Kun vauva ei nuku päiväunia (mukana silti ohjeet unikouluun, hah!)

Muistanette että hehkutin lapsemme uutta taitoa nukkua läpi yön? No, voin kertoa että päivät meni samalla aivan pipariksi.

Saimme Sleepyltä apua silloin noin kahdeksan kuukauden kohdalla, jolloin Kolmonen oli jo alkanut heräillä öisin kolmen tunnin, pahimmillaan tunnin tai parin välein. Suunta oli siis ennen apuja huono. Joskus alussa Kolmonen nukahti hyvin vielä itsekseen mutta iän ja taitojen karttuessa rauhoittuminen alkoi olla tosi vaikeaa.

Niin sitä nopeasti luisuttiin ensin tissille nukahtamiseen, sitten tissillä roikkumiseen ja siihen hiton heräilyyn. Opetimme nopeasti Marian avulla hänet nukahtamaan taas itsekseen niin että pari viikkoa puhelustamme Marian kanssa vauva nukkui jo täysiä öitä omassa huoneessa. Halleluja!

Tähän väliin pieni nyyh sille ettemme enää nuku perhepedissä. Rakastin sitä, mutta rakastan kyllä nukkumista enemmän.

Saimme yönukkumisen kuosiin hyvällä päivärytmillä, aikaisemmalla nukahtamisella (yhdeksältä illalla muuttui pikkuhiljaa noin seiskaksi jossa nyt ollaan) ja pistäytymisen tekniikalla.

vauva nukkuu huonosti päiväunia

Lol ei. 45 minuuttia kiitos.

Unikouluohjeet lyhyesti: pistäytymistekniikka

  • Tsekataan että unihygienia ja -turvallisuus on kunnossa: huoneessa pimeää, sängyssä ei muuta kuin vauva ja unipussi sekä tiukasti kiinni olevat laitapehmusteet. Unikaveri voi olla, mutta täällä se ei kyllä kiinnosta vauvaa lainkaan.
  • Kohinaa voi käyttää halutessa, meillä ei ole yöllä käytössä.
  • Iltarutiini menisi ideaalisti näin: Iltapuuro, imetys jossain muualla kuin makkarissa, iltapesut, vauvan kanssa makkarin verhojen sulkeminen ja valojen himmennys, sitten yöppärit ja silittelyt / rasvailut hämärässä makkarissa.
  • Vauva lasketaan aina samana toistuvien iltarutiinien jälkeen hyvissä ajoin ennen toivottua nukahtamista sänkyyn. Rauhallisena, ehkä unisena, mutta hereillä.
  • Poistutaan huoneesta —> vauva alkaa itkeä.
  • Palataan huoneeseen minuutin jälkeen. Lasketaan vauva selälleen, silitellään vähän selkää / mahaa ja sanotaan shh shh.
  • Poistutaan pian, ennen kuin vauva nukahtaa tai välttämättä edes rauhoittuu. Sanoisin että pistäytyminen kestää meillä noin 15-30 sekuntia.
  • Palataan huoneeseen kahden minuutin päästä. Toistetaan temput.
  • Jos vauva on ihan tiloissa, nostetaan hetkeksi syliin sängyn päällä.
  • Palataan kolmen minuutin päästä.
  • Jne kunnes itku kuulostaa nukahtavalta (väy-väy-väy), jolloin ei kannata enää häiritä vaan antaa nukahtaa itsekseen
  • Samaa toistetaan yöllä jos bebe herää. Ja päivisin.

Voi päivät sentään saatana.

Kun vauva nukkuu huonosti päiväunia

En enää muista milloin Kolmonen vielä nukkui hyvin pitkät päikkärit mutta tässä melkein 10kk kieppeillä ne ovat olleet jo kauan toivo vain. Aamun nopeat unet (noin 9.30-10) menee hyvin: Kolmonen nukahtaa itsekseen liikkumattomiin vaunuihin tai liikkeessä ja herää aika minuutilleen kymmeneltä iloisena.

Sitten se pitkä unipätkä, tunnetaan myös nimellä “kaksi tuntia jolloin äitiä lähinnä vituttaa”. Ne “nukutaan” sisällä omassa sängyssä, koska selvästi hän haluaa niiden aikana jo liikkuakin ja vaunuissa ahdistaa.

