Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tältä kirjoittaminen minusta tuntuu

Ottaen huomioon etten tiennyt vielä seitsemän vuotta sitten osaavani kirjoittaa, olen uskomattoman riippuvainen kirjoittamisesta. Rakastan kirjoittamista ja kaipaan sitä fyysisesti kun en sitä tee.

Jaksan kirjoittaa vaikka kymmenen sivua päivässä – ja kirjoitankin. Töissä sähköposteja, storyboardeja, muistiinpanoja, viestejä ja konseptikuvauksia, iltaisin blogia tai somepäivityksiä. Rakastan näistä kaikkea. Mitä enemmän kirjoitan, sitä enemmän tekstiä riittää. Sanoja tulvii mieleen ja lauseet jäsentyvät päässä vaikka yrittäisin muuta ajatella.

Olisi niin ylevää sanoa kaikki tämä ollen suuri kirjailija, sellainen kipeän kauniisti kirjoittava. En ole. Kirjoitan pääosin samalla tavalla maneerisesti ja samoja muutamaa sataa sanaa käyttäen. Dramaattisilla lauserakenteilla (lyhyitä päälauseita ilman verbejä) turhan kuvailevasti ja lähes aina liian pitkästi. Silti, uskon että minä ja vaikka Kilven Eevakin olemme kokeneet samaa ihmeellistä taikaa tässä hommassa.*

Tätä kirjoitan nyt siksi että oli pakko saada kirjoittaa jotain blogiin tänään mutta en keksinyt mitään. Yritin tovin väkisin keksiä aiheen tai vitsin jonka voisin muotoilla teille kiinnostavaksi kirjoitukseksi. Ymmärrettyäni että kirjoitin tätä tekstiä päässäni, päätin kirjoittaa sen. Vaikka pelkään että lukisitte ehkä kuitenkin mieluummin jostain muusta.

Kirjoittaminen on tyhjentävintä nautintoa vain silloin kun se tulee itsestään, halusta kirjoittaa. Teksti melkein syöksyy näppikselle ajattelematta ja sitä vain tulee, tulee, tulee. Sellainen hyvälaatuinen noro. Tulee äkkiä, voimalla ja yllättäen eikä lopeta ennen kuin kaikki on tyhjennetty.

Niin, kukaan ei sanonut että se väkisin tuleva teksti olisi jotenkin ylevää tai kaunista. Se voi olla myös kömpelö kielikuva norosta ja silti se on pakko kirjoittaa.**

Parhaat tekstit ja paras kirjoituksen fiilis tulee silloin kun kirjoittaa omista tuntemuksistaan, erityisesti niistä joissa on ristiriitaa. Jotain sellaista jota ei ehkä haluaisi sanoa ääneen mutta samalla se on pakko kirjoittaa. Kirjoittaminen on silloin aivan euforista, se asettaa ajatukset järjestykseen ja luo minusta maailmaan heijastuksen joka on täysin totta mutta kuitenkin irrallaan. Silloin katson itseäni näppiksen takaa kuin vierasta ja osaan olla empaattinen, ratkaisukeskeinen ja hyväksyvä.***

Ne tekstit syntyvät lähes poikkeuksetta hirvittävän nopeasti, tuntuu kuin sen tekisi silmät kiinni. Sormet juoksee, äly ei. Sitä vain kirjoittaa melkein henkeä pidätellen kunnes yhtäkkiä kaikki vain loppuu. Asiat on sanottu ja kirjaimet järjestyksessä. Tarina on eheä eikä korjattavaa löydy. En vieläkään ymmärrä miten tätä taikaa voi tapahtua, se tuntuu musta aivan yliluonnolliselta.

Sellainen lähes hengellinen kokemus, tunne siitä että se teksti todella vain ryöppysi minusta, minä olin vain väline sille.

Yleensä kun ajattelen haluavani kirjoittaa, ajattelen noita tekstejä. Silloin harmittaa etten tunne juuri silloin mitään mistä kirjoittaa. Keksin monta asiaa ja aihetta, joista voisin yhden kelpo tekstin vääntää. Mutta jos mieltäni ei juuri sillä hetkellä paina tai nosta jokin suuri tunne, jotain jää puuttumaan. Ehkä se ei olekaan niin paljon se kirjoittaminen jota kaipaan vaan tunteminen.

Harmi siis kai että elämäni on juuri nyt kovin tasaista.

