tehohoitopaikkaa Husissa vaan tyyliin 82 raskaan tehohoidon paikkaa ja 300 hengityskonetta. Ja Uudellamaalla ihmisiä yli miljoona. Vähän sama kuin kuinka vähän niitä ambulansseja omassakaan maakunnassani lopulta on: se on 4 sairaskohtauksen saanutta vanhusta yhtä aikaa ja ne on jo kaikki kiinni tehtävissä.

    Tuo ympyrä-kehä-kielikuva on erittäin hieno, kiitos!

    • Valeäiti
      huhtikuu 26, 2020

      Väistämättä paikkoja on liian vähän, mutta mä toisaalta uskon että tässä alkaa syntyä jotain muita keinoja pikkuhiljaa. Siksikin se hidas leviäminen on tärkeää että saadaan hommat ihan uusille teloille ennen huippua!

  • emmanen
    huhtikuu 25, 2020

    Sehän tässä vaan on, että tällä ei pelasteta juhannustakaan näillä näkymin. Koska tauti tulee pysymään keskuudessamme vielä ainakin vuoden tai ylikin ja ihmiset eivät voi olla eristyksissä niin kauaa, niin meidän perheen valitsema vaihtoehto on jatkaa elämää sillä tavalla, miten voimme kuvitella elävämme seuraavat 1-2 vuotta.

    Olimme maaliskuun puolesta välistä alkaen tiukasti eristyksessä viitisen viikkoa, sillä silloin oli vielä epäselvää räjähtääkö tilanne Suomessa käsiin, tutkittua tietoa oli vielä vähemmän kuin nyt ja uhkakuvat Lombardian ruumisrekoista olivat todentuntuisia. Nyt lienee selvää, että Suomesta ei tule toista Lombardiaa, ei vaikka kaikki rajoitukset purettaisiin heti, koska ihmiset tai ehdoton valtaosa heistä kyllä ymmärtävät uhan vakavuuden, toisin kuin italialaiset maaliskuun alussa. Terveydenhuolto on ehtinyt varautua, testauskapasiteettia on saatu kasvatettua ja suojavälineitä (toivottavasti nyt oikeasti) hankittua.

    Mitä tällä sitten tarkoitan on se, että koska emme aio olla rokotteen kehittämiseen asti näkemättä lähisukulaisiamme tai lähimpiä ystäviämme, emme näe eroa siihen, että alammeko näkemään heitä nyt, kahden viikon päästä poikkeustilan todennäköisesti päättyessä vai vaikka juhannuksena. Emme pidä juhlia, emme kokoonnu yli 10 hengen porukalla, kukaan ei pienessäkään flunssassa tapaa muita, noudatamme hyvää hygieniaa, käymme asioilla tehokkaasti jne. Tarkalleen ottaen emme vieläkään ole tavanneet kuin vasta muutamaa ystävää ulkosalla turvavälien päästä, eli emme myöskään kertarysäyksellä kyläile viikon sisään viidessä paikassa. Mutta pikkuhiljaa poikkeustilasta kohti ”uutta normaalia”.

    Jokainen tekee omat ratkaisunsa, ei tuomita muita. <3

    • Oliver
      huhtikuu 25, 2020

      Jep, ei tämä varmaan juhannukseen mennessä miksikään muutu. Hyvin samoin olemme toimineet kuin Emmanen.

    • Pire
      huhtikuu 25, 2020

      En ollu ajatellutkaan tätä näkökulmaa! Eniten itsellä ahdistaa, kun en näe omia vanhempia ja lapset eivät näe isovanhempiaan ja rakkaita serkkuja… Olen miettiny, että miten helkkarissa sitä voi olla vuodenkin erossa omasta lähipiiristään. Ja jos oman lähipiirin henkilö sairastuisi ja pahimmassa tapauksessa menehtyisi, enkä olisi häntä nähnyt vuoteen… :'(

    • Valeäiti
      huhtikuu 26, 2020

      Näinhän se on mutta ehkä juhannuksena esim saa mennä taas mökeille? En tiedä, mutta kun ei mun mielipiteet ole kovin viisaita tässä asiassa niin kuuntelen mieluummin muita 😀

      Uskon että rajoitukset tästä pian muuttuu pikkuhiljaa, meidän on keksittävä ihan kokonaisuutena kestävä tapa elää tätä elämää joka tosiaan tullee vielä vuosia olemaan päällä.

