Pitäisikö yrittää vielä yhtä lasta? Kuinka Neloseen päädyttiin

Kiitos kaikille tuhannesti ihanista onnitteluista, on ollut todella liikuttavaa miten elätte mukana meidän onnessa! Tuntuu ihan hurjalta että tähän todella päästiin, itse kun ajattelin että vaikkapa ikäni puolesta koko Nelonen saattaa olla vain kaukainen haave. Olin itse asiassa laittanut takarajan koko hommalle – että jos en ole 39-vuotissyntymäpäivääni mennessä raskaana, todetaan että meidän perhe oli tässä ja hyvä niin.

Nelonen vastasi haasteeseen empimättä.

Päätös neljännestä ei ihan hetkessä syntynyt ja tämän tekstin kirjoitin niihin aikoihin kun olimme jo lähellä ratkaisua. Kirjoitin sen ehkä itselleni, ehkä teille joskus julkaistavaksi. Nyt on sen aika! Miten tähän tultiin, miten päädyimme vielä kerran yrittämään?

Pitäisikö yrittää vielä yhtä lasta?

vielä yksi lapsi

Minulla on varattu kolmen päivän päästä aika kierukan poistoon.

Aina kun on puhuttu lasten lukumäärästä olen sanonut kyselijöille “no Insinööri haluaisi ainakin neljä, mulle tämä riittää”, mutta en ole koskaan ollut oikeasti varma. Kun hain Kolmosen jälkeen kierukan, se tuntui jopa vähän pahalta, jokseenkin lopulliselta ratkaisulta.

Olin silloin 37-vuotias ja mietin että jos nyt ehkäistään useita vuosia niin tuskin tässä enää lisää lapsia tulee. Nyt olen juuri täyttänyt 38 ja mietin että tämä on se viimeinen ikkuna. Jos ei nyt niin ei oikeasti koskaan.

Kolmosen 8kk päivän kohdilla (heh, siis kuukausi kierukan laitosta) aloin miettiä että silloin Ykkösen aikana tulin nyt raskaaksi. Entä jos tulisinkin taas raskaaksi? Olin vähän vauvakuumeinen, ja kerroin kaverillekin että tämmösiä höpötyksiä mietin mutta kyllä se ohi menee kun lapsi täyttää vuoden ja meno muuttuu hankalammaksi.

No ei mennyt eikä muuttunut. Vuoden kohdalla asiaa mietittiin jo tosi paljon. Puolentoista kohdalla aloin jo hyvästellä koko ajatusta, nyt on jo mennyt niin pitkä aika. Ei kai kukaan enää tämän ikäisenä ja vielä neljättäkin.

Huomasin taas ajattelevani enemmän sitä mitä muut voisivat ehkä ajatella kuin sitä mitä minä ajattelen. Sitten tajusin että voin elää oman näköistäni elämää ja irtisanouduin töistäni. Kun kerran nautin elämästä nyt näin yrittäjänä hirveästi, miksi palata palkkatyöhön? Rohkeus tehdä valintoja työelämässä toi tullessaan ajatuksen siitä että tämä vauva-asiakin on ihan mahdollinen vielä oikeasti. Mutta itsekseen se ei tule.

Varasin ajan kierukan poistoon ja nyt olen ihan tuuliajolla. En vieläkään tiedä mitä oikeasti haluan tai haluamme. Olemme käyneet kaikki samat keskustelut ja pohdinnat kuin ennen Kolmosta (rahat, auto, talo, sairaudet, riski, perheen dynamiikka, mun fysiikka, valvominen, entäs sitten jos) ja todenneet jokaiseen että hoituu varmasti ja hyvinhän se viimeksikin meni.

Ja jos ei hoidukaan, pärjäämme. Uskomme tiimiimme paljon eikä sille mitään voi jos jotakin menee pieleen.

Suurin jäljelle jäävä (ja minusta oikeasti relevantti) pohteeni on se, riittääkö henkinen kapasiteettimme, nouseeko kuorma koko perheessä liian kovaksi. Ehdinkö tukea murrosikään ehtiviä isoja jos samalla jaloissa pyörii kaksi pientä? Kyllä minä uskon että ehdimme. Ja ne kaksi pientä tuo tullessaan valtavasti iloa, myös toisilleen.

Tätä kirjoittaessani matkaamme mökiltä kotiin, takapenkki ja takaluukku ovat aivan täynnä. Kolmonen raivoaa kun se ei osaa nukahtaa, siskonsa alkaa silittää sitä nenän varresta ja nukuttaa sen sillä minuutissa.

Tämmöisiä päätöksiä on mahdoton ihmisen tehdä, kun kummankin kanssa voi hyvin elää. Totta kai me pärjätään neljännenkin kanssa. Totta kai meidän elämä on hyvää näinkin.