Sitten on niitä tekstejä, jotka on eri tavalla pakko kirjoittaa. Ne on luvattu jollekin maksavalle kumppanille tai itselleni. Niiden aloittaminen ei lähde samalla kipinällä mutta ihan yhtä lailla niihin löytyy yhtäkkiä kesken arkisten touhujen hyvä kulma, hauska vitsi tai tärkeä asia joka pitää muistaa kirjoittaa. Pian sitä jo huomaa kirjoittaneensa puolet tekstistä johonkin talteen viimeistelyä varten. Sekin on euforista, tyhjentävää, puhdistavaa.

Nyt huomaan että tämä teksti alkaa olla valmis, vaikka en vielä tiedä mitä kaikkea olen siihen kirjoittanut. En ole sitä vielä lukenut, yllätys odottaa vielä purkamistaan. Mutta tahtini hidastuu, sormet jäävät välillä lepoon ja silmät tuijottavat kursoria. Puro on melkein tyhjä. Tässä kohtaa pidän tauon, luen aiemmin näytölle ilmestyneen läpi. Lisään unohtuneita asioita, poistan kokonaisia kappaleita.**** Editoin pahimmat tunteen kärjet sellaisiksi, etten ehkä irvistä niille viiden vuoden päästä. Lopulta joko nyökkään hyväksyvästi, keksin otsikon ja päätän julkaista (äh, blogijutuissa pitää olla aina joku kuva. Mistä minä nyt jonkun kuvan revin) – tai sitten poistan koko tekstin.

Poistan tekstejä silloin tällöin. Ehkä se ei ole muille kiinnostava, ehkä se oli liian paljas, ehkä sen tarkoitus ei sittenkään ollut tulla julki. Mutta kirjoittaa se piti. Eikä tekstin arvo siitä suinkaan vähene että se poistettaisiin. Se silti tuli, oli ja muotoili. Päästi vapaaksi jotain, vangitsi toista.****

Teksti on ihanaa, teksti on elämä. Miten ihmeessä se voi olla mulle niin tärkeää vaikka en ole siinä mikään uskomaton Beethoven vaan ihan tavalllinen pulliainen joka kirjoittelee juttuja? Miksi kaikki eivät ymmärrä tätä salaisuutta, miten tämä on joillekin niin vaikeaa?

Ja miten hemmetissä en tiennyt tästä ennen vuotta 2012?

 

BEHIND THE SCENES:

Tämän tekstin kirjoittamiseen meni 12 minuuttia ja sen kirjoittaminen tuntui kivalta, tuli kepeästi.

* tämän kappaleen lisäsin oikoluvun aikana

** tästä olin iloinen. Että tekstiin tuli vahingossa kuitenkin vähän Valeäitiä mukaan, eikä se jäänyt ihan kamalan melodramaattiseksi.

*** tämä kappale oli nyt juuri sellainen, jota en oikeastaan edes muista itse kirjoittaneeni. Se tuli jostain sieltä.

**** en lopulta poistanut mitään koko tekstistä.

***** tosin tämän voisi poistaa. Vähän liian dramaattista nyt kyllä. Annetaan olla, jotta tiedätte mitä olisin editoinut!

Asiaa bloggaajalle: kannattaako ostaa lippu PING Helsinkiin?

0 Permalink

ping helsinki kokemuksia ping helsinki kokemuksia ping helsinki kokemuksia ping helsinki kokemuksia

Muutaman viikon päästä on taas PING Festival, pohjoismaiden suurin vaikuttaja- ja sisältömarkkinoinnin tapahtuma. Poikkeuksena aikaisempiin vuosiin suurin osa vaikuttajista joutuu ostamaan tapahtumaan itselleen lipun, siinä missä aikaisemmin valittu vaikuttajajoukko on kutsuttu maksutta hakemusten perusteella.

Olen itse ollut reilun vuoden vähän auttamassa Pingin taustajoukoissa (hävettävän vähän kyllä tänä vuonna), joten sain lipun ilmaiseksi vielä tänäkin vuonna. Innoissani olen siis menemässä!

Mutta menisinkö, jos joutuisin maksamaan lipustani sen reilun satasen? Menisin.

En pelkän ohjelman takia ehkä ihan raatsisi satasta laittaa tiskiin, eivätkä ne bileetkään välttämättä satasen arvoiset ole, (vaikka melko eeppisiä ne yleensä tuppaavatkin olemaan), mutta Pingissä on jotain sellaista mitä ei mistään muualta saa: organisoitua myyntitoimintaa jolle kukaan ei nyrpistä nenäänsä.