Tähän väliin paljastus: tuo pistäytymisen unikoulu siis toimi meillä mutta iltanukutus oli silti aika raastavaa. Kuukaudenkin jälkeen nukahtaminen vaati vielä aika paljon itkuja, joskus viisi minuuttia ja joskus puoli tuntia – riippui selvästi siitä kuinka väsyneenä meni nukkumaan. Mutta, minä en jaksanut enää sitä kuunnella joten aloin imettää sen uudelleen uneen.

Tiedän, tiedän, olen hölmö ja tämä virheeni voi olla kaiken takana. Mutta haluan vielä toivoa ettei sitä tarvitsisi lopettaa. Sillä yöt menee edelleen kuin unelma! Se nukkuu noin 19.30-6.30 lähes poikkeuksetta ja jos herääkin, nukahtaa helposti itse. Viimeisen reilun 1,5kk aikana on ehkä ollut kaksi yötä jolloin on pitänyt vähän auttaa pistäytymällä.

Palataan siihen päiväuneen. Siinä ei tunnu auttavan mikään. Ei tarpeeksi aikainen nukkumaanmeno (ei yliväsynyt), ei itsekseen nukahtaminen, ei kohina, ei totaalihiljaisuus, ei mikään.

Vauva nukkuu vain puoli tuntia ja herää (cat naps)

Ongelman nimi on cat naps. Kolmonen herää minuutilleen kolme varttia nukahtamisestaan eli ensimmäisen unisyklin jälkeen. Joskus jo puolen tunnin päästä jos nukahtaminen on ollut hankalaa. Se saattaa myös herätä naapurin työmaiden sirkkelöintiin, ohiajavaan rekkaan tai siihen että joku pieraisee alhaalla liian kovaa. True story.

Sitten alkaa se ketutusosuus, jossa minä mietin kauanko jaksan (puoli tuntia) ja mitä nyt jos se ei nuku ja aaaagh tässä meni mun oma aika ja kaikki rytmit menee vituralleen ja nyyyyyh miksi en osaa olen niin kamalan epäonnistunut yhy-yhy-yhy ja tuolla se nyt kärsii tästä kaikesta.

Ymmärtänette. Hän siis herää. Joskus nukahtaa taas itsekseen hetken itkettyään, yleensä ei millään. Ei auta pistäytyminen, ei auta sylissä rauhoittelu, ei auta kärryttely, ei auta saatana mikään. Paitsi jos Insinööri tekee näistä mitään koska hän ei ilmeisesti ole aivan yhtä valovoimainen ihminen kuin minä.

Tosi hyvinä päivinä se nukkuu sen kaksi sykliä eli 1,5h (ja herää silti väsyneenä), monena huonona päivänä koko päivän päiväunisaldo on alle tunti suosituksen ollessa noin 2,5h.

vauva 3kk

Raukka, käy niin vauvaa sääliksi kun hän itkee siellä väsyneenä eikä vaan saa nukuttua vaikka kovasti haluaisi. Uskon että kyseessä on osin se jatkuva vaihe jota vauvavuodeksi kutsutaan; osin hampaat joita on jatkuvasti tulossa; osin aivan jäätävä eroahdistus jossa vellomme; osin kävelyn harjoittelu; osin muun perheen aiheuttamat äänet ja osin meidän mokailumme rytmin tai nukutuksen suhteen. Ja osin se että näillekin unille hän usein nukahtaa tissin kautta.

(En voi luvata korjata tapojani mutta yritän.)

Mutta kyllä hän myös usein ilman sitä rakasta maitoakin nukahtaa, eikä silloinkaan mikään paremmin mene. Että en minä tiedä. Tiedän tosi paljon teoriaa, ja tiedän tavallaan mistä on kysekin (kyllä kyllä, tissit liittyy), mutta hitto tämä tyyppi ottaa tosissaan tämän harjoittelun. Jatkamme kuitenkin edelleen sitkeästi kaavalla rutiinit – itsekseen nukahtaminen – pistäytyminen – luovuttaminen – aikaisin nukkumaan ja yritän ajatella että vauva ei siitä mene rikki (vaikka herää jokaisilta uniltaan aivan sikaväsyneenä) ja että minä kestän kyllä kun tämä minun työni kerran on.