Järjellä tätä ei ratkaistakaan, mutta nyt on ekaa kertaa myös vaistot vaikeina.

Olen oppinut jo aikaa sitten tuntemaan, mitä ratkaisuja olen jo tehnyt vaikka aivoni ei niitä vielä osaa lukea. Olen hyvä tunnistamaan sen lopullisen päätöksen, oikean ratkaisun mikä pitää tehdä vaikka se olisikin hankala. Vaisto kertoo että kyllä, tätä minä haluan / en halua.

Tässä asiassa se vain ei ole niin helppoa. Yhden päivän ja viikon aikana käyn kummassakin laidassa, aivan tuuliviirinä. Yhdessä hetkessä tunnen vahvasti että ei, tässä se jo on. Ihana ja täysi perhe näin. Toisessa hetkessä tunnen kipeästi kaipuun vielä häneen. En vauvaan, raskauteen tai johonkin muuhun romantisoituun hetkeen muistoistani vaan häneen.

Olen pohtinut tätä niin paljon ja puhki ja pähki että olen oppinut lähinnä yhden asian: Minua vaivaa eniten ajatus siitä että saattaisimme tehdä “tyhmän päätöksen”. Että joku (minä tai muut) pääsee sanomaan “ettekö te yhtään miettineet” tai “tossa nyt ei ole mitään järkeä”. Piti vatvoa asiaa ystävien kanssa, yhdessä ja erikseen viikkokaupalla kunnes tajusin ettei ole pakko aina tehdä asioita järkevästi.

Me voidaan ihan hyvin katsoa tämä kortti vaikka vaan sillä perusteella että no mikä jottei, sehän voisi olla hauskaa! Ei se ole tyhmää eikä vastuutonta ja vannon kierukkani kautta että olen tätä kyllä miettinyt. Emme lähde – jos tähän lähdemme – millään tavoin kepeästi tai ruusunkuvat silmissä, vaikka vähän hullutellen antautuisimmekin kohtalon vietäväksi.

Kolme päivää aikaa vielä miettiä, kuunnella. Katsoa mitä viestejä omat tunteet lähettää. Yhteen kysymykseen on minulla varma vastaus: Kumpaa valintaa voisi ehkä joskus myöhemmin katua?

Ps. Tiedoksi: Kierukan poistaminen ei satu yhtään.

28 Kommentit

  • I choose my choice

    Oon käynyt lukemassa tämän tekstin varmaan neljä kertaa. (Ja muutenkin siis luen blogiasi; pidän sun terävistä havainnoista ja rohkeudesta kirjoittaa aiheesta kuin aiheesta.) Tämä pohdinta onnistui nytkähdyttämään minussa jotain perustavanlaatuista. Tässä vaan on isommassakin kuvassa jotain niin oivaltavaa oman elämän ohjaamisesta haluttuun suuntaan, siinä määrin tietysti kuin se ikinä onkaan mahdollista. Siis Kiitos, olet timanttia! Onnellista Nelosen odotusta!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      äääää tää oli niin IHANA kommentti, kiitos!!! <3

  • Viivikoo

    Ps.kierukan poisto sattu aivan älyttömästi! Johtui kyllä siitä että oli kiinnittynyt kohdun seinämään…onnea❤

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Voi pylly!!

  • MaybeBaby4

    Siis ihana teksti ja niin oivaltava. Tämä ei kyllä helpota yhtään omaa päätöstä siitä, että meidän kolmonen olisi viimeinen, hahaa. Mutta oonkin päättänyt pitää mielen avoimena ja tehdä sitten niin, mikä aikanaan tuntuu oikealta ❤️ Tuhannesti onnea Nelosesta!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Ihana päätös pitää mieli avoimena – juuri se ettei kaiken tarvitse tapahtua niin ”lineaarisesti” kuin mitä ollaan ehkä totuttu ajattelemaan!

  • Seline

    Heippa. Valtava ja lämmin kiitos teksteistäsi. Tämä aihe koskettaa läheltä. Kreisiä, mutta inspiroit meidän perhettä kolmoseen. Nyt nämä tekstin pysäyttivät ja havahduttivat ajattelemaan neloshaaveen ihan todeksi. Kiitos niin paljon rohkaisusta tavoitella itselle ja omalle perheelle sopivia ratkaisuja myös perhekoon suhteen. En osaa pukea edes sanoiksi ajatuksiani. Että isompi perhe on mahdollisuus myös ”menestyneille”. Työ ja vanhemmuus on mahdollista yhdistää.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Wooooow nämä tämän kaltaiset kommentit saa mut ihan veteläksi. Kiitos <3