Pingin keskeinen tavoite on edistää vaikuttajamarkkinointia. Nostaa esille parhaita menestystarinoita, jakaa ymmärrystä markkinoijille inspiroivien puheenvuorojen kautta ja toisaalta syventää myös vaikuttajien osaamista. Ennen kaikkea pointtina on kuitenkin kahden tärkeän ihmisen kohtaaminen: markkinointipäättäjän ja vaikuttajan. Ennalta sovitut tapaamiset ovatkin tärkeä osa koko tapahtumaa. Markkinointi-ihmiset haluavat löytää itselleen kiinnostavia vaikuttajia ja vaikuttajat itselleen yhteistöitä.

Sitten siihen sataseen (oikea hinta on 147+alv mutta satanen on kivempi sanoa): se on tietysti paljon rahaa. Se voi olla todella paljon rahaa, jos olet vasta aloittanut bloggaamisen ja tuloja on nolla. Erityisen paljon se on jos joudut matkustamaan paikan päälle Helsinkiin jostain muualta ja vielä majoittumaan täällä.

Entä mitä maksaa jos et tule paikalle?

Et tapaa itseäsi kokeneempia vaikuttajia, joilta oppia tai joista saat pysyviä tuttuja tärkeän verkostosi luomiseen. Et saa täsmäoppeja siihen, kuinka omaa tekemistä kannattaa mitata, myydä ja hinnoitella. Et tapaa yhtäkään potentiaalista ostajaa, sillä he eivät muuten kovin helposti kiireisessä arjessaan tapaa vasta alkutaipaleella olevia vaikuttajia.

Tämän kaiken voit totta kai saada muutenkin, mutta uskon että siihen menee vuosi, kaksi tai enemmän. Niin minäkin olen tämän homman tehnyt ja joskus neljännen vuoden kohdalla alkoi syntyä ansainnan mahdollisuuksia. Jos bloggaamisesta haluaa tehdä itselleen ammatin tai sivutyön, siihen pitää panostaa. Omalla ajalla, sydämellä ja rohkeudella nyt ainakin. Mutta rahapanostustakin kannattaa harkita.

Investoimalla vähän alan tapahtumiin, välineistöön, somemarkkinointiin tai sivupohjaan luot itsellesi kaikki edellytykset vauhdittaa kanavasi kasvua. Itse olen saanut kahdesta Pingistä aivan tolkuttoman potkun oman verkoston vahvistamiseen, monta hyvää kontaktia ja kolme konkreettista yhteistyötä. Todellakin olisivat maksaneet lippunsa takaisin jo aiemmatkin tapahtumat!

Tänä vuonna tulen siis paikalle ilman rahallista panostusta (kiitos siitä), mutta lupaan panostaa muilla tavoin: omalla ajallani ja kovalla innolla. Jos uskaltaudut satsaamaan lippuun ja tulet paikalle, nykäise hihasta niin sparraillaan yhdessä! Lupaan ainakin yhden konkreettisen vinkin! Lipun saat ostettua täältä jos olet nopea, niitä on vielä muutama jäljellä.

Toivottavasti nähdään toukokuussa!

ping helsinki kokemuksia

ping helsinki kokemuksia

ping helsinki kokemuksia

Kukas se siinä puhuu blogibisneksistä ihan täysii?

Kaikki kuvat: Rabbit Visuals

Lue myös: 

0 Permalink

Blogin perustaminen: 10 vinkkiä alkuun

Sain sähköpostiin hauskan kyselyn ystävältäni. Hän kyseli kaverin puolesta, kuinka toimia jos haaveena on blogin perustaminen:

”Ystäväni on pohtinut blogin perustamista ja itse siihen häntä koko ajan tunnun painostavani, joten osaisitko Hanne auttaa? Mistä pitäisi lähteä? Mitä tulisi ottaa huomioon? Niin kun että ylipäänsä mitä?”

Äkkiäkös tähän vastaa, ajattelin. Päässäni pyöri monen monta alaotsikkoa, joihin liittyi SEO, analytics, kuvasuhteet ja portaalitekniset asiat. Sitten muistin että kaikki päähäni tulevat vinkit ovat enemmän sitä osastoa, jonka vuodet pakosta sinulle opettavat ja joista tietäminen alkutaipaleella ei auta kyllä yhtään ketään. Virheitä, joita tulet tekemään joka tapauksessa ja jotka kannattaakin tehdä.

Aloittaessa kyse on oikeasti tosi yksinkertaisista asioista.

