Babler

Tietoa mainostajalle › Tietosuojaseloste ›

Kolmannen vauvavuoden huumaa

9 , Permalink

Olen varmaan jo sata kertaa tästä kirjoittanut, mutta pakko vielä kerran fiilistellä sitä miten kivaa tämä kolmas kierros on ollut. Vauvan kanssa eläminen tuntuu jotenkin ihan kaikin tavoin erilaiselta kuin ennen. Eilen sanoin etten ole vielä kertaakaan ollut ärsyyntynyt vauvaan, ja se on kyllä aika eri meininki kuin kahdella ekalla kerralla.

Jos tarkkoja ollaan, vertaan tässä nyt sitten koko ajan Ykkösen vauva-aikaan, koska Kakkosen syntyessä niitä oli yhtäkkiä kaksi ja elämä oli aika haastavaa ihan kaiken kaikkiaan eikä pelkästään vauvan takia.

Kolmonen on toki aika Täydellinen Vauva (™). Hän on helposti ymmärrettävä ja helposti tyytyväinen, perusterve ja hyväuninen. Kärsivällinen ja helposti tyyntyvä. Tästä meille on syntynyt hyvä kierre: minä olen rennompi koska hän on helppo, hän on entistä helpompi koska olen rento.

vauva 3kk

Koska olen myös samalla laiska, vauva on oppinut esimerkiksi nukahtamaan itse. Toki tätä ei olisi tapahtunut jos se huutaisi kuin hinaaja aina sänkyyn laskettaessa, mutta en usko että helpon Ykkösenkään kanssa olisin ikinä tätä saanut aikaan kun olisin hösännyt vauvan ympärillä väkisin siinä synnytyksen jälkeisessä masennuksessani ja ahdistuksessa.

Hereilläkin Kolmonen pärjää aika hyvin ilman minun jatkuvaa hössötystä. Jotenkin muistan että silloin ennen olin aina vauvan hereillä ollessa vähän pulassa, että mitä sen kanssa nyt sitten oikein tehdään, kuinka se pysyy tyytyväisenä?

Nyt en ajattele koko asiaa ollenkaan. Tuntuu että sehän nukkuu koko ajan. Kun Kolmonen on hereillä, se on varmaankin aika paljon mun sylissä, kulkee mukana kun touhuilen. Tai sitten se pötköttelee lattialla. Sitteriin en jotenkin ikinä muista sitä laittaa, kun sitä ei tavallaan tarvita.

En kai ole keksinyt miksi laittaisin sen siihen; jos se ei ole lattialla tyytyväinen, ei se ole sitterissäkään.

Se tuttihan jäi myös reilu kuukausi sitten pois, sitä ensin hieman spennasin koska Kakkonenkaan ei syönyt tuttia ja se tuntui välillä rasittavalta. Mutta nyt sekin vain on niin, en enää muista koko tuttiasiaa ja lopetin sen yrittämisen jo monta viikkoa sitten.

Muistelin vanhastaan, että vastasyntyneen aika menee tosi äkkiä ohi ja pian on jo tarkat paikat rytmien ja muiden kanssa. Nyt vedän ihan rotsi auki vieläkin sillä logiikalla että no sehän on vielä ihan tuore, ei sen vielä tarvitse missään rytmissä olla – ja silti ihan salakavalasti se on itse asiassa aika tarkassakin rytmissä.

Ykkösen aikana mulla oli seinällä tarkat kellonajat ja aloin mm. kerran mummolassa itkeä kun puuroa alettiin vasta valmistaa seitsemältä (puuroaika olisi ollut 19.00 ja nyt piti odottaa sen jäähtyminen ja kaikki, o-ou!).

Joka asiassa korostuu se että olen itse rennompi mutta samalla kuitenkin sen verran kokeneempi että asiat sujuu melko itsestään. Vinkkipankista löytyy monta eri variaatiota ja luottamus omiin taitoihin antaa kokeilla niitä kaikkia.

En ole itsekään ainakaan vielä siinä identiteettilimbossa, johon aiemmin jouduin. En ole pelkästään vauvan äiti, mutta kuitenkin mielelläni täysin vain vauvan äiti. Ei tunnu lainkaan pahalta lähteä kaverin synttäreitä viettämään (ainakaan sitten kun sain kotoa viestin että pullosta maistui maito), mutta ei myöskään tunnu lainkaan pahalta jättää joitain bileitä väliin.

2kk vauva

Ristiriitaisesti olen samaan aikaan aivan rakkauspäissäni ja siten enemmän vauvakuplassa kuin koskaan, ja samaan aikaan jotenkin olen vain jatkanut normaalia elämää mutta ilman päivätöitä! Aivan mahtava kombo.

