Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Tässä olen, nuku vain

22 , Permalink

Kolmosella on ongelma. Se ei halua millään mennä nukkumaan iltaisin vaan herää kahden tunnin ajan vartin tai puolen tunnin välein. Päivisin se nukahtaa edelleen upeasti yksinään vaikka sänkyyn tai vaunuihin, mutta illat on ihan kaoottiset. Olen seurannut tätä tutkijatasoisella pieteetillä ja keksinyt missä syy:

Se on joku vaihe.

Uskon tähän liittyvän miljoonat uudet taidot joita nyt tipahtelee joka päivä. Se kääntyy yhtäkkiä kaikkiin suuntiin, osaa tarttua esineisiin ja vie kaiken löytämänsä suuhun. Nauraa ja vierastaa. Eilen se aloitti ensimmäiset liikkeet jotka johtavat ihan liian pian ryömimiseen. Yritä siinä sitten nukkua!

Pari viikkoa tätä on nyt kestänyt ja kaava on jatkuvasti pahempi. Joskus saan sen hetkeksi jäämään omaan sänkyyn, yleensä en. Hommaan menee kaksi tuntia aloitti sen sitten seiskalta, kasilta, ysiltä tai kympiltä. Huomasin minuun hiipivän sellaisen pienen ahdistuksen siemenen, joka kasvaa pahimmillaan peloksi tulevaa kohtaan.

Että kohta on ilta ja se ei taaskaan nukahda vaan mulla menee koko ilta tähän (tai Insinöörillä, mutta mulla on kyllä nämä kaksi salaista asetta joilla voin edes yrittää selvitä nopeammin). Aloin jo haistaa katkeruudenkin sisälläni, koska onhan se nyt jumalauta että mulla menee kaikki illat tähän!

Nukutan sitä tuntikaupalla selkäni kestokyvyn äärirajoilla. Kiroan kaikkia muun perheen tekemiä ääniä. Harmistun etten saa sanottua isoille hyvää yötä. Ja kun lopulta saan sen nukkumaan, olen niin väsynyt että menen itsekin. Upeaa vapaa-aikaa.

Kunnes sitten tajusin luovuttaa. Ei sen tarvitse nukahtaa sänkyyn itsekseen, ei sen tarvitse edes nukahtaa itsekseen. Ei mun tarvitse vaan nukuttaa, voin olla tässä vierellä. Joten tänään otin yläkertaan mukaani tietokoneen ja laitoin Netflixin pyörimään samalla kunsyötin pienen makuuasennossa meidän sängyssä, ilman aikomustakaan edes yrittää siirtää sitä.

Se nukahti. heräsi uudestaan 45 minuutin jälkeen. Syötin uudestaan. Se nukahti. Heräsi uudestaan vartin päästä tarkistamaan olenko vielä tässä. Nukahti, heräsi taas. Oletko siinä tosiaan?

Olen minä kulta, vastasin pyllyä taputtamalla. Nuku sinä vain.

Ja niin näistä illoista tulikin taas kivoja.

 

JAA
22 , Permalink
22 Comments
  • Nimetön
    marraskuu 7, 2019

    Tuli vahan roska silmaan.. Kohta han on seitsemanvuotias ja sanoo: ”aiti nyt sa voit jo menna” kun jaa hetkeksi lapsen sankyyn rauhoittamaan vaikean paivan jalkeen.

    -Henkka

    • Valeäiti
      marraskuu 8, 2019

      Hei tota meilläkin tehdään, niin ihanat seitsemänvuotiaat <3

  • Elina
    marraskuu 8, 2019

    Meillä on reilu 2-vuotias ja hänet pitää illalla edelleen nukuttaa, silitellä ja olla vieressä. Välillä koen jotain painetta, että kyllä jo niin ison lapsen pitäisi nukahtaa yksin, kuitenkin useammin mietin että hän on kuitenkin niin pieni. Mitä siitä, jos hän haluaa olla varma että vanhempi on lähellä? Tai tulla yöllä viereen kun siinä on turvallista?
    Nykyään iltasadun jälkeen luen omaa kirjaa kunnes lapsi nukahtaa. Nukuttaminen on mukava juttu, kun saa samalla uppoutua jonkun hyvän tarinan lumoihin ja yllättäen arjessa onkin aikaa harrastukselle, jolle ennen ei tuntunut sitä olevan.

    • Valeäiti
      marraskuu 8, 2019

      Sama huomio täällä, luin just kokonaisen kirjan näissä puuhissa!

  • Linda mäenpää
    marraskuu 8, 2019

    Kuulostaa niin tutulle, täällä 4kk äiti ja kaikki nukuttamiskeinot kokeiltu. 🥰😆

    • Valeäiti
      marraskuu 8, 2019

      Hulinat!!