  • Sanna
    huhtikuu 25, 2020

    Hyvä kirjoitus!

    Meilläkin ollut melko tiukka linja. Vielä ilmeisesti jatkuu…

    Suurin murhe on kyllä se, että isovanhemmat ja lapset eivät voi viettää aikaa yhdessä. 😟 Kuopuksen ristiäiset joudutaan todennäköisesti perumaan… Toiset isovanhemmat eivät ole vauvaa vielä nähneetkään – muuta kuin kuvissa.

    #vitunkorona

    • Valeäiti
      huhtikuu 26, 2020

      Siis noi menetetyt ristiäiset on kyllä niin surullinen juttu 🙁 🙁

  • Nimetön
    huhtikuu 25, 2020

    Tiukalla linjalla jatketaan. Vaikka huomaa, että esim. Täällä tällä viikolla on näkynyt enemmän lasten luokkakavereita (pieniä koululaisia) ulkona keskenään leikkimässä. Pareittain tai pienissä ryhmissä. Pienet koululaiset ei vaan aina muista sitä, ettei isoja ryhmiä saisi muodostua. Kun alueella lähtee useampi kaveruspari/pienryhmä samaan aikaan ulos, niin törmätessä helposti lyöttäydytään yhteen isompaan ryhmään leikkimään. Meidänkin lapsia on pyydetty mukaan leikkiin, mutta on kieltäydytty. Jos en olisi ollut mukana, niin olisihan nuo hippulat vinkuen menneet mukaan.
    Mietin myös voisiko esim. jonkun kaverin ottaa mukaan pyöräilemään tai kepparilenkille, turvavälillä. Mutta se tuntuu lapsen kiusaamiselta, että saatte nähdä, mutta kontaktia ei saisi olla. Samalla tavalla juuri tälläinen ”käykää tossa terassilla” tapaaminen. Yhteyttä on pidetty whats up puheluilla.
    Jos koulut ja yhteiskunta avataan, ja sosiaalisia kontakteja lisätään. Pitääkö silloin terveydenhuoltoalalla työskentelevän eristää itsensä ja perheensä vielä tiukemmin, jotta kohtalokkaita tartuntoja esim. palvelutaloihin tai sairaaloiden osastoille ei tulisi? Vaikka muut liikkuisivat jo vapaammin? Kuulostaa vaikealta. Pysyn ulkoreunalla mieluummin. Ehkä se sosiaalisten kontaktejen minimoiminen, kun se on mahdollista, on minun keinoni edesauttaa epidemian mahdollisimman nopeaa hiipumista. Eihän tämä mukavaa ole kenellekään, mutta epidemia kestää takuulla pidempään, jos rajoituksista lipsutaan.
    Jokainen tekee omat ratkaisunsa, tilanteet on erilaisia. Päivä kerrallaan, tilannetta seuraten.

    • emmanen
      huhtikuu 25, 2020

      Epidemia olisi itseasiassa lyhyempi ilman rajoituksia. Nykyisellä menolla se kestää tämän hetkisten arvioiden mukaan syksyyn asti ja mitä tiukemmat rajoitukset, sen kauemmin se kestää. Täysi tukahduttaminen ei ole onnistunut missään maassa. Toinen ja ehkä kolmaskin aalto tulee joka tapauksessa kun rajoituksia puretaan ja rajat avataan joten fakta on se, että taudin kanssa eletään vielä tooodella todella pitkään.

