Taapero siirtyi yksiin päiväuniin ja on muutenkin nyt ihan ässä nukahtaja

4 Permalink

Pysäyttäkää painokoneet! Se tapahtui: Kolmonen siirtyi yksiin päiväuniin.

Minähän yritin sitä jo joskus 10kk kohdalla hänelle ehdottaa kun alkoi mennä hermot päiväunitaistoihin, joita oli jo pari kuukautta käyty. Se ei hänelle sopinut. Aina jos aamupäikkärit jäi välistä, lounasunet oli entistä huonommat.

Niitä uniahan on sittemmin harjoiteltu ihan huolella ja sanoisin että about kaikki kikat on kokeiltu. Nukutus ilman imetystä / imetyksen kanssa; unet sängyssä / rattaissa; liikkumattomissa vaunuissa / liikkeellä. Suhinat, kohinat, pistäytymiset, äidin t-paidat ja laululorut. Hermoromahdukset ja itkuiset vaunulenkit – edes ne eivät auttaneet.

Neljä, viisi kuukautta itkettyäni sitä ettei hän nuku päiväunia, kokeilin vielä yhtä vaihtoehtoa: luovutin. Tilanne parani heti merkittävästi! Tyyppi ei vieläkään ”pitkiä uniaan” nukkunut juuri koskaan yli kolmea varttia, tunnin kestävä lounasuni oli aina hyvä päivä, mutta erona entiseen minä olin semi ok asian kanssa.

Nyt tässä vuoden jälkeen asiat alkoi itsekseen hieman parantua asiat ja se tunnin pätkä alkoi olla jo aika normaali, jopa puolitoista. Kaava oli aina sama: jos aamussa nukuttiin se vartti, lounasuni oli hyvä, tunnin. Jos aamun uni jäi pois tai jatkui liian pitkään, lounasuni oli 20-45min tai sitä ei tullut ollenkaan.

Sitten Kolmonen päätti kai itse että nyt tämä pelleily saa riittää. Mitään muuttamatta, samoilla rytmeillä ja kikoilla kuin aina hän vaan ei enää nukahtanut aamuisin, mutta nukahti hyvin klo 12 – ja nukkui puolitoista tuntia. Kehitys on jatkunut pari viikkoa ja tätä kirjoittaessani mietin uskallanko sanoa ääneen:

Nyt hän nukkuu öisin 19.30-07 ja päivällä 12-14 (tai pidempäään). 

HURRAA HURRAAA HURRAAA maailman parasta! En osaa sanoin kuvailla miten ihanaa on kun ei tarvitse ajatella että ”mulla on 45minuuttia aikaa ja sen jälkeen kaikki on plussaa”. Nukuin esim eilen päiväunet koska arvasin että ehdin tehdä vielä muutakin, ja ehdinkin!

Vaikka päiväunet on aika pieni asia pandemisen maailman keskellä, kyllä sillä iso vaikutus on yhden pienen ihmisen elämään. Kun saa sen hetken päivässä varmasti omaa aikaa, rauhaa ja töitä. Mutta sitten kun sitä ei ikinä saanutkaan, huh.

Samassa rytäkässä rakas taaperoni on ottanut agendalleen laittaa kaiken muunkin kuntoon: se syö hyvällä ruokahalulla ja taitavasti lusikkaa ja haarukkaa käyttäen, menee mielellään potalle (tosin ei sinne mitään saa mutta pyyhkiminen on silti aina kivaa) ja nukahtaa lähes itse iltaisin.

Eilenkin Insinööri nukutti Kolmosen, ihan muuten vain. Ei ollut enää niin että minä olen jossain ja siksi on pakko tehdä näin ja toivotaan että se nukahtaa vaan sen vaan voi nukuttaa kumpi vain. Minun nukutusvuorolla hän syö, ja kääntyy jossain kohtaa pois rinnalta ja haluaa sänkyyn. Jää sinne hereillä  ja nukahtaa. Insinöörin nukutusvuorolla hengaa muutaman minuutin sylissä, ja lasketaan sitten sänkyyn. Jää sinne hereillä  ja nukahtaa.