Odotan kuin kuuta nousevaa sitä että saamme siirtyä yksiin päiväuniin, silloin jotenkin on kaikki helpompaa. Sitä odotellessa tiedoksenne että joka päivä kello 13.45 olen joko jo uudelleen nukuttamassa tai angstisesti odottava, itkuhälytintä tuijottava.

Mites teillä?

Kitinää ja haleja: My day 9kk vauvan kanssa

5.33 Ykkösen huoneesta (jossa Kolmonen nukkuu yksinään) kuuluu ensimmäinen ääni. Hitto, se heräilee. En pysty enää nukahtamaan, vaikka tiedän että seuraavaan puoleen tuntiin se ei oikeasti herää vaan jatkaa tuota mölinää ensin kymmenen, sitten viiden minuutin välein.

6.00 mölinät muuttuu itkuksi, ja Insinööri hakee Kolmosen meidän sänkyyn imetykseen, jos se vaikka nukahtaisi (ei se koskaan nukahda)

6.45 Hei! Se alkaa ehkä nukahtaa! En uskalla liikkua.

7.00 Kyllä, se nukahti vartiksi. Mutta nyt riittää, hän herää ja päättää että se on aamu! Tökin Insinöörin hereille ja pyydän että menisivät alakertaan että saisin hetken torkkua. Nukahdan ehkä puoli kahdeksalta uudestaan.

8.00 herään alakerrasta kantautuvaan Kolmosen kitinään. Totean että selkä on tänäänkin huonossa kunnossa ja liikkuminen vaikeaa. Nappaan Kolmosen omalle vuorolleni Insinöörin valmistautuessa työpäiväänsä. Rasvaan ja puen pienen nakupyllyn, Ykkönen joutuu nostamaan vauvan syliini lattialta kun selkäni ei anna vielä sellaista tehdä.

8.45 kahvia ja leipää, yritän ehtiä syödä niiden kolmen minuutin aikana kun kolmonen tekee jotain kiellettyä eikä siksi tajua haluavansa olla mun sylissä. Samalla patistan Kakkosta pukemaan ja aamiaiselle, ja yritän kännykästä setviä mitä sillä on tänään kouluhommina. Menee kaksikymmentä sekuntia ja Kolmonen kaatuu suorin vartaloin.

9.00 kirjoitan kakkoselle päivän ohjeet paperille (ne olisivat saatavilla sähköisesti mutta se ei toimi, tyyppi harhautuu sitten aina tekemään muita juttuja laitteilla) samalla kun imetän. Saan viestin kaverilta että hän on matkalla, kohta nähdään – unohdin että oltiin sovittu juoksutreffit.

9.15 ekat päikkärit, ulkona. Juoksen ystävän kanssa (eri puolilla tietä ja hyvällä turvavälillä) tunnin ajan ja se tuntuu ihanalta! Selkä vetreytyy, juttu luistaa ja koko mieliala on noin sata kertaa parempi kuin tunti sitten.

Palaan kotiin matkalla ajallaan heränneen kanssa Kolmosen kanssa ja siellä odottaa suuri Google Meet-kriisi: Kakkonen ei ole päässyt tunnilleen sisään ja on nyt vartin myöhässä. Selvitän ongelmat ja käyn sen jälkeen 45 sekunnin suihkussa.  Viimeiset kymmenen sekuntia blokkaan väkisin mukaan pyrkivän vauvan kylpyammeella. Tästä suuresta erosta rangaistuksena olen heti suihkun jälkeen vartin alasti jumissa yhden tissille lukkiutuneen eroahdistusmuijan kanssa.

Kun olemme taas kaksi erillistä vartaloa, jäämme leikkimään ja halittelemaan pitkään meidän makkarissa, Kakkonenkin tulee mukaan.

11.45 hups, välipala jäi, taas. Saan vihdoin lämmitettyä vauvalle ruoan (pakkasesta kanapötkö, jääkaapista eilen keitettyjä kasviksia ja pastaa) ja meille mulle E&E eli eilisiä ja eineksiä. Samalla pullotamme Ykkösen kanssa eilen tehtyä simaa!

