Kun vauva ei nuku päiväunia (mukana silti ohjeet unikouluun, hah!)

Muistanette että hehkutin lapsemme uutta taitoa nukkua läpi yön? No, voin kertoa että päivät meni samalla aivan pipariksi.

Saimme Sleepyltä apua silloin noin kahdeksan kuukauden kohdalla, jolloin Kolmonen oli jo alkanut heräillä öisin kolmen tunnin, pahimmillaan tunnin tai parin välein. Suunta oli siis ennen apuja huono. Joskus alussa Kolmonen nukahti hyvin vielä itsekseen mutta iän ja taitojen karttuessa rauhoittuminen alkoi olla tosi vaikeaa.

Niin sitä nopeasti luisuttiin ensin tissille nukahtamiseen, sitten tissillä roikkumiseen ja siihen hiton heräilyyn. Opetimme nopeasti Marian avulla hänet nukahtamaan taas itsekseen niin että pari viikkoa puhelustamme Marian kanssa vauva nukkui jo täysiä öitä omassa huoneessa. Halleluja!

Tähän väliin pieni nyyh sille ettemme enää nuku perhepedissä. Rakastin sitä, mutta rakastan kyllä nukkumista enemmän.

Saimme yönukkumisen kuosiin hyvällä päivärytmillä, aikaisemmalla nukahtamisella (yhdeksältä illalla muuttui pikkuhiljaa noin seiskaksi jossa nyt ollaan) ja pistäytymisen tekniikalla.

vauva nukkuu huonosti päiväunia

Lol ei. 45 minuuttia kiitos.

Unikouluohjeet lyhyesti: pistäytymistekniikka

  • Tsekataan että unihygienia ja -turvallisuus on kunnossa: huoneessa pimeää, sängyssä ei muuta kuin vauva ja unipussi sekä tiukasti kiinni olevat laitapehmusteet. Unikaveri voi olla, mutta täällä se ei kyllä kiinnosta vauvaa lainkaan.
  • Kohinaa voi käyttää halutessa, meillä ei ole yöllä käytössä.
  • Iltarutiini menisi ideaalisti näin: Iltapuuro, imetys jossain muualla kuin makkarissa, iltapesut, vauvan kanssa makkarin verhojen sulkeminen ja valojen himmennys, sitten yöppärit ja silittelyt / rasvailut hämärässä makkarissa.
  • Vauva lasketaan aina samana toistuvien iltarutiinien jälkeen hyvissä ajoin ennen toivottua nukahtamista sänkyyn. Rauhallisena, ehkä unisena, mutta hereillä.
  • Poistutaan huoneesta —> vauva alkaa itkeä.
  • Palataan huoneeseen minuutin jälkeen. Lasketaan vauva selälleen, silitellään vähän selkää / mahaa ja sanotaan shh shh.
  • Poistutaan pian, ennen kuin vauva nukahtaa tai välttämättä edes rauhoittuu. Sanoisin että pistäytyminen kestää meillä noin 15-30 sekuntia.
  • Palataan huoneeseen kahden minuutin päästä. Toistetaan temput.
  • Jos vauva on ihan tiloissa, nostetaan hetkeksi syliin sängyn päällä.
  • Palataan kolmen minuutin päästä.
  • Jne kunnes itku kuulostaa nukahtavalta (väy-väy-väy), jolloin ei kannata enää häiritä vaan antaa nukahtaa itsekseen
  • Samaa toistetaan yöllä jos bebe herää. Ja päivisin.

Voi päivät sentään saatana.

Kun vauva nukkuu huonosti päiväunia

En enää muista milloin Kolmonen vielä nukkui hyvin pitkät päikkärit mutta tässä melkein 10kk kieppeillä ne ovat olleet jo kauan toivo vain. Aamun nopeat unet (noin 9.30-10) menee hyvin: Kolmonen nukahtaa itsekseen liikkumattomiin vaunuihin tai liikkeessä ja herää aika minuutilleen kymmeneltä iloisena.