  • Viola

    Voi! Ikäsi puolesta ehdit vielä Vitosen ja vaikka Kutosenkin 🤭. Itse ajattelin 39-vuotiaana parisuhteen kariuduttua, että lapsia ei nyt vaan elämääni tullut, ja tällä iällä tuskin enää edes raskautuisin. Ajatuskin äitiydestä oli aivan absurdi, kun ei ollut sitä parisuhdettakaan näköpiirissä. Kunnes seuraavana vuonna 2020 olinkin yllättäen kerrasta raskaana ja synnytin esikoiseni 40-vuotiaana. Meitä 4-kymppisiä äitejä on aika monta.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Mä vähän itsekin pelkään sitä ettei se takaraja vielä edes ole tullut 😀 😀 Oikeasti kyllä toivon että tämän jälkeen olisi sellainen olo että nyt on hyvä 😀

  • Ruuhkavuodettodellakin

    Minäkin tulin vielä kiittelemään tästä tekstistä! Kun kerroit teidän nelosesta, huomasin että minussa heräsi vähän erikoisesti jopa kateuden ja katkeruuden tunteita. Meillä kun on haave neljännestä, mutta todennäköisesti ei niitä henkisiä resursseja siihen. Työ nielee meidän elämästä liikaa jaksamista, iloa ja ihan vaan aikaa eikä siihen uskomatonta kyllä pysty vaikuttamaan ainakaan muutamaan vuoteen jos koskaan.

    Nyt kun luin tän tekstin tajusin jotenkin, että nämä todella on valintoja joihin ei tarvitse olla varmaa ja nopeaa päätöstä. Että vaikka me päätyisimme siihen että kolme on meille hyvä lapsiluku niin saan harkita tätä asiaa yhtä lailla joka suunnasta. Ja voin myös päättää toisin.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Miten ihanaa pohdintaa, kiitos että avasit <3 ette tiedä miten paljon merkitsee että nämä mun tekstit saa teissä ajatuksia aikaan!

  • Takinkääntäjä

    Ääh, olisin voinut itse kirjoittaa joka sanan! Olemme kolmen lapsen hyvällä tavalla rutinoitunut ja toimiva uusperhe, ja viitisen vuotta sitten oli aivan ehdoton ei ajatuskin neljännestä. Nyt vuosi ollaan pähkäilty päivittäin joka kulmalta: taloon ei mahdu, rahaa ei ole ylimääräistä, isommat lapset kasvavat, riskejä on aina ja joka ikävuosi lisää, oma kroppa menisi taas palasiksi, mahdolliset valvomisen ja vitutuksen aiheuttamat parisuhdehaasteet… ja ettei sitten vaan jouduttaisi itse huomaamaan, että oltiinpa tyhmiä, kun luovuttiin nykyisestä mukavasta ja jo aika helpostakin elämästä. Ja kaiken tämän järkeilyn jälkeen ei ole jäljellä mitään muuta kuin ajatus, että meille nyt vaan kuuluu tulla vielä yksi lapsi, se on nyt jo jonnekin kirjattu ja matkalla tänne, vaikka se kiurukkakin vielä paikoillaan on. Että tältä pohjalta plusmiinuslistaa kokoamaan!

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Sen listan voi tehdä ja sitten rutistaa palloksi ja miettiä mikä fiilis jäi jäljelle sydämeen 🙂 Tsemppiä mietintään ja mukavaa kierukan poistoa <3

  • Nimetön

    Mulle on jäänyt mieleen kun joskus keväällä ehkä, olitte insinöörin kanssa treffeillä ja teit hänelle instan storyihin Q&A laatikon. Joku sitten kysyi mielipidettä Nelosesta. Vastausta en muista, ehkä kuitattiin jotenkin kiireesti, mutta sun ilmeen muistan! Ja siitä jäi jotenkin semmonen olo että jaahas, asia taitaa olla pohdinnassa.

    Meillä on ykkösen ja kakkosen ikäeroa 8vuotta, kakkonen siis saman ikäinen kuin teidän kolmonen. Raskausaikana sain valtavan intuition siitä että haluan vielä kolmannen lapsen. Nyt kuitenkin alkaa näyttää siltä että meidän perhe on tässä. Ehkä haluisin kokea hyvin menevän vauvavuoden vielä uudelleen, esikoisen kanssa podin todennäköisesti masennusta, minkä takia meni kuusi vuotta edes uskaltaa alkaa ajatella toista lasta. Mutta suurimpana syynä ettei tukiverkkoa ole niin lähellä ja hyvä voimasena että heihin pystyisi arjessa tukeutumaan. Kaikkea ihanaa teille ❤️

    • Annimi

      Kysyn tähän liittyen:

      Mitä jos insinööri ei haluaisi neljättä vaan olisi ollut enemmän ”vaimo voisi päättää”? Olisitko ilman puolison motivaatiota tai halua uskaltanut tavoitella toivettasi?
      Tämä omalla kohdalla pohdinnassa.

      • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

        Oon aika varma että se olisi keikauttanut myös mut itsestäänselvästi toiselle puolelle. Meillä tämä oli melkeinpä toisin päin, Insinöörillä ei taida ylärajaa lasten määrälle olla 😉 Mutta kyllä tää oli niin sellainen ”kumpikin hyvä” tilanne että ei missään nimessä olisi lähdetty tähän jos ei kumpikin olisi ollut mukana.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Joo se oli sitä aikaa kun tiesin että kohta kerrotaan ja annoin tahallani jo vähän ymmärtää 🙂 Kiitos ihanasta kommentista ja kaikkea hyvää sinne! <3

  • Nimetön

    Ihanaa, että teille on ollut mahdollista itse päättää, kuinka monta lasta saatte! Me ”päädyimme” yhteen lapseen, kun hänen lisäkseen ei tullut kuin keskenmenoja.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      No siis päätimme yrittää jos vielä voisimme yhden saada. Meille ei koskaan ole ollut itsestään selvää että lapsia voi edes saada, ensimmäisen kohdalla käytiin jo hoitopolulla kääntymässä että raskaus saatiin käyntiin. Toivottavasti en sanonut tästä tekstissä väärin! Ja hirmuisesti pahoitteluja teille, en voi kuvitellakaan miten raskasta 🙁

  • Kierukka

    Kierukan poisto ei satu, mutta yllättävän haastavaa se voi olla: ei onnistunut ehkäisyneuvolan hoitaja, ei onnistunut äitiysneuvolan lääkäri. Piti varata aika gynelle, ja kappas ihan helposti hoitui! (Tietysti lähetti mulle laskun vielä perään… uskoisin että nuo kaksi ekaa vaihtoehtoa olisi ollut ilmaisia).
    Mutta ei parane valittaa. Kohta syntyy Kolmonen <3

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Tosi harmillista että on ollut hankalaa 🙁 Onnea!!

  • Pire

    Kolmonen oli myös meidän inspiraation lähde lähteä yrittämään kolmatta lasta 🙂 tekstisi ja pohdintasi jo silloin kolmannesta lapsesta ja myöhemmin lapsi elämästä kolmen kanssa sytytti jotain, mitä ei saatu sammumaan 🙂 enää en inspiroidu tästä neljännestä, kolme on meidän perheen lukuna oikein hyvä 🙂 mutta hurjasti onnea! <3 ja jälleen kerran hienoa pohdintaa aiheesta! Valtio sais palkita sinut synnytys talkoo palkinnolla 😀

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Never say never! 😀 Mutta aivan ihana kuulla että oon saanut ajatuksia siellä aikaan, laitan apurahahakemukset vetämään hallitukselle!

  • JN

    Ihana teksti😍 ja niin tutulta kuulostaa. Kuinka paljon sitä mietti kolmannen kohdalla plussia ja miinuksia, jaksamista, uudestaan aloittamista vuosien jälkeen ja sitä mitä muut miettii. Niin turhaa. Kokoajan tiesi sydämessään mitä toivoo, mutta yritti vaan järkeillä. Ja kuinka sitten hänen synnyttyään tiesi, että meidän perhe on nyt tässä, ei jäänyt kaipuuta eikä jossiteltavaa. Ihanaa nelosen odotusta❤

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Joo, mutta kyllähän se kuuluu prosessiin miettiä kaikki läpi <3 Kiitos!

  • Kotihiiri

    Onnea teille vielä ihan tuhannesti! Ihana päästä seuraamaan raskausjuttuja.

    Itse otatin juuri kierukan. Haluisin vielä kolmannenkin lapsen, mutta nyt kahden jälkeen tuntuu, että tarvitsen pienen huilihetken ja aikaa rauhassa työstää duunikuvioita. Onneksi meillä ei vielä ihan heti tule ikä vastaan, vaikka eihän sitä kukaan tiedä.

    Onhan tuossa miehessä myös suostuteltavaa, mutta jahka nuo pienet tuosta kasvaa, luulen että yhdissä tuumin annetaan vielä mahdollisuus ainakin yhdelle.

    Hassua kyllä, olen nyt vauvavuonna numero 2 voinut henkisesti ja fyysisesti paremmin kuin vuosiin. Joskus näinkin päin.

    • Valeäiti Näytä tarjouksen tekijä

      Huili on oikein hyvä kahden jälkeen, itsellä se kesti sen 7 vuotta 😀 Ja kiitos onnitteluista <3

Tämän viestin kommentit on suljettu.