12.10 lähden hakemaan kouluruokia huomiseksi. Insinööri vahtii Kolmosta palaveriensa välissä.

Välihuomio: Kakkonen on saanut yhden sivun kouluhommia tehtyä. Ykkönen paahtaa ilman taukoja.

13.00 imetän Kolmosta päiväunia varten. Kakkosen ajan aulan matolle jatkamaan ja haastan tekemään äikän loppuun sillä aikaa kun nukutan. Ykkönen pakeni alakertaan omaan rauhaan.

Kolmonen simahtaa nätisti rinnalle ja nostan sen omaan sänkyynsä jatkamaan. Siirryn alakertaan ja suoraan koneelle: keittiössä ja olkkarissa on ihan järkky sotku mutta kokemuksesta tiedän että nyt pitää käyttää jokainen minuutti siihen mitä oikeasti pitää tai haluaa tehdä, koska Kolmosen unet voivat loppua oikeastaan milloin vain ja siivousta voi tehdä myös vauva hereillä. Niinpä avaan tietokoneeni siinä bataatinpalojen, ruokalapun ja tyhjän tomaattirasian vieressä ja alan vastata sähköposteihin.

En saa yhtäkään sähköpostia edes avattua koska joudun vahtimaan Kakkosen kouluhommia jotka eivät vain millään etene. Istun sen vieressä ja kannustan numero kerrallaan. Sitten pyydän isoja seitsemättä kertaa lähtemään ulos. Lopulta kello on jo 13.45 ja Kolmonen pärähtää itkemään ylhäällä.

“VITTU” huudan sisäisesti. Ärsyttää ihan hulluna etten saa isoja lapsia ulos, ärsyttää etten saa omia hommia tehtyä, ärsyttää ettei vauva nuku. Koska olen kypsä ja viisas aikuinen, puran ärtymykseni Kakkoseen ja tiuskin sille. Juoksen yläkertaan uudelleen nukuttamaan Kolmosta, palaan alas pyytämään anteeksi Kakkoselta. Ykkönen pukeutuu kaikessa rauhassa, hän on taas kerran ollut täysin ilman osaa mihinkään draamaan.

13.58 Itkuhälytin hiljenee – voisiko se todella mennä näin?

14.01 isot lähtevät vihdoin ulos. Säännöt ovat samat kuin aina: tuntia aiemmin ei saa tulla sisään, ei saa mennä puistoon jos siellä on jo liikaa muita lapsia, pitää olla tappelematta ja kiltisti.

Vauva on edelleen hiljaa. Kiitos universumi. Nyt on ainakin 40 minuuttia aikaa minulle. Oikaisen sohvalle ja mietin: unet vai työt?

Insinööri tulee sisään välikahville. Se avaa oven liian kovaäänisesti ja yrittää jutella mun kanssa. Vastaanotto: ei hyvä.

14.07 Sitten ne työt. Jännästi olen taas Instagramissa.

14.36 ensimmäinen blogiteksti on valmis. Huh, onneksi olen sentään nopea kun sille päälle satun. Ne on nämä samalla syömäni karkit, ne saavat minut uusiin tehoihin!

Olo on heti parempi. Nyt voivat vaikka isot lapset tulla sisään ja vauva herätä, olen sentään tehnyt tänään ne kaksi asiaa mitä toivoin: urheillut ja kirjoittanut. Koska tästä eteenpäin aikaa on aina vain minuutti kerrallaan (Kolmonen herännee ennen kolmea), alan tehdä jotain mitä en halua: raportteja, sähköposteja, laskuja. Gaaah tarvitsen lisää karkkia.

14.41. Kolmonen herää. Tietysti. Se on vielä ihan väsynyt mutta ei oikein enää nukahda joten otan ilon irti isojen lasten poissaolosta ja katsomme hetken telkkaria yhdessä. Vauva alkaa leikkiä omia leikkejään ja uskaltaudun hetkeksi vielä avata koneen samalla kun istun ihan sen vieressä. Tyyppi kaatuu välittömästi. Muutenkin hän on aivan itkuinen ja kitisevä, selvästi vielä ihan liian väsynyt eli olisi pitänyt yrittää vielä nukuttaa uudestaan.

