Hei päiväkirja.
Meillä on kotona surkea pieni nuhanokka. Hammaskin pilkistää jo ikenen herkän ihon takaa, eikä se kääntymisen opettelu ainakaan helpottanut hänen olojaan. Niinpä häntä taas nukutettiin eilen kahden aikuisen voimin kahdeksasta kahteentoista, se oli kaikille mukavaa aikaa jota sävytti rakentava keskustelu!
Nukahtihan se viimein, mun kainaloon jossa nukuttiin neljä tuntia yhdessä tuhisten. Sitten taas vähän itkettiin.
Aamulla heräsimme pakkassäähän, tietenkin ilman pakkaskelpoista autoa. Kaikille tuli kiire ja kaikille tuli riitaa.
Kotona kävi tärinän mittaaja tulevia naapureiden louhimisia ajatellen. Mietin, että toivottavasti hänellä on myös perhettä tai hyvin salliva silmä, sillä istuin siinä ruokapöydän ääressä imetystopissani ja verkkareissani, naama unessa ja koti räjähtäneenä. Siellä ne kierteli Insinöörin kanssa kaikki pyykkikasat ja vaipparoskikset ja askartelutarvikkeet.
Vetäydyin päiväksi kuoreeni. Kävin viikko-ohjelmamme mukaan aamulla BabyPilateksessa toteamassa että selkäni on ihan tuhottoman kipeä kainalounista ja sitten kärräsin itseni ja Kolmosen Rediin. Vartaloni osaa vanhastaan sanoa että kun minua väsyttää, haluan kauppakeskukseen.
Ostin itselleni urheilutrikoot, koska kaikki tietää että ne jalassa on urheilullisempi vaikka tosi asiassa katsoisi telkkaria juustonaksuja syöden. Ai että, juustonaksut maistuisi.
Söin yksin sushia, koska voin taas syödä sushia. Seuraan tosin sattui liittymään hetkeksi Plusmimmi, mikä oli varsin mukava yllätys! Redissä saattaa kuulkaa löytää ihan mitä vain, joskus jopa oikeaan suuntaan kulkevan metron!
Kävin myös apteekissa. Ostin kaikki kalleimmat ja eniten vaikuttajien käyttämät nenäsuihkeet vauvalle ja pari(tuhatta) purkkia täiainetta kaappiin varmuuden vuoksi. Kahdelta iltapäivällä Ykkönen soitti ja kertoi että parhaalla kaverillaan oli täitä. Kyllä kuulkaa lämmitti ne Hedrin purkit vaunujen alaosassa sillä hetkellä.
Ostin kotimatkalla pussin karkkia takkini taskuun. Niin kuuluu myös tehdä kun väsyttää. Söin puolet pussista, tietysti. Samalla katselin Mimin Insta storya, jossa hän totesi että se ylimääräinen tauhka vain pitää joskus lopulta jättää pois ruokavaliosta. Lopetin heti!
Sen storyn katselemisen siis.
Pesin pyykkiä, koska taannoisen täiepidemian jäljiltä olemme radikaalisti jäljessä pyykkiaikatauluistamme ja jouduin tänään jo pukeutumaan Insinöörin reikäisiin sukkiin.
En halua huomenna kokeilla hänen kalsareitaan.
”Puhdasta” pyykkiä on nyt yläkerran aulan lattialla leviteltynä noin kuusi koneellista, sen seassa on Insinöörille yhdet sukat ja t-paita ja mulle kahdet alushousut. Sieluani en sieltä löytänyt.
Nukutin ihanan iloisen, räkäisen ja kääntyilevän beibsterin ulos, parikymmentä metriä naapurin rakennustyömaasta. Saa nähdä miten pitkään maistuvat nämä unet kun taustalla kaivuri levittelee soraa.
Nauroin noin vartin omalle vitsilleni, kun vauva kakkasi housuun ja kuulimme kuinka se tavara siellä vaipassa vaahtoaa. Totesin että ”hän taisi tehdä cappucinoa” ja nauroin viisi minuuttia.
Tajuatteko, se vaahdotti maitoa!!
Siitä tuli mieleen että nauran edelleen vitsille jonka lohkaisin Reiman tapahtumassa kuukausi sitten. Mutsis On Emilia kertoi että hänen lapsellaan on niin paljon Reimaa päällä että meinaavat päiväkodissa kutsua lasta Reimaksi. Sanoin sitten että ”onneksi et satu tykkäämään Molon vaatteista”.
Tajuatteko! En kestä miten hauska olen!
Yritin parsia muistikorttia, joka on menettänyt halunsa elää. Laitoin sen koneeseen kiinni ja se sanoo edelleen ”waiting for partitions to activate”. En tiedä mitä ovat partitions mutta kuulostavat pakaroiltani. Niidenkin aktivoitumista tässä odotellaan.
Pohdin pipoasioita aivan liian monta minuuttia. Minkälainen minulle ja minkälainen vauvalle. Sitten löysin kaapista kolme sopivaa pipoa vauvalle.
Kaikissa meidän talouden pipoissa on salettiin vieläkin täitä, hyi.
Mietin, että haluaisin käyttää tämän päiväuniajan blogin kirjoittamiseen koska teki mieli kirjoittaa, mutta mulla ei ollut mitään mistä kirjoittaa. Ykkönen sanoi että no kirjoita tästä päivästä. Sen sitten tein.
Sitten ihmettelin mitä paskaa tähän ruudulle on oikein ilmestynyt, kun oikeasti mulla on ollut ihan tosi mukava päivä ja monta kivaa hetkeä. Hienot urheiluhousutkin löysin! Ihmeellistä urputusta kun ei muutakaan ole, tässähän on kuin keski-ikäinen Facebookissa konsanaan!
Ja niin se on 42 minuuttia nukutuksesta takana ja itkuhälyttimestä kuuluu kaivurin sijaan vauva.
Hyvästi, päiväkirja.