Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Vauvan parempi uni ei ole mahdoton tehtävä, mutta vaikeaa se voi olla

11 , Permalink

Äh ja puh kun vauvan nukkuminen on sellainen aihe mistä en noin lähtökohtaisesti haluaisi kirjoittaa. Jokaisella on tähän omat konstinsa ja myös ongelmansa ja enhän minä mistään tiedä ja vauvanikin on ihan luonnostaan tosi taitava nukkuva jne jne.

Että jos nyt sanon tähän alkuun elefantin kokoisen disclaimerin että nämä on nyt vain meidän pohteita ja minun referointeja toisen sanomista asioista enkä ota mitään vastuuta mistään mahdollisista neuvoiksi tulkittavista asioista niin älkää sitten työntäkö rotkoon jos olette aivan eri mieltä! Lisäksi sanon että jos teidän hommat toimii just nyt hyvin niin mahtavaa! Tätä ei tarvitse siis edes lukea!

No niin, kerron vähän meistä.

Olen löytänyt itselleni unitoteemieläimen; Marian, joka oli kanssani uni-livessä Kolmosen ollessa noin kuusiviikkoinen. Silloin en Marian neuvoja vielä kauheasti tarvinnut, koska Kolmonen alkoi ihan itsekseen nukkua tosi hyvin. No, nyt on kuukausi menty huonolla nukutustaktiikalla ja yötkin ovat vähän alkaneet rakoilla.

Viikonloppuna kävin vielä Marian uniaamussa kuulemassa samoja juttuja kuin silloin viimeksi tavatessamme, ja maanantaina aloin laittaa niitä jo käytäntöön. Tätä kirjoitan maanantaina 20.38 illalla, kun Kolmonen on nukkunut jo yli tunnin omassa sängyssään, johon se nukahti itse.

Eli tuota, hieman menee jo paremmin kuin viimeiset 30 iltaa, jotka olen viettänyt Kolmosen kanssa kahden pimeässä makkarissa yhdeksästä eteenpäin.

En voi enkä osaa referoida kaikkea mitä Maria on kertonut, mutta isoin oivallus mulle on ollut se ettei vauvan unessa ole mitään mystistä (Disclaimer! on roppakaupalla vaikeita vauvoja, joille mikään ei tunnu auttavan! Ne on mystisiä, voimia teille!), eikä asioita tarvitsisi ottaa ”vain vaiheena” vastaan (niin kuin juuri itse tein) vaan periaatteessa kaikkeen löytyy järkevä syy. HUOM! se syy voi olla myös terveydellinen ongelma, muista aina tarkistaa ettei vauvalla ole esim allergioita jos uni on rikki!

Maria puhuu minulle sillä kielellä, jota osaan ja uskon eli tieteellisillä faktoilla. On hormoneja, syklejä, uni-ikkunoita ja sen sellaista, joiden olemassa oloa ymmärtämällä voi saada vauvan nukkumaan paremmin.

Tiivistetysti Marian filosofiana on läpi elämän jatkuva unikoulu, jossa lasta käytännössä autetaan alusta asti nukahtamaan itse, joskus isomman ”unkoulumetodin” kautta, joskus vain lempeästi rutiineilla. Jotkut lapset on  helppoja (niin kuin meidän) ja saavat itsensä vaivatta rauhoitettua jos vain vanhempi tajuaa laittaa sen ajoissa nukkumaan. Toiset tarvitsevat enemmän apua ja ovat temperamentiltaan aivan erilaisia.

Meidän isoin ongelma on vauva, joka kitisee iltaisin ja nukahtaa huonosti. Kyllähän minäkin sitä aina arvelin että se vain on iltaisin jo liian väsynyt, että se varmaan haluaisi nukkua ja siksi kitisee mutta on tuntunut hurjalta laittaa vauvaa niin aikaisin nukkumaan. Tylsääkin se on, koko muu perhe kun kukkuu ysiin ja olisi kiva ajatella että me ehdittäisiin nähdä toisiamme eikä yksi koisi melkein koko iltaa.