Sitten se pitkä unipätkä, tunnetaan myös nimellä “kaksi tuntia jolloin äitiä lähinnä vituttaa”. Ne “nukutaan” sisällä omassa sängyssä, koska selvästi hän haluaa niiden aikana jo liikkuakin ja vaunuissa ahdistaa.

Tähän väliin paljastus: tuo pistäytymisen unikoulu siis toimi meillä mutta iltanukutus oli silti aika raastavaa. Kuukaudenkin jälkeen nukahtaminen vaati vielä aika paljon itkuja, joskus viisi minuuttia ja joskus puoli tuntia – riippui selvästi siitä kuinka väsyneenä meni nukkumaan. Mutta, minä en jaksanut enää sitä kuunnella joten aloin imettää sen uudelleen uneen.

Tiedän, tiedän, olen hölmö ja tämä virheeni voi olla kaiken takana. Mutta haluan vielä toivoa ettei sitä tarvitsisi lopettaa. Sillä yöt menee edelleen kuin unelma! Se nukkuu noin 19.30-6.30 lähes poikkeuksetta ja jos herääkin, nukahtaa helposti itse. Viimeisen reilun 1,5kk aikana on ehkä ollut kaksi yötä jolloin on pitänyt vähän auttaa pistäytymällä.

Palataan siihen päiväuneen. Siinä ei tunnu auttavan mikään. Ei tarpeeksi aikainen nukkumaanmeno (ei yliväsynyt), ei itsekseen nukahtaminen, ei kohina, ei totaalihiljaisuus, ei mikään.

Vauva nukkuu vain puoli tuntia ja herää (cat naps)

Ongelman nimi on cat naps. Kolmonen herää minuutilleen kolme varttia nukahtamisestaan eli ensimmäisen unisyklin jälkeen. Joskus jo puolen tunnin päästä jos nukahtaminen on ollut hankalaa. Se saattaa myös herätä naapurin työmaiden sirkkelöintiin, ohiajavaan rekkaan tai siihen että joku pieraisee alhaalla liian kovaa. True story.

Sitten alkaa se ketutusosuus, jossa minä mietin kauanko jaksan (puoli tuntia) ja mitä nyt jos se ei nuku ja aaaagh tässä meni mun oma aika ja kaikki rytmit menee vituralleen ja nyyyyyh miksi en osaa olen niin kamalan epäonnistunut yhy-yhy-yhy ja tuolla se nyt kärsii tästä kaikesta.

Ymmärtänette. Hän siis herää. Joskus nukahtaa taas itsekseen hetken itkettyään, yleensä ei millään. Ei auta pistäytyminen, ei auta sylissä rauhoittelu, ei auta kärryttely, ei auta saatana mikään. Paitsi jos Insinööri tekee näistä mitään koska hän ei ilmeisesti ole aivan yhtä valovoimainen ihminen kuin minä.

Tosi hyvinä päivinä se nukkuu sen kaksi sykliä eli 1,5h (ja herää silti väsyneenä), monena huonona päivänä koko päivän päiväunisaldo on alle tunti suosituksen ollessa noin 2,5h.

vauva 3kk

Raukka, käy niin vauvaa sääliksi kun hän itkee siellä väsyneenä eikä vaan saa nukuttua vaikka kovasti haluaisi. Uskon että kyseessä on osin se jatkuva vaihe jota vauvavuodeksi kutsutaan; osin hampaat joita on jatkuvasti tulossa; osin aivan jäätävä eroahdistus jossa vellomme; osin kävelyn harjoittelu; osin muun perheen aiheuttamat äänet ja osin meidän mokailumme rytmin tai nukutuksen suhteen. Ja osin se että näillekin unille hän usein nukahtaa tissin kautta.

(En voi luvata korjata tapojani mutta yritän.)