Vauva vain on, osana meidän elämää ja ihanana ilon aiheena.

Vieläkin tuntuu uskomattomalta että se lupaus ihanan rennosta vauvauodesta voisi olla totta – ja kuitenkin sitä huumaa on jo neljännes koko vuodesta mennyt.

Miksi se ei jatkuisi näin hyvin?

JAA
9 , Permalink
9 Comments
  • Vvieras
    marraskuu 2, 2019

    Tämä on jotenkin lohdullista ja ilostuttavaa luettavaa. Siitä huolimatta, että minun toista vauvavuottani varjostaa (öö, tuo kuulostaa kyllä pahalta, mutta siltä se tuntuu) kolmevuotias esikoinen, joka tiristää minusta kaiken irti yhtäkkisellä vaativuudellaan enkä oikein edes ehdi huomata helppohoitoista ja tyytyväistä vauvaa. (3-vuotiaan paikka ei mielestäni todellakaan ole kotona, vaan päiväkodissa saamassa virikkeitä ja leikkimässä, lapsi itsekin kaipaa kotipäivinä hoitoon.) Tekstistäsi tulee myös haikea olo, sillä olin toivonut kolmea lasta, mutta hädin tuskin jaksan nämä kaksi hoitaa. Pitkä ikäero (”iltatähti”) voisi olla ns.ratkaisu tähän, mutta oma ikä käy sen esteeksi. Olen iloinen puolestasi, kokemuksesi vaikuttaa voimaannuttavalta ja onnen täyttämältä!:)

  • Tove
    marraskuu 2, 2019

    Ihana kuulla miten nää äitihommatkin voi hoitaa vähän rennommalla otteella. Sulla tuntuu olevan kyllä asenne kohdallaan 👍🏼😊Tunnistan niin itseni kanssa samat jutut- meillä oli esikoisen kanssa molemmilla kai koliikki 😂 Veli2 oli sitten niin helppo kaveri vauvana että se vuosi meni ihan jossain huumassa. Nyt kolmosta odottaessa odottelen vain, tulee mitä tulee- kunhan vaan saadaan veli3 ehjänä syliin.😊
    Sun blogia on ilo seurata! Olet ihana äiti 😊

    • Valeäiti
      marraskuu 3, 2019

      Veli3 tulee olemaan kans ihana, olen varma! <3 Onnea!

  • Nimetön
    marraskuu 2, 2019

    Neuvolantäti sanoi aikanaan meidän kolmosta nautiskelukappaleeksi. Ja oli oikeassa, vauvavuosi oli ihana. Viisaita nuo neuvolantädit. 🙂

    Mukavaa syksyä!

    • Valeäiti
      marraskuu 3, 2019

      On ne <3 sinne myös!

  • Nimetön
    marraskuu 3, 2019

    Kuulostaa ihanalta. Epäilyttää pystyisinkö tuollaiseen rentouteen ikinä.

    Onneksi enää ikinä ei tarvitse sitä ensimmäistä lasta saada. Sehän on ihan järkyttävä elämänmuutos. En tiedä mihin sitä voisi verrata..auton alle jäämiseen? Vakavaan sairauteen? Ihan kamala sanoa näin! En ollut edes masentunut esikoisen vauvavuonna, mutta se _on_ valtava mullistus. Tuli niitä lapsia toinenkin, ja kaikki oli paljon helpompaa. Uskon että kolmannen kohdalla olisi taas, jos nyt ei jotain sairautta tms olisi.

    • Valeäiti
      marraskuu 3, 2019

      No hei jos minä pystyn niin kyllä kuka tahansa pystyy 😀 Mutta toi esikoisen juttu on just noin. Ihan hirveän hankala suhtautua siihen mitenkään rennosti!

  • Pire
    marraskuu 3, 2019

    Aivanku lukis meidän toista vauvavuotta! Olemme miehen kans puhuneet,että meillä ois lapsia lyhyemmällä tahdilla jo useampi,jos kaikki vauvat olis yhtä helppoja kuin meidän kakkonen. Nyt tämä meidän ihana vauva on jo 2,5v. Eikä uutta ole suunniteltu. Paitsi joskus oman ajatuksen tasolla haaveilen vauvasta,kun luen näitä sinun vauva hehkutus juttuja 😀 Ollaan vähän kahden vaiheilla että tehdäänkö vielä yksi vai ei. Ihana vauvavuosi on ihana!

    • Valeäiti
      marraskuu 3, 2019

      no hei jos nyt noin ihanaa oli niin eikö vielä yksi voisi olla aika jees…? 😉

Kommentoi

Sähköpostiosoitettasi ei julkaista.