(Mummin nukutusvuorolla ilmeisesti kikatellaan sängyn pohjalla puoli tuntia kunnes uni voittaa, mutta sallitaan tämä.)

Kuulin aina tarinoita näistä lapsista mutta en olisi arvannut että sellainen voisi vielä meiltä löytyä. Itsestään nukahtava lapsi! Muiden kanssa nukahtava lapsi! Tätäkään vapauden tunnetta en voi sanoin kuvata. Kun kaikki minun elämässäni ei olekaan hänen aikataulunsa ympärillä.

Kyllä se on kuulkaa niin että taaperot on maailman ihanimpia mutta täysiä yöunia JA kahden tunnin päiväunia nukkuvat taaperot on vielä maailman ihanimpiadihanimpia söpödöpö lussukoita.

4 Permalink

Kerran herätin lapseni puraisemalla omenaa mutta muuten se nukkuu nyt hienosti

Päivityksiä uniasiaan! Saatatte muistaa että Kolmosen yöunet saatiin jo aika aikaisin (8kk kohdalla) hyvään kuntoon, mutta että päiväunet meni samalla rikki ja että olen saattanut olla hieman rikki siitä itse.

Tilanne nyt tänään tasan 13kk ikäisenä (onnea Kolmonen!) on seuraavanlainen: kaikki menee kuin unelmissa – paitsi silloin kun ei mene.

vauva nukkuu huonosti päiväunia

Lol ei. 45 minuuttia kiitos.

Vauvan unirytmi 13kk iässä

Parhaimmillaan ja onneksi myös tyypillisesti Kolmonen nukkuu juuri niin kuin toivoisinkin: se herää 7 aikaan aamulla ja nukkuu ekat unet 9.30-10, vaunuissa (yleensä liikkuvissa, mutta myös paikallaan olevat käy). Toiset unet se nukkuu 13.30-15, liikkumattomissa vaunuissa. Sitten se menee 19.30 omaan sänkyyn nukkumaan eikä pihahdakaan ennen aamua.

Tämä on hyvien päivien raportti ja niitä on nyt ehkä seitsemän kymmenestä. OLEN HALTIOISSANI!!!! Sanoisin että kiitos universumi mutta kyllä tässä kohtaa ihan itseään saa kiittää sillä tämän eteen on tehty jo kohta puoli vuotta aktiivisesti töitä. Lapsi on madafakin OHJELMOITU.

Sitten se huono puoli: jos unet menevät syystä tai toisesta rikki, emme oikein tiedä mitä tehdä.

vauva 3kk

Vauvan unen apuvälineet

Kolmonenhan nukkuu ja nukahtaa hyvin askeettisesti. Hänellä ei ole koskaan huolinut mitään apuvälineitä. Ei tuttia, uniriepua, kohinaa, pupua, peittoja, ei mitään. Iltaisin se imetetään uneen, laitetaan nukahtaneena unipussissaan tyhjään sänkyyn omaan huoneeseen äänieristetyn oven taakse ja siellä se sitten nukkuu yksinään. Läpi yön.

Tavallaan ideaalitilanne, mutta pieniä ongelmia ilmaantuu jos se herää johonkin. Ei ole tuttia jota laittaa suuhun, tai pupua jota tunkea kainaloon.

Tulee huutoa (koska ei ole enää tissillä, tietty), itkua ja turhautumista. Mulle ja hänelle. Insinööri yleensä hoitaakin tämän koska mä en oikein jaksa sitä itkun kuuntelua. Joskus Kolmonen rauhoittuu jos annan sille paidan päältäni kirjaimellisesti, mutta usein se on aikamoinen show kyllä.

Käytännössä unen keskeytyessä teemme silloin sitä pistäytymistä, jolla nämä uniasiat alun alkaen kuntoon laitettiin, mutta kun se ei oikein hänellä toimi. Ei iltaisin eikä varsinkaan öisin.