Olisi ihanaa mennä eteenpäin sellaista vastasyntyneen elämää, rytmittä lempeästi laulellen, mutta alkaa näyttää siltä ettei se Kolmoselle sovi. Olisi ihanaa että hän voisi sitten edes elää suunnilleen samaa rytmiä kuin me, mutta silloin illat menee vaikeaksi ja mun päivä loppuu kello yhdeksän kun alan nukuttaa (Jos saisin toivoa: hän nukahtaisi kahdeksan aikaan yöunille, syöttäisin mennessäni itse nukkumaan ja sitten hän nukkuisi aamuun asti). Meillä siis on pieni ongelma ja siksi aloitan nyt pikkuhiljaa muutosten tekemisen, kokeillen näitä Marian neuvoja ensin.

Viisi isointa asiaa, jotka olen nyt Marian neuvoista laittanut korvieni taaksi ovat nämä:

  1. Uni ruokkii unta
  2. Uni rakastaa rutiineja
  3. Keskitä pidemmät unet keskelle päivää
  4. Illalla ajoissa nukkumaan
  5. Armo

Uni ruokkii unta. Jos päiväunet jäävät vähiin, ei todellakaan voi todeta että ”nukahtaa sitten varmemmin koko yöksi” vaan todennäköisemmin kukutaan yliväsyneen vauvan kanssa. Mitä paremmin unta päivällä, sitä varmemmin unta yöllä. Lisäksi yllättävänkin virkeän oloinen vauva ainakin meillä on juuri se joka nukahtaa kohta itse. Nopeasti ekoista unimerkeistä unille on ollut tie onneen.

Rutiinit on vanha juttu varmasti monelle – minä inhoan niitä. Mua auttaa ajatella että sama selkeä rytmi joka päivä ja tutut, johdonmukaiset toimenpiteet aina ennen unille menoa ehdollistavat vauvan. Vauva alkaa siis suorastaan osallistua nukuttamiseen kun se tietää mitä on tulossa. Ahaa, mulle puetaan haalaria, kohta siis nukutaan.

vauva 3kk

Keskellä päivää pitäisi saada pidempi pätkä unta. Lauantain uniaamussa moni ”vauvani herää liian aikaisin”, ”valvoo öisin”, ”ei nukahda” -kysymys sai lempeän vastakysymyksen; Tuleeko päivässä tasapainotetusti unta, vai onko uni ehkä hieman liian aamuun tai iltapäivään painottuvaa? Varjele lounaan unia, mietin itse joka päivä ja nukutan vaikka väkisin sen kolme, vähintään kaksi ja puoli tuntia.

Ajoissa nukkumaan on mulle ollut vaikein – ja ilmeisesti sitten tosiaan kuitenkin se yksi vinkki joka voisi meidän tilanteeseen auttaa. Meidän lapset on aina menneet noin yhdeksän aikaan nukkumaan, melkein iästä riippumatta. Maria on toitottanut että vauvan pitäisi mennä reilusti aikaisemmin, viimeistään puoli kahdeksalta nukkumaan (ja koululaisen kahdeksalta). En ole uskonut, joten kysyin vielä kerran miksi lauantaina. Sain tieteellisen selityksen, tietysti. Se meni suunnilleen näin:

Kuuden jälkeen alkaa erittyä melatoniinia, ja siitä alkaa yöunen ikkuna. Jos silloin ei nukuteta yöunille, ja vauva jatkaa sinne ysiin asti yliväsyneenä (usein vahinkotorkkujen kautta), adrenaliinia alkaa erittyä eikä hän pääse syvään uneen kunnolla kiinni. Lopulta hän sammuu tissille ysiltä herätäkseen uudestaan puolen tunnin päästä, sitten tunnin päästä, jne.

Eli käytännössä tismalleen se mitä meille on nyt kuukauden ajan tapahtunut. Hups.