Mutta kyllä hän myös usein ilman sitä rakasta maitoakin nukahtaa, eikä silloinkaan mikään paremmin mene. Että en minä tiedä. Tiedän tosi paljon teoriaa, ja tiedän tavallaan mistä on kysekin (kyllä kyllä, tissit liittyy), mutta hitto tämä tyyppi ottaa tosissaan tämän harjoittelun. Jatkamme kuitenkin edelleen sitkeästi kaavalla rutiinit – itsekseen nukahtaminen – pistäytyminen – luovuttaminen – aikaisin nukkumaan ja yritän ajatella että vauva ei siitä mene rikki (vaikka herää jokaisilta uniltaan aivan sikaväsyneenä) ja että minä kestän kyllä kun tämä minun työni kerran on.

Odotan kuin kuuta nousevaa sitä että saamme siirtyä yksiin päiväuniin, silloin jotenkin on kaikki helpompaa. Sitä odotellessa tiedoksenne että joka päivä kello 13.45 olen joko jo uudelleen nukuttamassa tai angstisesti odottava, itkuhälytintä tuijottava.

Mites teillä?

Kuinka vauva nukutetaan – teoria ja käytäntö

Uni on vauvaelämässä kestopuheenaihe: miten nukahdetaan, kuinka nukutaan ja joko hulinat meni ohi.

Mun vastaus nyt kuuden kuukauden kohdalla on että ei nukahdeta, nukutaan paremmin ja hulinat I don’t know, tämä on ollut yhtä sirkusta siitä asti kun vauva oppi kääntymään kolmikuisena. Heti loppaisena, joulun ja uuden vuoden sekoilujen loputtua päätin että nyt saa riittää. Yöt olivat meillä menneet siihen jamaan että vauva nukahti vain viereeni, nukkui siinä koko yön ja tarvitsi tunnin, kahden välein rintaa nukahtaakseen uudestaan.

Muistan ihan liian hyvin minkälainen ihminen olen kun tätä jatkuu kuukausitolkulla (Kakkosen kanssa 10kk alle tunnin välein heräilyä, toivun tästä edelleen), joten stoppihan siihen oli laitettava. Tutkin kaikki tietämäni lähteet, joista hauskin oli Precious little sleep – sivuston yksi lainaus:

When you try to shorten the feeding and they’re not yet asleep they’ll yell at you, “Woman, do you not see that I’m still awake? Get back in here!”

Kuin suoraan Kolmosen suusta. Nainen, takaisin!

Oli siis aika lopettaa kuusikiloisen tyrannin tissinukutus, valitettavasti. Ollaan tässä jo hienosti edistytty, mutta hitto että on vielä matkaa jäljellä. Yritän muistaa että muutos on vaiheittainen ja iloitsen pienistä voitoista ja jääpäti jääpäti jää eikö se nyt voisi vain jo nukkua.

Tiedän tavallaan mitä pitäisi tehdä, ja meillä on moni keino on vielä kunnolla kokeilematta. Nukuttamisen teoria on niin helppo kirjoittaa auki! Olenhan kerran kirjoittanut unikouluohjeetkin juuri tämän ikäiselle ja viimeksi tänään sain palautetta että ne ovat tosi hyvät. Miksi en osaa silti tehdä tätä?

Kerrataanpa.

Vauvan oikeaoppinen iltanukutus:

  • [Varttia vaille 2-3 tuntia viimeisistä päiväunista] imetän alakerrassa valoisassa
  • Siirrytään ylös pesuille, valot himmeämpinä
  • Yökkäri ja unipussi puetaan lähes pimeässä makkarissa
  • Lapsi sänkyyn, tutti suuhun (jos syö), ”hyvää yötä” ja poistuminen huoneesta
  • Nukahtaa itse alle vartissa
  • Herää ensimmäisen kerran aikaisintaan 04 syömään

Näin voi käydä, olen todistanut sen. Tässä tärkein asia on asteittainen auttaminen: Jos vauva tarvitsee apua nukahtamiseen tai uudelleen nukahtamiseen, sitä annetaan aina mahdollisimman vähän ja asteittain: ehkä ensin vain ääni (shhhh shhhh shhh), sitten kevyesti käsi päälle, sitten painoa kädelle hieman, ehkä sitten vauvan pepun taputtelu, ja lopulta syliin, sitten keinuttelua jne. kunnes ollaan keskiyössä ja työntelet vaunuja olkkarin kynnyksen yli (olisipa tämä vitsi).