Lopetin siis sen huudattamisen joskus 10kk kohdalla kun en enää pystynyt sitä kuunnella ja aloin taas imettää tyypin uneen. Teen sitä edelleen, koska homma toimii. Mutta öisin emme ole enää sen 8kk jälkeen maitoa harrastaneet, joten jos hampaita tms itketään on uudelleen nukahtaminen joskus aika vaikeaa.

Vauva herää tosi helposti unilta

Yleensä se menee niin että jos se herää se herää. On valveilla pari tuntia kunnes nukahtaa taas omaan sänkyyn pienen pistäytymishuudatusshown kautta.

Sivumennen: Päiväuniaikaan olen lopettanut kokonaan uudelleen nukuttamisen yrittämisen. Se ei vaan kerta kaikkiaan onnistu. Joskus koko nukahtaminenkin on vaikeaa, niin vaikeaa että kohta tulee varmaan siirtymä yksiin uniin. Jatkuvan ahdistumisen sijaan päätin että kunhan se herää viimeisiltä päikkäreiltään aikaisintaan klo 13, se riittää. Ei sitä erkkikään saa takaisin nukahtamaan jos se niiltä unilta herää. Niinpä joskus se nukkuu vain 45min pitkiä uniaan mutta se on ok.

Sitten on vielä se puoli asiaa että hän on aika herkkis. Kolmonen siis nukkuu todella hiljaiseksi hyssytetyssä talossa äänieristetyn oven takana mutta herää silti vaikka mihin. Päivisin nyt tietysti erityisesti, nukuttaminen saattaa epäonnistua ihan vain siitä että rintsikkani napsahtaa liian kovaäänisesti, mutta myös iltaisin se on herkässä.

Yhden huudatusepisodin jäljiltä se oli niin herkillä että heräsi kun puraisin alakerrassa omenaa.

Huh, tuosta ylläolevasta olemme sentään edenneet! Oli aikoja jolloin käytin illastani 1-3h vauvan nukuttamiseen. Oh my.

Joo, voi toki olla että lapseni on tottunut liian hyvään hiljaisuuteen. Mutta sanonpa vain että se vanha ystävällinen neuvo ”älä opeta lasta nukkumaan hiljaisuudessa, mekkaloikaa!” ei todellakaan ole ekana mielessä kun on nukuttanut vauvaa tuntikaupalla. Siispä rauhaa kaikille, myös heille jotka ovat oppineet nukkumaan rauhallisessa äänimaailmassa.

En tiedä miksi se nukkuu tai ei mutta tilanne on hyvä joten jee!

Mulla on itseäni lohduttaakseni teoria että lapseni on vain liian älykäs: hän on katsokaas niin valpas että on ihan salamana ratkomassa ristikoita kun vähänkin tajuaa maailman olevan vielä hereillä!

No ei, en minä tiedä miksi se on joskus niin herkässä se uni. Mutta oikeastaan ihan sama. Tällä hetkellä nukumme täysiä öitä ja saamme päivisin rauhaa ilman että ketään tarvitsee itkettää ja niin että minä pääsen urheilemaan ja tekemään töitä.

Win-win-win-win siis (ja joskus wää).

Kun vauva ei nuku päiväunia (mukana silti ohjeet unikouluun, hah!)

Muistanette että hehkutin lapsemme uutta taitoa nukkua läpi yön? No, voin kertoa että päivät meni samalla aivan pipariksi.

Saimme Sleepyltä apua silloin noin kahdeksan kuukauden kohdalla, jolloin Kolmonen oli jo alkanut heräillä öisin kolmen tunnin, pahimmillaan tunnin tai parin välein. Suunta oli siis ennen apuja huono. Joskus alussa Kolmonen nukahti hyvin vielä itsekseen mutta iän ja taitojen karttuessa rauhoittuminen alkoi olla tosi vaikeaa.

