Viisi vinkkiä arkeen palaamiseen

No ni, loppiainen tuli ja meni. Se on pyhät ja juhlat ohi ja vain neulaset jaloissasi muistuttaa siitä hetken levosta, jonka sait. Ellei perheessäsi sattunut olemaan yksi tai kaksi pikku pöpöä, mutta ei mennä nyt siihen.

Jos teidän perheessä eletään yhtä nuhteessa kuin meidän, teillä oli edessänne aikamoinen shokki tänä aamuna. Kukaan ei saanutkaan nukkua kymppiin. Muutenkin koko edessäsi avautuva viikko saattaa tuntua juuri nyt aika kammottavalta.

Miten niin pitäisi pukeutua johonkin vaatteisiin ja ehkä meikatakin? Mistä nämä kaikki palaverit tulivat, kuka on Wilma ja miksi sillä on minulle niin hirveästi asiaa?

Kohtahan se helpottaa. Olet taas turvallisesti arkesi mankeloima viimeistään helmikuun puolella, mutta tämä tammikuun toinen viikko aina ottaa luulot pois kuin pikkudippi avantoon suoraan sängystä. Mutta sen ei tarvitsisi olla niin! Tässä raudanlujat vinkkini tästä viikosta selviytymiseen (ei kliinisesti testattuja)*:

1 – Älä avaa Wilmaa.

Ei siellä mitään supertärkeää ole. Tai no oli siellä joku kielen valinta -info ja juttua uinnista, mutta kyllä se lapsi ne jostain kuulee ja kertoo sinullekin. Tai sitten se ui pikkareissa, onpa paha.

2 – Älä tee ruokaa.

Voitte ihan hyvin mennä vielä tämän viikon einesten, Woltin ja ananaskonvehtien yhdistelmällä. Finnit naamassasi tarvitsevat ravintoa etteivät kuole liian ärhäkästi.

3 – Älä vältä sokeria, viiniä, lihaa tai M-kirjaimella alkavia ruokia.

Uudenvuodenlupaukset on ihan ok mutta uudet upeat dieetit kannattaa aloittaa joko jo ennen vuoden vaihtumista tai vasta helmikuussa. Silloin olet kaikista suurin voittaja minimityöllä! Tammikuun eka on maailman huonoin aika aloittaa – olet väsynyt, luonto on pimeä ja kaikki muutkin tsemppaa saaden sinut tuntemaan itsesi väsyneeksi luuseriksi. Helmikuussa kaikki muut lupailijat luovuttaa ja sinä mahdut salille. Odota vain sitkeästi.

Hyvin ajoitettu suklaa ja yksi pieni iltahömpsy tekevät oikein hyvää tässä(kin) kohtaa vuotta.

4  – Älä yritä liikaa.

Se on ihan turha vaatia itseltään vuoden parhaita suorituksia vuoden vaikeimpina päivinä. Annat vaan rohkeasti kaiken turhan olla! Lapset saa roikkua kännyköissä juuri niin paljon kuin haluavat, sinä saat katsoa just niin paljon sarjoja kuin pahalta/hyvältä tuntuu. Jos alkaakin tuntua siltä että jotain pitäisi tehdä, muistuta vain itsellesi: Ensi viikolla sitten.

Älä esimerkiksi yritä kirjoittaa hauskaa blogikirjoitusta. Kaikki kuitenkin näkevät sen läpi.

5 – Älä vielä luovuta.

Joulun suhteen. Tai elämässä muutenkaan. Anna talvivalojen ja joulukoristeiden loistaa, kastele amaryllistäsi (tämä ei ollut kiertoilmaisu) ja pukeudu sitkeästi vain verkkareihin – kotona, huom. Hitto soita vaikka joululauluja jos siltä tuntuu, kunhan et ihan vielä anna aivojesi tajuta että se oli nyt siinä.

Keskity siihen että saatte itsenne ja lapset suunnilleen ajoissa aamulla jonnekin suunnilleen oikeaan paikkaan ja sieltä illaksi kotiin. Kaikki muu voi vielä odottaa ensi viikkoon, jolloin unirytminne on taas vähän lähempänä luterilaisia kahdeksan aamuja ja kauempana välipäivien brunssiaikaan heräämisestä.

Ja näin me laskettelemme riittävän aikuisuuden tasolla ensimmäisen tammiviikon läpi! Seuraavalla viikolla olet jo sen verran turtunut että jaksat ihan hyvin tilata viikon safkat verkosta, käydä yhdellä lenkillä ja pestä perheelle koneellisen puhtaita alusvaatteita.

Tammikuuta on enää muutama kuukausi jäljellä, kyllä se siitä!

* On toki olemassa vaihtoehto, jossa siivoat koko kodin tänään, teet päivälliseksi salaattia ja setvit kaikki kura- ja varavaatteet huomiseksi valmiiksi. Myllytät pari koneellista pyykkiä ja tilaat jonkin valmiin ateriakassin ensi viikoksi sekä huomiselle ruokaa verkkokaupasta. Pakkaat kassit valmiiksi aamuun ja saattelet hyvin ulkoilutetut lapset iltaunille ajoissa, heti perusteellisen pesun ja kynsien leikkuun jälkeen. Mutta mehän emme ole niitä ihmisiä, emmehän?

4 Kommentit

  • Anna

    Ne kynnet: ollut to do-listalla taas liian kauan. Keskimmäinen saa jostain liikaa kalsiumia tai jotain….tai sitten se ei vaan pureskele niitä (saahan tästä kasvatusonnistuminen-merkinnän?).

    Isompia kuravaatteitakin pitäisi kaivaa jostain ja luistimia ja monoja, hitto meneekö suksetkin pieniksi?

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ihan selkeä kasvatusonnistuminen! Ja voi apua meidänkin pitää varmaan ostella jotain uusia kuravaatteita ja ne luistimet ja aaaargh. Ensi viikolla sitten.

  • Noora

    Ainut mitä tein oli, että pakkasin lasten luistimet valmiiksi sunnuntaina. Koko viikko mahdollisesti luistelua, kerrankin ennakoin. Tai ainakin yritin. Vielä tänäänkään kumpikaan lapsi ei tosin muistanut ottaa niitä mukaan kouluun… Yöllä vanhin myös hukkasi peiton. Kesken unien! Etsin sitä puhelimen taskulampun kanssa pitkin kämppää puoliunessa, enkä tiennyt pitäisikö itkeä vai nauraa. Tää arki ei nyt jotenkin ihan lähde… ?

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      LUISTIMET!!! Ei saamari. Nekin. Peitto on aika paha jo 😀 😀

Tämän viestin kommentit on suljettu.