10 vinkkiä bloggaamisen aloittamiseen

blogin perustaminen

1. Päätä perustaa blogi.

Yllättävä avaus! Ensin pitää haluta perustaa blogi. Hyviä syitä perustaa blogi on mm. jonkin tietyn projektin seuraaminen (raksa, vauva, häät); yhteyden pitäminen (jos vaikka muutat Havaijille kuten Anu perheineen!) tai ideaalisti halu kirjoittaa. Huonoin syy perustaa blogi on raha ja ilmainen tavara. On olemassa iso tukku parempia duuneja noihin ja lisäksi tuppaat tekemään skeidaa sisältöä jos tavoitteena on raha lukijan koukuttamisen sijaan.

Blogillasi voi olla jokin tietty aihe (lapset, raskaus, raksa, autot, muumimukit, huonekasvit – aivan mikä vain) mutta ei ole pakko olla. Blogin keskiössä voit hyvinkin olla sinä ja sinun puuhasi. Itse päätät mistä kirjoitat ja vain sinä päätät mitkä aiheet blogiisi mahtuvat! Yksi hyvä nyrkkisääntö: Jos tuntuu että päivität kaikkia somekanaviasi niin paljon ettet enää kehtaa kaikkea laittaa julki, sinulla saattaisi olla riittävästi sanottavaa / näytettävää blogiin.

2. Avaa blogi.

Ota WordPress tai Blogger, ei väliä kumpi. Valitse jokin valmis pohja googletuksen perusteella, ja pyydä apua joltain nörttikaverilta tarvittaessa. Valitse mieluummin väritön, mauton, hajuton kuin hauska ja persoonallinen pohja. Oleellisinta on että tekstiä on mukava lukea, erityisesti kännykällä. Tulet kyllästymään pohjaasi ensimmäisen vuoden sisällä useamman kerran joten turha revitellä! Toisaalta, vaihtoon se menee kuitenkin niin ihan sama!

3. Valitse nimi.

Nimi on vaikea! Mieti nimeä ainakin kaksi kertaa. Tänään hassulta tuntuva sanamuunnos saattaa hävettää ensi viikolla ja eilisen sisäpiirin vitsi ei kanna loputtomiin.  Taivutetut ja monimutkaiset lauseet voivat olla haastavia, mutta ne ovat toisaalta aivan ihania. Omia omituisia suosikkejani ovat Kuka eiku mikä eiku joku olet Laura, Rimpuileva Mamma, Muitaihania , Mua muisteletko eiku..joku Kustaa tai I’m a human not a sand..ööö..whichiltä (joka löytyy kätevästi myös haulla ”voileipäblogi”).

Oikeastaan, ihan sama tämäkin. Lempinimiä tulee kaikille ja blogi kasvaa lopulta nimensä ympärille. Tiesitkö muuten että Valeäiti oli aluksi Valeäidin tunnustukset? Jäi tunnustukset vähiin mutta äiti jäi vaikka jutut meni eteenpäin.

4. Kirjoita.

Kirjoittajaksi oppii kirjoittamalla. Kirjoita lyhyitä tekstejä, pitkiä tekstejä, hassuja pakinoita tai syvällisiä pohdintoja – kunhan kirjoitat! Kirjoittaessasi mieti hiukan kuka tekstiä lukee ja mikä häntä kiinnostaa. Editoi lukija mielessäsi turhia pois reilulla kädellä – useimmiten ison osan tekstistä voi karsia pois ajatuksen kärsimättä. Kirjoita mieluummin kolumnia kuin päiväkirjaa: älä moikkaa lukijaa, mutta oleta että hän on tavallaan tuttu: suunnilleen sitä kohderyhmää, jota ajattelet.  Mieti, että jokaisessa tekstissä pitäisi olla jokin kantava ajatus, hassu tarina tai kiinnostava tapahtuma. Tekstillä pitää olla jokin arvo lukijalleen! Tämä kaikki helpottuu kun vain kirjoitat. Kirjoita.

5. Kuvita.

Ota kuvia jos osaat ja kuvita niillä tekstiäsi. Kuvat eivät ole yleistä luuloa vasten pakollisia, mutta usein kyllä arvostettuja. Huonoja kuvia sen sijaan ei kukaan jaksa turhaan katsella. Tämä pätee muuten myös toisinpäin: Jos blogisi on kuvapainotteinen, sanoita sitä. Mutta sanoita hyvin, sillä myöskään huonoa tekstiä ei kukaan tarvitse.

Sitten HUOM, nyt tarkkana: voit lainata muiden kuvia mutta silloin pitää täyttyä kaksi tärkeää kohtaa: 1. sinulla on erikseen kysytty lupa kuvan käyttöön  ja 2. kerrot selvästi lainanneesi kuvaa ja kerrot kenen se on.