Maanantaina laitoin Kolmosen iltakylvyn ja -syötön jälkeen seitsemältä hereillä sänkyyn ja se nukahti vartissa, minun rauhoitellessa äänelläni vieressä. Hello! Aamu sillä alkoi 7.30, välissä oli muutama yösyöttö. Eli tosi hyvä ilta ja yö tuli ekalla kokeilulla.

Seuraavat illat ovatkin menneet niin että laitan lapsen nukkumaan ilmeisesti liian myöhään ja se herää sen puolen tunnin jälkeen ja lopulta sylittelemme taas siellä 21-23 aikaan tiiviisti. Etsimme siis edelleen meille sopivaa nukahtamisen aikaa.

Mutta saamme etsiä ihan rauhassa, sillä Marian ajatuksista ihanin on armo. Vauvat eivät ole koneita eivätkä vanhemmatkaan. Anna armoa ja aikaa ja yritä tuoda uutta rutiinia pikkuhiljaa elämääsi. Harjoittele vaikka kerran päivässä vauvan itsenäistä nukahtamista ja anna muuten päivän rullata niin kuin ennenkin.

Itse lisään vielä että jos ei ole ongelmaa, älä lähde korjaamaan. Jos perheenne on tyytyväinen nykyiseen uneen ja tapoihinne, kaikki on tosi hyvin! Mä olin pitkään tosi tyytyväinen, mutta tämä oman ajan puute alkaa nyt syödä. Haluan tehdä jotain muuta kuin nukuttaa lasta kaikki illat.

Marialla oli tietysti aika paljon enemmänkin asiaa, tietoa ja vinkkejä (mm. tutin opettamiseen ja tutista vieroittamiseen) mutta en niitä enää osaisi auki kirjoittaa – hakeutukaa ihmeessä asiakkaaksi jos tarvitsette apua!

Onneksi on näitä unikonsulttien palveluita, joista voi saada perheen nukkumisongelmiin apua. Olisinpa tajunnut tämän silloin kun Kakkosen kanssa valvoin ja toivottavasti muistan tämän kaiken kun Kolmosen uni seuraavan kerran häiriintyy.

Meidän livemme voit katsoa tästä:

P.s. Kirjoitan Sleepy.fi kärjellä ilman sovittua yhteistyötä, koska olen tosi vaikuttunut tästä Marian tavasta käsitellä asiaa, mutta varmasti on monta muutakin hyvää auttajaa markkinalla. Toki liven nauhoituspäivänä sain jotain hyviä neuvoja itsekin ja uniaamuun pääsin ilmaiseksi.

P.p.s. En enää tiedä itsekään kuinka suhtautua näihin ikivanhoihin minun kirjoittamiini unikouluohjeisiin. Ainakin niissä on lapsi hurjan pitkään hereillä ennen yöunia. Hmm. Pitää kysyä Marialta kuinka paha synti tämä vanha tekstini on.

JAA
11 , Permalink
11 Comments
  • Iitamaria
    marraskuu 29, 2019

    Hahaa! Voin kommentoida siihen mitä itse ajattelin siitä vanhasta unikoulupostauksestasi. Se tuli tavattua viime talvena parikin kertaa.

    Ensin plussaa, se kirja. Unihiekka-kirja toi avun sukulaislapselle ja omaa kappalettani lainalin mammapiirissä niille joilla nukkuminen oli super-kurjaa hommaa. Itsekkin olen kirjan lukenut kertaalleen, vaikkei sieltä miulle suuria ahaa-elämyksiä iskeytynyt.

