Kiinteitä ja sormiruokailua kuukausi takana – mitä vauva syö?

Kolmosella on kiinteiden syömistä nyt hieman reilu kuukausi täynnä, ja se menee upeasti! Yhden todella huonosti syövän (Ykkönen) ja yhden vähän liiankin innokkaasti syövän (tissihirmu Kakkonen) jälkeen on melkoinen nautinto tämä täydellinen syömäri.

Sillä on ollut kaikki otteet hallussa alusta asti eikä se ole edes rintaraivareita osanut vetäistä. Ihan ensimmäisistä lähes hampaattomista maisteluista alkaen hän on osannut käsitellä ruokaa suussaan kakomatta liiaksi, pinsettiote löytyi saman tien, vauva antaa myös syöttää lusikalla ja se työstää vaikeimmatkin asiat kärsivällisesti suussaan.

Iso palanen Akkariakin menee ihan noin vain alas!

Hienosti on siis sujunut, äidistään huolimatta.

Kolmonen syö pääsääntöisesti sormiruokaillen, koska minusta on kivempaa siivota kuin tähdätä. Soseruokinnassa on mulle aivan liikaa oman mokaamisen mahdollisuutta ja hermostun siinä helposti kun lapsen käsi osuu lusikkaan ja kamaa lentää kaikkialle. On helpompi kestää ajatus siitä että nyt sitten lähtökohtaisesti kaikki ruoka lentää lattialle eikä se ole minun vikani.

Vaan ei lennä enää! Nyt kuukauden harjoittelun jälkeen alkaa tapahtua sitä ihmettä, etten siivoakaan kaikkea tarjoamaani biojätteeseen lattian kautta, vaan saatan jopa jäädä etsimään ruokaa tuolin kätköistä vain tajutakseni että ne meni kaikki lapsen mahaan. Voin myös raportoida ns. ulospääsyosastolta, että tavara on todella alkanut mennä mahaan. RIP ihana, tuoksuton maitokakka.

Ensimmäiset viikot kiinteitä ovat lähinnä maistelua, mutta me aletaan jo olla tilanteessa jossa Kolmonen oikeasti syö joka päivä ja aika paljonkin. Äidinmaito on hänelle edelleen ehdottomasti pääravinto, ja sen varmistamiseksi aluksi annoin aina ensin rintaruokaa ja vasta sitten sormiruokaa. Koska kumpikaan ruoan muodoista ei tunnu toisesta häiriintyvän, olen nyttemmin antanut niitä jo vähän ristiin rastiin.

Ruoanlaittoa teen tosi vähän. Olen kahdesti ottanut sellaisen parin tunnin lauantaisession, jossa teen jotain ruokaa vartavasten Kolmoselle ja pakastan siitä melkein kaiken. Niillä ruoilla mennään sitten pari kolme viikkoa helposti! Muuten annan sille suunnilleen samaa kuin muulle perheelle, suolattomana ja sopivina annospaloina.

Toisin sanoen: keitän kasviksia ja täysjyväpastaa melkein aina samalla kun teen jotain muutakin. Puuroa keitän aina normaalin annoksen ja otan siitä sitten pienempää annosta parin päivän aamuun ja iltaan, tai sitten teen Marjutin älyhyviä rieskoja, joita tarjoan puuron sijaan joku toinen ilta.

On päiviä, jolloin Kolmonen syö meidän perheestä monipuolisimmin, ja sitten on päiviä ja aikoja kun mennään pelkällä maidolla, jos muu ruokailu on liian hankalaa. Tosin nyt kun taidot ovat karttuneet hurjasti, tätä lasta voikin jo syöttää vaikka ravintolassakin. Hurjaa!