  • Maria
    marraskuu 8, 2019

    Hieno ratkaisu!
    Oma ekaluokkalainen kuopus haluaa, että ollaan vieressä, kun nukahtaa. Turvattomuudentunne kumpuaa varmaankin aiemmasta asuinpaikasta, jossa oli turvatonta ja vaikka aidat ja vartijat toki lisäsivät turvallisuutta niin samalla alleviivasivat sitä, että ympäristössä on pelättävää. Aika varmasti auttaa tähänkin, niin uskon.

    • Valeäiti
      marraskuu 8, 2019

      Aika auttaa yleensä kaikkeen! Toi kuulostaa sellaiselta että vähän tarviikin vanhemman turvaa 🙂

  • Anna A
    marraskuu 8, 2019

    Hyvä sinä <3

    Se mikä tuntuu parhaalta, on teille parasta.

    Meinasin kirjoittaa, että itse nukutin molemmat lapset tissille, mutta sitten tajusin että oikea muoto olisi: mun molemmat lapset nukkuivat tissille. Ilman että itse mitään muuta tein, kun olin ressaamatta (lue: koska olin laiska).
    Varsinkin kuopuksen kanssa olisi imetys jäänyt täysin väliin jos se olisi pitänyt lopettaa kun muksu nukkui. Se ekaan vuorokauteen edes avannut silmiään, kitisi vain, sai nännin suuhunsa ja jatkoi uniaan samalla tankaten 😀

    Iltaisin istahdin sohvalle, otin vauvan rinnalle ja tuijotin töllöä. Siinä ne molemmat tuhisi ja söi. Varmaan se oli maailman turvallisin paikka. Esikoinen viihtyi siinä siihen asti, että siirryttiin yhdessä sänkyyn sylikkäin ja kuopus aikanaan nukahti muutaman tunnin jälkeen niin, että sen sai vietyä unipesään sänkyyn nukkumaan. Nukkui muuten sitten alle 4 kk 6 h sikeitä putkeen (myöhemmin enää ei).

    Yllätys yllätys pari vuotiaina ne nukkuivat jo omassa sängyssään liki koko yön, eikä mun tarvinnut enää heräillä öisin juurikaan. Jos ne herää ja pelottaa niin kömpivät mun viereen nukkumaan. Eli vaikka olen vastoin kaikkia sääntöjä nukuttanut tissille, antanut nukkua sylissä ja mun sängyssä, niin hyvin ovat oppineet nukkumaan omassa sängyssään ja nukahtamaan yksin.

    Jotenkin mun järkeen se käy niin, että on hullua olettaa että vauva joka on ennen syntymäänsä aina kuullut sun sydämen sykkeen ja rauhoittunut siihen, niin tuntisi oloaan turvalliseksi ilman sitä. Eli mitä pienempi, niin sen enemmän tarvitsee kuulla äidin sydämen syke ja sen turvallisempi se syli on. Ja mä koin, että se oli mun tärkein tehtävä äitinä. Olla siinä sitä vauvaa varten.

    (Ja kyllä, kyllä mulla oli välillä tatti otsassa ja itkupotkuraivarit, että miksi mun pitää olla tässä ja miksen mä saa tehdä jotain muuta ja että mua vaan pännii olla tässä tissinä. En ole täydellinen enkä luonteeltani mitenkään zen). Ja tämä on vain mun mielipide ja mun tapa, mutta ihmisiä noistakin tuli 😀

    Ja tunnustan, että haluaisin yli kaiken hokea uusille vanhemmille, että anna sen lapsen olla susta riippuvainen ja ole sen kanssa ihokontaktissa mahdollisimman kauan, äläkä vieroita sitä ainakaan ekaan vuoteen. Se vuosi voi tuntua vuosikymmeneltä, mutta on oikeasti niiin lyhyt aika. Mutta koska tiedostan, että jokainen tekee niinkuin on itselleen parasta (ja se on heille parasta!) niin olen tämän haluni haudannut jonnekkin tosi syvälle! Hehee, enhän mä saanut edes siskoanikaan ymmärtämään ja sille sentääs voin suoraan puhua.

    Kylläpäs tämä kirvoitti avautumisen. Jotenkin tämä aihe vain osuu suoraan hermoon (ja nyt menen vetämään kunnon hormoni-itkut).