15.20 isot tulee sisälle. Huh. Ehkä ne saa tän raivo-Reetan tyytyväiseksi.

15.40 Kolmonen suostuu ekaa kertaa pois sylistä. Tunti ”heräämisestä”. Note to self: nukuta vauvaa kunnes se herää itkemättä.

15.50 isot syö koulun tarjoamaa välipalaa, kolmonen banaanileipää pakkasesta. Minä raivaan vihdoin sitä keittiötä.

16.15 kitinä sen kuin jatkuu. Imetän kun en muuta keksi. Samalla laitan Instagramissa viestejä tutuilleni, tulisivatko he mukaan IG-liveeni vappuaattona?

16.35 Stop the press, hän on tyytyväinen! Siirryn välittömästi takasin koneelle. Sen lisäksi että nämä päiväunet on välillä vähän mitä on (vaikka lasken kyllä päivän 45min + 1,5h saldon tosi hyväksi) niin tällä tyypillä on kyllä aika tiukka eroahdistus ja / tai tiheän imun kausi menossa ja hän pitää minua jatkuvasti otteessaan. Imuotteessaan.

17.15 Käymme moikkaamassa Kakkosen kaveria kadulla. Pojat skuuttailevat hetken, Kolmonen viihdyttää itseään syömällä soraa.

17.40 Olemme takaisin sisällä ja tajuan että vaihteeksi jäi Kolmoselta joko iltaruoka tai puuro väliin. En vieläkään osaa rytmittää tätä päivää.

18.00 Syödään koko perhe: lapset koulusta haettua ruokaa, me eineksiä ja Kolmonen jonkinlaisen fuusioruoan iltapalan ja päivällisen välistä: puurorieskaa, tofupalloa ja banaanileipää – kaikki pakkasesta sulatettuna tietysti.

Ruokailun viimeisillä minuuteilla yritän taas karata koneelle hetkeksi. Insinööri laittaa tiskejä, joita en vieläkään ole saanut kokonaan tehtyä. Jossain ulkoilun, loputtoman kitinän ja soran syömisen välissä olen saanut otettua yhden promokuvan tulevaa Vappukampanjaa varten ja suunnitellut ehkä valmiiksi Vappuliven konseptin. Kirjoitan ajatuksen nopeasti kynällä kirjoitettua lehtiöön.

Kirjoittelen tätä tekstiä ja erästä toista, mutta huomaan minuutin välein eksyneeni jonnekin Facebookin tai toisten blogien syövereihin. Kaikki kello neljän jälkeen tapahtuva työ on mulle vaikeaa, ajatus harhailee ja on vaikea keskittyä. Viime viikolla nukahdin koneen äärelle kymmeneltä, nämä illat ei nyt oikein toimi.

18.30 syöttötuoliinsa vain vähän unohdettu pieni nainen nostetaan iltakylpyihin, isommat aloittavat päivän ruutuajan. Tai siis sallitun ruutuajan, pitkin päivää ovat varmasti karanneet aina silloin tällöin YouTubeen. Niin ne yleensä tekee.

Insinööri pesee Kolmosen lavuaarissa ja rasvaa kuivimmat kohdat. Päälle puetaan kaksi yöppäriä ja unipussi ja sitten on minun vuoroni: Imetys ja sänkyyn.

18.50 alan imettää äärimmäisen väsynyttä muikkelia. 18.56 sen silmät painuu kiinni. Nostan sen aivan umpiunisena myttynä seitsemän aikaan sänkyynsä ja palaan tekemään hommiani. Isot pelaa edelleen, Insinööri lähtee vielä pihalle ja kohta minä sammun tähän sohvalle ilman että saan isoja iltatoimiin. Perus.

20-22.30: Kolmonen herää tunnin välein huutamaan, mitä ei nykyään enää koskaan tapahdu. Yksi huudoista kestää tunnin, mikä homma?!

22.30 Yritän mennä itse nukkumaan mutta olen ihan kierroksilla. Ärtynyt koska olen selvästi yrittänyt tehdä liikaa töitä vaikka olisi vain pitänyt luovuttaa ja olla Kolmosen sylinä. Jännittynyt, koska pelkään että se herää nyt sitten koko yön (ei herännyt, aamukin alkoi ”vasta” 05.55).