Tätä tekstiä varten tein kolmen päivän ajalta muistiinpanoja siitä mitä tämä meidän 7,5kk kulinaristi juuri nyt syö, olkaa hyvät:

Lauantai

7.00 imetys (taaaaas. Yöllä neljä, hampaat!)
8.00 puuro: kaurapuuroa ja marjsosetta. Syö hurjalla ruokahalulla koko annoksen! Annos vielä pieni, ehkä 3 ruokalusikallista puuroa ja 1 sosetta.
9.00 imetys (ja unille)
11.00 imetys + lounas: sormiruokaillen tarjolla makaronilaatikkoa, porkkanaa, perunaa, kukkakaalia, kurkkua. Loppuun uunista tuoreena soijarouhepötkö joka osoittautui suureksi hitiksi. Kolmonen söi kaikesta tarjotusta ehkä kolmanneksen, paranee!
12.00 imetys ja unille
15.00 imetys + välipala: kookosvohveli. Tämä upposi varmaan puoliksi, herkkua!
17.30 imetys
19.00 aamun puuroa vähän syötettynä, päälle päärynäviipaleita ja kurkun siivuja
19.15 imetys ja unille

(Yöllä 3 imetystä, aargh. Kohta sitä unikoulua, kohta..)

Sunnuntai

7.00 imetys
8.00 aamupuuro. Puuroa upposi vain 1-2 ruokalusikallista, ehti saada käsiinsä liikaa leikittävää. Hirveä valitus ja taistelu jonka luovutin. Annoin käteen ison siivun pehmeää kauraleipää ja sen se söi oikeastaan kokonaan.
9.00 unille ilman imetystä, koska neljä imetystä öisin.
10.00 imetys
11.00 lounas: perunaa, porkkanaa, kukkakaalia, avokadoa, kurkkua, soijarouhepötköä
12.15 imetys ja unille
14.30 imetys messuilla
17.30 ravintolassa ekaa kertaa asiakkaana! Alkupalana Talk-muruja ja Puffeja, omana ruokana maustamatonta tofua paistettuna palasina ja kurkkuviipaleilla. Hyvin meni! Imetys jälkiruoaksi
19.30 imetys ja unille

Maanantai

Yöllä: herätykset ja imetykset 00.30(-1.45! Mitä perkelettä nyt taas!); 04.44; 06.30
07.30 Aamiainen: kaurapuuroa ja metsämarjasosetta, iso annos, yhteensä reilu desilitra! Päälle kurkkuviipaleita.
09.00 imetys + unille (hereillä vaunuihin)
11.00 jokin asia jonka se löysi lattialta
11.30 lounas: porkkana, peruna, kukkakaali, soijarouhepötkö, kurkku
12.00 imetys + vaunuihin hereillä, unille
14.30 imetys + välipala: puolikas kookosvohveli, avokadoa, päärynää
16.00 imetys
18.30 kalapihvi (Simppeliä Sormiruokailua -kirjasta, saatu blogin kautta) ja kurkkua
19.15 imetys ja unille

Siinä ne! Seuraavana päivänä ruokalistalle vaihtui jo uudet kasvikset, bataatti ja parsakaali sekä pasta tulivat mukaan seuraavaan kolmeen suolaiseen ateriaan. Kalapihvejä myös tuhosin huolella ja tein yhden banaanipannarin hetken mielijohteesta – jätin sokerit pois ja korvasin kanelin Ceylonin kanelilla niin kävi pienellekin.

Tämä kaikki on ollut hirveän helppoa ja kivempaa kuin muistin! Meillä on ollut koko perheen kanssa ihan älykivoja hetkiä ruokapöydän ympärillä nyt kun Kolmonenkin on ihan peleissä mukana. Musta on ihanaa kun kaikki syö omia ruokiaan eikä ketään tarvitse syöttää.

Jos sormiruokailu kiinnostaa, suosittelen ehdottomasti tutustumaan Marjutin Simppeli Sormiruokakeittiön antiin, aloita vaikka tästä tekstistä! Minä olen lukenut kirjan ja blogin läpi ja kaikki tässäkin listatut ruoat ovat Marjutin reseptejä.

Muistin väärin – minähän olen nyt onnellisimmillani

Olen viime viikot miettinyt analyyttisemmin omaa henkistä tilaani, joka on tosi hyvä. Jollain tavalla olen rauhallisempi ja seesteisempi kuin aiemmin. Niin ei pitänyt olla, sillä olin itse itselleni kertonut että vauva-ajat eivät sovi minulle ja että olen onnellisempi kun lapset ovat isompia.

Ennen kuin Kolmonen syntyi, olin pääsääntöisesti aika kireäksi viritetty. Syynä on osittain perusluonteeni, olen kireä, hah! Tarkoitan että olen aika paljon kaikkea. Tykkään olla menossa ja häsätä ja tehdä ja suorittaa. En ole koskaan ollut hyvä vain heittäytymään sohvalle olemaan, enkä tarkoita tätä rivien välisenä kehuskeluna. On oikeasti aika dorkaa suorittaa elämäänsä aamusta iltaan.

