Sanon nyt heti alkuun tämän korventavan uutisen: vauvamme osaa nukkua öisin.
Jos siellä teillä heräillään jatkuvasti, et ehkä halua kuulla enempää (minä en olisi ainakaan Kakkosen aikana kuulla kun joka yö tunnin välein heräsin. Ynh). Tämä univelaton elämä on kietonut minut pehmeän vaaleanpunaiseen samettiin, josta käsin jaksan ihastella vauvaa loputtomasti eikä mikään koskaan ärsytä.
Lol, toi ei ollut lainkaan totta. Onhan tässä talossa muutakin perhettä kuin yksi helppo vauva. Mutta nukkuminen on silti valtavan ihanaa!
On se vauvakin valtavan ihana. Olen itse varmaan jossain ihan uudenlaisissa hormonipöllyissä (ehkä nimeltään uni) sillä jatkuvasti edelleen ihastelen sitä miten kammottavan ihana tämä vauva on. Kun se nukkuu, ikävöin sitä. Kun se herää, annan sille ihan oikeasti sata pusua. Siis hyvä jumala sentään, eräs päivä itkin aamulla kun nuuhkuttelin sitä ja mietin miten ihana se on.
Tehkää nyt joku mulle jotakin! Tai ei kai ole pakko tehdä mutta onhan tämä nyt vallan huvittavaa. Yritin huuhtoa osan hormoneista käymällä vähän ystävien kanssa radalla lauantaina mutta ei sekään auttanut – vauva oli vielä ihanampi seuraavana päivänä!
Mutta ei se ole vain minun syyni. Onhan tästä tyypistä pakko tykätä. Se hymyilee aina kun näkee minut, ilmeilee ja juttelee, ihan hirmuisesti. Vauva nauraakin jo vähän, vaikka se vielä vähän hakusessa onkin. Nukahtaa itsekseen valittamatta päiväunille ja nukkuu välillä läpi yön. Jaksaa silti vielä olla sylissä rauhallisena, siinä vain pötköttelee ja syö nyrkkiään. What’s not to love.
Vauva 3kk ikäisenä:
- Painaa 5,6kg, pituutta 59,5cm (+1kg ja +3cm)
- Vaatekoko 62/68
- Kääntyy ympäri! Tai ainakin kerran on jo onnistunut
- Nauraa. Paristi on höhöttäny ja pelästyi sitä itsekin.
- On löytänyt varpaansa. Saa niistä aina välillä kiinni ja sehän on parasta.
- Lopetti tutin syönnin heti 2kk jälkeen mutta pullo onnistuu
- Nyrkin jäytäminen sen sijaan jatkuu entistä vimmatummin, kuolaa tulee riittävästi
- On nukkunut ensimmäiset ihan täydet yönsä. Personal best: 21-08.
- Herää öisin 0-1 kertaa syömään, jonka jälkeen nukkuu usein mun vieressä loppuyön
Tässä elämässä ei kerta kaikkiaan ole mitään muuta vikaa kuin se että välillä homma on fyysisesti rankkaa kun selkä ja hartiat kantaa pientä palleroa ison osan päivästä. Mutta kun se pallero on niin ihana mussun sussun lässyn lää!
Samoin kuin Juliaihminen omalla tontillaan elän aivan ihanaa vaihetta. Kotona on kivaa, päivät menee nopsaan ja se vauva on (sanoinko jo) ihana. Ehkä kokemus auttaa: koska tiedän että edessä voi olla monta ei-niin-auvoisaa hetkeä, osaan ottaa kaiken ilon irti näistä pumpulitunteistani. Juuri kääntymään oppinut vauva osoittaa jo hieman sellaisia elkeitä että kohta ei nukuta vaan kehitytään, joten olen edelleen joka ikinen yö iloisen yllättynyt ja onnellinen siitä miten myöhään eka herätys tuli.
Lue myös