Aina kun vauva rauhoittuu, kevennetään takaisin edelliseen, kevyempään rauhoitteluun. Suhina lopetetaan kun itku laantuu, vaunut jäävät paikalleen jne. Jos vauva hermostuu, annetaan taas astetta enemmän jne kunnes nukahtaa lopulta itse omaan sänkyyn.

Itkun (vauvan, ei vanhemman, sitäkin saattaa tulla) laatu kertoo mitä tehdä. Nukahtamislaulu väy-väy-väy on sitä kun vauva itse yrittää nukahtaa eikä tarvitse apua. Odota rauhassa huoneen ulkopuolella ja ylpeile taitavalla vauvallasi. WÄÄÄÄÄÄ-HÄÄÄÄÄÄÄ on sitä että vauva ei onnistunut ja se haluaa sinulta apua nyt heti saatana. Sitten on vielä sellainen itku jota ei voi aukikirjoittaa, jossa vauva on ns. tiloissa koska loukkasit häntä lopullisesti a) olemalla myöhässä rauhoittelun kanssa ja b) tarjoamalla liian kevyttä rauhoittelua.

Nukahtamislaulua lukuunottamatta vauvaa ei teoriassa koskaan tarvitse itkettää ja keinot ovat jokaisella omansa (laulua, white noise, hyssyttely), tärkeintä on että avut kevenevät aina kun voi.

vauva 3kk

Kaunis teoria! Katsellaan sitä vielä hetki. Noin.

Sitten voidaan puhua siitä miten tämä meillä tällä hetkellä menee.

Vauvan nukutus Valeäidin tyyliin

  • Joku päikkäriajoista kusee ja vauva herää jo neljältä viimeisiltä päikkäreiltä
  • Hereilläoloaika päätyy liian pitkäksi, koska eihän sitä nyt kuudelta voi nukuttaa ja ei tässä mitään päikkäreitäkään kai enää voi ottaa, ruokakin on vielä tekemättä ja yksi koululainen ragee
  • Ekoille unille pitää lopulta nukuttaa sylissä. Nukahtamiseen menee 10-50 minuuttia.
  • Vauva herää ekan syklin jälkeen, tai vielä pahempaa 30min kohdalla jolloin kyseessä olikin päikkärit
  • Emme saa sitä nukahtamaan uudestaan koska keinovalikko on tyhjä. Ongelma: meillä ei ole kevyempiä rauhoittelukeinoja kun vauva ei syö tuttia eikä kelpuuta muuta uniriepua kuin minut. Olemme pattitilanteessa: se on joko tissi tai huutoa.
  • Tämän takia nukutusrumbaa jatketaan ensimmäisen syklin jälkeen 1-3 tuntia.
  • Tätä miettiessäni vauva korottaa panoksia eli kakkaa. Äänekkäästi ja itseensä tyytyväisenä.
  • Vaipanvaihto pimeässä sotkien ja ta-daa: Olen hereillä! Kukkuu ihan hereillä täällä näin! Mitä nyt silmät väsymyksestä rullalla!
  • Aikuinen haluaa välibissen. Se ei saa sitä.
  • Pinnasängyssä on nyt ”unta hakemassa” iloinen hahmo joka haluaisi vain ihan vähän leikkiä!
  • Hetkinen, Miksi sen päälaki näkyy pinnojen yläpuolella?
  • Käännetään lapsi ympäri ja aloitetaan alusta.
  • 23-00 aikaan onnistutaan siinä mikä aloitettiin neljä tuntia aiemmin ja jonka piti silloin onnistua vartissa.
  • Aikuinen haluaa lohtubissen. Se ei saa sitä koska se nukahti sitä ennen itse sohvalle.

Siis kiitos kysymästä, näin hyvin meillä menee. Ollaan vahingossa onnistuttu kerran, silloin se nukkui puoli kuuteen asti aamulla heräämättä.