6. Keskustele.

Bloggaaminen on pohjimmiltaan yhteisöllinen juttu. Saat toki kirjoitella omaksi huviksesi ilman kommentointia, mutta silloin otat riskin että kirjoittelet jatkossakin yksin. Muista ennen kaikkea keskustelu muissa blogeissa: käy kommentoimassa niitä (ja muista että hyvällä kommentistakin on taas muille arvoa!) kirjautuneena käyttäjänä, jolloin houkutat muita kommentoineita omaa blogiasi kurkkaamaan.

7. Jaa.

Linkitä blogisi erilaisiin blogiportaaleihin, kuten Bloglovin ja blogit.fi. Perusta omia somekanavia, mutta maltilla. Blogilla on ihan hyvä olla oma FB-sivu, Insta-tili tai jopa Twitter-tili aihepiiristä riippuen, mutta mieti mitä juuri sinä tarvitset ja jaksat. Jokaista pitää päivittää yhtä suurella rakkaudella kuin blogiasikin, mutta hyvin hoidetut somekanavat tuovat toki lisää yhteisöä juttujesi pariin.

8. Kierrätä.

Kun homma alkaa luistaa ja tuotostesi joukossa alkaa olla timanttia, käytä sitä uudestaan. Hyvä kuva toimii monen tekstin kuvituksena, hyvä ajatus kestää kyllä kolmenkin erilaisen tekstin yli ja hauskan joulujutun voi ihan huoletta jakaa joka vuosi. Hyviä sisältöjä voi ja pitää käyttää uudestaan! Huomaat pian että juuri tästä syystä juttuja kannattaa kirjoittaa ”ajattomiksi”, sellaisiksi että ne voi vaikka ihan suoraan jakaa myöhemmin. Veera on kirjottanut tähän loistavat ohjeet, ne löytyy täältä. Kierrätä myös muiden juttuja! Niissä somekanavissasi voi hyvin jakaa myös muiden hyviä juttuja, kunhan muistat tägätä ja kertoa kenen juttuja jaat. Voit olla arvokas (kiinnostava) ihan vain jakamalla kaikenlaista ajatuksiisi liittyvää!

9. Ole kiva tyyppi

Bloggaaminen jos jokin on ammatti, jossa hyvillä verkostoilla pääsee pidemmälle kuin ilman. Ole kiva tyyppi! Juttele muiden kanssa, tutustu rohkeasti, mene alan tapahtumiin, laita suoria viestejä Instassa..mutta älä tunkeile. Ihan sellaiset perushyvät sosiaaliset taidot ovat tärkeät, sekä livenä että netissä. Tägää toiset bloggaajat omissa kuvissasi, jaa muiden juttuja, kommentoi kauniisti, pyydä muilta palautetta, kysy saatko tulla kuvaamaan…mitä vain, kunhan tutustut muihin ja olet kiva. Mainio Janita Autiokin on oman uransa aloittanut ihan vain kysymällä isoilta julkimoilta saako tulla kuvaamaan (tämän opin Hannen ja Satun mahtavan podin tokasta jaksosta, jonka voit kuunnella täällä). Kyllähän hän sai kun kerran kivasti kysyi!

10. Ihan sama. Ota rennosti.

Tämä sanapari tuntui toistuvan vinkeissäni, joten tehdään siitä vielä oma vinkkinsä. Ajattele aina välillä ihan sama. Ota rennosti. Bloggaaminen on lopulta melko kepeää hommaa, joka antaa tekijälleen juuri niin paljon kuin haluat sen antaa. Se myös ottaa jonkin verran, erityisesti jos teet tästä elämää suuremman asian. Vaikka blogimaailma onkin mennyt ammattimaiseksi ja taso on kova, ei sinun tarvitse heti alkuun ottaa kuvia ammattikuvaajan kanssa matchalatte kädessäsi juuri oikeansävyistä seinää vasten. Kiinnostavat ihmiset löytävät lukijoita omalla tyylillään, omalla tahdillaan. Joten: aina jos huomaat pähkiväsi jotakin detaljia todella pitkään, muista sanoa itsellesi ”ihan sama”. Jos menee vähän pieleen, siitä oppii.

vinkkejä blogin perustamiseen

Sitten ei muuta kuin aloittamaan! Blogin perustaminen ei lopulta ole sen kummempaa, sen kuin tekee vain! Jos päädyt avaamaan oman blogisi näiden vinkkien perusteella, vaadin saada kuulla siitä kaiken eli kommentoi alle kuka olet ja mitä kirjoitat.

Konkareille pyyntö, kertokaa mitä listasta uupuu niin lisätään!