Niin sitä nopeasti luisuttiin ensin tissille nukahtamiseen, sitten tissillä roikkumiseen ja siihen hiton heräilyyn. Opetimme nopeasti Marian avulla hänet nukahtamaan taas itsekseen niin että pari viikkoa puhelustamme Marian kanssa vauva nukkui jo täysiä öitä omassa huoneessa. Halleluja!

Tähän väliin pieni nyyh sille ettemme enää nuku perhepedissä. Rakastin sitä, mutta rakastan kyllä nukkumista enemmän.

Saimme yönukkumisen kuosiin hyvällä päivärytmillä, aikaisemmalla nukahtamisella (yhdeksältä illalla muuttui pikkuhiljaa noin seiskaksi jossa nyt ollaan) ja pistäytymisen tekniikalla.

vauva nukkuu huonosti päiväunia

Lol ei. 45 minuuttia kiitos.

Unikouluohjeet lyhyesti: pistäytymistekniikka

  • Tsekataan että unihygienia ja -turvallisuus on kunnossa: huoneessa pimeää, sängyssä ei muuta kuin vauva ja unipussi sekä tiukasti kiinni olevat laitapehmusteet. Unikaveri voi olla, mutta täällä se ei kyllä kiinnosta vauvaa lainkaan.
  • Kohinaa voi käyttää halutessa, meillä ei ole yöllä käytössä.
  • Iltarutiini menisi ideaalisti näin: Iltapuuro, imetys jossain muualla kuin makkarissa, iltapesut, vauvan kanssa makkarin verhojen sulkeminen ja valojen himmennys, sitten yöppärit ja silittelyt / rasvailut hämärässä makkarissa.
  • Vauva lasketaan aina samana toistuvien iltarutiinien jälkeen hyvissä ajoin ennen toivottua nukahtamista sänkyyn. Rauhallisena, ehkä unisena, mutta hereillä.
  • Poistutaan huoneesta —> vauva alkaa itkeä.
  • Palataan huoneeseen minuutin jälkeen. Lasketaan vauva selälleen, silitellään vähän selkää / mahaa ja sanotaan shh shh.
  • Poistutaan pian, ennen kuin vauva nukahtaa tai välttämättä edes rauhoittuu. Sanoisin että pistäytyminen kestää meillä noin 15-30 sekuntia.
  • Palataan huoneeseen kahden minuutin päästä. Toistetaan temput.
  • Jos vauva on ihan tiloissa, nostetaan hetkeksi syliin sängyn päällä.
  • Palataan kolmen minuutin päästä.
  • Jne kunnes itku kuulostaa nukahtavalta (väy-väy-väy), jolloin ei kannata enää häiritä vaan antaa nukahtaa itsekseen
  • Samaa toistetaan yöllä jos bebe herää. Ja päivisin.

Voi päivät sentään saatana.

Kun vauva nukkuu huonosti päiväunia

En enää muista milloin Kolmonen vielä nukkui hyvin pitkät päikkärit mutta tässä melkein 10kk kieppeillä ne ovat olleet jo kauan toivo vain. Aamun nopeat unet (noin 9.30-10) menee hyvin: Kolmonen nukahtaa itsekseen liikkumattomiin vaunuihin tai liikkeessä ja herää aika minuutilleen kymmeneltä iloisena.

Sitten se pitkä unipätkä, tunnetaan myös nimellä “kaksi tuntia jolloin äitiä lähinnä vituttaa”. Ne “nukutaan” sisällä omassa sängyssä, koska selvästi hän haluaa niiden aikana jo liikkuakin ja vaunuissa ahdistaa.

Tähän väliin paljastus: tuo pistäytymisen unikoulu siis toimi meillä mutta iltanukutus oli silti aika raastavaa. Kuukaudenkin jälkeen nukahtaminen vaati vielä aika paljon itkuja, joskus viisi minuuttia ja joskus puoli tuntia – riippui selvästi siitä kuinka väsyneenä meni nukkumaan. Mutta, minä en jaksanut enää sitä kuunnella joten aloin imettää sen uudelleen uneen.