Se päivä oli iloinen, vaan nyt se on jo entinen.

Saa se yksi onnistuminen sen verran toivoa kehiin etten enää suostu nukuttamaan sitä sentään sängyssä tissi vauvan suussa. Totta puhuen mulla on hermot tosi lopussa ja joka ilta kello kuusi alkaa päätä kiristää kun ajattelenkin tulevaa. Mutta yritän silti ajatella että tämä on kaikki harjoittelua joka vielä palkitaan. On tämä nyt jo parempaa kuin se tätä edeltänyt tunnin välein jatkuva heräily, ja päivät meillä menee jo ihan naurettavan hyvin! Mutta olispa kiva taas saada edes jotain omaa aikaa näihin iltoihin.

Ja on se vauva silti söpö, hitto vie.

© Dorit Salutskij

Viimeinen kuva: Dorit Salutskij

 

EDIT: haluan historiankirjoihin kertoa, että vauvamme ei ole lukenut näitä teorioita. Olen nyt kahtena iltana, mukaan lukien tämän tekstin iltana nukuttanut tämän lopulta totaalisesti tissille ja SE NUKKUI AAMUSEITSEMÄÄN HERÄÄMÄTTÄ. En tiedä mistä on kyse mutta en uskalla enää kokeilla tätä oikeaoppista tapaa.

Vauvan parempi uni ei ole mahdoton tehtävä, mutta vaikeaa se voi olla

11 , Permalink

Äh ja puh kun vauvan nukkuminen on sellainen aihe mistä en noin lähtökohtaisesti haluaisi kirjoittaa. Jokaisella on tähän omat konstinsa ja myös ongelmansa ja enhän minä mistään tiedä ja vauvanikin on ihan luonnostaan tosi taitava nukkuva jne jne.

Että jos nyt sanon tähän alkuun elefantin kokoisen disclaimerin että nämä on nyt vain meidän pohteita ja minun referointeja toisen sanomista asioista enkä ota mitään vastuuta mistään mahdollisista neuvoiksi tulkittavista asioista niin älkää sitten työntäkö rotkoon jos olette aivan eri mieltä! Lisäksi sanon että jos teidän hommat toimii just nyt hyvin niin mahtavaa! Tätä ei tarvitse siis edes lukea!

No niin, kerron vähän meistä.

Olen löytänyt itselleni unitoteemieläimen; Marian, joka oli kanssani uni-livessä Kolmosen ollessa noin kuusiviikkoinen. Silloin en Marian neuvoja vielä kauheasti tarvinnut, koska Kolmonen alkoi ihan itsekseen nukkua tosi hyvin. No, nyt on kuukausi menty huonolla nukutustaktiikalla ja yötkin ovat vähän alkaneet rakoilla.

Viikonloppuna kävin vielä Marian uniaamussa kuulemassa samoja juttuja kuin silloin viimeksi tavatessamme, ja maanantaina aloin laittaa niitä jo käytäntöön. Tätä kirjoitan maanantaina 20.38 illalla, kun Kolmonen on nukkunut jo yli tunnin omassa sängyssään, johon se nukahti itse.

Eli tuota, hieman menee jo paremmin kuin viimeiset 30 iltaa, jotka olen viettänyt Kolmosen kanssa kahden pimeässä makkarissa yhdeksästä eteenpäin.

En voi enkä osaa referoida kaikkea mitä Maria on kertonut, mutta isoin oivallus mulle on ollut se ettei vauvan unessa ole mitään mystistä (Disclaimer! on roppakaupalla vaikeita vauvoja, joille mikään ei tunnu auttavan! Ne on mystisiä, voimia teille!), eikä asioita tarvitsisi ottaa ”vain vaiheena” vastaan (niin kuin juuri itse tein) vaan periaatteessa kaikkeen löytyy järkevä syy. HUOM! se syy voi olla myös terveydellinen ongelma, muista aina tarkistaa ettei vauvalla ole esim allergioita jos uni on rikki!

