Vauva 11kk: Ensimmäisiä askeleita ja pitkiä haleja

Voi meidän pieni vaapero, miten ihana oletkaan. Viimeinen kuukausi enää vauvavuotta jäljellä ja sekin tuntuu jo menneen – taloudessa tuntuu oikeasti asuvan jo taapero. Se kävelee (askel kerrallaan, mutta kuitenkin), puhuu (Ättä ja titti, mutta kuitenkin), osoittaa mieltään (hyvin suloisesti, mutta kuitenkin), ymmärtää puhetta ja sillä on kaikkia omia juttuja. Ei siis mikään vauva enää ollenkaan.

Hän rakastaa keinumista, liukumäkiä, rannalla olemista, hiekassa konttaamista ja maa-aineksen syömistä. Vesi on elementtinä niin kiva että kylpyyn kiivetään vaikka vaatteet päällä, ja mereen mennään valittamatta vaikka lämpötila oli hädin tuskin kaksinumeroinen. Se kiipeää pienimpäänkin ämpäriin jos silmä välttää.

Sisätiloissa suurin suosikki on kaikki liehuvat kankaat. Jos löyhyttelet vaatetta, peittoa, lakanaa tai riippumattoa, pidä varasi sillä pian siihen syöksyy pää edellä pieni maidonvärinen härkä. Sama härkä saapuu karjuen luokseni kun aamulla minut näkee ja antaa meille kaikille ns. “kolmos-haleja”, sellaisia pitkään kestäviä halausotteita, joissa vain ollaan. Niissä kuuluu vain olla paikallaan ja ottaa vastaan vauvan rakkautta. Kun hän alkaa olla valmis, yleensä minuutin tai kahden jälkeen, hän taputtaa hieman selkään. Ihan kuin kiusallinen miesten hali juhlissa, sellainen no ni, eiköhän tämä ollut tässä.

Hän taputtaa myös itselleen, nyökkää ja pudistaa päätä, toistelee sanoja ja huutaa minun tapaani “Ykkönen?” yläkertaan kun etsin esikoista. Hän kurkistelee nurkkien taakse ja sohvien alle, etsien jotain mielenkiintoista. Aivan mainio tapaus, kaiken kaikkiaan!

Kolmonen on edelleen vahvasti tissinaisia ja on alkanut nostella paitaani vaativalla sävyllä. En ole varma mitä mieltä olen tästä kehityksestä, mutta olen iloinen että imetys edelleen sujuu helposti ja on meille kummallekin kiva hetki noin 3-4 kertaa päivässä – iloitsen toki myös siitä että hän pärjää tarvittaessa ilmankin ja onkin päässyt ensimmäistä kertaa hoitoon muutamaksi tunniksi!

Ruokapöydässä sille kelpaa tosi moni ruoka, myös maitoa sisältävät asiat menevät silloin tällöin. Letut taisi olla kuitenkin liikaa, kuka lie niitä sille antanut (minä), mutta niiden jälkeen siivottiin turvakaukaloa jos tiedätte mitä tarkoitan. Ruokapöydässä on ilo olla kun pöydän päässä istuva syö kaiken hyvällä ruokahalulla, ainoa vaan että kannattaa syödä salaa kaikki mitä vauva ei saisi syödä.

Voi elämä sitä komentamisen määrää kun se näkee leipää.

Päiväunet ovat juuri nyt tätä kirjoittaessa taas hyvässä tilassa. Aamulla vartti ja iltapäivällä 1,5h, jopa 2! Yöllä nukutaan, paitsi silloin kun ei nukuta. Söpöintä on se että joskus kun hän heräilee, uudelleennukahtaminen onnistuu parhaiten minun yöpaitaani rutistaen ja nuuhkimalla. Kestämiseni loppuu!

Pääosin kaikki on vaan tosi ihanaa ja raiteillaan.

Paitsi että jos oikein tämän vaaleanpunaisen kuplan ohi tuijotellaan niin olenhan minä viime aikoina myös tuskaillut että tämä vauva on aika handful juuri nyt. Sillä on päiviä jolloin hänen rakkautensa minua kohtaan on niin ylitsevuotavaa että meidän on kerta kaikkiaan tehtävä kaikki yhdessä, tai ehkä olla tekemättä mitään ja makoilla vaan, hän tissi suussa. Silloin on parasta että lähdemme jonnekin yhdessä, vaikka sinne rannalle, tai että joku muu on hetken vauvan kanssa ja minä saan mennä yksin jonnekin.

Vauva 11kk iässä

  • Vaatekoko 80, pituudesta ja painosta ei tietoa; ehkä noin 8,5kg ja 76 senttiä.
  • Taputtaa ja antaa ylävitosen
  • Kävelee – yhden askeleen verran
  • Nousee ketterästi ilman tukea seisomaan, vaikka itsensä kokoinen kastelukannu kädessä
  • Kiipeää sohvalle, sängylle, syöttötuolille, ämpäriin..
  • Viides hammas puhkesi, sai juuri kuudennen hampaansa ja seitsemäs pukkaa pian myös
  • Nukkuu edelleen hyvin yöllä ja välillä myös hyvin päivällä, jopa rattaissa!

Niin rakas pieni Kolmoseni. Vaikka vauvuuden päättyminen on haikeaa, en oikeastaan malta odottaa että näen minkälainen sinusta kasvaa.

Lue myös:

JAA
0 Comments