    Sitten siihen tassutus-postaukseen. Kaikella rakkaudella.
    Sie huijari.
    Sie huijari jätit sanomatta että se lapsi ei takuulla tyydy vain vähän itkeä tihuuttamaan siellä pinnasängyssä ja odottelemaan selällään/vatsallaan että hyshys! kohta se nukuttaja laittaa lämpöisen, turvallisen käden tämän pikku nukkujan keskikeholle ja kohta tulee uni.
    Et. Et kertonut että ehei, ei muuten odota pitkällään pötkötellen!
    Vaan pomppii ylös alas pitkin pinnasänkyä, kiertää ulisten kehää miltei raahautuen pinnoja myöten, eikä takuulla tassutu!
    Jos ei uskalla suorittaa mitään amerikkalaisista leffoista tuttuja hyvä-kyttä-paha-kyttä-taklauksia joilla piiperön koittaa kaataa kumolleen sinne sänkyyn, ja jos vaikka hellä taklaus onnistuisikin.. niin ei se siihen jää odottamaan mitään tassua.
    Ei se lapsi pysy paikoillaan! Vaan saat kuule tassuttaa patjaa, mikäli sekaan mahdut sen ympäri pinnasänkyä kiertävän ulisijan kanssa.

    Mainisit kyllä että ”olkaa sinnikkäitä/jämäköitä/kärsivällisiä/jotain”, ja että ”ottakaa syliin” (Tässä kohtaa olisi voitu toki vihjata että siellä sylissä luultavasti pyristellään ja tapellaan vastaan niin että toimintaelokuvat tulee uudestaan mieleen. Ja kun olet ensin roikkunut pää alaspäin sinne pinniksen uumeeniin epätoivoisten taklausten ja tassutusten kanssa niin että selkä on tulessa ja olkapäätä polttelee, niin mikään ei tunnu yhtään sen hauskemmalta kuin ojentaa selkä suoraksi ja yrittää heijata uneen n. 10kg pötkylä joka pamauttelee suloisella luisella kallollaan sua nenään! Oh, sweet. Toivepostaus: vauvamaailman ergonomia..)

    …Kaikin puolin sait sen kuulostamaan niin helpolta. Yks-kaks-ja-kolme! Tassutus!
    Annan tässä kyllä vastuunvapautuksen siulle ihan täysillä. Varoitit kyllä ja kehoitit hakemaan apua. Mutta sait sen silti kuulostamaan niin peijakkaan helpolta ja kevyeltä.
    Mutta unohdit kertoa että ne puolivuotiaat liikuu about koko ajan.

    Lyhyen hiekkalaatikko-gallupin perusteella huomasin että samaan ”helppoa kuin puolivuotiaan tassutus!” -harhaan oli mennyt moni muukin mamma. Siinä sitten vertailtiin ”Montako kierrosta raitriittiä-rallanreittiä teillä kierrettiin pinnasängyssä viime yönä. Ai tunti, eiku kaks?! Kokeilitko tassuttaa? Kokeiliko isä? Ai ette saanut sitä kiinni? No olitko sinnikäs? Ai mielestäsi olit.. Harmi. Joo, niin, perhepedissä meilläkin meni taas loppuyö kun on äidinkin pakko joskus nukkua. Mut hei, hyvät tassutukset taas ensi yönä!”

    Onneksi se on tosiaan vaihe. Se menee ohi.
    Äkkiä siinä nukkumisessa onkin joku järki ja rutiinit. (Rutiinit on parhaita!)
    Lapsi oppii kävelemään ja saa hilluttua itsensä niin väsyksiin jossain muualla, kuin pinnasängyssä hoilatessaan, että enimmäkseen pinnasänkyyn mennään vain nukkumaan.
    Mutta vieläkin yöheräämisissä yritykseni vain ojentaa lämmin käsi sinne pinnikseen lohtua tuomaan on yhtä tyhjän kanssa, tai siis se käsi haroo vaan tyhjää.

    • Valeäiti
      joulukuu 1, 2019

      hahahaha mistään en ota vastuuta! 😀 Sellasiahan ne toki on, liikkuvaiset penteleet. Sit ei auta ku odottaa että lopettaa liikkumisen eli alkaa nukahtaa 😀 Innolla odotan kun tämän pyöriäisen kanssa on sama edessä!