Minä en ole osannut vain olla, koska en ole ollut tyytyväinen olotilaani. Sohvalle on paha heittäytyä vain olemaan, jos ei halua pysähtyä kuulemaan miltä tuntuu.

Tyytymättömyyteni ei ole ollut mitään syvää oman elämän vihaamista vaan sellaista mikä syntyy kun tekee asioita joita luulee olevan pakko tehdä sen sijaan että miettisi mitä haluaa tehdä. Tästä olen useasti kirjoittanutkin, eli tiedostan ongelman, mutta vaikeaa se on korjata.

Kun olen ollut tyytymätön yleisesti, olen keskittynyt tekemään esimerkiksi työni niin hyvin kuin voin, suorittamaan sieltä itselleni hyvää oloa. Sitten kun on paljon töitä, ei ehdi tehdä jotain sellaista mitä haluaisi tehdä kunnes alkaa jo kyseenalaistaa mitä se edes oli mitä halusi tehdä. Ehkä urheilu, sehän on ihmiselle hyväksi? Pitäisi lenkkeillä enemmän!

Syntyy arvojen ja ajankäytön loputon ristiriita, joka ajaa tekemään vielä vähän enemmän jos sinne väliin vaikka tupsahtaisi jotain mistä nauttii.

Konkreettisemmin niin että kun tulin töistä kotiin ehkä ruokakaupan ja tarhan kautta, aloin suorittaa sitä arkielämääni. Mietin mitä tänään ehtii tehdä – blogia, urheilua, ystäviä vai kaikkea? Kiirehdin niitä tekemään arvellen että sitten on parempi olo kun tekee jotain mitä itse haluaa. Yleensä kuorrutin tämän toki sähköpostien vilkuilulla ja instan päivittämisellä.

En voinut pysähtyä kuulostelemaan olotilaani kun kaikki energia meni täysillä paahtamiseen, jotta löytäisi jonkin tekemisen kautta rauhan. Läsnäolo oli koomassa ja unohti tulla meille. Ajoittain tämä oma tyytymättömyyteni on ollut sitä luokkaa, että sain lievän paniikkikohtauksen kun käskettiin hengittää silmät kiinni ja keskittyä hengittämiseen.

Tämä nyt on tietysti täysin liioiteltua enkä minä oikeasti noin huonosti ainakaan päivittäin voinut, mutta selvennän tällä eroa nykytilaan. Sillä nyt olen pääosin siellä ihan toisessa äärilaidassa. Osaan pötkötellä sohvalla vallan mainiosti myös silloin kun puhtaat kahvikupit ovat jo loppu ja pyykit kolmatta päivää lattialla. Jaksan tehdä läksyjä isompien kanssa vilkuilematta samalla kännykkää (no, joskus ainakin). Nautin tyhjistä viikonloppuaamuista vaikka pölyt pyörii jaloissa Kolmosen syötävänä.

Koska tiedän että ehdin tehdä nämä kaikki jutut sitten vaikka seuraavana päivänä, aika ei vain mystisesti lopu yhtäkkiä kesken.

En minä mitenkään valaistunut ole tai muuttunut vauvan myötä paremmaksi ihmiseksi. Ehdin vain nyt kerrankin riittävästi huomata ja tehdä sitä kaikkea mitä haluan tehdä – liikkua, katsoa telkkaria, kuunnella äänikirjoja, kirjoittaa, valokuvata, siivota ja tehdä ruokaa (näitäkin todella haluan välillä tehdä).

Valeäiti vauvavuoden onnea

Nyt kun perhe tulee illalla kotiin, mulla on oikeasti kaikki tehty, sisälläni ei välky mikään nyt äkkiä ovesta ulos ja tee jotain kivaa -valo, koska olen jo tehnyt kaikenlaista kivaa.

Tajuan,  että vaikka näinä vuosina olen toki väsyneempi kuin koskaan ja päivät vauvan kanssa ovat välillä raastavia, tylsiä ja kuormittavia, olen silti vauvavuosina ollut itse asiassa onnellisimmillani. Olen unohtanut täysin sen kuinka ihanaa myös kahden ihan pienen kanssa oli ja kuinka onnellisuuteni oli silloin pysyvästi korkeammalla.