    • Valeäiti
      marraskuu 8, 2019

      haha ihana avautuminen, kiitos! Toi on ihan totta että uusille vanhemmille tekisi mieli sanoa että nauti jokaisesta ihokontaktista mutta toisaalta tietää ettei sitä vaan voi tehdä 🙂 Esikoisen kanssa oli niin kova kiire kaikkeen kehittymiseen kun se oli niin siistiä ja toisen kanssa oli kiire että siitä saa enemmän ihmisen ja arki helpottuu 😀 Nyt on vain ihanaa kun tää on tämmönen pallero <3

  • Emma
    marraskuu 8, 2019

    Ai vitsi! Ihanaa että kirjotat asioista rehellisesti! On itelläkin helpompaa ottaa vastaan samat vaiheet ihan pian ☺️

    • Valeäiti
      marraskuu 8, 2019

      <3

  • Noora
    marraskuu 8, 2019

    Meillä esikoinen on jo 10v, mutta silti arka nukahtamaan yksin. Ei esim. halua omaa huonetta ollenkaan, juuri tämän takia. Kaikki kolme nukkuvat samassa huoneessa (kun kerran ihan itse tahtovat) ja melkein poikkeuksetta olen paikalla siihen saakka, että kaikki nukahtavat. Ajoittain olen ollut tähän aivan loppu, etenkin silloin kun on ollut kausia että nukahtaminen on vienyt TODELLA kauan. Mutta nyt sammuvat parhaimmillaan alle vartissa, kun satu on luettu. Jos menee pidempään, niin puhelin onneksi pitää minut hereillä ja järjissäni. 😉 Eipä tule höyryttyä kotihommissa ja toisaalta ihanaa, että voi olla läsnä kaikille vielä illan viimeiset hetket. Eipä tämäkään ikuisuuksia kestä. 10 vuotta ”nukuttamista” takana, tuskin yhtä montaa enää edessä. 😀

    • Valeäiti
      marraskuu 8, 2019

      Toikin on totta, kotihommat voi sit jättää kun on paljon tärkeämmissä hommissa!

  • Maria
    marraskuu 8, 2019

    Meillä on kesäkuinen ja hänellä ollut viime aikoina ihan samaa! Ihan hullut taistelut käyty viime aikoina iltaisin ja onhan se todella turhauttavaa. Olen vaan halunnut niin tiukasti pitää kiinni omassa sängyssä ja itsenäisen nukahtamisen periaatteesta, että en ole edes tullut ajatelleeksi mahdollisuutta nukkua pienokaisen vieressä. Taidan tänään kokeilla ottaa pojan viereen, kiitos kun jaoit tämän <3

    • Valeäiti
      marraskuu 8, 2019

      Oo ihanaa jos tästä oli apua, toivon että saatte levollisia iltoja sinne! 🙂

  • Anna
    marraskuu 8, 2019

    Voi että kun sä kirjoitat ihanasti kolmosesta 🙂 meidän kolmonen on 2 kuukautta vanhempi kuin teidän ☺️ olen niin samaistunut sun kirjoituksiin. Ykkösen ja kakkosen kohdalla oli jotenkin hirveä kiire pyristellä pois siitä vauvasta ja saada se esim aina omaan sänkyyn nukkumaan.
    Nyt kolmonen nukkuu mun vieressä puolet yöstä, ei sen niin väliä! Aika menee niin nopeasti ja pian se jo muuttaa pois kotoa 😀

    • Valeäiti
      marraskuu 8, 2019

      Sepä! Nyt vihdoin jaksan nautiskella tästä palleroajasta!

  • Inka
    marraskuu 8, 2019

    Meillä keskimmäinen nukahti viereen sohvalle varmaan koko ensimmäisen vuoden eikä sille ressulla ollut omaa sänkyäkään ennen kuin oppi kävelemään. Tää oli silloin mulle vähän huonon omatunnon kohta, mut esikoisen vauvavuoden jälkeen mulla ei ollu enää yhtään hermoja jäljellä minkäänlaiseen opetellaanpa-nukkumaan-ralliin. Ja kas, kakkosesta tuli miljoonasti parempi nukkuja ja nukahtaja kuin esikoisesta! Okei, temperamenttierokin on valtava, mut yhtä kaikki uskon, että vauvaa ei voi läheisyydellä opettaa vinoon vaikka mitä tekis (vaikka en ole käytännössä tätä aina itse osannut tai uskaltanut toteuttaa).

  • Valeäiti
    marraskuu 8, 2019

    Nää on niin mystisiä juttuja ettei oikein ikinä tiedä mikä johtuu mistäkin!

  • Raisa
    marraskuu 23, 2019

    Ihan samanlaista täälä 2 kuukauden ikäisen vauvan kanssa. Jotku saavat vauvat nukkuun pitempiä pätkiä kun antaa pullosta maitoa illalla.. testattu on. Ei toimi. Rinnalla täytyy saada olla vaikkei olis nälkä 😊 mut samaa Määkin aatellu et tää on vain vaihe.

    • Valeäiti
      marraskuu 24, 2019

      No nyt kun kävin ton Sleepy.fi:n uniaamun oon taas sitä mieltä että ei ole vaihe vaan vauva on yliväsynyt 😀 😀 Tänään kokeilen laittaa sen enne kasia nukkumaan!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.