      Jokainen joutuu pian miettimään että miten aikoo seuraavat kuukaudet tai peräti loppuvuoden elää. Keskenään kotona vai laajemman läheisten joukon kanssa, käyden myös valikoiduissa kodin ulkopuolisissa menoissa. Lienee selvää kumpi vaihtoehto on suurimmalle osalle ihmisistä mielenterveyden kannalta parempi.

      Toki kannattaa odottaa pian kerrottavaa hallituksen virallista exit-strategiaa ja käyttää sitä päätöksenteon tukena. Mitään siunausta tai ”lupaa” sosialisointiin ei kuitenkaan varmasti saada kuukausiin joten jää kaikkien omaan harkintaan missä raameissa aikoo toimia ja tällöin tosiaan toivoisi kunnioitusta erilaisia linjoja valinneita kohtaan.

      • Nimetön
        huhtikuu 26, 2020

        En halua arvostella kenenkään valintoja. Jokainen varmasti tekee parhaansa. Totta on, että epidemia tulee kestämään pitkään. Eikä lopu kunnes hyvä rokote on kehitetty ja sen on suurin osa kansalaisista saanut.
        Varmasti tälläinen rajattu sosiaalinen kanssakäyminen on se, mitä kohti mennään. Ja olit hyvin miettinyt, että ei peräkkäin useita tapaamisia jne. Hallitusti ja hillitysti. Mietin miten esim. lasten kavereiden kanssa menetellä tasapuolisesti. Kaverit on yhtä tärkeitä, jos tapaat toista, niin miksi et sitten toista? Onko välissä aina karanteeniaika? Tiedätkö miten lasten kaverien perheet käyttäytyvät tapaamisten suhteen? Ovatko eilen tavanneet omia sukulaisiaan? Käyneet viikon aikana jo useamman kaverin luona? Miten lapset ottavat asian? Varmasti, jos tapaamisia sallitaan, niin lapset tahtovat enemmän ja mihin sitten lopulta vedetään raja? Sama omien ystävien kanssa. Ja sitten myös sukulaiset. Päätökset eivät ole helppoja. Pienistä puroista tulee lopulta iso virta.

        • emmanen
          huhtikuu 26, 2020

          Niinpä, ei ole helppoa tasapainoilla rajoitusten ja sosiaalisen elämän ylläpitämisen välillä mutta tätä se todella tulee olemaan vielä hyvin kauan aikaa. Jos miettii kuinka monia ihmisiä aikoo tavata ja miten nopeasti, niin voi ajatella esimerkiksi, että jos saisit koronadiagnoosin, sinun lähikontaktisi (yli 15min samassa tilassa tai alle lähietäisyydellä vietettyä aikaa) kartoitettaisiin terveydenhuollon henkilön toimista edellisen 14vrk ajalta. Silloin on suuri merkitys sillä, että annatko heille 10 vai 30 altistuneen nimeä. Eli hillitysti ja harkitusti kannattaa edelleen toimia.

          Lisäksi mitä tulee isovanhempien ja muiden läheisten ikäihmisten tapaamiseen, mielestäni asia ei tässäkään ole niin mustavalkoinen. Monelle 80+ henkilölle tämä kesä saattaa olla heidän elämänsä viimeinen. He saattavat kuolla syksyllä influenssaan tai kotihoitajalta saatuun koronaan, ensi viikolla sydänkohtaukseen tai vuoden päästä aivoverenvuotoon. Todennäköisyys sille, että he menehtyvät ennen koronarokotetta on todella olemassa, riippuen toki perussairauksista ja elämäntavoista. Joka tapauksessa, haluavatko he viettää elämänsä viimeiset vuodet yksin, eristyksissä, näkemättä läheisimpiä ihmisiään? Vai jatkavatko he elämäänsä tiettyjä rajoituksia noudattaen, kuitenkin tärkeimmät ihmiset ympärillään, ottaen sen riskin, että korona saattaa heidät tappaa? Mitä itse tekisit jos olisit vaikka 83-vuotias? Toki esimerkiksi hoivakoti on eri asia, siellä asuva on aina vaarassa tartuttaa muita ikäihmisiä. Mutta itsenäisesti asuva vanhus esimerkiksi saattaa hyvinkin haluta elää ”täysillä” vielä kun voi, tavata sukulaislapsiaan koronan uhallakin. Ja mitä tulee tehohoitopaikkoihin, useilla monisairailla vanhuksilla saattaa olla hoitotahto tai elvytyskielto, jolloin he eivät edes veisi kapasiteettia tehohoidosta.

