Vauva 6kk: kiinteät aloitettu

Mennyt kuukausi on ollut melkoista kehittymisen aikaa. Kolmonen ryömii jo hirveää vauhtia ja nousee usein konttausasentoon. Muut ajat se merenneitoilee, ja pääsee jo melkein itse istumaan asti. Istuen hän pysyy ryhdikkäästi muutaman sekunnin kunnes kaatuu – kädet ottavat jo hiukan vastaan.

Vauvalla alkaa olla tietoisuutta ja muistia. Se tajuaa, että näköpiiristä hävisi kännykkä, äiti, syötävä pahvi ja etsii niitä katseellaan. Se vierastaa väsyneenä ja innostuu meistä aina. Kiukuttelee Insinöörin nukutuksessa ja haluaa että minä pysyn lähellä.

Jokeltelu muuttuu jatkuvasti enemmän sanojen tapaiseksi. Kun hänet on illalla julmasti hylätty ja poistettu kaiken kivan ääreltä (= laitettu sänkyyn nukkumaan), saattaa yhtäkkiä jostain pinnasängyn uumenista kuulua erittäin käskevä komennus “äi-äi!”. Tiedä sitten mitä se tarkoittaa, mutta silloin käy usein niin että äi-äi tulee siihen sängyn vierelle sanomaan että kyllä vain, nyt nukutaan.

Vauva 6kk ikäisenä:

  • Painaa 6,8kg, pituutta 67,5cm (+0,2kg ja +1,6cm)
  • Vaatekoko 68 – 74
  • Hampaita kaksi (alhaalla), ylhäällä kova turvotus
  • Pientä hiusta alkaa nousta kaljusta kuulasta
  • Nousee konttausasentoon
  • Istuu jo hetken tuetta
  • Nukkuu paremmin ja erityisesti päiväunia tarkalla rytmillä
  • Syö kiinteitä!

Niin se nukkuminen. No, ei tämä mikään läpi yön nukkuva vauva ole, mutta monta parannusta ollaan saatu tehtyä. Ensinnäkin, se aloittaa nykyään taas unet omassa sängyssä. Se on iso saavutus, sillä monta kuukautta meni välissä niin että pinnasänky toimi lähinnä pyykkikorina.

Nukuttaminen on vieläkin vaikeaa mutta uutena ilmiönä hän ei välttämättä herää enää nukutuksen jäljeen kuin vasta yöllä – tämä on mieletön parannus ja elämänlaadun kohennus kun mulla jää aikaa tehdä edes jotain muuta kuin vain nukutella. Olkoonkin että se nukutus saattaa edelleen kestää kaksi tuntia (Rauhallinen, sänkyyn. Raivo. Rauhoittuu, sänkyyn, raivo. Nukahtaa, sänkyyn, herää. Raivo. jne).

Yöllä ollaan saatu pitkästä aikaa nukkua vähän enemmän. Muutama 21-06 (!!) yö on nähty, mutta yleisemmin hän herää 00, 03 ja 06. Joskus kello kolmen herätys menee sylittämällä, joskus pitää syöttää. (Vielä pitää kuitenkin jatkaa nukuttamisen opettelua, sillä tämä alkaa uhkaavasti mennä taas tissihommiksi.)

Alla olevat kuvat sisältää saatuja tuotteita: Stokke Steps tuoli ja kaikki ruokailuvälineet (Ipanaiselta) ovat blogin kautta saatuja.

Puolen vuoden rajapyykin isoin muutos on tietysti tämä: ruokailu. Muita kuvia ei tästä kuusta sitten meinaa ollakaan, tämä on niin mullistava asia! Perheemme viides jäsen on nyt täysivaltainen pöytäseuralainen. Kolmonen on ensimmäinen puolen vuoden ikään täysimetetty vauva (eka maistelu taisi olla viikkoa ennen, joten lasken meidän päässeen siihen maagiseen rajaan asti), ja siis ensimmäinen vasta puolen vuoden iässä kiinteät aloittava.

Se on ollut ihan mahtavaa! Tyypillä on ihan eri valmiudet syödä nyt kuin pari kuukautta sitten. Kolmonen aloittikin homman saman tien kuin ammattilainen: Hän istuu hienosti tuolissaan, vie ruoan suuhun, käsittelee ja nielee. Viikossa ollaan ehditty maistaa jo pitkä lista asioita ja hän on todella päässyt homman makuun, kirjaimellisesti.

Entäs minä sitten? Minä voin todella hyvin. Jos kehtaisin, sanoisin että kukoistan. Olen aloittanut uudestaan sekä juoksun (pieniä, 1-5 min pyrähdyksiä) että munasolujeni kierrättämisen systeemin läpi. Olen äärettömän onnellinen ja tämä arki tuntuu tosi hyvältä.