Tiedän, tiedän, olen hölmö ja tämä virheeni voi olla kaiken takana. Mutta haluan vielä toivoa ettei sitä tarvitsisi lopettaa. Sillä yöt menee edelleen kuin unelma! Se nukkuu noin 19.30-6.30 lähes poikkeuksetta ja jos herääkin, nukahtaa helposti itse. Viimeisen reilun 1,5kk aikana on ehkä ollut kaksi yötä jolloin on pitänyt vähän auttaa pistäytymällä.

Palataan siihen päiväuneen. Siinä ei tunnu auttavan mikään. Ei tarpeeksi aikainen nukkumaanmeno (ei yliväsynyt), ei itsekseen nukahtaminen, ei kohina, ei totaalihiljaisuus, ei mikään.

Vauva nukkuu vain puoli tuntia ja herää (cat naps)

Ongelman nimi on cat naps. Kolmonen herää minuutilleen kolme varttia nukahtamisestaan eli ensimmäisen unisyklin jälkeen. Joskus jo puolen tunnin päästä jos nukahtaminen on ollut hankalaa. Se saattaa myös herätä naapurin työmaiden sirkkelöintiin, ohiajavaan rekkaan tai siihen että joku pieraisee alhaalla liian kovaa. True story.

Sitten alkaa se ketutusosuus, jossa minä mietin kauanko jaksan (puoli tuntia) ja mitä nyt jos se ei nuku ja aaaagh tässä meni mun oma aika ja kaikki rytmit menee vituralleen ja nyyyyyh miksi en osaa olen niin kamalan epäonnistunut yhy-yhy-yhy ja tuolla se nyt kärsii tästä kaikesta.

Ymmärtänette. Hän siis herää. Joskus nukahtaa taas itsekseen hetken itkettyään, yleensä ei millään. Ei auta pistäytyminen, ei auta sylissä rauhoittelu, ei auta kärryttely, ei auta saatana mikään. Paitsi jos Insinööri tekee näistä mitään koska hän ei ilmeisesti ole aivan yhtä valovoimainen ihminen kuin minä.

Tosi hyvinä päivinä se nukkuu sen kaksi sykliä eli 1,5h (ja herää silti väsyneenä), monena huonona päivänä koko päivän päiväunisaldo on alle tunti suosituksen ollessa noin 2,5h.

vauva 3kk

Raukka, käy niin vauvaa sääliksi kun hän itkee siellä väsyneenä eikä vaan saa nukuttua vaikka kovasti haluaisi. Uskon että kyseessä on osin se jatkuva vaihe jota vauvavuodeksi kutsutaan; osin hampaat joita on jatkuvasti tulossa; osin aivan jäätävä eroahdistus jossa vellomme; osin kävelyn harjoittelu; osin muun perheen aiheuttamat äänet ja osin meidän mokailumme rytmin tai nukutuksen suhteen. Ja osin se että näillekin unille hän usein nukahtaa tissin kautta.

(En voi luvata korjata tapojani mutta yritän.)

Mutta kyllä hän myös usein ilman sitä rakasta maitoakin nukahtaa, eikä silloinkaan mikään paremmin mene. Että en minä tiedä. Tiedän tosi paljon teoriaa, ja tiedän tavallaan mistä on kysekin (kyllä kyllä, tissit liittyy), mutta hitto tämä tyyppi ottaa tosissaan tämän harjoittelun. Jatkamme kuitenkin edelleen sitkeästi kaavalla rutiinit – itsekseen nukahtaminen – pistäytyminen – luovuttaminen – aikaisin nukkumaan ja yritän ajatella että vauva ei siitä mene rikki (vaikka herää jokaisilta uniltaan aivan sikaväsyneenä) ja että minä kestän kyllä kun tämä minun työni kerran on.

Odotan kuin kuuta nousevaa sitä että saamme siirtyä yksiin päiväuniin, silloin jotenkin on kaikki helpompaa. Sitä odotellessa tiedoksenne että joka päivä kello 13.45 olen joko jo uudelleen nukuttamassa tai angstisesti odottava, itkuhälytintä tuijottava.

Mites teillä?