          Kuten ehkä huomaa, asia on todella mietityttänyt minua viime aikoina ja olen ehkä aavistuksen kyllästynyt siihen, että edelleen tiukasti tunnutaan ajattelevan että parhaiten eristäytynyt kirkkaimman kruunun saa. Tässä todella on paljon harmaan sävyjä ja monenlaisia tapoja toimia. Monenlaisia ajatusmalleja erilaisten toimintatapojen taustalla, joista mikään ei ole oikeampi tai väärempi kuin toinen. No okei, räikeän vääriä tapoja toki on, esim. nyt jos vappuna kokoontuu selkeistä kielloista huolimatta isolla porukalla. Mutta lähinnä ehkä haen hieman armollisuutta itseään ja toisia kohtaan sillä on oikeasti todella monien ihmisten kohdalla liikaa vaadittu jatkaa tätä tiukkaa linjaa enää kauaa. Jos jollain mitta tulee täyteen nyt, toisella viikon päästä ja toisella heinäkuussa, niin fine. Juuri kukaan meistä ei kuitenkaan varmasti tulee jatkamaan täydellistä sosiaalista eristystä epidemian loppuun.

          Tähän postaukseen ei kai ollut tarkoitus tuoda mielipiteitä ja avauduin täällä monen kommentin verran. Kiitos ja anteeksi.

          • Valeäiti
            huhtikuu 26, 2020

            Hyvää keskustelua! Ja Emmanen; tietysti saa aina mielipiteitä esittää kun ne esittää kunnioittavasti ja rakentavasti niin kuin täällä onkin 🙂

            Tämä on todellakin monimutkainen ja vaikea asia eikä tämänhetkinen tilanne voi todellakaan pitkään jatkua. Sosiaaliset ongelmat on jo nyt kasvamassa, mitään tilastoja mulla ei kyllä tähän ole. Odotellaan seuraavaa vaihetta siis ja jokainen valitsee nyt sen oman linjan.

            Jos jotain hyvää: tässä kriisissä on nyt yhtäaikaa koko maailma mikä tarkoittaa sitä että kaikki viisaimmat ihmiset miettii tähän ratkaisuja! Kyllä vielä jotain keksitään!

  • Anne
    huhtikuu 25, 2020

    Asumme kerrostalossa keskustassa, ja ulos pääsee vain rappukäytävän kautta, joten altistusta tulee jo siinä. Puistoissa on pakko käydä, kun omaa pihaa ei ole ja metsäretkelle ei joka päivä selvitä. Mutta yritetään valita rauhallisempia paikkoja ja aikoja, sekä pidetään lapset parin metrin etäisyydellä toisista lapsista (surkeaa, tiedän). Tänään piti lähteä leikkipuistosta kesken pois, koska puiston viereisellä kentällä oli isohkot lasten synttärit ja parveilevat juhlavieraat alkoivat siirtyä leikkipuiston puolelle. Meidän lapset oli tosi kiukkuisia, kun kivat leikit jäi kesken ja siirryttiin siihen lähelle ”tylsään puistoon”. Mun mielestä nyt on ihan ok olla tylsää, niin lapsilla kuin aikuisilla. Tylsä on hyvä silloin kun vaihtoehtona on esimerkiksi perheen molempien aikuisten sairastuminen/sairaalareissu, ja turvaverkostosta ei löydy ketään perheen ulkopuolista riskiryhmään kuulumatonta. Vappusuunnitelmat on jo selvillä eli omalla perheellä nautitaan simasta, munkeista ja vappupalloista. Ensi vuonna ehkä sitten toisin. Juhannusta en vielä uskalla ajatella.