Vauvan päivärytmi 9kk kohdalla:

Imetyskertoja vuorokaudessa: 6
Kiinteiden ruokailukertoja: 4
Vaipan vaihtoja: 5-6, en muista!
Vauva nukkui päiväunia: kahdet: 9.15-10 & 13-14.40
Päivän aikana kertyi askeleita: 12000 mulle, vauvalle 0
Suoritetut kotityöt: Lasten kouluruoat haettu, nopea kauppakäynti, keittiön raivausta, siman pullotus
Oma fiilis: 6/10, lenkki best mutta kitisevä vauva ja rauhallisen työajan puute miinuksina.

LUE MYÖS: My day Kolmosen ollessa 2kk

Kiinteitä ja sormiruokailua kuukausi takana – mitä vauva syö?

Kolmosella on kiinteiden syömistä nyt hieman reilu kuukausi täynnä, ja se menee upeasti! Yhden todella huonosti syövän (Ykkönen) ja yhden vähän liiankin innokkaasti syövän (tissihirmu Kakkonen) jälkeen on melkoinen nautinto tämä täydellinen syömäri.

Sillä on ollut kaikki otteet hallussa alusta asti eikä se ole edes rintaraivareita osanut vetäistä. Ihan ensimmäisistä lähes hampaattomista maisteluista alkaen hän on osannut käsitellä ruokaa suussaan kakomatta liiaksi, pinsettiote löytyi saman tien, vauva antaa myös syöttää lusikalla ja se työstää vaikeimmatkin asiat kärsivällisesti suussaan.

Iso palanen Akkariakin menee ihan noin vain alas!

Hienosti on siis sujunut, äidistään huolimatta.

Kolmonen syö pääsääntöisesti sormiruokaillen, koska minusta on kivempaa siivota kuin tähdätä. Soseruokinnassa on mulle aivan liikaa oman mokaamisen mahdollisuutta ja hermostun siinä helposti kun lapsen käsi osuu lusikkaan ja kamaa lentää kaikkialle. On helpompi kestää ajatus siitä että nyt sitten lähtökohtaisesti kaikki ruoka lentää lattialle eikä se ole minun vikani.

Vaan ei lennä enää! Nyt kuukauden harjoittelun jälkeen alkaa tapahtua sitä ihmettä, etten siivoakaan kaikkea tarjoamaani biojätteeseen lattian kautta, vaan saatan jopa jäädä etsimään ruokaa tuolin kätköistä vain tajutakseni että ne meni kaikki lapsen mahaan. Voin myös raportoida ns. ulospääsyosastolta, että tavara on todella alkanut mennä mahaan. RIP ihana, tuoksuton maitokakka.

Ensimmäiset viikot kiinteitä ovat lähinnä maistelua, mutta me aletaan jo olla tilanteessa jossa Kolmonen oikeasti syö joka päivä ja aika paljonkin. Äidinmaito on hänelle edelleen ehdottomasti pääravinto, ja sen varmistamiseksi aluksi annoin aina ensin rintaruokaa ja vasta sitten sormiruokaa. Koska kumpikaan ruoan muodoista ei tunnu toisesta häiriintyvän, olen nyttemmin antanut niitä jo vähän ristiin rastiin.

Ruoanlaittoa teen tosi vähän. Olen kahdesti ottanut sellaisen parin tunnin lauantaisession, jossa teen jotain ruokaa vartavasten Kolmoselle ja pakastan siitä melkein kaiken. Niillä ruoilla mennään sitten pari kolme viikkoa helposti! Muuten annan sille suunnilleen samaa kuin muulle perheelle, suolattomana ja sopivina annospaloina.

Toisin sanoen: keitän kasviksia ja täysjyväpastaa melkein aina samalla kun teen jotain muutakin. Puuroa keitän aina normaalin annoksen ja otan siitä sitten pienempää annosta parin päivän aamuun ja iltaan, tai sitten teen Marjutin älyhyviä rieskoja, joita tarjoan puuron sijaan joku toinen ilta.