  • A
    marraskuu 29, 2019

    Mä muistan kun mun nakero (nykyään 7v.) oli vauva ja mä kuljin makkarissa ympyrää laulaen pieni tytön tylleröistä vauva karjuen, kun opetin häntä nukkumaan päiväunia (ts. vauva rauhalliseksi, lasketaan sänkyyn, alkaa karjua, otetaan syliin, rauhoitutaan, sitten uusi yritys, toista kertaa miljoona). Ekana päivänä muistan että 45 minuutin ”taistelun” jälkeen vauva nukahti, vartiksi. Mutta asiat parani, hän oppi rentoutumaan ”unilauluun” ja nukahtamaan sen jälkeen ja nukkui ne saamarin päiväunet (hmph, päiväkodissa ei sitten ollut koskaan mitään ongelmia päiväunien kanssa).

    Yöunet ei koskaan olleet niin iso ongelma kuin päiväunet (ehkä siksi, että nerokkaasti meillä vauva laitettiin unille klo 19.30 tienoilla, buaahhhaa). Sama rutiini iltalaulusta oli käytössä iltasadun perään. Plus että vauva pääsi ekan 9kk jälkeen nukkumaan omassa rauhassaan (hänen untaan selvästi häiritsee muut ihmiset samassa huoneessa, sen huomaa nykyäänkin). Huvittavaa on että vaikka nakero on jo ekaluokkalainen, on nukkumaanmenoaika pysynyt aikalailla muuttumattomana kautta vuosien, eli kasiksi petiin (nykyään lapsi unten mailla siinä puoli ysi). Ja sekin on muuttumatonta, että unilaulu on lapsen toiveena vieläkin. Ei joka ilta (koska saattaa nukahtaa kesken Harry Potterin lukemisen), mutta aina silloin tällöin.

    • Valeäiti
      joulukuu 1, 2019

      Vitsi sä oot ollu sissi! Ja hei yöunet on voinu toimia siksi että sait väkisin päiväunet toimimaan, siinähän se taika kai piilee!

      Meidän niin pitäisi nää koululaisetkin laittaa aikaisemmin nukkumaan, working on it…

  • Tipi
    marraskuu 29, 2019

    Se mietityttää, eikö siis kannata antaa nukahtaa suoraan tissin jälkeen? Syötän pienen vauvan ensin, hän nukahtaa syliin tai viereen ja nostan sänkyyn. Onko tämä ”väärin”? Kyseessä siis alta kuukauden ikäinen vauveli.

    • Laura
      marraskuu 30, 2019

      Mä kolmen vauvan kokemuksella sanoisin, ettei ole! (Heh, kaikki erilaisia ja ihan yhtä pihalla jokaisen kanssa. 😆) Pienet vauvathan usein nukahtavat syödessään, uupuvat poloiset, onhan se rankkaa. Mä koen, et on ihan eri, onko kyse kuukauden ikäisestä vai vaikka puolivuotiaasta. Jos pikkuvauva sattuu nukahtamaan rinnalle, niin sitten nukahtaa ja siitä voi siirtää omaan sänkyynsä, jos ei nuku perhepedissä. Jos vauva taas ei nukahdakaan rinnalle, voi nostaa itsekseen nukahtamaan. Vähän isommalle vauvalle ruokailu ei ole ihan yhtä rankkaa ja voi pikkuhiljaa opettaa sitä itsestään nukahtamista. Esikoiseni ei syönyt tuttia ja suostui nukahtamaan vain rinnalle eikä siinä sitten enää myöhemmin ollut mitään järkeä. Ihan pikkuvauvana siitä ei ollut haittaa, mutta toisen ja kolmannen kohdalla opin, että imettäminen ei oli järkevä nukutuskeino itsessään. Siinä vaiheessa, kun vauva alkaa syödä ripeämmin eikä nukahda lähes joka imetyskerralla, on muut nukutuskeinot fiksumpia. Esikoinen suostui 8kk asti nukahtamaan vain rinnalle tai lenkillä vaunuihin. Hän siis yhdisti unen ja nukahtamisen rintaan. 😅 Pointtini tässä sekavassa sepustuksessa on siis se, ettet noin pienen kanssa voi ”pilata” nukahtamista/nukuttamista, jos rinnalle nukahtaa, mutta vauvan kasvaessa ja valveilla oloajan pidentyessä ei ole ehkä viisasta, että se olisi ensisijainen nukutustapa. Nyt voi harjoitella, muttei tarvitse syyllistyä mistään ”virheestä”. Yhtä kaikki opettelua on ollut jokaisen kanssa! Kuka on tarvinnut enemmän omaa rauhaa/aikaa/läheisyyttä mitä ikinä nukahtaakseen, yhdellä rutiinit tulleet luonnostaan, toisella rytmiä on haettu ja etsitty. 😅 En ole asiantuntija, vaan kompastelun kautta edelleen opettelevat vanhempi. Sä tunnet vauvasi ja opit tuntemaan päivä päivältä paremmin ja uskon, että löydätte itse sen teille sopivan tavan. 😊