    • Valeäiti
      huhtikuu 26, 2020

      mä toivon vaan että juhannuksena olisi lupa karata omalle mökille, se olisi ihanaa <3

  • Lilja
    huhtikuu 25, 2020

    Itsestään selvyytenä pidän sitä, että oman perheen kesken vietämme vapunkin. Mutta en usko, että juhannukseen mennessä olisi jotenkin parempi tilanne. Meillä koululaiset menevät kouluun, jos ne aukeavat, toisin kuin naapurissa missä ei aiota päästää kouluun. Mutta voiko me jatkaa näin loputtamasti? 🤔 Päiväkotilainen on käynyt tämän ajan päikyssä ( ryhmässä 3-5 lasta). Itse töissä missä kontakteista on mahdoton välttyä ( hoitoala). Mies on myös töissä missä etätyö ei onnistu. Olen huomannut, että me töissäkäyvät joudumme suhtautumaan erilailla virukseen kuin ne jotka ovat kotona. Ei voi elää pelkäämällä, pakko vaan elää ja mennä päiväkerrallaan. Tietysti vapaajalla kontakteja vältetään, mutta töissä, päiväkodissa niiltä ei vaan voi välttyä.

    • Valeäiti
      huhtikuu 26, 2020

      Näinhän se on, ei voi jatkuvasti pelätä. Se varmaan nyt just näykykin ihmisten käyttäytymisessä! Ollaan oltu aika paniikissa ja vetäydytty poteroihin mutta sitten sitä myrskyä ei tullutkaan? Saa nähdä mitä tapahtuu kaksi viikkoa vapusta..

  • Pire
    huhtikuu 25, 2020

    Olen huomannut nyt tällä viikolla, että olen ihan selvästi lipsunut tämän eristäytyminen suhteen. En ole jaksanut suunnitella kauppareissuja niin, että ei tarvitsisi käydä kaupassa kuin kerran viikossa. On ollu asioita, mitä on pitänyt hoitaa julkisissa tiloissa ja käydä kaupungilla… Lohduttavaa kuulla, että en ole ainoa, kellä meinaa jaksaminen loppua eristyksen kanssa.

    Lapset ovat edelleen kotona hoidossa ja kaupassa käyntien ajan noudatan vielä tarkempaa käsihygieniaa ja lapsia en ole ottanut kauppaan/asioille mukaan. Kovasti haluaisin lähipiiriä, omia ja miehen vanhempia sekä omia sisaruksia nähdä. Ehkä pitää kavereiden kanssa järjestää teams- viini iltamat! Suuremmasti en sanoisi että vallitseva tilanne minua vielä ahdistaisi, välillä pännii tietenki tosi paljon. Nyt tällä viikolla olen huomannut miettiväni, että jos vaikka vähän jo nähtäisiin lähisukua?? Toisaalta taas en haluaisi ”rikkoa” annettuja ohjeita…

    • Valeäiti
      huhtikuu 26, 2020

      Joo kyllä meillä on samaa havaittavissa. Eilen kävin puutarhakaupassakin, mistä melkein tuli kauhee morkkis mutta, mutta..olin siellä vain pari minsaa ja mulla oli kasvomaski ja hyvä käsihygienia ennen jälkeen ja olin vain ulkona.

      #seliseli

  • Sanna
    huhtikuu 27, 2020

    Pitää oikein tulla nyt tännekin päivittelemään..

    Juuri meidän ekaluokkalaisen teams-oppitunnilla kuultua:

    Opettaja kyselee oppilailta, että mitäs olette viikonloppuna puuhailleet? Suurin osa vastaa, että ovat olleet siellä ja täällä ja kavereiden kanssa leikkimässä… Eräskin kertoi innoissaan, kuinka ovat lähdössä Vapuksi Itä-Suomeen sukuloimaan.