Lue myös: 

 

Arkisia kuulumisia sohvan täältä puolen

6 , Permalink

Oho, jopas teitä on raha-asiat kiinnostaneet! Parina päivänä aika monta tuhatta silmäparia on käynyt katsomassa kuinka me jaamme rahamme ja mikä parasta, kertomassa omasta tyylistään.Käy ihmeessä osallistumassa keskusteluun jos et vielä ehtinyt, tämä on ollut ihan super antoisaa ja meillekin hyödyllistä! Mietimme parhaillaan kiivaasti jos sittenkin tekisimme tuon ”kaikki rahat yhteen läjään ja siitä vähän taskurahaa” mallin.

Tai siis päätimme jo sen tehdä, mutta sitten kukaan ei tehnytkään mitään meidän puolestamme, jännä.

Täällä alkoi ihana arki. Isot pienet (kutsuin heitä eilen isoiksi lapsiksi ja sain vastustusta: me ollaan vielä pieniä. Niin olette.) ovat palanneet kouluun ja Insinööri töihin, mulla ja Kolmosella alkoi taas omat touhut ja pieni flunssa kummallakin.

Flunssaa lukuunottamatta arki on ollut todella, todella tervetullut. Kaipasin rytmiä, tekemistä ja rehellisesti myös tätä tyhjää taloa ilman koko sakkia.

Sitäpaitsi tuo pieni tyyppi on niin äärimmäisen hyväntuulinen koko ajan, etten voi kuin ihmetellä sitä. Tänään hän leikki kauhalla yksinään tunnin. TUNNIN. Sitten se tajusi tosin kalautella sitä metallista pöydän jalkaa vasten ja muistin mitä kohta on edessä – taaperokoti.

En ole ehkä vielä valmis siihen jatkuvaan kolinaan, sotkuun ja yleiseen älämölöön.

Toisaalta, noita kaikkia täällä jo nytkin on eli bring it on. Älämölöäkin riittää kun tämä pieni toukka näyttää pääsääntöisesti tältä:

Se juttelee, mörisee, ölisee ja liikkuu – on ihana viisijapuolikuinen möntti. Patukka menee tietoisesti kaikkea kiinnostavaa kohti (tärkeysjärjestyksessä: kamera, kännykkä, ruoka, äiti) ja tunkee suuhunsa kaiken mitä saa (kamera, kännykän, ruoan ja äidin – mutta ruokaa alkaa vasta pian saada oikeasti). Ison osan päivästä hän treenaa kylkilankkua merenneitoasennossa, mikä on nähdäkseni esiaste istumaan nousemiselle ja konttaamiselle. Olisin ottanut tästä kuvan, mutta siinäkin kävi näin:

Ylähampaat eivät vieläkään ole tulleet, vaikka kuolaa on hyvinkin riittävästi ja kerran mainostin jo instassa että ikenestä tuli jo vertakin. No, se veri tuli sitten siitä kun hän söi Bepanthen-tuubia ja sai pienen haavan terävästä reunasta. Kyllä kyllä, äitiyteni on usein no onpa paha -tyyliä.

Kolmonen on nukkunut viimeiset kaksi yötä äärimmäisen hyvin omassa sängyssä, illasta aamun puoli kuuteen – siis todella, todella hyvin. Tämä on ihme, joka ei oikeastaan ole ihme vaan ihan tietoisesti tehty korjaus, pieni unikoulu suorastaan. Odotan vielä pari viikkoa ja jos taika säilyy, kerron mitä teimme. Tiivistetysti voin jo nyt kertoa että emme muuta kuin lopetin sen nukuttamisen rinnalle – eikö kuulostakin helpolta! 😀

Kakkonen on saanut uuden ystävän täältä läheltä. Olen siitä valtavan iloinen.

Ykkönen aloittaa lauantaina uimakoulussa ja Kakkonen ensi viikolla brassijujutsun, lajin jonka kirjoitusasun opettelen sitten jos hän sitä jatkaa. Minulla on uusi kamera (jota en osaa vielä käyttää) ja lihakset kipeinä aamupäivisistä treeneistäni.

Rakastan aamulämpöistä Kolmosta ja sen imettämistä niin paljon että mietin pitäisikö vielä. Jos yksi kaveriksi!

Sivumennen sanottuna, kierukan asennusaikani on vihdoin varattu.

Nyt levitän itseni sohvalle ja yritän taas vähän levätä, aamulla käytiin jo pitkällä kävelyllä naapurin kanssa. Iltapäivällä teen linssikeittoa, laitan pyykit pyörimään ja pussailen pientä lämmintä päätä.