Maria puhuu minulle sillä kielellä, jota osaan ja uskon eli tieteellisillä faktoilla. On hormoneja, syklejä, uni-ikkunoita ja sen sellaista, joiden olemassa oloa ymmärtämällä voi saada vauvan nukkumaan paremmin.

Tiivistetysti Marian filosofiana on läpi elämän jatkuva unikoulu, jossa lasta käytännössä autetaan alusta asti nukahtamaan itse, joskus isomman ”unkoulumetodin” kautta, joskus vain lempeästi rutiineilla. Jotkut lapset on  helppoja (niin kuin meidän) ja saavat itsensä vaivatta rauhoitettua jos vain vanhempi tajuaa laittaa sen ajoissa nukkumaan. Toiset tarvitsevat enemmän apua ja ovat temperamentiltaan aivan erilaisia.

Meidän isoin ongelma on vauva, joka kitisee iltaisin ja nukahtaa huonosti. Kyllähän minäkin sitä aina arvelin että se vain on iltaisin jo liian väsynyt, että se varmaan haluaisi nukkua ja siksi kitisee mutta on tuntunut hurjalta laittaa vauvaa niin aikaisin nukkumaan. Tylsääkin se on, koko muu perhe kun kukkuu ysiin ja olisi kiva ajatella että me ehdittäisiin nähdä toisiamme eikä yksi koisi melkein koko iltaa.

Olisi ihanaa mennä eteenpäin sellaista vastasyntyneen elämää, rytmittä lempeästi laulellen, mutta alkaa näyttää siltä ettei se Kolmoselle sovi. Olisi ihanaa että hän voisi sitten edes elää suunnilleen samaa rytmiä kuin me, mutta silloin illat menee vaikeaksi ja mun päivä loppuu kello yhdeksän kun alan nukuttaa (Jos saisin toivoa: hän nukahtaisi kahdeksan aikaan yöunille, syöttäisin mennessäni itse nukkumaan ja sitten hän nukkuisi aamuun asti). Meillä siis on pieni ongelma ja siksi aloitan nyt pikkuhiljaa muutosten tekemisen, kokeillen näitä Marian neuvoja ensin.

Viisi isointa asiaa, jotka olen nyt Marian neuvoista laittanut korvieni taaksi ovat nämä:

  1. Uni ruokkii unta
  2. Uni rakastaa rutiineja
  3. Keskitä pidemmät unet keskelle päivää
  4. Illalla ajoissa nukkumaan
  5. Armo

Uni ruokkii unta. Jos päiväunet jäävät vähiin, ei todellakaan voi todeta että ”nukahtaa sitten varmemmin koko yöksi” vaan todennäköisemmin kukutaan yliväsyneen vauvan kanssa. Mitä paremmin unta päivällä, sitä varmemmin unta yöllä. Lisäksi yllättävänkin virkeän oloinen vauva ainakin meillä on juuri se joka nukahtaa kohta itse. Nopeasti ekoista unimerkeistä unille on ollut tie onneen.

Rutiinit on vanha juttu varmasti monelle – minä inhoan niitä. Mua auttaa ajatella että sama selkeä rytmi joka päivä ja tutut, johdonmukaiset toimenpiteet aina ennen unille menoa ehdollistavat vauvan. Vauva alkaa siis suorastaan osallistua nukuttamiseen kun se tietää mitä on tulossa. Ahaa, mulle puetaan haalaria, kohta siis nukutaan.

vauva 3kk

Keskellä päivää pitäisi saada pidempi pätkä unta. Lauantain uniaamussa moni ”vauvani herää liian aikaisin”, ”valvoo öisin”, ”ei nukahda” -kysymys sai lempeän vastakysymyksen; Tuleeko päivässä tasapainotetusti unta, vai onko uni ehkä hieman liian aamuun tai iltapäivään painottuvaa? Varjele lounaan unia, mietin itse joka päivä ja nukutan vaikka väkisin sen kolme, vähintään kaksi ja puoli tuntia.