On päiviä, jolloin Kolmonen syö meidän perheestä monipuolisimmin, ja sitten on päiviä ja aikoja kun mennään pelkällä maidolla, jos muu ruokailu on liian hankalaa. Tosin nyt kun taidot ovat karttuneet hurjasti, tätä lasta voikin jo syöttää vaikka ravintolassakin. Hurjaa!

Tätä tekstiä varten tein kolmen päivän ajalta muistiinpanoja siitä mitä tämä meidän 7,5kk kulinaristi juuri nyt syö, olkaa hyvät:

Lauantai

7.00 imetys (taaaaas. Yöllä neljä, hampaat!)
8.00 puuro: kaurapuuroa ja marjsosetta. Syö hurjalla ruokahalulla koko annoksen! Annos vielä pieni, ehkä 3 ruokalusikallista puuroa ja 1 sosetta.
9.00 imetys (ja unille)
11.00 imetys + lounas: sormiruokaillen tarjolla makaronilaatikkoa, porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, kurkkua. Loppuun uunista tuoreena soijarouhepötkö joka osoittautui suureksi hitiksi. Kolmonen söi kaikesta tarjotusta ehkä kolmanneksen, paranee!
12.00 imetys ja unille
15.00 imetys + välipala: kookosvohveli. Tämä upposi varmaan puoliksi, herkkua!
17.30 imetys
19.00 aamun puuroa vähän syötettynä, päälle päärynäviipaleita ja kurkun siivuja
19.15 imetys ja unille

(Yöllä 3 imetystä, aargh. Kohta sitä unikoulua, kohta..)

Sunnuntai

7.00 imetys
8.00 aamupuuro. Puuroa upposi vain 1-2 ruokalusikallista, ehti saada käsiinsä liikaa leikittävää. Hirveä valitus ja taistelu jonka luovutin. Annoin käteen ison siivun pehmeää kauraleipää ja sen se söi oikeastaan kokonaan.
9.00 unille ilman imetystä, koska neljä imetystä öisin.
10.00 imetys
11.00 lounas: perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, avokadoa, kurkkua, soijarouhepötköä
12.15 imetys ja unille
14.30 imetys messuilla
17.30 ravintolassa ekaa kertaa asiakkaana! Alkupalana Talk-muruja ja Puffeja, omana ruokana maustamatonta tofua paistettuna palasina ja kurkkuviipaleilla. Hyvin meni! Imetys jälkiruoaksi
19.30 imetys ja unille

Maanantai

Yöllä: herätykset ja imetykset 00.30(-1.45! Mitä perkelettä nyt taas!); 04.44; 06.30
07.30 Aamiainen: kaurapuuroa ja metsämarjasosetta, iso annos, yhteensä reilu desilitra! Päälle kurkkuviipaleita.
09.00 imetys + unille (hereillä vaunuihin)
11.00 jokin asia jonka se löysi lattialta
11.30 lounas: porkkana, peruna, kukkakaali, soijarouhepötkö, kurkku
12.00 imetys + vaunuihin hereillä, unille
14.30 imetys + välipala: puolikas kookosvohveli, avokadoa, päärynää
16.00 imetys
18.30 kalapihvi (Simppeliä Sormiruokailua -kirjasta, saatu blogin kautta) ja kurkkua
19.15 imetys ja unille

Siinä ne! Seuraavana päivänä ruokalistalle vaihtui jo uudet kasvikset, bataatti ja parsakaali sekä pasta tulivat mukaan seuraavaan kolmeen suolaiseen ateriaan. Kalapihvejä myös tuhosin huolella ja tein yhden banaanipannarin hetken mielijohteesta – jätin sokerit pois ja korvasin kanelin Ceylonin kanelilla niin kävi pienellekin.

Tämä kaikki on ollut hirveän helppoa ja kivempaa kuin muistin! Meillä on ollut koko perheen kanssa ihan älykivoja hetkiä ruokapöydän ympärillä nyt kun Kolmonenkin on ihan peleissä mukana. Musta on ihanaa kun kaikki syö omia ruokiaan eikä ketään tarvitse syöttää.

Jos sormiruokailu kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Marjutin Simppeli Sormiruokakeittiön antiin, aloita vaikka tästä tekstistä! Minä olen lukenut kirjan ja blogin läpi ja kaikki tässäkin listatut ruoat ovat Marjutin reseptejä.