    Että semmosta. Hiukan eri tasoista tämä eristäytyminen kyllä nyt on. 🤔

    • Valeäiti
      huhtikuu 27, 2020

      No onhan se, ja just kurjaa kuulla ja nähdä että toiset tekee toisin. Tässä joutuu ihan tosissaan sen eteen että pitää lapselle vaan jankata ”noi tekee noin, me tehdään näin”.

    • pilami
      huhtikuu 28, 2020

      Tähän sellainen huomio että mun omatkin lapset aina kertoo leikkineensä kavereiden kanssa ja muutenkin kuvailevat viikonlopun touhuja kuin olisivat eläneet ns. normaalielämää. Meillä siis lapsilla muutama kaveri joiden kanssa saavat korona-aikaan olla. Eli eivät ne lasten kertomukset aina anna sitä totuudenmukaista kuvaa.
      Toisaalta on ihan kivakin kuulla että niiden omien tarinoiden perusteella arki näyttäisi olevan aika normaalia. Vaikka se ei ole, niin iloitsen että lasten näkökulmasta se ehkä kuitenkin on.

      • Valeäiti
        huhtikuu 28, 2020

        Hyvä pointti!

  • A-K
    huhtikuu 27, 2020

    Ulkoreunalla mennään. Tiedän nimittäin miltä tuntuu olla 40asteen kuumeessa ja imettää. Ja nyt kun pitäis lisäksi jaksaa mennä reilu 9kk ikäisen perässä, ni tautia ei tartte. Tsemppiä teille, kyllä tämä vielä iloksi muuttuu.

    • Valeäiti
      huhtikuu 27, 2020

      Sepä. Ei kauheasti kiinnostele olla edes flunssassa, saati mahdollisesti hengenvaarallisessa keuhkokuumeessa kun talossa on pieni vauva.

  • Kevättuuli
    huhtikuu 27, 2020

    Minulle on ollut vaikeinta juuri se, että osa tutuista elää melkein kuin karanteenia ei olisikaan. Lenkkeilevät kavereiden kanssa (mä en oikein pidä sitä metrin turvaväliä minään, tutkimusten mukaan se ei suojaa tartunnalta), käyvät kesämökillä parinsadan kilsan päässä, kutsuvat vieraita istumaan ”turvaväli-iltaa” terassilleen, lapset saa leikkiä naapurin lasten kanssa. Itse kun vedän tiukempaa linjaa ja rajoitan lasten kaverisuhteita, niin on joka päivä kovin ristiriitainen olo: että olenko minä ainoa nörtti, joka pitää kiinni rajoituksista ja ovatko kaikki rajoitukset ylipäänsä välttämättömiä. Olen siis ihan rehellisesti sanottuna kateellinen ja karanteeniväsymyksen takia nillitän asiasta. Asumme alueella, jossa on ollut tosi vähän tartuntoja. HUSin lääkärin tv-kommentit siitä, että tartuntoja pitäisi alkaa ”lisätä”, eivät kauheasti auta tähän vajoavaan karanteenimotivaatiooni. Vappu vietetään kuitenkin tiiviisti kotona. Ja äitienpäivä. Ja… Eniten surettaa, etten pääse tapaamaan riskiryhmään kuuluvia vanhempiani, ja siihen yritän muotoilla päässäni päivittäin jotain toimintasuunnitelmaa nimenomaan pitkällä tähtäimellä.

    • Valeäiti
      huhtikuu 27, 2020

      Joo sama, vaikea välillä hyväksyä sitä miten eri lailla kaikki tämän tekee. Mutta sitten tästä on niin paljon kuitenkin tulkintaeroja niistä rajoituksista että moni varmasti ajattelee pitävänsä niistä kiinni vaikka toimii eri tavalla kuin toinen. Minä esim olen käynyt noilla juoksulenkeillä kyllä. Joka kerta vähän mietityttää onko tämä nyt ihan tyhmää, mutta pidämme kyllä pääsääntöisesti tosi ison turvavälin ja lenkkikaveri on ollut vähintään yhtä tarkka muuten kuin minä. En silti lähtisi nyt monen eri tyypin kanssa juoksulenkille!