Ajoissa nukkumaan on mulle ollut vaikein – ja ilmeisesti sitten tosiaan kuitenkin se yksi vinkki joka voisi meidän tilanteeseen auttaa. Meidän lapset on aina menneet noin yhdeksän aikaan nukkumaan, melkein iästä riippumatta. Maria on toitottanut että vauvan pitäisi mennä reilusti aikaisemmin, viimeistään puoli kahdeksalta nukkumaan (ja koululaisen kahdeksalta). En ole uskonut, joten kysyin vielä kerran miksi lauantaina. Sain tieteellisen selityksen, tietysti. Se meni suunnilleen näin:

Kuuden jälkeen alkaa erittyä melatoniinia, ja siitä alkaa yöunen ikkuna. Jos silloin ei nukuteta yöunille, ja vauva jatkaa sinne ysiin asti yliväsyneenä (usein vahinkotorkkujen kautta), adrenaliinia alkaa erittyä eikä hän pääse syvään uneen kunnolla kiinni. Lopulta hän sammuu tissille ysiltä herätäkseen uudestaan puolen tunnin päästä, sitten tunnin päästä, jne.

Eli käytännössä tismalleen se mitä meille on nyt kuukauden ajan tapahtunut. Hups.

Maanantaina laitoin Kolmosen iltakylvyn ja -syötön jälkeen seitsemältä hereillä sänkyyn ja se nukahti vartissa, minun rauhoitellessa äänelläni vieressä. Hello! Aamu sillä alkoi 7.30, välissä oli muutama yösyöttö. Eli tosi hyvä ilta ja yö tuli ekalla kokeilulla.

Seuraavat illat ovatkin menneet niin että laitan lapsen nukkumaan ilmeisesti liian myöhään ja se herää sen puolen tunnin jälkeen ja lopulta sylittelemme taas siellä 21-23 aikaan tiiviisti. Etsimme siis edelleen meille sopivaa nukahtamisen aikaa.

Mutta saamme etsiä ihan rauhassa, sillä Marian ajatuksista ihanin on armo. Vauvat eivät ole koneita eivätkä vanhemmatkaan. Anna armoa ja aikaa ja yritä tuoda uutta rutiinia pikkuhiljaa elämääsi. Harjoittele vaikka kerran päivässä vauvan itsenäistä nukahtamista ja anna muuten päivän rullata niin kuin ennenkin.

Itse lisään vielä että jos ei ole ongelmaa, älä lähde korjaamaan. Jos perheenne on tyytyväinen nykyiseen uneen ja tapoihinne, kaikki on tosi hyvin! Mä olin pitkään tosi tyytyväinen, mutta tämä oman ajan puute alkaa nyt syödä. Haluan tehdä jotain muuta kuin nukuttaa lasta kaikki illat.

Marialla oli tietysti aika paljon enemmänkin asiaa, tietoa ja vinkkejä (mm. tutin opettamiseen ja tutista vieroittamiseen) mutta en niitä enää osaisi auki kirjoittaa – hakeutukaa ihmeessä asiakkaaksi jos tarvitsette apua!

Onneksi on näitä unikonsulttien palveluita, joista voi saada perheen nukkumisongelmiin apua. Olisinpa tajunnut tämän silloin kun Kakkosen kanssa valvoin ja toivottavasti muistan tämän kaiken kun Kolmosen uni seuraavan kerran häiriintyy.

Meidän livemme voit katsoa tästä:

P.s. Kirjoitan Sleepy.fi kärjellä ilman sovittua yhteistyötä, koska olen tosi vaikuttunut tästä Marian tavasta käsitellä asiaa, mutta varmasti on monta muutakin hyvää auttajaa markkinalla. Toki liven nauhoituspäivänä sain jotain hyviä neuvoja itsekin ja uniaamuun pääsin ilmaiseksi.

P.p.s. En enää tiedä itsekään kuinka suhtautua näihin ikivanhoihin minun kirjoittamiini unikouluohjeisiin. Ainakin niissä on lapsi hurjan pitkään hereillä ennen yöunia. Hmm. Pitää kysyä Marialta kuinka paha synti tämä vanha tekstini on.

11 , Permalink