Enää herää kysymys että mitenhän ihmeessä tämä taika pidetään yllä kun vauvasta tulee taapero ja aikakäsitteeni muuttuu taas, tai kun palaan joskus töihin. Menen sitä nyt miettimään sohvalle.

Kaikki kuvat: Dorit Salutskij

Lue lisää

Vauva 4kk: hulinoita ja uusia taitoja

Olen usein sanonut että kolmen ja neljän kuukauden välissä elämä vauvan kanssa on tosi kivaa ja se pitää kyllä paikkansa. Näinä aikoina vauva on jo niin iso että se jaksaa olla hereillä itsekseenkin tyytyväisenä mutta ei vielä liiku niin paljon että saat olla jatkuvasti joko auttamassa sitä tai pelastamassa omia huonekasveja.

Rytmi on vähän jo selkeämpi eikä ketään tarvitse vielä ruokkia muulla kuin maidolla. Tämän ikäkauden ainoa huono puoli on mahdolliset hulinat: Hei Baby podcastista opin että 4kk iässä vauva kehittyy neurologisesti eniten koko vauvavuoden aikana ja sillä selittyy mahdolliset hankaluudet öisin ja iltaisin.

Niitähän on nähty. Nukahtaminen on Kolmosellekin joinain iltoina ollut tosi vaikeaa, ja hänellä on selvästi suurempia tunteita kuin ennen. Yksi ilta hän meni aivan lohduttomaksi kun veljensä puhalsi omalle naamalleen purkkapallon. Eka kerta nauratti, toinen veti vakavaksi ja kolmannella alkoi suuri, pelästynyt itku.

Hän on siis jo neljä kuukautta, eli ensimmäinen kolmannes vauvauodesta on mennyt. Täältä löytyy sama raportti Kakkosesta aikanaan! Kolmonen on tietysti edelleen ihana ja joka päivä myös taitavampi. Suurin ilo hänelle itselleen lienee uusi liikkumisen taito, kun pääsee jo pyörimään oman akselin ympäri. Käsiin alkaa myös tulla jotain järkeä ja Kolmonen onkin kuin tosielämän “kourapeli”: kädet viuhtoo jatkuvasti etsien mitä tahansa tuntumaa, josta napata kiinni ja repiä kohti suuta.

Minä iloitsen siitä että hän harjoittelee äänteitä (en kuitenkaan välitä niin paljon siitä kiljumisesta) ja oppi ainakin hetkeksi syömään kunnolla tuttipullosta. Yöt menevät taas hyvin mun kainalossa 1-2 herätyksellä.

Vauvan parantunut näkö ja kaiken kaikkiaan älykkäämpi olemus ja uudet taidot alkavat näkyä myös imetyksessä. Yleisellä paikalla saan usein nauttia viilentävästä viimasta kun tissillä ollut pää onkin kuikuilemassa kaikkiin muihin suuntiin kuin sitä itseään kohti. Vielä ei rintaraivareita kuitenkaan näy ja kiinteät pyrin aloittamaan vasta siellä 6kk kohdalla koska (olen laiska ja) ajatuksena on sormiruokailla eikä siihen ole vielä edellytyksiä hänellä. Kuuden kuukauden täysimetys myös kiinnostaa.

Vauva 4kk ikäisenä:

  • Painaa 6,2kg, pituutta 64,2cm (+0,6kg ja +4,5cm)
  • Vaatekoko enemmän 68 kuin 62, mutta vielä 62/68
  • Kääntyy ympäri kaikkiin suuntiin, pyörii oman akselinsa ympäri ja yrittää kovasti ryömiä
  • Saa varpaat suuhun asti! Hurraa!
  • Tarraa ihan kaikesta kiinni yhä taitavammin
  • Näkee jo saman verran kuin aikuinen
  • Tapailee äänteitä, välillä kuulostaa sanoilta
  • Kiljuu. En pidä minään.
  • Ei vieläkään syö tuttia mutta pullo sujuu varmemmin
  • Hulinoi: Nukahtaa hankalammin, on nukkunut koko kuukauden mun kainalossa
  • Herää öisin 1-2 kertaa syömään

Lue myös: 

Kuvien leikkimatto ja lelukaari saatu.