Aina kun vilautan stoorissa olohuonetta, saan vähintään yhden kerran tämän kysymyksen: “miksi teillä on telkkari lattialla?”. Nolo vastaus on: emme ole saaneet olkkaria vielä sisustettua ja TV-tasoa hankittua. Sisustuksen osalta ollaan edelleen ikään kuin muuton jälkeisessä tilassa.
Ruokapöydän saimme sentään uusittua melkein heti (vain neljä kuukautta!) muuton jälkeen, ja se onkin ollut aivan mainio hankinta.
Uusi matto saatiin melkein ostettua viime kesän pesimisvimmassa juuri ennen Kolmosta. Löysimme aivan upean vintagematon hohtavan pinkissä kreisivärissä ja maltillisemman harmaan villamaton. Sitten tulin ajatelleeksi että meille on tosiaan juuri tulossa vauva, eikä ehkä oikea hetki panostaa tonnikaupalla rahaa johonkin, josta ei edes ole ihan ihan varma.
Niinpä tässä komeilee 2008 ostettu karvamatto josta sanoin muuttaessa että tämä ei sitten saa enää koskaan olla meillä missään lattialla. Oh well.
Sen sijaan ostin kerran aivan hetken mielijohteesta tuon kukkalaatikon ja kukkia Plantagenista ja se onkin osoittautunut parhaaksi sisustusteokseni täällä. Pieni apupöytä niiden vieressä on sekin Vepsäläisen outletista hetken mielijohteesta ostetttu – se taitaa olla meidän ainoa tapa sisustaa. Myös Insinöörin Fidasta bongaama (ja teidän vinkeillä puhtaaksi putsattu!) lasipullo on ollut aivan ihana, vaikka vastustelin että mihin se muka laitetaan.
Vanha lehtiteline ja kello toimii tuolla hyvin, vaikka niitäkin aluksi kipuilin (sen sijaan niiden alla majaileva sekalainen joukko vanhaa kamaa saisi jo uudistua). Samoin jo vanhaan asuntoon tätä taloa varten ajateltu Hakolan sohva on nyt sitten tuohon jumahtanut, vaikka ensin ajattelin sen olevan vähän turhan pieni. Kaunis ja hyvälaatuinen se on edelleen, joten tällä mennään.
Entäs sitten se telkkari? No, helpolla olisi päässyt jos oltaisiin vaan ostettu se jo kerran löydetty 300€ maksava TV-taso. Se oli hieno ja täydellisesti tohon tilaan sopiva.
Valitettavasti helppo ei kuvaa tapaani tehdä sisustuspäätöksiä ja tämä tapaus on ihan erityislaatuisen vaikea. Katsokaas kun televisio avaa matopurkin nimeltä koko keskikerroksen sisustus. Olemme miettineet todella paljon kuinka tämä tila tulisi sisustaa.
Tilahan on tosi iso, ihanan tilava, mutta toisaalta vähän hassu. Yhdellä sivulla on pelkkää ikkunaa, toisella ovi terassille, kolmannella kulku sinne ovelle + hylly ja neljäs hätyyttelee jo ruokatilaa. Meillä on myös valmius takkaan tuossa kirjahyllyn kohdalla (valkoinen seinämä on myös hormi) tai sitten terassin oven vieressä.
Haaveissa olisi (sisustettu olohuone ja) enemmän sohvatilaa. Siis kysymys kuuluu: ostaako iso kulmasohva vai kaksi erillistä; mahtuvatko ne tuohon ylipäänsä ja miten päin? Tuleeko televisio nurkkaan, keskelle kerrosta tilaa jakamaan vai heijastetaanko se valkokankaalle tuossa nykyisessä kohdassaan? Näihin kaikkiin on valmius. Sohva on ollut jossain kohtaa toisinkin päin ja sekin oli kiva!
Telkkari voisi myös olla muualla mutta kyllä se toistaiseksi on tässä kätevin. Takana oleva työhuone on sohvatilaksi juuri liian nafti, alakerta tuntuisi vähän hoopolta. Ja jos tässä ei olisi telkkaria, tämä olisi vain showroom, ihmeellinen kestitystila eli lähinnä katseita varten. Tässä me kuitenkin tosi paljon perheenä ollaan, joskus myös telkkarin kanssa.
Tämä sama sisustusdilemma on ollut ratkomatta jo ihan talon suunnittelupöydältä asti. Odotan hyviä oivalluksia saapuvan ihan päivänä minä hyvänsä!
Samanlainen pähkinä on keittiön niemekkeen “sähköseinä”. Se on käytännöllinen ja tärkeä mutta ruma kuin fan. Mitä sen eteen voisi laittaa? Joku laatikko, johon johdot piilotetaan vai valtava huonekasvi niin kuin juuri bongasin Musta ovi:n instagramista?
Tätä kirjoittaessani Insinööri soitti Facetime-puhelun Plantagenista. Ja niin meillä on nyt tämä täällä:
Rakastan tota kasvia jo nyt vaikka se ei ole vielä edes istutettu (eikä melkein kuollut) – vaikka eihän se sitä alkuperäistä ongelmaan ratkaissut.
Niin ja sitten meidän olkkarissa on nykyään myös tämä sisustusesine, sitäkin rakastan vaikka sekään ei todellakaan mitään sisustusongelmia ratko:
Koska en jaksa ratkoa näitä ongelmia, annan silmäni tottua. Ja niin vain meillä on telkkari lattialla varmaan vielä vuoden päästä.
Ps. tämän tekstin kirjoitin sillä kamalalla matolla istuen. Että kuka tässä mitään sohvatilaa kaipaa kun on lattia.