Arki, olet paras.

6 , Permalink

Bugaboo Fox kokemuksia 3kk kohdalla – ostaisinko ne vielä?

Aika tilittää kokemuksia meidän Bugaboo Fox vaunuista!

bugaboo fox

Aloitetaan vuodesta 2010, jolloin olin ostamassa Ykköselle ekoja vaunuja ja ihmettelin (kateellisena) miksi ihmiset maksaa rumista laatikkomaisista vaunuista reilusti enemmän kuin paremmin toimivista muista vehkeistä. Todellisuudessa olisin varmasti ostanut itsekin Bugaboot jo silloin jos vieterihissiimme olisi sellaiset mahtuneet.

Ensimmäisten, tosi pienten vaunujen (I´coo muistaakseni) jälkeen ostimme Phil&Ted Vervet ja BabyJoggerin matkarattaat, joita myös käytettiin sisarusrattaina (selkäosa alas ja lapset peräkkäin istumaan). Lopulta Kakkoselle hommattiin vielä hetkeksi Brion Spin rattaat viimeisiin kärryttelyvuosiin ja välissä oli myös Thulen pyörävaunu jota pystyi myös juoksurattaana käyttämään. Olemme pärjänneet mielestäni aika vähillä vaunuilla suhteessa käyttövuosiin!

Tällä kertaa ajattelin että kun pienen kerrostalon tai pienen sisaruksen rajoitteita ei ole, ostan juuri sellaiset kuin haluan ja että teen taustatyöni huolella.

Valeäiti bugaboo fox Valeäiti bugaboo fox

Sitten ostin hetken mielijohteesta Bugaboot Foxit Lapsimessuilta kuin olivat hyvässä alessa. Että niin huolella se sitten meni. Syytetään hormoneja!

Olin toki ostosta ennen jo rajannut kenttää ja löytänyt muutaman ison kriteerin itselleni: vaunujen pitää olla kevyet, sillä mun selkä ei kestä nostelua kynnysten ja rappusten yli jos vaunut painaa liikaa. Haluan rullailla niillä vaivatta kaupungissa, bussissa ja metrossa. Niiden pitää pärjätä täällä metsäisessä maastossa ja kestää koko vaunuiän käytön kopasta rattaisiin ja mielellään juoksuunkin. Niiden pitää olla kauniit ja saavat mielellään olla käytetyt.

Olin jo päätynyt käytettyihin Bugaboo Buffaloihin, mutta mietin uskallanko vieläkään tähän Bugaboo huumaan lähteä. Merkin FB-ryhmä tuntui olevan täynnä ongelmia, reklamaatiota ja hajoamisia. Jälleenmyyntihinnat oli myös huimia: 800-900€ jo vuosia vanhoista vaunuista! Samalla harkitsin Emmaljungan Super Viking -vaunuja, ja etsin kumpiakin käytettyinä kuumeisesti kunnes tein tämän ex-tempore ostokseni.

Valeäiti bugaboo fox Valeäiti bugaboo fox

Bugisten jälleenmyyntihintoja seuranneena mietin ostaessani että -20% uutena ostetuista voi olla ihan hyväkin kauppa ja ostin vaunut siltä istumalta, siinä värissä missä sattuivat olemaan. Vaunut oli kevyet, mutta isorenkaiset; kauniit ja monikäyttöiset. Lisäosiensa kanssa Bugaboot ovat kuin Applen tuotteita: riisuttuja design-malleja johon saa melkein mitä vain (kalliita) lisäosia.

Niinpä meiltäkin löytyy jo käytettynä ostettu juoksurunko, johon saa siis rattaidemme istuimen kytkettyä.

Olen nyt käyttänyt vaunuja päivittäin kolme kuukautta ja uskallan jo koskea niihin laskematta kuinka monta euroa jälleenmyyntiarvosta nyt lähti. Aika arvioida, mitä tuli ostettua!

Valeäiti bugaboo fox

Bugaboo Fox kokemuksia lähiössä

Siihen tarkoitukseen, joihin rattaat alunperin tarkoitinkin, Fox toimii loistavasti: ne kulkevat kuin unelma kaupungissa päällystetyillä teillä ja ovat superkätevät julkisissa kulkuneuvoissa. Aisa menee pieneen kasaan nopeasti ja vaunut kääntyy vaikka yhdellä kädellä miten päin vain, niitä voi helposti nostaa tarvittaessa.

Vaunut on tosi kevyet ja nyt se ulkomuoto alkaa miellyttää minuakin. Rungon suunnittelu on virtaviivaista, eikä turhia osia (kuten heijastimia, eh) ole.