      • Valeäiti
        joulukuu 1, 2019

        Ah tässä vastauksessa oli kaikki oleellinen <3 ei tosiaan tarvi stressata, ei varsinkaan vielä eikä välttämättä myöhemminkään jos yö silti sujuu hyvin! Katso toi livetallenne, siinä oli tästä muistaakseni aika paljon puhetta! Armoa ja hyviä unia sinne <3

  • Niina
    joulukuu 1, 2019

    Hei! Miulla on samanikäinen tyllerö täällä kotona ja nukutan hänet joka ilta ja päivä rinnalle päiväunille <3 enkä todellakaan jaksa ottaa siitä stressiä koska nukutaan niin hyvin ja näin pieni vielä todellakin tarvitsee läheisyyttä. Ihailen sinua kun jaksat käyttää iltaisin noin paljon aikaa ja vaivaa itsenäisen nukuttamisen opetteluun! Myös tuo miten aikaisin vauva pitäisi laittaa nukkumaan on uutta 🤔 meillä vauva torjuu parit unet sylissä 18-22 välillä ja klo 22-23 mennään yhdessä nukkumaan ja vaavi nukkuukin siitä sitten koko yön, syö kuuden maissa ja herää sitten kymmenen maissa. Näin rennosti en osankin ekan&tokan kohdalla ottaa ja "väkisin" nukuttelin niitä illat.. nyt nukutaan kaikista parhaiten tämän kolmannen kanssa tällä rennommalla taktiikalla. Luotan myös siihen että viimeistään yksi vuotiaana saan hänet taas nukkumaan ilman rintaa – ja aikaisemminkin jos tarve.

    Nojoo mut se oli mun idea lukijoille että ei ole myöskään väärin vaikka vanhempikin vauva nukahtelee tissille . Se on jopa aika luontaista pienelle läheisyyttä kaipaavalle <3

    • Valeäiti
      joulukuu 1, 2019

      Just näin! Ja jos tosiaan siitä tissistä jatketaan melkein koko yö (WOW) nukkumatta ja kaikki saa nukutuksi niin se on enemmän kuin oikein ja hyvä!

  • Kati
    joulukuu 2, 2019

    Täytyy sanoa siitä vanhasta unikoulupostauksesta, että sen ja MLL:n avuin mä pääsin eroon yösyötöistä 10-kuisen vauvan kanssa. Sattui olemaan pitkä viikonloppu eli miehen ei tarvitsisi herätä aamulla töihin pariin päivään, ja päätin että nyt se tapahtuu!

    Käytiin miehen kanssa läpi tassutusohjeet ja yritin tsemppailla, että sä selviät kyllä vaikka se varmaan huutaakin alkuun kaksi tuntia, ollaan lujina! Siirryin sohvalle nukkumaan, ja kuuntelin sieltä, kun vauva ekana yönä heräsi kahdesti ja itki ensin 20 minuuttia, sitten 10 minuuttia. Toisen yön ja likipitäen kaikki yöt sen jälkeen se nukkui heräämättä. Että sellainen taistelu se.

    • Valeäiti
      joulukuu 2, 2019

      Wooooo!!! Mahtavaa!!!

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.