Jousitus on melko olematon. Renkaat on isot juu, mutta ei nämä mitkään maastokärryt ole. Niillä pärjää kyllä hiekkateillä ja sorassa, juurakossakin vähän mutta koko vaunukoppa hytkyy siinä sitten aika lailla ja ranteissa asti tuntuu tien kuopat.

Mutta: Runko tuntuu heiveröiseltä, erityisesti aisan kohdalta. Pelkään että jonain päivänä se ottaa ja napsahtaa rikki, aisaan en uskalla ladata paljon yhtään painoa kun tuntuu että se raksauttaa rungon keskeltä rikki. Ehkä kuvitelmaa vain, jota korostaa Facebook ryhmistä opitut ongelmat.

Valeäiti bugaboo fox

Kokoon taittaminen ja avaaminen on kyllä juuri niin työlästä kuin pelkäsinkin. Kyllähän sen oppii ja se onnistuu, mutta osat ovat aika jäykkiä ja vaativat sormilta paljon. En tiedä saanko näitä enää talvikohmeessa kasaan.

Tavarakori on ok tilava mutta vaunujen kanssa vielä hankala kun koppa tulee niin lähelle verkkoa. Sinne on siis vaikea tunkea kamaa. Tosin, se ei myöskään niin helpolla sotkeennu kun ei ole ihan avoin lava.

Kuomu on tosi hyvä, sillä se tulee niin pitkälle eteen että se sulkee vaunukopan hyvin. En ole tarvinnut sitä perinteistä vaunuverhoa ollenkaan! Kuomun venyvä trikoinen kangas oli alkuun minusta hiukka outo, mutta ei siitä mitään haittaa ole toistaiseksi ollut. Keltainen väri on pirtsakka ja erottuva mutta myös kaikki pörriäisten mieleen. Kesällä siinä oli välillä kymmeniä pieniä kärpäsiä samaan aikaan. Plussana: Myös vauva rakastaa tuota väriä ja jaksaa hereillä katsella kuomuaan.

Valeäiti bugaboo fox

Parasta vaunuissa on niiden keveys ja lisäosien valtava määrä. Esimerkiksi vaunukoppa irtoaa rungosta tosi helposti ja sen voi nostaa turvakaaren muodostamasta kahvasta jos nukkuvan vauvan haluaa siirtää johonkin. Samoin toimii muuten myös ratasversiona, näin kun vanha Bugis-fani Minttukin Lintsillä nukkuvan Myyn sillä nosti!

Se vaunukoppa muuten on aivan älyttömän suuri, vauva vie siitä alkuun ehkä kolmanneksen. Siispä se on loistava jemma. Laitan sinne kaiken ylimääräisen jonka haluan olevan käsillä helposti.

Vaunujen mukana tuleva sadesuoja on huono vaunukopan kanssa; se ei peitä itse koppaa lainkaan. Ratasversiona se varmaankin toimii hyvin kun ei ole niin paljon kastuvia osia mutta tähän ekaan vaiheeseen ostin Elodie Detailsin ison suojan kokonaan peittämään.

Design-vaunuissa ei tietenkään ole myös mitään rumia heijastimia. Liimasin runkoon polven korkeudelle ja eteen Ipanaisesta ostamiani mustia tarraheijastimia, toivottavasti toimivat hyvin.

Mietin tätä juttua kirjoittaessani, ostaisinko vaunut nyt uudestaan. En ole ihan varma, koska selvitystyöni jäi hieman kesken. Periaatteessa joo, pääsääntöisesti olen ollut ihan supertyytyväinen näihin nyt. Kuivilla kaduilla vaunut toimii kuin unelma.

Talvi vähän jännittää. Kun isompi sora ja juurakko tuntuu jo epämukavalta, miten mahtaa loskamössö maistua? Katson kateellisena naapurin superjousitettuja Briolla isolla alaosallaan – niillä varmaan kelpaa rullata kauppaan talvellakin.

Samoin ratasosaan siirtyminen on jännä paikka, Bugaboo-vaunuissa kun on aika omintakeinen istuin. Ehkä palaan näihin kumpaankin tilanteeseen sitten kun sen aika on.

Juuri nyt sanoisin että ostaisin edelleen nämä, jos alennuksella saisin. Täyteen hintaan en ehkä pystyisi, hinnassa on niin paljon brändilisää jota en ole valmis itse maksamaan (ymmärrän toki nytkin maksaneeni sitä, antakaa ristiriitani anteeksi! Syytetään hormoneja!).

Valeäiti bugaboo fox